Bill Engvall, joka on mielestäni yksi parhaista jenkkien standup koomikoista kertoo legendaa omasta hanurintähystys operaatiostaan ja siinä yhteydessä ihmettelee siinä erästä kummallisuutta. Häntä ei tunnisteta juur missään ja topless baarissa ei kyllä irtoa ilmaista sylitanssia julkisuuden vuoksi mutta herrasiunaa kun ollaan menossa tutkimusretkelle hänen hanuriinsa niin kaikki tunnistaa.
Eilen kirjoitin tarinan omasta "matkastani aikuisuuteen"/"neitsyyden menetyksestä"....tai kun tyttäreni kummisetä sen hienosti kiertäen ilmaisi "Sor, Sor, Sormileikistä", julkaisin sen ja illalla ennen nukkumaan menoa katsoin että mitä helevettiä? Kävijälaskuri nakuttaa yhtä lujaa kuin meikäläisen pumppu lääkärin kaivaessa kumihanskoja esiin.
Hetki sitten katsoin blogista tilastokuvia...joita en siellä tiennyt edes olevan. Ja nähtävästi ihan sama ilmiö kuin Engvallilla. Kun ilmestyy tarina, jossa matkataan ei URanukseen vaan MIanukseen niin TADAA, mulla on lukijoita myös Australiassa sekä Jenkeissä......jos en väärin katsonut niin Alaskassa jopa!!!
Eli ei muuta kuin Hello to you ALL. I am not sure that should I start to write these disturbing updates in english or just in finnish.
Ensi alkuun ajattelin että perkele....mun päivityksessä oli sanoja kuten Freddie Mercury, Elvis, Prostattiitti, I want it all, Love me tender....ja loin pelkäämään että...."Ei kai Googlen haulla vaan nasahda näille sivuille?....eihän?". Sillä kyllä siinä naama venähtää aika monella heebolla joka hakee Freddie Mercurystä asiaa ja paukahtaa meikäläisen "konttoriin". Saatikka joku etsimässä hempeään hetkeen Elviksen Love me tenderiä....siinä saattaa hellät hetket muuttua hellemmiksi näitä lukiessa. Oli pakko koettaa tuota googlen hakua....ei se onneksi ehdota edes tätä paikkaa linkkinä.....eihän....
Aamulla ajellessa töihin koetin kuunnella radiota...ei siitä mitään tullut. Jokainen kappale muistutti eilisestä. No en muista enää mitä kappaleita tuli mutta jokaisessa niissä oltiin hirveän helliä tai sitten vähemmän helliä.
Mutta kuten jälleen kerran tyttäreni mahtava kummisetä Janne-boy asian ilmaisi lohdutukseksi "kyllähän sitä hanureihin on kautta aikain laitettu jos jotakin, sormista gerbiileihin"........kiitos lohdutuksesta....
Jos hakisi tatuoinnin hanurin päälle jossa lukee "Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää". Lause jos ei ole tuttu niin kattokaa googlella......
Laitoin eilen linkin myös facebookkiin, josta pääsee suoraan tuohon eiliseen juttuun. Toni kiitos kun PEUKUTIT SITÄ! XD
Ei muuta kuin hellurei ja hellät tunteet.....myös sinne Alaskaan ja Australiaan.
perjantai 30. joulukuuta 2011
torstai 29. joulukuuta 2011
Prostatiitti, Elvis ja Freddie Mercury...mitä yhteistä?
Mahtava vuosi kerta kaikkiaan. Kokemusten tykitystä peräjälkeen. Jaa että mitä uutta ja mitä yhteistä on noilla kolmella asialla tässä yhteydessä?
No vasektomiahan meni miten meni. Kukaan ei sitten perkele muistanut sanoa että saattaa tulla jälkitauteja.
Vituttiko mennä leikkauspöydälle ja sitten ympärillä veitsien kanssa lauma naisia? Kyllä.
No vitutti helvetin paljon vähemmän kuin se että itse tajuaa että saattaa sairastaa jälkitautina
eturauhastulehdusta ja sehän tunnetusti todetaan miten?
Käytän tässä kohtaa paria lausetta Star Trekistä mukaillen "My arse. The final frontier. .....plaa plaa plaa.....to boldly go where no man has gone before.."
Pari päivää asiaa mielessäni haudoin että sehän se on saakeli. Ja siinä vitutuksen puuskassa mietin että miten asiaa lähestyy sitten kun lääkärillä tulee se H-hetki.......Housutkinttuunjapersenäkyville-hetki. Ajattelin että helpottaisiko tilannetta kenties jos hyräilisi Elviksen kappaletta "Love me tender.".
No en hyräillyt. Mietin myös että pitäisikö piirtää tikkataulu hanuriin....vitsiksi. Mutta ei tuota tilannetta nyt vaan saa kevennettyä millään vitsillä edes.
Nyt se on sitten koettu. Ja ei en pitänyt siitä! Kaapista ulos en tule koskaan ja tuo juttu itseasiassa hitsautti myös sen saakelin kaapin saranat kiinni. Eihän se nyt sattunut mutta.......pikkuisen otti pattiin...
Matkalla kotiin kuuntelin radiota. Sieltä tuli Freddie Mercuryn I want it all......huomasin kesken kappaleen laulavani mukana....korkealta ja kovaa. Nauratti.
Nyt otan lasin brandyä...pillillä....olen niin täpinöissäni tästä ihanasta kokemuksesta.
Vuosi 2011.........tulen muistamaan sut NIIN LUJAA!
Nimimerkillä: jätkät toi homma on teillä vielä edessä...naurakaa nyt mutta kyllä se hymy vielä joskus hyytyy!
p.s. meidän kylällä oli aikoinaan yksi Martti millä oli sormet kuin nippu kyr*iä. Onneksi tolla lekurilla oli ohuet sormet.........
No vasektomiahan meni miten meni. Kukaan ei sitten perkele muistanut sanoa että saattaa tulla jälkitauteja.
Vituttiko mennä leikkauspöydälle ja sitten ympärillä veitsien kanssa lauma naisia? Kyllä.
No vitutti helvetin paljon vähemmän kuin se että itse tajuaa että saattaa sairastaa jälkitautina
eturauhastulehdusta ja sehän tunnetusti todetaan miten?
Käytän tässä kohtaa paria lausetta Star Trekistä mukaillen "My arse. The final frontier. .....plaa plaa plaa.....to boldly go where no man has gone before.."
Pari päivää asiaa mielessäni haudoin että sehän se on saakeli. Ja siinä vitutuksen puuskassa mietin että miten asiaa lähestyy sitten kun lääkärillä tulee se H-hetki.......Housutkinttuunjapersenäkyville-hetki. Ajattelin että helpottaisiko tilannetta kenties jos hyräilisi Elviksen kappaletta "Love me tender.".
No en hyräillyt. Mietin myös että pitäisikö piirtää tikkataulu hanuriin....vitsiksi. Mutta ei tuota tilannetta nyt vaan saa kevennettyä millään vitsillä edes.
Nyt se on sitten koettu. Ja ei en pitänyt siitä! Kaapista ulos en tule koskaan ja tuo juttu itseasiassa hitsautti myös sen saakelin kaapin saranat kiinni. Eihän se nyt sattunut mutta.......pikkuisen otti pattiin...
Matkalla kotiin kuuntelin radiota. Sieltä tuli Freddie Mercuryn I want it all......huomasin kesken kappaleen laulavani mukana....korkealta ja kovaa. Nauratti.
Nyt otan lasin brandyä...pillillä....olen niin täpinöissäni tästä ihanasta kokemuksesta.
Vuosi 2011.........tulen muistamaan sut NIIN LUJAA!
Nimimerkillä: jätkät toi homma on teillä vielä edessä...naurakaa nyt mutta kyllä se hymy vielä joskus hyytyy!
p.s. meidän kylällä oli aikoinaan yksi Martti millä oli sormet kuin nippu kyr*iä. Onneksi tolla lekurilla oli ohuet sormet.........
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Tontut ja nykypäivä....mahdoton yhtälö?
Tässä riisipuuroa keitellessä ja lasten ohjelmaa kuunnellessa tuli mieleen että miten entisaikojen tontut ovat sopeutuneet nyky-yhteiskuntaan. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Talli-tonttu. Entisaikoina Tallitonttu sai käskennellä rauhassa tallissa ja navetassa hoitaen eläimiä ja sai palkaksi riisipuuroa + jne. No miten tänä päivänä samainen Tallitonttu sitten. Olisin niin mielellään ollut näkemässä kun ensimmäinen Tallitonttu koettaa hiippailla hämärissä nykyaikaiseen navettaan laukaisten liiketunnistimella toimivan valaistuksen ja hälytyslaitteiston. Siinä on Tallitonde ollut kuin hirvi lähivaloissa kun on alkanut tulemaan isännän haulikosta haulia kohti, isännän tosin luulleen että joku "Vapautta Eläimille" järjestön punanuttuinen pääperkele on tullut hänen sikansa laskemaan vapaalle jalalle. Ja päälle vielä lätkäistään Tallitondelle syytteet eläimiin sekaantumisesta....
Entäs sitten Myllytonttu? Ennen Myllytonttu ehti sentään väistelemään myllyssä liikkuvia osasia mutta veikkaan että nykyaikaisessa myllyssä Myllytonde on joko helvetillisessä kondiksessa kun Parkour/Matrix-tyylillä väistelee myllyn liikkuvia osia kuin viimeistä päivää tai ns. punamultamaalina myllyn seinillä....
Saunatontullakin voi tänä päivänä olla vittumaiset oltavat.....varsinkin jos on tullut vedettyä lyhyt tikku Joulupukin arpajaisissa ja nasahtanut just se talo missä on AinaValmis-kiuas. Saapi hikoilla oikein olan takaa ja huolella.
Riihitontut ovatkin sitten jo aikaa sitten joutuneet asunnottomiksi ja varmaan vetävät jossain Helsingin syrjäkujilla tälläkin hetkellä injektioruiskulla rinnakkaistodellisuutta yhdessä Tupatonttujen kanssa, jotka ovat joutuneet mieron tielle tupien puuttuessa nykypäivän kämpistä.
No mutta on se vaan hyvä että kuitenkin eräät tontut ovat tässä nyky-yhteiskunnassa pärjänneet... http://static.iltalehti.fi/koti/tonttunayttaakeskisormeaHM_kt.jpg
Entäs sitten Myllytonttu? Ennen Myllytonttu ehti sentään väistelemään myllyssä liikkuvia osasia mutta veikkaan että nykyaikaisessa myllyssä Myllytonde on joko helvetillisessä kondiksessa kun Parkour/Matrix-tyylillä väistelee myllyn liikkuvia osia kuin viimeistä päivää tai ns. punamultamaalina myllyn seinillä....
Saunatontullakin voi tänä päivänä olla vittumaiset oltavat.....varsinkin jos on tullut vedettyä lyhyt tikku Joulupukin arpajaisissa ja nasahtanut just se talo missä on AinaValmis-kiuas. Saapi hikoilla oikein olan takaa ja huolella.
Riihitontut ovatkin sitten jo aikaa sitten joutuneet asunnottomiksi ja varmaan vetävät jossain Helsingin syrjäkujilla tälläkin hetkellä injektioruiskulla rinnakkaistodellisuutta yhdessä Tupatonttujen kanssa, jotka ovat joutuneet mieron tielle tupien puuttuessa nykypäivän kämpistä.
No mutta on se vaan hyvä että kuitenkin eräät tontut ovat tässä nyky-yhteiskunnassa pärjänneet... http://static.iltalehti.fi/koti/tonttunayttaakeskisormeaHM_kt.jpg
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Jonain päivänä kirjoitettua ja nyt julkaistua....
Hei vaan kaikille jotka tänne ovat jossain kohdassa eksyneet...tahtoen, tahi tahtomattaan. Tässä tuli mieleen kirjoittaa muutama sana minusta, koska jotenkin on jäänyt sellainen maku että ihan kaikille ei ole avautunut se että mitä, minkälainen ja kuka minä olen. Tämä ihan vain selkiyttääkseni sitä mitä kirjoitan, miksi kirjoitan ja mitä omista kirjoittamisista ajattelen.
Ensiksikin olen aikoinaan päätynyt siihen omina synkkinä hetkinäni reilusti päälle 10 vuotta sitten että kaikki mitä tulen tekemään ja sanomaan on mahdollisimman rehellistä. Valkoisista valheista itselläni on aivan oma mielipiteeni ja niistä en ala tässä käymään monologia.
Kuten todettua aikoinaan totesin että Nyt riittää. Olin oppinut valehtelemaan asiasta kuin asiasta sujuvasti ja hyvin, niin sukulaisille kuin myös ystävillenikin. Tässä voitanee hakea syy-seuraus suhteita aikaisemmasta suhteesta mutta isoimman syyn työnnän suoraan omalle kontolle sillä olin eri ihminen; arka, hiljainen ja heikko. Mutta kun sen itselleen viimein myönsin että olen näitä kaikkia ominaisuuksia ja että EN näitä halua olla päätin että siitä päivästä lähtien kaikki mitä teen, mitä sanon ja mitä tunnen on mahdollisimman rehellistä...itselleni. Ihminen voi valehdella niin paljon kuin sielu sietää kaikille muille mutta itselleen ei pysty valehtelemaan ilman seurauksia. Kyseisenä päivänä siis päätin että jos vituttaa niin sanon sen, jos olen iloinen sanon sen ja jos rakastan niin sanon sen. Ilman kompromisseja. Ja koska olen ns. peruskilttiukkeli niin jos itselleni olen rehellinen niin pahasti ei voi mennä metsään muidenkaan kanssa.
Kyseisestä päivästä lähtien olen saanut elää hienoa elämää. Olen ollut onnellinen, surullinen, vihainen ja rakastunut koko sillä kapasiteetilla mitä minussa on. Elän itselleni, jotta voin elää toisille. Joku viisashan on aikoinaan sanonut että sillä hetkellä kun ihminen kuolee niin silloin on paha katua tekemättömiä ja sanomattomia asioita. Ja kuten kuukausi pari sitten ollut tutkimus paljasti niin moni katuu sitä miten on oman elämänsä elänyt sillä hetkellä kun kuolema on tullut hakemaan omansa pois. Jokainen meistä tulee katumaan sillä hetkellä jotain mutta itse pidän huolen että en kadu sitä että en olisi sanonut sitä mitä tunnen tai miten olen elämäni elänyt.
Yksi asia jota aivan jokainen ei tiedä tai tajua minusta on se että kun kirjoitan tai kerron itsestäni tai elämästäni asioita niin on olemassa 4 tahoa, joiden kautta peilaan omia juttujani. Ensimmäinen näistä on vaimoni. Siinä kohdassa kun hän alkaa sanomaan että nyt Ville sanoit tai teit tyhmästi niin tiedän tehneeni(mutisten). Näin ei tapahdu kovinkaan usein. Ja näissäkin joskus....huom joskus on vaimo ollut myös väärässä.Toinen asia Suomen laki. Tätä tuskin tarvitsee selittää. Kolmas työnantaja. Tätäkään tuskin tarvitsee selittää. Ja kolmas omat lapseni. He antavat mm. palautteen siitä jos iti höpöttää mutta ne on minun ja lasteni välisiä juttuja.
Läheiset ihmiset ovat tietenkin oikeutettuja sanomaan oman mielipiteensä mutta ainoat ihmiset jotka voivat vaikuttaa minun tapaani elää/ajatella asuvat samassa osoitteessa kuin minä tai maksaa palkkani. Sukulaiset, ystävät olette kaikki hienoja ja rakkaita ihmisiä mutta teidän kanssa en elä jokaista päivääni...perheeni kanssa elän nyt ja tästä eteenpäin.
Olen siinä käsityksessä että tätäkin lukevista ihmisistä joillain on herännyt ajatuksia siitä että miten typeriä kirjoitan välillä. Teille kaikille voinen sanoa kaksi ellei jopa kolme asiaa:
A. Luuletteko todella etten itse tiedä mitä kirjoitan? Etten tiedä että osa jutuista on typeriä. Mutta tiedättekö Te, sitä että osa on väritettyjä? Ja jos se mitä tarinan värittäminen on epäselvää niin...no en ala selittämään..
B. En voi käsittää edelleenkään ihmisten tapaa katsoa televisio ohjelmaa jota pitävät typeränä. Vaihtakaa kanavaa tai sulkekaa telkkari ja seisokaa vaikka päällänne. Sama asia tämän blogin kanssa. En voi käsittää mitenkään sitä että on olemassa ihmisiä jotka oikeasti katsovat jotain ohjelmaa ja sitten haukuvat sen toisella formaatilla. Olemme kuitenkin päässeet eroon niistä ajoista kuin oli olemassa vain kaksi kanavaa YLE1 ja YLE2 saati että oli olemassa vain yksi kanava.....kai sellainenkin aika on ollut.
En usko myöskään siihen, että olisin ainoa ihminen jolle sattuu omituisia sattumuksia arkielämässä mutta se miten moni A. näkee niissä hauskuuden/ironian B. on valmis niistä kertomaan, onkin taas aivan eri asia.
Sama kuin tämän surullisen kuuluisan facebookin kanssa jossa nähtävästi olen ns. hardcore user. HAH.
Senkin laitoksen koko idea on käsittääkseni jakaa itsestään toisille. Tietoa, ajatuksia, tunteita ja hakea kavereilta tukea sekä pysyä kärryillä siitä mitä itselle läheisille ja tutuille ihmisille kuuluu. Ok olen hardcore user sillä kerron itsestäni paljon. Mutta miksi helvetissä sitä palvelua sitten käyttää jos siellä ei kerro? Ei kai nyt kukaan tilaa CANAL+ kanavapakettiakaan televisioon käydäkseen lenkillä ja sitten katsellakseen YLE1:stä?
Missä kohdassa rehellisyydestä ja avoimuudesta on tullut huono asia? Missä kohtaa tarinoista elävästä elämästä on tullut typeryyttä?
Miksi ihmiset yrittävät elää omaa elämäänsä siinä omassa pienessä kuplassaan jossa seinät on tehty puoliläpäisevästälasista? Jokainen on valmis tirkistelemään toisten elämään ja tuijottamaan BB taloa ja tositeevee roskaa muttei jakamaan omasta elämästää avoimesti toisille ja auta armias jos joku sen tekee niin voi Jeesus.
Matti Näsän sanoin...Mua ei taas kiinnosta mikään...
Tällaista vaan.....
t. kärttyinen vanha mies
Ensiksikin olen aikoinaan päätynyt siihen omina synkkinä hetkinäni reilusti päälle 10 vuotta sitten että kaikki mitä tulen tekemään ja sanomaan on mahdollisimman rehellistä. Valkoisista valheista itselläni on aivan oma mielipiteeni ja niistä en ala tässä käymään monologia.
Kuten todettua aikoinaan totesin että Nyt riittää. Olin oppinut valehtelemaan asiasta kuin asiasta sujuvasti ja hyvin, niin sukulaisille kuin myös ystävillenikin. Tässä voitanee hakea syy-seuraus suhteita aikaisemmasta suhteesta mutta isoimman syyn työnnän suoraan omalle kontolle sillä olin eri ihminen; arka, hiljainen ja heikko. Mutta kun sen itselleen viimein myönsin että olen näitä kaikkia ominaisuuksia ja että EN näitä halua olla päätin että siitä päivästä lähtien kaikki mitä teen, mitä sanon ja mitä tunnen on mahdollisimman rehellistä...itselleni. Ihminen voi valehdella niin paljon kuin sielu sietää kaikille muille mutta itselleen ei pysty valehtelemaan ilman seurauksia. Kyseisenä päivänä siis päätin että jos vituttaa niin sanon sen, jos olen iloinen sanon sen ja jos rakastan niin sanon sen. Ilman kompromisseja. Ja koska olen ns. peruskilttiukkeli niin jos itselleni olen rehellinen niin pahasti ei voi mennä metsään muidenkaan kanssa.
Kyseisestä päivästä lähtien olen saanut elää hienoa elämää. Olen ollut onnellinen, surullinen, vihainen ja rakastunut koko sillä kapasiteetilla mitä minussa on. Elän itselleni, jotta voin elää toisille. Joku viisashan on aikoinaan sanonut että sillä hetkellä kun ihminen kuolee niin silloin on paha katua tekemättömiä ja sanomattomia asioita. Ja kuten kuukausi pari sitten ollut tutkimus paljasti niin moni katuu sitä miten on oman elämänsä elänyt sillä hetkellä kun kuolema on tullut hakemaan omansa pois. Jokainen meistä tulee katumaan sillä hetkellä jotain mutta itse pidän huolen että en kadu sitä että en olisi sanonut sitä mitä tunnen tai miten olen elämäni elänyt.
Yksi asia jota aivan jokainen ei tiedä tai tajua minusta on se että kun kirjoitan tai kerron itsestäni tai elämästäni asioita niin on olemassa 4 tahoa, joiden kautta peilaan omia juttujani. Ensimmäinen näistä on vaimoni. Siinä kohdassa kun hän alkaa sanomaan että nyt Ville sanoit tai teit tyhmästi niin tiedän tehneeni(mutisten). Näin ei tapahdu kovinkaan usein. Ja näissäkin joskus....huom joskus on vaimo ollut myös väärässä.Toinen asia Suomen laki. Tätä tuskin tarvitsee selittää. Kolmas työnantaja. Tätäkään tuskin tarvitsee selittää. Ja kolmas omat lapseni. He antavat mm. palautteen siitä jos iti höpöttää mutta ne on minun ja lasteni välisiä juttuja.
Läheiset ihmiset ovat tietenkin oikeutettuja sanomaan oman mielipiteensä mutta ainoat ihmiset jotka voivat vaikuttaa minun tapaani elää/ajatella asuvat samassa osoitteessa kuin minä tai maksaa palkkani. Sukulaiset, ystävät olette kaikki hienoja ja rakkaita ihmisiä mutta teidän kanssa en elä jokaista päivääni...perheeni kanssa elän nyt ja tästä eteenpäin.
Olen siinä käsityksessä että tätäkin lukevista ihmisistä joillain on herännyt ajatuksia siitä että miten typeriä kirjoitan välillä. Teille kaikille voinen sanoa kaksi ellei jopa kolme asiaa:
A. Luuletteko todella etten itse tiedä mitä kirjoitan? Etten tiedä että osa jutuista on typeriä. Mutta tiedättekö Te, sitä että osa on väritettyjä? Ja jos se mitä tarinan värittäminen on epäselvää niin...no en ala selittämään..
B. En voi käsittää edelleenkään ihmisten tapaa katsoa televisio ohjelmaa jota pitävät typeränä. Vaihtakaa kanavaa tai sulkekaa telkkari ja seisokaa vaikka päällänne. Sama asia tämän blogin kanssa. En voi käsittää mitenkään sitä että on olemassa ihmisiä jotka oikeasti katsovat jotain ohjelmaa ja sitten haukuvat sen toisella formaatilla. Olemme kuitenkin päässeet eroon niistä ajoista kuin oli olemassa vain kaksi kanavaa YLE1 ja YLE2 saati että oli olemassa vain yksi kanava.....kai sellainenkin aika on ollut.
En usko myöskään siihen, että olisin ainoa ihminen jolle sattuu omituisia sattumuksia arkielämässä mutta se miten moni A. näkee niissä hauskuuden/ironian B. on valmis niistä kertomaan, onkin taas aivan eri asia.
Sama kuin tämän surullisen kuuluisan facebookin kanssa jossa nähtävästi olen ns. hardcore user. HAH.
Senkin laitoksen koko idea on käsittääkseni jakaa itsestään toisille. Tietoa, ajatuksia, tunteita ja hakea kavereilta tukea sekä pysyä kärryillä siitä mitä itselle läheisille ja tutuille ihmisille kuuluu. Ok olen hardcore user sillä kerron itsestäni paljon. Mutta miksi helvetissä sitä palvelua sitten käyttää jos siellä ei kerro? Ei kai nyt kukaan tilaa CANAL+ kanavapakettiakaan televisioon käydäkseen lenkillä ja sitten katsellakseen YLE1:stä?
Missä kohdassa rehellisyydestä ja avoimuudesta on tullut huono asia? Missä kohtaa tarinoista elävästä elämästä on tullut typeryyttä?
Miksi ihmiset yrittävät elää omaa elämäänsä siinä omassa pienessä kuplassaan jossa seinät on tehty puoliläpäisevästälasista? Jokainen on valmis tirkistelemään toisten elämään ja tuijottamaan BB taloa ja tositeevee roskaa muttei jakamaan omasta elämästää avoimesti toisille ja auta armias jos joku sen tekee niin voi Jeesus.
Matti Näsän sanoin...Mua ei taas kiinnosta mikään...
Tällaista vaan.....
t. kärttyinen vanha mies
Kirurgi kadotti kivekseni....wtf?
-Ennen alla olevan jutun lukemista tarkennan sellaisen asian, että tätä kyseistä operaatiota on funtsittu jo ennen lasten syntymää ja päätetty että kumpi menee tähän operaatioon. Lisäksi olen päättänyt aikaa sitten että nämä 3 lasta on ehdoton maksimi minun elämässäni.-
Jep. Nyt se on sitten tehty eli tuli käytyä päiväkirurgisessa vähentämässä iltatähtien ja lehtolapsien mahdollisuudet aika helvetin pienelle todennäköisyydelle. Eli päivän sana on vasectomia.
Jaa miksi kävin niinkö? No siksi että olen lapseni tehnyt ja syitä en sen enempää tarvitse...saati kenellekään selittää tätä ratkaisua sen enempää.
Jaa pelottiko? No vähän, mutta sitä kun on ollut leikkauspööydällä jo kolme kertaa aikaisemmin niin hittojako sitä pelkäämään.
Jaa miten meni?
No.........aloitetaan tarina "Ville ja Kadonneen kiveksen metsästys".
Menin päiväkirurgiseen tänään klo 11.30 ja lähes tunnin kuuntelin Five Finger Dead Punchia.......helvetin hyvää motivaattorimusaa muuten vasectomiaan...en tiedä miksi mutta on...sillä jännitys aivan nollassa.
Sitten alkoi kusettamaan.....hetken kärvisteltyä ajattelin että pakko se on mennä....kello 1230 kyseessä....ja oven takana ulos tullessa hoitaja paperi kädessä..."Oletko Vauhkonen?" Joo just milloin tulee se sun aikasi...no tasan silloin kun viimen menet vessaan. Tiedän miten todennäköisimmin menee oma kuolemani: menen käymään kusella ja kun tulen ulos vessasta niin oven takana on Viikatemies paperi kädessä "Oletko Vauhkonen?"
Siitä haastatteluun johon saapuu myös kirurgi....joka vaihtunut lennossa vanhemmasta kokeneemmasta nuoreen sipsakkaan tyttöön. Tässä kohtaa hieman alkaa nielussa nykimään....anteeksi vain mutta uskon että ikä tuo kokemusta.... Kirurgi selitti toimenpiteen juurta jaksain ja kysyi että haluanko että tehdään nukutuksessa vai paikallispuudutuksessa. No minä valitsin paikallispuudutuksen koska olen kova jätkä....ja en nukahda kemikaaleilla, piste.
*lisäystä tekstiin näin kuukausien jälkeen. Matkalla leikkaussaliin minulta kysyttiin yhteensä 3 kertaa että oletko varma ettet halua että tämä tehdään nukutuksessa. Näin jälkikäteen mietin asiaa ja voisin todeta että jos sinulta matkalla leikkaukseen IKINÄ intetään 3 kertaa että oletko ihan varma ettet halua tätä tehtävän nukutuksessa.....anna tehdä nukutuksessa. Tai no...en tiiä...*
Siittä saliin jossa pitkälleen lavetille ja ympärillä hääri 5 hoitajaa asettelemassa käsille telineitä ja lepositeet käsiin ja tippa. Sitten yksi hoitaja nappasti housut alas (minulta) ja ajeli karvoja kriittisiltä paikoilta. Sitten tuli toinen hoitaja joka laittoi suojakankaan nivusten päälle...jossa oli nähtävästi pieni reikä josta nykäistiin nyytit ja kili läpi. Sermi takaa kuului sanat "Toi saattoi vähän sattua" ja meikäläinen sermin taakse hennolla kuiskauksellla "...meinaatko...". Naiset leikkaussalissa....ei ihan hellimmästä päästä käsittely nimittäin.
Sitten annettiin rauhoittavat......jonka jälkeen aloitin läpän heittämisen. No sitä sun tätä tuli heiteltyä. En jaksa edes muistaa mitä kaikkea tuli heitettyä mutta oli jo kolmas leikkaushenkilökunta joka sanoo että nyt lopeta tai me ei saada tätä tehtyä. Vitsimiehiä....vaikka toiset riehuu puukkojen kanssa nivusissa.
Seuraavaksi kirurgi tuli ja etsi siemenjohtimia ja löysi ne.......tämä oli kivulias paikka nro 1. Mutta ei paha. Sitten juntattiin piikkiä...ei paha. Mutta sitten alettiin kaivamalla kaivamaan siemenjohtimia esiin ja se sitten sattui vatsanpohjassa.....ja hoitaja iski lisää lääkettä tippaan.
Sitten kuuluu sermin takaa "No nyt mä hävitin sen"....johon minä taas hennolla äänellä "Hävitit minkä?" "No sun vasemman kiveksen". MITÄ!!!!!???? Onneksi olin rauhoittavissa. Kaveri oli sitten todennut että paska ämmä ja paska tilanne.....takaisin sinne mistä tänne roikkumaan tulinkin eli inekseen. Se likka käytti 20 min löytääkseen sen kiveksen.....kadottaakseen sen vaan taas uudestaan. Mä ehdotin jossain kohtaa että jos nousisin seisomaan ja pomppisin sen takaisin kassiin.....ei kuulemma ollut hyvä idea. Ilman rauhoittavia olisin varmaan pompannut kattoon siinä kohdassa kun tuli tämä "Kadotin kiveksesi" kommentti....
Siinä ne tyttöset touhotti pitkän aikaa ja yksi jopa väsyi ja pyysi mun anestesiahoitajalta että "Anteeksi voisitko antaa pallin niin istun sen päälle?", johon minä "Anteeksi minkä?", "Pallin", johon minä taas "Eikö tuo nyt ole aika huonoa läppää kun samalla kaivatte meikäläisen kiveksiä ja sitten haluat istua pallin päälle?"....eivät nähneet jutun ironiaa...
Sitten sermin takaa tuli omituisin kysymys aikuiselle miehelle jolla on 3 lasta...ainakin omasta mielestäni. "Oletko sä ihan varma että sun molemmat kivekset ovat laskeutuneet aikoinaan?" johon minä että "Olet sä nyt oikeasti tosissasi?".....kuulemma oli. Minä pyysin lisää lääkkeitä.....ja sain niitä...
Hetken päästä olivat jo soittamassa 2 eri kirurgille ja yhdelle urologille.....3 nimeä kuulin. Ajattelin että "Jippii....15min helppo operaatio...nyt on mennyt jo 1h 15 min ja ovat kutsumassa pataljoonan kirurgeja lisää riehumaan meikäläisen kasseille....kiva". Sanoin ääneen "Ei kai tän takia nyt koko henkilökuntaa paikalle tarvita? Eihän?"
Sitten ottivat ja soittivat miespuolisen urologin paikalle. Kaveri saapui, sanoi "Moi", meni sermin taakse ja 7 min (tai sille se tuntui) myöhemmin molemmat puolet hoidettu. Kysyi vielä lähtiessään että tuntuuko sille että on steriloitu.....johon vastasin että henkisesti on tuntunut sille jo monta kuukautta HAHAHAHAHAHAHAH
Kokonaisuudessaan.....no ei joka pojasta ole siihen lavetille asettumaan vapaaehtoisesti ja pysymään siinä ilman nukuttamista. Sattui hieman mutta...no pahempaakin on tullut koettua.
Nyt kylmäkalle munissa makailen sitten himassa.....
Kaikenlaista sitä tulee selvinpäin tehtyä. Huomenna illalla vedän kyllä lasillisen viskiä vaikka mikä olisi...
Jep. Nyt se on sitten tehty eli tuli käytyä päiväkirurgisessa vähentämässä iltatähtien ja lehtolapsien mahdollisuudet aika helvetin pienelle todennäköisyydelle. Eli päivän sana on vasectomia.
Jaa miksi kävin niinkö? No siksi että olen lapseni tehnyt ja syitä en sen enempää tarvitse...saati kenellekään selittää tätä ratkaisua sen enempää.
Jaa pelottiko? No vähän, mutta sitä kun on ollut leikkauspööydällä jo kolme kertaa aikaisemmin niin hittojako sitä pelkäämään.
Jaa miten meni?
No.........aloitetaan tarina "Ville ja Kadonneen kiveksen metsästys".
Menin päiväkirurgiseen tänään klo 11.30 ja lähes tunnin kuuntelin Five Finger Dead Punchia.......helvetin hyvää motivaattorimusaa muuten vasectomiaan...en tiedä miksi mutta on...sillä jännitys aivan nollassa.
Sitten alkoi kusettamaan.....hetken kärvisteltyä ajattelin että pakko se on mennä....kello 1230 kyseessä....ja oven takana ulos tullessa hoitaja paperi kädessä..."Oletko Vauhkonen?" Joo just milloin tulee se sun aikasi...no tasan silloin kun viimen menet vessaan. Tiedän miten todennäköisimmin menee oma kuolemani: menen käymään kusella ja kun tulen ulos vessasta niin oven takana on Viikatemies paperi kädessä "Oletko Vauhkonen?"
Siitä haastatteluun johon saapuu myös kirurgi....joka vaihtunut lennossa vanhemmasta kokeneemmasta nuoreen sipsakkaan tyttöön. Tässä kohtaa hieman alkaa nielussa nykimään....anteeksi vain mutta uskon että ikä tuo kokemusta.... Kirurgi selitti toimenpiteen juurta jaksain ja kysyi että haluanko että tehdään nukutuksessa vai paikallispuudutuksessa. No minä valitsin paikallispuudutuksen koska olen kova jätkä....ja en nukahda kemikaaleilla, piste.
*lisäystä tekstiin näin kuukausien jälkeen. Matkalla leikkaussaliin minulta kysyttiin yhteensä 3 kertaa että oletko varma ettet halua että tämä tehdään nukutuksessa. Näin jälkikäteen mietin asiaa ja voisin todeta että jos sinulta matkalla leikkaukseen IKINÄ intetään 3 kertaa että oletko ihan varma ettet halua tätä tehtävän nukutuksessa.....anna tehdä nukutuksessa. Tai no...en tiiä...*
Siittä saliin jossa pitkälleen lavetille ja ympärillä hääri 5 hoitajaa asettelemassa käsille telineitä ja lepositeet käsiin ja tippa. Sitten yksi hoitaja nappasti housut alas (minulta) ja ajeli karvoja kriittisiltä paikoilta. Sitten tuli toinen hoitaja joka laittoi suojakankaan nivusten päälle...jossa oli nähtävästi pieni reikä josta nykäistiin nyytit ja kili läpi. Sermi takaa kuului sanat "Toi saattoi vähän sattua" ja meikäläinen sermin taakse hennolla kuiskauksellla "...meinaatko...". Naiset leikkaussalissa....ei ihan hellimmästä päästä käsittely nimittäin.
Sitten annettiin rauhoittavat......jonka jälkeen aloitin läpän heittämisen. No sitä sun tätä tuli heiteltyä. En jaksa edes muistaa mitä kaikkea tuli heitettyä mutta oli jo kolmas leikkaushenkilökunta joka sanoo että nyt lopeta tai me ei saada tätä tehtyä. Vitsimiehiä....vaikka toiset riehuu puukkojen kanssa nivusissa.
Seuraavaksi kirurgi tuli ja etsi siemenjohtimia ja löysi ne.......tämä oli kivulias paikka nro 1. Mutta ei paha. Sitten juntattiin piikkiä...ei paha. Mutta sitten alettiin kaivamalla kaivamaan siemenjohtimia esiin ja se sitten sattui vatsanpohjassa.....ja hoitaja iski lisää lääkettä tippaan.
Sitten kuuluu sermin takaa "No nyt mä hävitin sen"....johon minä taas hennolla äänellä "Hävitit minkä?" "No sun vasemman kiveksen". MITÄ!!!!!???? Onneksi olin rauhoittavissa. Kaveri oli sitten todennut että paska ämmä ja paska tilanne.....takaisin sinne mistä tänne roikkumaan tulinkin eli inekseen. Se likka käytti 20 min löytääkseen sen kiveksen.....kadottaakseen sen vaan taas uudestaan. Mä ehdotin jossain kohtaa että jos nousisin seisomaan ja pomppisin sen takaisin kassiin.....ei kuulemma ollut hyvä idea. Ilman rauhoittavia olisin varmaan pompannut kattoon siinä kohdassa kun tuli tämä "Kadotin kiveksesi" kommentti....
Siinä ne tyttöset touhotti pitkän aikaa ja yksi jopa väsyi ja pyysi mun anestesiahoitajalta että "Anteeksi voisitko antaa pallin niin istun sen päälle?", johon minä "Anteeksi minkä?", "Pallin", johon minä taas "Eikö tuo nyt ole aika huonoa läppää kun samalla kaivatte meikäläisen kiveksiä ja sitten haluat istua pallin päälle?"....eivät nähneet jutun ironiaa...
Sitten sermin takaa tuli omituisin kysymys aikuiselle miehelle jolla on 3 lasta...ainakin omasta mielestäni. "Oletko sä ihan varma että sun molemmat kivekset ovat laskeutuneet aikoinaan?" johon minä että "Olet sä nyt oikeasti tosissasi?".....kuulemma oli. Minä pyysin lisää lääkkeitä.....ja sain niitä...
Hetken päästä olivat jo soittamassa 2 eri kirurgille ja yhdelle urologille.....3 nimeä kuulin. Ajattelin että "Jippii....15min helppo operaatio...nyt on mennyt jo 1h 15 min ja ovat kutsumassa pataljoonan kirurgeja lisää riehumaan meikäläisen kasseille....kiva". Sanoin ääneen "Ei kai tän takia nyt koko henkilökuntaa paikalle tarvita? Eihän?"
Sitten ottivat ja soittivat miespuolisen urologin paikalle. Kaveri saapui, sanoi "Moi", meni sermin taakse ja 7 min (tai sille se tuntui) myöhemmin molemmat puolet hoidettu. Kysyi vielä lähtiessään että tuntuuko sille että on steriloitu.....johon vastasin että henkisesti on tuntunut sille jo monta kuukautta HAHAHAHAHAHAHAH
Kokonaisuudessaan.....no ei joka pojasta ole siihen lavetille asettumaan vapaaehtoisesti ja pysymään siinä ilman nukuttamista. Sattui hieman mutta...no pahempaakin on tullut koettua.
Nyt kylmäkalle munissa makailen sitten himassa.....
Kaikenlaista sitä tulee selvinpäin tehtyä. Huomenna illalla vedän kyllä lasillisen viskiä vaikka mikä olisi...
maanantai 28. marraskuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa vol 8
Jorma heräsi pihamaalla siihen kun orava heitti tätä kiukuspäissään kävyllä kasseille. Jormalla kului hetki aikaa toeta tästä yllättävästä "orkusta" joka kivuliaisuudessaan sai Jorman kävyn hieman palamaan. Edelleen sen verran Ristuksen temppuliemissä ollen Jorma nappasi kiukuissaan vajassa ollen kirveen ja meni kopauttamaan kuusenrunkoon. Ajatuksena oli vähän säikäyttää puussa kiukkuisena riehuvaa oravaa iskemällä pari terävää napautusta runkoon. Ensimmäinen isku kuitenkin sisältä iskusarjan joka sisälsi n. 5000 lyöntiä. Hetkessä kuusi muuttui kasaksi sahanpurua jonka keskellä istui orava käpysuussaan ja silmät jotka muistuttivat lähinnä teelautasia. Jorma heitti kirveen vapisevista käsistään ja samassa rytäkässä istui oravanpesän rikki. Tässä kohdassa orava heitti kävyn maahan ja painui lähimmän kissan suuhun ja laittoi itse yllättyneen kissan yläleuan kiinni.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 7
Samaan aikaan sisätiloilla kiljupöntön kantta kesken käymisen irti repivä kuningas havahtui pirullisesta touhustaan ulkoa kuuluneeseen paukahdukseen mutta koska oli kuningas niin paskat välitti pikku paukkeesta pihamaalla. Kuningas jätti kiljut kesken käyneiksi ja humpsautti vielä gaubersuolaa. Jo pelkästään idean demonisuudesta tilannetta helvetissä seurannut Piru itse alkoi pyörittelemään päätään sillä idea oli häiriintyneisyys asteikolla jo Pirunkin mielestä ihan paskimmasta päästä...noin kirjaimellisesti.
Ovelle oli alkanutkin jo kerääntymään ensimmäinen setti "prinssejä". Kuningas vittuillessaan huusi ikkunasta n. 100 ensimmäisenä paikalle tulleelle alkoholikulturaalisesti valveutuneelle uroolle että "JONO SUORAKSI!". Siinä kun 100 ukkoa joista jokaisen maksan läpi on suodattunut tilatankillinen jos toinenkin alkoholijuomaa elämän aikana ja joiden koordinaatiokyky on pikkasen hakusessa niin suoran jonon tekeminen on hieman haastavaa. Kuningas seuraili hetken tätä valtavaa käärmettä muistuttavaa monumenttia joka kiemurteli pitkin linnan pihamaata laidasta toiseen ja sitten totesi että ei tätä kestä selvinpäin seurata ja läksi etsimään itselleen jotain suun kostuketta.
Samaan aikaan Jorma alkoi heräilemään takapihan kuusen alta valtavaan päänsärkyyn.......
to be continued...
Ovelle oli alkanutkin jo kerääntymään ensimmäinen setti "prinssejä". Kuningas vittuillessaan huusi ikkunasta n. 100 ensimmäisenä paikalle tulleelle alkoholikulturaalisesti valveutuneelle uroolle että "JONO SUORAKSI!". Siinä kun 100 ukkoa joista jokaisen maksan läpi on suodattunut tilatankillinen jos toinenkin alkoholijuomaa elämän aikana ja joiden koordinaatiokyky on pikkasen hakusessa niin suoran jonon tekeminen on hieman haastavaa. Kuningas seuraili hetken tätä valtavaa käärmettä muistuttavaa monumenttia joka kiemurteli pitkin linnan pihamaata laidasta toiseen ja sitten totesi että ei tätä kestä selvinpäin seurata ja läksi etsimään itselleen jotain suun kostuketta.
Samaan aikaan Jorma alkoi heräilemään takapihan kuusen alta valtavaan päänsärkyyn.......
to be continued...
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Pidä tunkkisi perkele
Joskus sitä vaan mun elämässä on päiviä milloin kaikki mitä tekee ja mihin koskee muuttuu absurdiksi osaksi maailmankaikkeutta. Näin kävi sunnuntaina.
Olin duunannut remonttia 27 tuntia 2 vuorokauden aikana eli voitanee sanoa että olin tasan oikeassa "wituiksmän" tilassa. No sitten tuli todettua että perhana munhan piti vaihtaa talvirenkaat alle. Tunkki oli ostettuna ja asenne sellainen että vittu nyt muuten vaihdetaan pisteeksi iin päälle ne renkaat. Ja sitten alkaa kaikki menemään tasan päin persettä.
Ei muuta kun auto katokseen ja tunkki paketista (motonetin taattua laatua) ja etsimään hylsyä jolla saada pultit auki. No löysin momenttiavaimen ja hylsyn joka sopi pultteihin...tässä kohdassa heräsi mielikuva siitä että "olikos mulla ne toiset vanteet sellaiset että normiavain muuten EI sovi"....ja ei muuta kun perkele etsimään sitä hylsyä. Valokuvamuistin omaavana muistin että jossain se on autossa....ja vartin etsimisen jälkeen tuli todettua että olihan se......takapenkkirivin alla olevien tukikiskojen vieressä. No mutta kamat kondiksessa.
Jaa....alkaa pimenemään no mutta hei mullahan on katoksessa valot....jotka tosin toimivat liiketunnistimella....kaikki 5 min kerrallaan. JA IHAN HELEVETIN HUONO IDEA ALKAA TEKEMÄÄN TUOTA HOMMAA SELLAISESSA VALAISTUKSESSA!
Ei muutta ku tunkki alle ja tarkistus vielä manuaalista että olikos tässä jotkut erikoispaikat mihin tunkki piti laittaa..olihan ne. Ja tunkki alle ja nostamaan autoa......"höh....onpas hassun muotoinen tuo helmapelti....EI SAATANA!"....ja tunkki siellä hämärässä tuli asetettu ihan vaan vähän ohi oikeasta paikasta.... auto alas, totetaminen että näin pääsi käymään. Ja sitten sellainen pieni parin sadan metrin kävely noituen kyyneleet silmissä...vitutti niin ettei veri meinannut kiertää.
No mutta se on vaan peltiä ja ei näy pahasti.
Ensin meinasin antaa periksi koska olin kirjaimellisesti finaalissa mutta sitten normisuomalainen asenne nosti päätään...."mulle ei pikku vastoinkäymiset kyllä hypi silmille....perkele renkaat vaihdetaan vaikka tulisi kuolema!".
Auto ylös ja renkaat alkoi vaihtumaan lentäen...ja helmapellit pysymään kondiksessa muualla. Ja sitten päästään renkaaseen numero 3......yhden pultin edellinen renkaat vaihtanut firma oli pyöräyttänyt pultin pään kivasti pyöreäksi. Villellä palaa tässä kohtaa käämi lopullisesti.....otin sen toisen hylsyn...iskin sen päähän kiinni ja hakasin sen ainoalla vasaralla...joka oli se koko perkeleen talon kevein....sen helevetin hylsyn puoleen väliin pulttia ilman että oli edes kohdallaan.
No ei mitään rengas vaihdettu...viimeinen jäljellä...ja siellä IHAN PERKELE SAMANLAINEN PULTTI! Tässä kohtaa tuntui että aivoissa joku paikka sanoi sopimuksen irti mutta renkaat vaihdoin.........
vituttaa se helmapelti silti...vähän....
Olin duunannut remonttia 27 tuntia 2 vuorokauden aikana eli voitanee sanoa että olin tasan oikeassa "wituiksmän" tilassa. No sitten tuli todettua että perhana munhan piti vaihtaa talvirenkaat alle. Tunkki oli ostettuna ja asenne sellainen että vittu nyt muuten vaihdetaan pisteeksi iin päälle ne renkaat. Ja sitten alkaa kaikki menemään tasan päin persettä.
Ei muuta kun auto katokseen ja tunkki paketista (motonetin taattua laatua) ja etsimään hylsyä jolla saada pultit auki. No löysin momenttiavaimen ja hylsyn joka sopi pultteihin...tässä kohdassa heräsi mielikuva siitä että "olikos mulla ne toiset vanteet sellaiset että normiavain muuten EI sovi"....ja ei muuta kun perkele etsimään sitä hylsyä. Valokuvamuistin omaavana muistin että jossain se on autossa....ja vartin etsimisen jälkeen tuli todettua että olihan se......takapenkkirivin alla olevien tukikiskojen vieressä. No mutta kamat kondiksessa.
Jaa....alkaa pimenemään no mutta hei mullahan on katoksessa valot....jotka tosin toimivat liiketunnistimella....kaikki 5 min kerrallaan. JA IHAN HELEVETIN HUONO IDEA ALKAA TEKEMÄÄN TUOTA HOMMAA SELLAISESSA VALAISTUKSESSA!
Ei muutta ku tunkki alle ja tarkistus vielä manuaalista että olikos tässä jotkut erikoispaikat mihin tunkki piti laittaa..olihan ne. Ja tunkki alle ja nostamaan autoa......"höh....onpas hassun muotoinen tuo helmapelti....EI SAATANA!"....ja tunkki siellä hämärässä tuli asetettu ihan vaan vähän ohi oikeasta paikasta.... auto alas, totetaminen että näin pääsi käymään. Ja sitten sellainen pieni parin sadan metrin kävely noituen kyyneleet silmissä...vitutti niin ettei veri meinannut kiertää.
No mutta se on vaan peltiä ja ei näy pahasti.
Ensin meinasin antaa periksi koska olin kirjaimellisesti finaalissa mutta sitten normisuomalainen asenne nosti päätään...."mulle ei pikku vastoinkäymiset kyllä hypi silmille....perkele renkaat vaihdetaan vaikka tulisi kuolema!".
Auto ylös ja renkaat alkoi vaihtumaan lentäen...ja helmapellit pysymään kondiksessa muualla. Ja sitten päästään renkaaseen numero 3......yhden pultin edellinen renkaat vaihtanut firma oli pyöräyttänyt pultin pään kivasti pyöreäksi. Villellä palaa tässä kohtaa käämi lopullisesti.....otin sen toisen hylsyn...iskin sen päähän kiinni ja hakasin sen ainoalla vasaralla...joka oli se koko perkeleen talon kevein....sen helevetin hylsyn puoleen väliin pulttia ilman että oli edes kohdallaan.
No ei mitään rengas vaihdettu...viimeinen jäljellä...ja siellä IHAN PERKELE SAMANLAINEN PULTTI! Tässä kohtaa tuntui että aivoissa joku paikka sanoi sopimuksen irti mutta renkaat vaihdoin.........
vituttaa se helmapelti silti...vähän....
perjantai 21. lokakuuta 2011
Kun nälkä menee överiksi
Itselläni ja tyttärelläni on yksi pieni valuvika. Se että jos nälkä pääsee liian suureksi niin vitutuksen määrä kasvaa minuuteissa eksponentiaalisesti aika jäätäviin mittoihin. Eilen pitkästä aikaa tämä tuli koettua omalta kohdaltani kun olimme sohvakaupoilla. Juha Vuorinen on kirjoittanut yhdessä kirjassaan käyttävänsä sanontaa että "On niin nälkä että voisin hakata aikuisen miehen" tai jotain vastaavaa. Itsellä tila menee samaan jos siis pääsee nälkä liian suureksi.
Siinä kebabilla omaa tilaani rauhoittaessa perheeni kanssa repesin nauramaan ajatukselle, että minä olen varmaan kamalimpia vaihtoehtoja joutua kaveriksi juuttuneeseen hissiin. Ensimmäisen 4-5 tunnin jälkeen alan mököttämään, sitten pari tuntia siitä alan vittuilemaan, pari tuntia siitä niin olen varmaan siirtynyt jo kannibalismin harjoittajaksi. Vitsi vitsi...mutta jos joskus tulet hissiin kanssani niin ole varma että sulla on jossain taskussa vähintään suklaapatukka......
Toivon vaan että sitten joskus kun pääsen väittelemään niin olen muistanut syödä ennen väitöstilaisuutta jotain.......ettei vastapuolta satu...pahasti...
Siinä kebabilla omaa tilaani rauhoittaessa perheeni kanssa repesin nauramaan ajatukselle, että minä olen varmaan kamalimpia vaihtoehtoja joutua kaveriksi juuttuneeseen hissiin. Ensimmäisen 4-5 tunnin jälkeen alan mököttämään, sitten pari tuntia siitä alan vittuilemaan, pari tuntia siitä niin olen varmaan siirtynyt jo kannibalismin harjoittajaksi. Vitsi vitsi...mutta jos joskus tulet hissiin kanssani niin ole varma että sulla on jossain taskussa vähintään suklaapatukka......
Toivon vaan että sitten joskus kun pääsen väittelemään niin olen muistanut syödä ennen väitöstilaisuutta jotain.......ettei vastapuolta satu...pahasti...
maanantai 17. lokakuuta 2011
Turun reissu
Kyllä...minä kävin Turussa. Meno matkalla oli montakin uutta asiaa itselleni mitä tuli koettua. Aloitetaan siitä että käytin elämäni ekaa kertaa firman puhelimen navigaattoria....Nokian navigaattoria. Alkumatkasta jo hieman huomailin että laite antaa aika viime tipassa osittain ohjeita...ja aloin ounastelemaan pieniä haastavia hetkiä Kehä I sellä......koska normaalistihan siellä on joku perkeleen tietyö menossa.....onko siellä joskus ollut tilanne että jotain EI olisi korjattu? No Kehällä sitten köröttelin ja arvaahan tuon saatana.....kartat ei IHAN mukana siinä että reitit hieman muuttuneet sitten edellisen päivityksen.....tai eilisen...kuulemma muuttuu päivittäin. No mm. siellä törötin liikenteen jakaja nenän edessä ja molemmilta puolilta painaa autoa loppumattomana letkana. Sanat VITTU, SAATANA olivat aika pitkälti se mitä Jetan kopissa kuului. No yksi Audi antoi tietä ja minä Jetasta luulot pois.
Turkuun tuli melkein päästyä kunnes totesin sen miksi olen aikoinaan vaihtanut nuo "perse kiinni maassa" autot tuohon S-maxiin....molemmista jaloista melkein tunto poissa.
No sitten Turkua kohti tullessa tuli "ai vittu miten pitkiä tunneleita" tilanne.....2.3 km tunnelia.....hienoa. No Turku läheni ja Nokialaisesta virrat alkoi piippailemaan uhkaavasti akun tyhjenemistä. Pääsin kuin pääsin Hamburger Börssiin ja info tiskiltä avain ja kysymys "Missä teillä on parkkipaikka?". "Tässä on kaukosäädin ja se parkkipaikka on tuolla meidän katolla.", "Anteeksi voitko toistaa? Missä?" "Niin siis meidän parkki on tuolla katolla eli tuolta porteista läpi tuolla kaukosäätimellä ja sitten autohissillä katolle.", "Anteeksi mulla on vissiin kuulossa vikaa, siis millä katolle? Hissillä?", "Joo siellä on autohissi.", "Asia tällä selvä". Pääsin pihalle kaukosäädin kädessä ja mietin että mitä vittua täällä tapahtuu. No siellä oli hissi....ja hissillä katolle....auton kanssa.
Ok.
Sitten tähän päivään. Töiden jälkeen autoon ja Nokian navigaattori päälle ja ohjeeksi "Kotiin". Ja sitten tapahtuu seuraavaa.....
A. Käänny seuraavasta oikealle. Minä käännyn.
B. Aja suoraan 150 metriä. Minä ajan
C. Käänny vasemmalle. Minä käännyn.
Tässä kohtaa huomaan että vastaan tulee perkeleesti polkupyöriä jotka katsovat vähän pitkään. Ja joki vieressä. Meikä jatkaa matkaa...kunnes tulee kielletyn ajosuunnan merkki.
D. Tee U-Käännös. "No vittu meinaatko?" Tässä kohtaa aloin käymään dialogia puhelimen kanssa....
E. Käänny tästä oikealle. "En kai mä nyt saatana pyörätietä lähde ajamaan...vittu mulla mennee hermot näihin Nokialaisiin.."
F. Sitten iso liuta ohjeita...ja sitten taas.."Tee U-käännös"...siis TÄH? Ensin ajattaa saatana yhteen suuntaan ja sitten tee U-käännös.....nice.. No tein U-käännöksen...
G. Käänny seuraavasta oikealle.... "Voi PERKELE.....SE ON YKSI SUUNTAINEN VÄÄRÄÄN SUUNTAAN!!!
H. "Tee U-käännös", tässä kohtaa näytin puhelimelle keskaria ja päätin vetää hetkeksi parkkiin ja päivittää tilanteen ihan karttaohjelmalla....
Sitten matkaan...
I. "Käänny oikealle" ja TA-VITUN-DAA ollaan motarilla.....
J.Lähellä Helsinkiä tulee info SuomiPopilta että Kehä I sellä on 2 isoa onnettomuutta...ja meikä päättää vetää Kehä IIIselle.
K. Kehä III vetää kuin vanha junan vessa...ja sitten erehdyn kuuntelemaan navogaattoria "Käänny seuraavasta oikealle" ja minä....VITUN TORPEDO KÄÄNNYN...
L. Olen ajamassa tasan saatana kohti Helsingin keskustaa......"Käänny oikealle".....ja uskomatonta kyllä....se perkeleen laitos väänsi mut takaisin Kehä I selle jota yritin välttää ja seisoin jonossa puoli tuntia....
......minnuu NIIN VITUTTAA NAVIGAATTORIT!
muuten olikin ihan hyvä päivä.......perkele
Turkuun tuli melkein päästyä kunnes totesin sen miksi olen aikoinaan vaihtanut nuo "perse kiinni maassa" autot tuohon S-maxiin....molemmista jaloista melkein tunto poissa.
No sitten Turkua kohti tullessa tuli "ai vittu miten pitkiä tunneleita" tilanne.....2.3 km tunnelia.....hienoa. No Turku läheni ja Nokialaisesta virrat alkoi piippailemaan uhkaavasti akun tyhjenemistä. Pääsin kuin pääsin Hamburger Börssiin ja info tiskiltä avain ja kysymys "Missä teillä on parkkipaikka?". "Tässä on kaukosäädin ja se parkkipaikka on tuolla meidän katolla.", "Anteeksi voitko toistaa? Missä?" "Niin siis meidän parkki on tuolla katolla eli tuolta porteista läpi tuolla kaukosäätimellä ja sitten autohissillä katolle.", "Anteeksi mulla on vissiin kuulossa vikaa, siis millä katolle? Hissillä?", "Joo siellä on autohissi.", "Asia tällä selvä". Pääsin pihalle kaukosäädin kädessä ja mietin että mitä vittua täällä tapahtuu. No siellä oli hissi....ja hissillä katolle....auton kanssa.
Ok.
Sitten tähän päivään. Töiden jälkeen autoon ja Nokian navigaattori päälle ja ohjeeksi "Kotiin". Ja sitten tapahtuu seuraavaa.....
A. Käänny seuraavasta oikealle. Minä käännyn.
B. Aja suoraan 150 metriä. Minä ajan
C. Käänny vasemmalle. Minä käännyn.
Tässä kohtaa huomaan että vastaan tulee perkeleesti polkupyöriä jotka katsovat vähän pitkään. Ja joki vieressä. Meikä jatkaa matkaa...kunnes tulee kielletyn ajosuunnan merkki.
D. Tee U-Käännös. "No vittu meinaatko?" Tässä kohtaa aloin käymään dialogia puhelimen kanssa....
E. Käänny tästä oikealle. "En kai mä nyt saatana pyörätietä lähde ajamaan...vittu mulla mennee hermot näihin Nokialaisiin.."
F. Sitten iso liuta ohjeita...ja sitten taas.."Tee U-käännös"...siis TÄH? Ensin ajattaa saatana yhteen suuntaan ja sitten tee U-käännös.....nice.. No tein U-käännöksen...
G. Käänny seuraavasta oikealle.... "Voi PERKELE.....SE ON YKSI SUUNTAINEN VÄÄRÄÄN SUUNTAAN!!!
H. "Tee U-käännös", tässä kohtaa näytin puhelimelle keskaria ja päätin vetää hetkeksi parkkiin ja päivittää tilanteen ihan karttaohjelmalla....
Sitten matkaan...
I. "Käänny oikealle" ja TA-VITUN-DAA ollaan motarilla.....
J.Lähellä Helsinkiä tulee info SuomiPopilta että Kehä I sellä on 2 isoa onnettomuutta...ja meikä päättää vetää Kehä IIIselle.
K. Kehä III vetää kuin vanha junan vessa...ja sitten erehdyn kuuntelemaan navogaattoria "Käänny seuraavasta oikealle" ja minä....VITUN TORPEDO KÄÄNNYN...
L. Olen ajamassa tasan saatana kohti Helsingin keskustaa......"Käänny oikealle".....ja uskomatonta kyllä....se perkeleen laitos väänsi mut takaisin Kehä I selle jota yritin välttää ja seisoin jonossa puoli tuntia....
......minnuu NIIN VITUTTAA NAVIGAATTORIT!
muuten olikin ihan hyvä päivä.......perkele
lauantai 15. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 6
Jorma rämpi pakokauhun vallassa läpi puskien peläten, että takaa pomppaa kimppuun Falabella ja antaa todellisen "nuijanukutuksen", josta hän ei haluaisi koskaan enää herätä. Hetken matkaa juostuaan ja ollessaan varma ettei takaa todellakaan kuulu laukka-askeleita tai perkeleellistä ravaamista päätti Jorma ottaa suuntiman kohti kuninkaan linnaa.
Matkalla Jormaa alkoi kuitenkin jäätävästi janottamaan ja mieleen paukahti se, että kyseisessä metsässä ei niin kaukana siitä paikasta missä Jorma seisoi oli erään erakon mökki, jossa erakko keitteli omia liemiään. Erakon nimi oli jostain kumman syystä Ristus.
Jorma päätti hiippailla Ristuksen mökille ja yrittää napata vaivihkaa jonkun lekan hyllystä, että saisi lisää virtaa jatkaa kohti kuninkaan linnaa ja oman kohtalon täyttymystä. Ja niin Jorma hiippaili Ristuksen mökille ja ovesta sisään........ja tuli yllätetyksi kirjaimellisesti housut nilkoissa....sillä poikkeuksella että housut olivat jollain muulla nilkoissa...
Siellä se Ristus oli omassa pirtissään housut nilkoissa juomassa ponua pänikästä ja kusemassa Jukka palmuun..siihen kasviin...ei pidä sekoittaa taiteilijaan......Juhani Palmuun...no mutta kuitenkin....
Ristus pyörähti ympäri kuullessaan oven aukeavan ja Jorman oviaukossa nähdessään sanoi vain että "Ai kamala" ja siihenpä se sitten Ristuksen juttu sitten lopahtikin....
silmät nimittäin pyörähtivät ensin yhden kiekan taaksepäin ja sitten yhden kiekan vasempaan ja Ristus tipahti lattialle makaamaan. Jorma ihmetteli että mitäs vittua sille nyt tapahtui. Ja sitten hän otti pari askelta taaksepäin sillä Ristuksen rakko Ristuksesta muutoin poiketen ei ollut lopettanut toimintaansa. Siinä se Ristus makasi kädet sivuilla jalat ristissä omassa virtsassaan.....
Jorma oli hetken ihmeissään tästä luonnottomasta näystä ja pohti myös siinä samalla että päästäisikö Ristuksen kärsimyksistään tökkäämällä nurkassa olevalla heinähangolla miehestä hengen pois. Hetken pohdittuaan päätyi kuitenkin siihen että tähän reissuun nyt ei mies murhaa kuitenkaan kehtaisi enää ottaa....
Nurkassa Jorma näki Ristuksen ison pannun jolla oli tehty lientä useampiin pitoihin...ja no oli sillä liemellä saatu aikamoiset liemetkin aikaan. Tarina kertoi että Ristus oli tehnyt kuninkaallekin pitoloihin juomia aikoinaan ja nykyäänkin kuninkaan näköisiä puolisokeita apäriä oli puoli kylää täynnä olipa yksi kuningasta muistuttava liiito-oravakin nähty lähimetsässä.
Siellä sitä oli juotavaa pullotettuna ja Jorma otti ensimmäisen huikan ns.
huolellisella kaadolla. Ensimmäinen asia minkä Jorma tajusi oli, että hänen toinen silmänsä pyrki katselemaan nenän vartta ja vasen jalka taputti tahtia Judas Priestin Painkillerin alkubasarin tahtiin eli voitanee sanoa että lattian taputtaminen oli aika huolellista.
Jorma venttaili hetken tahdin tasoittumista edes jossain määrin hyväksyttävälle tasolle. Kun tahti oli sitä luokkaa ettei tennarista enää savu noussut hän päätti lähteä ensin mökistä pihalle ja sitten ottaa vielä yhden hörpyn. Pihamaalle pääsy oli sikäli hankalaa että vasen jalka tuppasi edelleen ottamaan 80 askelta siinä missä oikea otti yhden. Eli voitanee sanoa että vinkeän näköistä etenemistä.
Pihamaalla Jorma nappasi seuraavan tuikun edellistä pienemmän ja huomasi että homma alkoi tasoittumaan. Molemmat jalat taputti samaan tahtiin....ja molemmat silmät ikävä kyllä katsoivat keskittyneesti nokkaan. No mutta "close enough" ajatteli Jorma. Hän otti ensimmäisen askel yrityksen kohti kuninkaan linnaa.....ja ampaisi valtavaan maantiekiitäjän kyykytys vauhtiin.....sikäli vittumainen asia tuollaisessa lähemmäs pari sataa vuotta vanhassa mäntymetsässä. Oravia vitutti aivan raivolla kun yliäänellä etenevä Jorma poukkoili tammimetsässä kuin metallikuula flipperissä. Ihmeenä pidettäköön sitä että Jormalla oli sen verran järkeä päässä kilinkolinin keskellä että hän sai ohjattua etenemistään edes jossain määrin oikeaan suuntaan. Viimein hän saapuikin kuninkaanlinnan takapihalle......paukahtaen keskelle suurinta kuusta. PAM!
Matkalla Jormaa alkoi kuitenkin jäätävästi janottamaan ja mieleen paukahti se, että kyseisessä metsässä ei niin kaukana siitä paikasta missä Jorma seisoi oli erään erakon mökki, jossa erakko keitteli omia liemiään. Erakon nimi oli jostain kumman syystä Ristus.
Jorma päätti hiippailla Ristuksen mökille ja yrittää napata vaivihkaa jonkun lekan hyllystä, että saisi lisää virtaa jatkaa kohti kuninkaan linnaa ja oman kohtalon täyttymystä. Ja niin Jorma hiippaili Ristuksen mökille ja ovesta sisään........ja tuli yllätetyksi kirjaimellisesti housut nilkoissa....sillä poikkeuksella että housut olivat jollain muulla nilkoissa...
Siellä se Ristus oli omassa pirtissään housut nilkoissa juomassa ponua pänikästä ja kusemassa Jukka palmuun..siihen kasviin...ei pidä sekoittaa taiteilijaan......Juhani Palmuun...no mutta kuitenkin....
Ristus pyörähti ympäri kuullessaan oven aukeavan ja Jorman oviaukossa nähdessään sanoi vain että "Ai kamala" ja siihenpä se sitten Ristuksen juttu sitten lopahtikin....
silmät nimittäin pyörähtivät ensin yhden kiekan taaksepäin ja sitten yhden kiekan vasempaan ja Ristus tipahti lattialle makaamaan. Jorma ihmetteli että mitäs vittua sille nyt tapahtui. Ja sitten hän otti pari askelta taaksepäin sillä Ristuksen rakko Ristuksesta muutoin poiketen ei ollut lopettanut toimintaansa. Siinä se Ristus makasi kädet sivuilla jalat ristissä omassa virtsassaan.....
Jorma oli hetken ihmeissään tästä luonnottomasta näystä ja pohti myös siinä samalla että päästäisikö Ristuksen kärsimyksistään tökkäämällä nurkassa olevalla heinähangolla miehestä hengen pois. Hetken pohdittuaan päätyi kuitenkin siihen että tähän reissuun nyt ei mies murhaa kuitenkaan kehtaisi enää ottaa....
Nurkassa Jorma näki Ristuksen ison pannun jolla oli tehty lientä useampiin pitoihin...ja no oli sillä liemellä saatu aikamoiset liemetkin aikaan. Tarina kertoi että Ristus oli tehnyt kuninkaallekin pitoloihin juomia aikoinaan ja nykyäänkin kuninkaan näköisiä puolisokeita apäriä oli puoli kylää täynnä olipa yksi kuningasta muistuttava liiito-oravakin nähty lähimetsässä.
Siellä sitä oli juotavaa pullotettuna ja Jorma otti ensimmäisen huikan ns.
huolellisella kaadolla. Ensimmäinen asia minkä Jorma tajusi oli, että hänen toinen silmänsä pyrki katselemaan nenän vartta ja vasen jalka taputti tahtia Judas Priestin Painkillerin alkubasarin tahtiin eli voitanee sanoa että lattian taputtaminen oli aika huolellista.
Jorma venttaili hetken tahdin tasoittumista edes jossain määrin hyväksyttävälle tasolle. Kun tahti oli sitä luokkaa ettei tennarista enää savu noussut hän päätti lähteä ensin mökistä pihalle ja sitten ottaa vielä yhden hörpyn. Pihamaalle pääsy oli sikäli hankalaa että vasen jalka tuppasi edelleen ottamaan 80 askelta siinä missä oikea otti yhden. Eli voitanee sanoa että vinkeän näköistä etenemistä.
Pihamaalla Jorma nappasi seuraavan tuikun edellistä pienemmän ja huomasi että homma alkoi tasoittumaan. Molemmat jalat taputti samaan tahtiin....ja molemmat silmät ikävä kyllä katsoivat keskittyneesti nokkaan. No mutta "close enough" ajatteli Jorma. Hän otti ensimmäisen askel yrityksen kohti kuninkaan linnaa.....ja ampaisi valtavaan maantiekiitäjän kyykytys vauhtiin.....sikäli vittumainen asia tuollaisessa lähemmäs pari sataa vuotta vanhassa mäntymetsässä. Oravia vitutti aivan raivolla kun yliäänellä etenevä Jorma poukkoili tammimetsässä kuin metallikuula flipperissä. Ihmeenä pidettäköön sitä että Jormalla oli sen verran järkeä päässä kilinkolinin keskellä että hän sai ohjattua etenemistään edes jossain määrin oikeaan suuntaan. Viimein hän saapuikin kuninkaanlinnan takapihalle......paukahtaen keskelle suurinta kuusta. PAM!
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 5
Paroni istui kuskin pukilla selvempänä kuin aikoihin. "Nhitks te miäk tsta mni?", hän sai soperrettua. Järki siis leikkasi joten kuten mutta Jorman temppuliemi se vaan edelleen pisti kieltä solmuun. Molemmat pojat halasivat mykkinä toisiaan ja taisi siinä vähän itkuakin tulla. Hetken itseään kerättyään ja tultuaan järkiinsä hakaisivat metsään heittämänsä viinalekan ja jatkoivat matkaa.
Samaan aikaan toisaalla eräs pieni Falabella-poni/hevonen/poni/hevonen laukkasi niin perkeleesti saadakseen kiinni tuon hemaisevan hempukan, joka jostain syystä tuntui olevan kokoajan yhtä kaukana vaikka heppa/poni/heppa/poni välillä nakutti kaviota toisen eteen kuin Singer ompelukone ja välillä otti loikkaa kuin raketin perseeseen saanut heinäsirkka. Jorma heilui kuskin pukilla puolelta toiselle pidellen nyt jo hieman rispaantunutta onkivapaansa. "Mitä minä menin tekemäänkään?" ehti Jorma ajatella juuri ennen kuin tapahtui se mitä hän vähän pelkäsi......ihan helevetin vihainen "tuunattu" kukko tipahti ongenvavasta irti suoraan kuskin penkille Jorman viereen. Siinä he kaksi "kukkoa" tuijottivat silmänräpäyksen verran toisiaan ennen kuin kukko tajusi että hän on a. vapaa ja b. syyllinen tervaiseen perseeseen istuu nenän edessä. Kukko pomppasi haituvat heilahtaen Jorman kimppuun muttei ehtinyt saada kuin pari naarmua aikaiseksi kunnes tapahtui ehkä se pelottavin asia. Vaunut pysähtyivät.
Falabella-heppa släsh poni, tajusi että hemaiseva hempukka oli kadonnut nenän edestä. "Missäs piruss....aaaaHAAAA!" tokaisi heppa väliviiva poni huomatessaan hempukan heiluvan kuskinpukilla.
Heponen tempaisi hampailla itsensä vaunuista irti ja pomppasi kuskinpukille kohti rakkautensa kohdetta. Jorma ehti sen verran tajuamaan että nyt kopsahti päälle kukon lisäksi jotain isompaa elukkaa, rikkoen Jorman repussa olleen viinileilin kukon,hepan ja Jorman päälle.
Seuraavaksi Jormalle tulikin ajatus että "Tästä pitää päästä pakoon ja lujaa!". Jorma nimittäin ehti näkemään sen, että heponen nappasi punaviinissä uitetusta kukkeli-ukkelista ns. "ruuvipenkki" otteen ja aloitti sellaisen nakuttamisen, että Nakke Nakuttajallakin olisi tekemistä. Jorma pakeni metsään peläten olevansa seuraava uhri....vaikka olikin syyllinen koko episodiin kerran meni lemmenlientä heposelle tarjoilemaan.
Jorma juostessaan lähimetsään ns. hippulat vinkuen kuului takaa helvetillinen möykkä, jossa yhdistyi raivoissaan itseään toteuttavan heposen irvokas hirnunta, johon sekoittui erittäin kimeä "KUKKO KIEKUU".
Hetki ennen kuin taikajuoman ja 1000Hz taajuudella tapahtuvan "nakutuksen" aiheuttama ylirasitus sai Falabella poni/heposella massiivisen sydänkohtauksen se ehti ajattelemaan "Perhana tämä mikään hevonen ole! No toisaalta enpä ole ennen nauttinut Kukkoa punaviinissä, että kerrankos sitä....". Kukkoa vaan vitutti....
to be continued.....
Samaan aikaan toisaalla eräs pieni Falabella-poni/hevonen/poni/hevonen laukkasi niin perkeleesti saadakseen kiinni tuon hemaisevan hempukan, joka jostain syystä tuntui olevan kokoajan yhtä kaukana vaikka heppa/poni/heppa/poni välillä nakutti kaviota toisen eteen kuin Singer ompelukone ja välillä otti loikkaa kuin raketin perseeseen saanut heinäsirkka. Jorma heilui kuskin pukilla puolelta toiselle pidellen nyt jo hieman rispaantunutta onkivapaansa. "Mitä minä menin tekemäänkään?" ehti Jorma ajatella juuri ennen kuin tapahtui se mitä hän vähän pelkäsi......ihan helevetin vihainen "tuunattu" kukko tipahti ongenvavasta irti suoraan kuskin penkille Jorman viereen. Siinä he kaksi "kukkoa" tuijottivat silmänräpäyksen verran toisiaan ennen kuin kukko tajusi että hän on a. vapaa ja b. syyllinen tervaiseen perseeseen istuu nenän edessä. Kukko pomppasi haituvat heilahtaen Jorman kimppuun muttei ehtinyt saada kuin pari naarmua aikaiseksi kunnes tapahtui ehkä se pelottavin asia. Vaunut pysähtyivät.
Falabella-heppa släsh poni, tajusi että hemaiseva hempukka oli kadonnut nenän edestä. "Missäs piruss....aaaaHAAAA!" tokaisi heppa väliviiva poni huomatessaan hempukan heiluvan kuskinpukilla.
Heponen tempaisi hampailla itsensä vaunuista irti ja pomppasi kuskinpukille kohti rakkautensa kohdetta. Jorma ehti sen verran tajuamaan että nyt kopsahti päälle kukon lisäksi jotain isompaa elukkaa, rikkoen Jorman repussa olleen viinileilin kukon,hepan ja Jorman päälle.
Seuraavaksi Jormalle tulikin ajatus että "Tästä pitää päästä pakoon ja lujaa!". Jorma nimittäin ehti näkemään sen, että heponen nappasi punaviinissä uitetusta kukkeli-ukkelista ns. "ruuvipenkki" otteen ja aloitti sellaisen nakuttamisen, että Nakke Nakuttajallakin olisi tekemistä. Jorma pakeni metsään peläten olevansa seuraava uhri....vaikka olikin syyllinen koko episodiin kerran meni lemmenlientä heposelle tarjoilemaan.
Jorma juostessaan lähimetsään ns. hippulat vinkuen kuului takaa helvetillinen möykkä, jossa yhdistyi raivoissaan itseään toteuttavan heposen irvokas hirnunta, johon sekoittui erittäin kimeä "KUKKO KIEKUU".
Hetki ennen kuin taikajuoman ja 1000Hz taajuudella tapahtuvan "nakutuksen" aiheuttama ylirasitus sai Falabella poni/heposella massiivisen sydänkohtauksen se ehti ajattelemaan "Perhana tämä mikään hevonen ole! No toisaalta enpä ole ennen nauttinut Kukkoa punaviinissä, että kerrankos sitä....". Kukkoa vaan vitutti....
to be continued.....
tiistai 4. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 4 hulluus jatkuu...
Paroni makasi maassa mahallaan inisten kuin jättiläiskokoinen hyttynen hänen kahden "rakkaamman" poikansa
katsellessa vieressä. Usko ihmetteli että ei voi olla viinassa noin paljon potkua että isä ukko vetää yhdestä
mukista itsensä ininäkänniin ja tempaisi putelin Jorman kädestä, siipaisi puoli kuppia kerralla huiviin.
"IIIIIIIIIHHHH!!!", huusi Usko ja tippui suorilta taaksepäin kuin lipputanko. Toivolla meni sen verran pasmat
sekaisin että tempaisipa hänkin suoraan Jorman pullosta pitkän huikan ja samalla sävelellä paukahti tuokin
erilaisissa etanoleissa marinoitu miehen köriläs isänsä ja veljensä viereen. Siinä nämä paksupohjaisten pullojen
sankarit nyt sitten inisivät maassa kuin siipensä menettäneet hyttyset. Jorma ajatteli ensin, että nyt kusi
koko kosto kokonaan siihen, että valopäät ottaa liian isoa huikkaa hänen tärpätistään. Mutta viimein paroni
sai könyttyä itsensä ensin polvilleen ja siitä itsensä Jorman tukemana pystyyn. "Äsiri kau ti put put?" kysyi
paroni hyvinkin selkeällä äänellä Jormalta. Hetken paroni läimi naamaansa kämmenillään saadakseen taajuuden
kohdilleen lähettimestä ja toisti kysymyksensä "Mitlä kupt kupt oli?". Tästä Jorma jo hieman pääsi jyvälle ja
vastasi että "Sitä toivomaasi maailman parasta ponua.", sillä Jorma oletti kysymyksen olleen että "Mitä kupissa oli?".
"Nyvä. Slaat tlla mknaan." sanoi paroni, josta Jorma päätteli että lähtölupa juhliin oli saatu. Usko ja Toivo istuivat keskellä pihamaata käyden sen verran omituista keskustelua, että ohi lentäneet tikat jäivät viereen pyörittelemään päitään.
Jormaa nauratti kun hän ajatteli tulevaa iltaa ja varsinkin seuraavaa päivää kun itse sulhasen valinta tilaisuus
alkaisi.
Mutta niin siinä sitten kävi kuitenkin, että umpitunnelissa ja Jorman ponuissa paroni sekä hänen kaksi lempilastaan lähtivät hevosvaunuillaan kuninkaanlinnaan täydellisesti unohtaen Jorman kartanolle.
Jorma koetti miettiä mahdollista kulkuvälinettä tuolle useamman kymmenen kilometrin matkalle ja tuijotti
tallissa olevia vaihtoehtoja. Emakko, joka oli edelleen pitkällään hiiren hurjan lemmenleikin uuvuttamana,
Falabella mallinen pikkuheppa, reen alta törötti edelleen hieman sätkivä hiiren jalka ja sitten nurkassa
istui hemmetin vihainen kukko.
"AAAHAAA" kekkaisi Jorma ja samalla ajatteli että hätä ei lue lakia....varsinkaan eläinsuojelulakia. Hän
tempaisi kartanon ylimääräiset vaunut ja niiden eteen tuon kaikista maailman heposista pienimmän kiinni.
Tässä vaiheessa kyseinen heppa alkoi hieman huolestumaan sillä näitä vaunuja yleensä veti 4 noin miljoona
kertaa isompaa hevosta kuin hän, mutta ajatteli että kaippa tuo hullu Jorma kohta sen tajuaa että nämä vaunut
ei hänen vetämänään liiku minnekään. Sitten alkoi tallista kuulumaan hemmetinmoinen mekkala jossa päällimmäisenä äänenä oli heidän kukkonsa ensin rehvakas huutaminen joka hetken päästä kuulosti jo asteen pari laimemmalta.
Jorma pomppasi pihalle tallista pitkän ongenvavan kanssa, jonka toiseen päähän oli sidottu kukko. "Mitä helevettiä?" ajatteli heppa puoliääneen. Ja kukolla oli vielä jostain hemmetin syystä laitettu mustiksi maalattuja heiniä hanuriin liimalla. "Tuohan näyttää lähes pieneltä hevoselta takaapäin." hihitteli heppa itsekseen. Nauru katkesi kuin veitsellä kun Jorma nappasi heppaa leuasta ja lurautti pari tippaa Haltiakummin taikaa hepan turpaan. Jorma pomppasi kamalalla kiireellä kuskin paikalle ja alkoi heiluttelemaan ongenvavassa roikkuvaa kukkoa heinineen hepan edessä.
Hevonen ajatteli että "Mitähän helevettiä tuo pöljä oikein mein......hetkinen kukas hemaiseva neitokainen se tuossa hengailee ihan nenän edessä. Minäpäs vähän napautan sitä?" Heppa lähti kuin kuula tykin suusta repimään itseään kohti vavasta roikkuvaa kukkoa. Ja kyseinen ajoyhdistelmä lähti kuin lähtikin matkaan kohti kuninkaan linnaa. Vaunun takaosassa makasi kaksi koiraa, jotka toihua seuratessaan päättivät mennä pari piirua paremmin piiloon.
Jormaa pikkasen tämä touhu hirvitti sillä vauhti oli suhteellisen jäätävä. Hetken kuluttua hän jopa ohitti paronin, Uskon ja Toivon vaunut ja ehti sen verran näkemään että pojat nakkasivat välittömästi matkaeväspullot mäkeen. Toisaalta jos ohi menee hemmetin isot hevosvaunut, joita vetää Falabella mallinen hevonen "köli" pystyssä ja kuski pitää hemmetin vihaista kukkoa ongenvavassa, jonka hanuriin on liimattu mustia heiniä niin tämä juomattomuus ollee ymmärrettävää...
to be continued.....
katsellessa vieressä. Usko ihmetteli että ei voi olla viinassa noin paljon potkua että isä ukko vetää yhdestä
mukista itsensä ininäkänniin ja tempaisi putelin Jorman kädestä, siipaisi puoli kuppia kerralla huiviin.
"IIIIIIIIIHHHH!!!", huusi Usko ja tippui suorilta taaksepäin kuin lipputanko. Toivolla meni sen verran pasmat
sekaisin että tempaisipa hänkin suoraan Jorman pullosta pitkän huikan ja samalla sävelellä paukahti tuokin
erilaisissa etanoleissa marinoitu miehen köriläs isänsä ja veljensä viereen. Siinä nämä paksupohjaisten pullojen
sankarit nyt sitten inisivät maassa kuin siipensä menettäneet hyttyset. Jorma ajatteli ensin, että nyt kusi
koko kosto kokonaan siihen, että valopäät ottaa liian isoa huikkaa hänen tärpätistään. Mutta viimein paroni
sai könyttyä itsensä ensin polvilleen ja siitä itsensä Jorman tukemana pystyyn. "Äsiri kau ti put put?" kysyi
paroni hyvinkin selkeällä äänellä Jormalta. Hetken paroni läimi naamaansa kämmenillään saadakseen taajuuden
kohdilleen lähettimestä ja toisti kysymyksensä "Mitlä kupt kupt oli?". Tästä Jorma jo hieman pääsi jyvälle ja
vastasi että "Sitä toivomaasi maailman parasta ponua.", sillä Jorma oletti kysymyksen olleen että "Mitä kupissa oli?".
"Nyvä. Slaat tlla mknaan." sanoi paroni, josta Jorma päätteli että lähtölupa juhliin oli saatu. Usko ja Toivo istuivat keskellä pihamaata käyden sen verran omituista keskustelua, että ohi lentäneet tikat jäivät viereen pyörittelemään päitään.
Jormaa nauratti kun hän ajatteli tulevaa iltaa ja varsinkin seuraavaa päivää kun itse sulhasen valinta tilaisuus
alkaisi.
Mutta niin siinä sitten kävi kuitenkin, että umpitunnelissa ja Jorman ponuissa paroni sekä hänen kaksi lempilastaan lähtivät hevosvaunuillaan kuninkaanlinnaan täydellisesti unohtaen Jorman kartanolle.
Jorma koetti miettiä mahdollista kulkuvälinettä tuolle useamman kymmenen kilometrin matkalle ja tuijotti
tallissa olevia vaihtoehtoja. Emakko, joka oli edelleen pitkällään hiiren hurjan lemmenleikin uuvuttamana,
Falabella mallinen pikkuheppa, reen alta törötti edelleen hieman sätkivä hiiren jalka ja sitten nurkassa
istui hemmetin vihainen kukko.
"AAAHAAA" kekkaisi Jorma ja samalla ajatteli että hätä ei lue lakia....varsinkaan eläinsuojelulakia. Hän
tempaisi kartanon ylimääräiset vaunut ja niiden eteen tuon kaikista maailman heposista pienimmän kiinni.
Tässä vaiheessa kyseinen heppa alkoi hieman huolestumaan sillä näitä vaunuja yleensä veti 4 noin miljoona
kertaa isompaa hevosta kuin hän, mutta ajatteli että kaippa tuo hullu Jorma kohta sen tajuaa että nämä vaunut
ei hänen vetämänään liiku minnekään. Sitten alkoi tallista kuulumaan hemmetinmoinen mekkala jossa päällimmäisenä äänenä oli heidän kukkonsa ensin rehvakas huutaminen joka hetken päästä kuulosti jo asteen pari laimemmalta.
Jorma pomppasi pihalle tallista pitkän ongenvavan kanssa, jonka toiseen päähän oli sidottu kukko. "Mitä helevettiä?" ajatteli heppa puoliääneen. Ja kukolla oli vielä jostain hemmetin syystä laitettu mustiksi maalattuja heiniä hanuriin liimalla. "Tuohan näyttää lähes pieneltä hevoselta takaapäin." hihitteli heppa itsekseen. Nauru katkesi kuin veitsellä kun Jorma nappasi heppaa leuasta ja lurautti pari tippaa Haltiakummin taikaa hepan turpaan. Jorma pomppasi kamalalla kiireellä kuskin paikalle ja alkoi heiluttelemaan ongenvavassa roikkuvaa kukkoa heinineen hepan edessä.
Hevonen ajatteli että "Mitähän helevettiä tuo pöljä oikein mein......hetkinen kukas hemaiseva neitokainen se tuossa hengailee ihan nenän edessä. Minäpäs vähän napautan sitä?" Heppa lähti kuin kuula tykin suusta repimään itseään kohti vavasta roikkuvaa kukkoa. Ja kyseinen ajoyhdistelmä lähti kuin lähtikin matkaan kohti kuninkaan linnaa. Vaunun takaosassa makasi kaksi koiraa, jotka toihua seuratessaan päättivät mennä pari piirua paremmin piiloon.
Jormaa pikkasen tämä touhu hirvitti sillä vauhti oli suhteellisen jäätävä. Hetken kuluttua hän jopa ohitti paronin, Uskon ja Toivon vaunut ja ehti sen verran näkemään että pojat nakkasivat välittömästi matkaeväspullot mäkeen. Toisaalta jos ohi menee hemmetin isot hevosvaunut, joita vetää Falabella mallinen hevonen "köli" pystyssä ja kuski pitää hemmetin vihaista kukkoa ongenvavassa, jonka hanuriin on liimattu mustia heiniä niin tämä juomattomuus ollee ymmärrettävää...
to be continued.....
maanantai 3. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 3
Takaisin kartanolle saavuttuaan Jorma pinkaisi ponupannulle varmistamaan pannun olevan niillä
asetuksilla mille hän ne jättikin että juomasta tulee mitä todennäköisemmin kirjaimellisesti
sokaisevan hyvää. Siinä pannulla pienessä kostonhimoisessa päässään hän päätti tehdä pienen
testin Haltiakummilta saamallaan aineella. Ensin mielessä oli ottaa ihan pieni kulaus itse
mutta sitten järki voitti ja hän tiputti pienen tipan tallilla olevaan juoma-altaaseen.
Eläimiä saapui sulassa sovussa ottamaan pienet hörpyt. Mukana oli tallin pienin hevonen
(Falabella rotua edustava, jonka säkä korkeus on n.80cm mutta ei ole poni vaan hevonen vaikka sen säkäkorkeus
on alle ponin määritelmän 148cm........en ole katkera mutta kuitenkin WTF?) ja tulipa siihen
hörpylle myös tallin suurin emakko sekä yksi hiiri.
Hetkeä myöhemmin Jorma huomasi olevansa oksentamassa tallin ulkopuolella nähtyään minkälaiseen vinkeään
ryhmäsessioon tämä reipas kolmikko ryhtyi. Se että porukassa ainoa uros puolinen oli tämä pieni hiirulainen
ja että koko ero oli suhteellisen jäätävä ei tälle "team Tallille" juuri esteitä asettanut. Hetken kululttua oli
emakko tajuttomana tallin lattialla ja tuo pienistä heposista pienin
polttamassa heinistä käärittyä sätkää (jota voidaan kavioilla käärittynä olevan suhteellisen haastavaa uskoisin) selällään emakon vieressä. Hiiri jatkoi riehumistaan vielä läheisessä
karsinassa olevan puureen kimpussa ja porata poksautti siitä yhden jalaksen irti ja jäi kaatuvan reen alle.
Jorma sai viimein lopetettua oksentamisen ja hoippui pontikka pannulleen. Samalla paroni poikineen
pomppasi pihalle kartanorakennuksesta ja saivat hetken zoomailujen jälkeen näköyhteyden keskellä
pihaa seisovaan Jormaan.
"Nho nhiin Jhorma! Nyth shitä ponhua ja shen on pharempi olla pharasta lhaatua thai et..thai et...phääshe
mukhaan." huuteli pihamaalla ympyrää pyörivä paroni. Jorma haki pienen mukillisen tuota tekaisemaansa
tulilientä paronille ja koetti saada annoksen sen verran pieneksi, ettei nyt ihan koko ilo kaadu paronin
ylijuomiseen näin aamupäivästä kun illalla alkaisi tapahtumaan oikein tosissaan. Paroni kiskaisi mukillisen
ponua ja kiljaisi kuin pieni tyttö "IIIIIIIIHHH!" ja kaatui tajuttomana maahan.
to be continued....
asetuksilla mille hän ne jättikin että juomasta tulee mitä todennäköisemmin kirjaimellisesti
sokaisevan hyvää. Siinä pannulla pienessä kostonhimoisessa päässään hän päätti tehdä pienen
testin Haltiakummilta saamallaan aineella. Ensin mielessä oli ottaa ihan pieni kulaus itse
mutta sitten järki voitti ja hän tiputti pienen tipan tallilla olevaan juoma-altaaseen.
Eläimiä saapui sulassa sovussa ottamaan pienet hörpyt. Mukana oli tallin pienin hevonen
(Falabella rotua edustava, jonka säkä korkeus on n.80cm mutta ei ole poni vaan hevonen vaikka sen säkäkorkeus
on alle ponin määritelmän 148cm........en ole katkera mutta kuitenkin WTF?) ja tulipa siihen
hörpylle myös tallin suurin emakko sekä yksi hiiri.
Hetkeä myöhemmin Jorma huomasi olevansa oksentamassa tallin ulkopuolella nähtyään minkälaiseen vinkeään
ryhmäsessioon tämä reipas kolmikko ryhtyi. Se että porukassa ainoa uros puolinen oli tämä pieni hiirulainen
ja että koko ero oli suhteellisen jäätävä ei tälle "team Tallille" juuri esteitä asettanut. Hetken kululttua oli
emakko tajuttomana tallin lattialla ja tuo pienistä heposista pienin
polttamassa heinistä käärittyä sätkää (jota voidaan kavioilla käärittynä olevan suhteellisen haastavaa uskoisin) selällään emakon vieressä. Hiiri jatkoi riehumistaan vielä läheisessä
karsinassa olevan puureen kimpussa ja porata poksautti siitä yhden jalaksen irti ja jäi kaatuvan reen alle.
Jorma sai viimein lopetettua oksentamisen ja hoippui pontikka pannulleen. Samalla paroni poikineen
pomppasi pihalle kartanorakennuksesta ja saivat hetken zoomailujen jälkeen näköyhteyden keskellä
pihaa seisovaan Jormaan.
"Nho nhiin Jhorma! Nyth shitä ponhua ja shen on pharempi olla pharasta lhaatua thai et..thai et...phääshe
mukhaan." huuteli pihamaalla ympyrää pyörivä paroni. Jorma haki pienen mukillisen tuota tekaisemaansa
tulilientä paronille ja koetti saada annoksen sen verran pieneksi, ettei nyt ihan koko ilo kaadu paronin
ylijuomiseen näin aamupäivästä kun illalla alkaisi tapahtumaan oikein tosissaan. Paroni kiskaisi mukillisen
ponua ja kiljaisi kuin pieni tyttö "IIIIIIIIHHH!" ja kaatui tajuttomana maahan.
to be continued....
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Miten helevetissä?
Miten voi olla että 4 lottoriviä ja koko perkeleen rivistössä 1+1 oikein.......kaikissa 28 numerossa!!!!!!
....en ole katkera mutta lottovoitot meni Malmille ja Lappiin. Mahtavaa. Eli mikä on todennäköisyys sille että Malmilla joku mustalaisukko sen nappasi tai sitten toisaalla jänkhän kupeessa Soikhiophiä juoksee Lapin taigassa
huudellen nunnuka nunnuka loikhaa loikhaa.
On lottovoitto syntyä Suomeen......joo no.....voisihan tuo toisenkin kerran osua kohdalle. Edellisen kerran kun olen katsonut lottoa siis sitä lähetystä niin silloin paukahti ekat 5 palloa paperille........jonka jälkeen joka perhanan kromosomikin meni ristiin että nasahtaisi vielä kahdesti. No ei nasahtanut.....joka varmaan oli kaikille ihan perhanan iso yllätys. En ole sen jälkeen katsonut koko showta......vituttaa vähän vieläkin siis.
Jos ottaisi ja kirjoittaisi bestsellerin joskus ja käärisi sillä ne miljoonat......hah. Näistäkään teksteistäkään ei saa kuin hullun maineen.....tai no...se asia vissiin onkin jo tullut aikaa sitten selvitettyä kaikille.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 2
Jorma tuikkasi ponupannun takapihalla tulille, kävi pöllimässä paronin kukkarosta pari kultarahaa jättäen kävyn tilalle ja painui hevosellaan täyttä laukkaa
Haltiakummin luokse tekemään totaalisen koston sisältämien ainesten tilaustaan.
Jorma selitti tuolle hyvinkin omalaatuiselle pikku noita-akalle että hän tarvitsisi nyt sellaisen lemmenyrtin, joka saisi lumiukonkin lämpenemään.
Haltiakummi hetken mietittyään nyhtäisi muutamasta ruukusta yrttejä, jotka suoraan sanottuna haiskahtivat hieman housuille, sitten hän kahmaisi sillin kala-altaasta, ruusunnuppuja sylillisen ja vielä salaista yrttiään....
jota hän leikkisästi kutsui Kokkeliksi. Nämä kaikki ainekset Haltiakummi keitti suuressa padassaan pitäen huolen siitä että tuuli kävi sellaisesta suunnasta että hajut ja savut menivät läheiseen metsään.
Kyseisessä metsässä savut aiheuttivat...no kai sitä voitaisiin jonkinasteiseksi ympäristökatastrofiksi kutsua....metsässä oli ollut käyskentelemässä jo ikävuosiltaan terminaalivaiheeseen tullut pappa Gûnther,
joka metsästä erään majatalon pihalle pinkaistuaan ensin alkuun raiskasi pihamaalla lojuneen nahkasaappaan ja tämän jälkeen läheisessä karsinassa olleen sonnin, joka tästä suivaantuneena seivästi Gûntherin seinään vasemmasta polvesta, joka operaationa oli omiaan rauhoittamaan tämän papparaisen "naulaamista".
Günther kertoi jälkikäteen metsässä nähneensä asioita joita hän kuvasi häiriintyneimmiksi asioiksi tässä kuningaskunnassa. Lauma kaneja oli hyökännyt karhun kimppuun ja kirjaimellisesti panneet karhusta taljan irti, pääskyset olivat paritelleen puiden oksilla lojuneiden käpyjen
kanssa ja vieressä oravat olivat katselleet tätä touhua ja hakanneet hanskaansa.
Haltiakummi muistutti Jormaa siitä, että tätä lientä pitää annostella erittäin varovasti. Yksi tippa pitää blandata vähintään litraan vettä ja silläkin satsilla saa puolesta valtakunnasta
käveleviä porakoneita seuraavan kuukauden ajaksi.
Jorma läppäsi Haltiakummille kultaa kouraan ja ratsasti hullun kiilto silmissään kohti kotia....
to be continued....
Haltiakummin luokse tekemään totaalisen koston sisältämien ainesten tilaustaan.
Jorma selitti tuolle hyvinkin omalaatuiselle pikku noita-akalle että hän tarvitsisi nyt sellaisen lemmenyrtin, joka saisi lumiukonkin lämpenemään.
Haltiakummi hetken mietittyään nyhtäisi muutamasta ruukusta yrttejä, jotka suoraan sanottuna haiskahtivat hieman housuille, sitten hän kahmaisi sillin kala-altaasta, ruusunnuppuja sylillisen ja vielä salaista yrttiään....
jota hän leikkisästi kutsui Kokkeliksi. Nämä kaikki ainekset Haltiakummi keitti suuressa padassaan pitäen huolen siitä että tuuli kävi sellaisesta suunnasta että hajut ja savut menivät läheiseen metsään.
Kyseisessä metsässä savut aiheuttivat...no kai sitä voitaisiin jonkinasteiseksi ympäristökatastrofiksi kutsua....metsässä oli ollut käyskentelemässä jo ikävuosiltaan terminaalivaiheeseen tullut pappa Gûnther,
joka metsästä erään majatalon pihalle pinkaistuaan ensin alkuun raiskasi pihamaalla lojuneen nahkasaappaan ja tämän jälkeen läheisessä karsinassa olleen sonnin, joka tästä suivaantuneena seivästi Gûntherin seinään vasemmasta polvesta, joka operaationa oli omiaan rauhoittamaan tämän papparaisen "naulaamista".
Günther kertoi jälkikäteen metsässä nähneensä asioita joita hän kuvasi häiriintyneimmiksi asioiksi tässä kuningaskunnassa. Lauma kaneja oli hyökännyt karhun kimppuun ja kirjaimellisesti panneet karhusta taljan irti, pääskyset olivat paritelleen puiden oksilla lojuneiden käpyjen
kanssa ja vieressä oravat olivat katselleet tätä touhua ja hakanneet hanskaansa.
Haltiakummi muistutti Jormaa siitä, että tätä lientä pitää annostella erittäin varovasti. Yksi tippa pitää blandata vähintään litraan vettä ja silläkin satsilla saa puolesta valtakunnasta
käveleviä porakoneita seuraavan kuukauden ajaksi.
Jorma läppäsi Haltiakummille kultaa kouraan ja ratsasti hullun kiilto silmissään kohti kotia....
to be continued....
torstai 29. syyskuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 1
Paronin pojat sitä vastoin joivat sen minkä eteensä saivat sen ihmeemmin nirsoilematta. Olivatpa pojat myös kerran jos parikin juoda lipittäneet huonommin tislattua tavaraa ja molemmat olivatkin puolisokeita lepakoita. Paroni silti piti enemmän näistä kahdesta pojastaan Uskosta ja Toivosta kuin siitä viininlipittäjä Jormasta. Usein saunoessaan kahden suosikkipoikansa kanssa ja humaltuessaan oikein kunnolla paronilla oli tapana heittää pojistaan omasta mielestään hyvää läppää kuten:"Usko siirtää vuoria. Tosi vahva jätkä." ja "Toivossa on hyvä elää julisti satiainen lapamadon kanssa yhteen ääneen.". Nuorimmasta pojastaan he heittelivät juttuja hyvinkin negatiivisessa mielessä kuten: "Seisoo kuin Jorma häissä".
Näillä kolmella umpialkoholisoituneilla sankareilla oli hupina teetättää talouden likaisimmat hommat Jormalla. Jorma parka joutui olemaan heidän kiljujensa esimaistaja, keittäjä, siivoaja ja kuski. Kaiken kaikkiaan silloin tällöin kirjaimellisesti ihan paskaa hommaa siis, varsinkin kesken käyneen kiljun maistelun jälkeen...
Kun tuli tieto että prinsessa olisi valitsemassa itselleen miestä niin paroni näitä kahta vanhinta poikaansa naittamaan heti prinsessalle sillä rahavaratkin alkoivat olemaan pikuhiljaa lopussa. Mutta Jorman pyydellessä että hän haluaisi lähteä myös tähän juhlaan sanoi paroni kierosti että "Jos saat tehtyä maailman parasta ja vahvinta ponua niin sillä ehdolla pääset juhliin". Jorma protestoi vastaan sillä juhliin oli enää 2 päivää ja seuraavana päivänä pitäisi jo lähteä valmistautumaan kuninkaan pyynnöstä linnaan. Tästä valmistautumisesta oli tihkunut sen verran vain tietoa että paikalla pitää olla vuorokautta ennen itse juhlan alkua ja että pukeutumiskoodia EI todellakaan ole, sen verran kuningas oli sanonut että mitä pinkimpää sen
kinkimpää ja pitkällä tukalla varustetut peruukit. Eli siis pinkkiä päälle ja peruukkien hommaus Uskolle ja Toivolle.
Ei siinä auttanut Jorman muuta kuin alkaa suunnittelemaan ponun keittoa. Illalla omassa huoneessaan asiaa suunnitellessa hän sattui kuulemaan tuuletusräppänän kautta kun paroni puhui hänen veljilleen että "She idhioothi Jhorma lhuulee phääshevänshä lhinnaan, HIK! Ja nhyt she thekee meille khunnon phonut....hahahahahaha....HIK!". Nuo kolme oikein myhäilivät keskenään että saadaan voitto ja jälleen nöyryytettyä Jormaa oikein huolella.
Jorma päätti sillä istumalla että "Hyvä on! Nyt riitti kusetus ja nöyristely! Nyt keitetään sellaiset liemet että opitte olemaan. Ja saattaapa olla että niiden liemien jälkeen Toivo kääntyy ihan fyysisesti Uskoon!". Jorma lopetti viinin lipittämisen ja alkoi pähkäilemään ns. huolellista kostoa, jonka alkuvauhdit tulisi antamaan paronin tilaama ponu ja läheisessä metsässä elävä noita-akka, jota myös Haltiakummiksi kutsuttiin. Hänen tiedettiin keittelevän synkimpien metsien synkimmissä luolissa kasvavista sienistä jauhetta, jota kutsuttiin yleisesti "Haltiakummin taiaksi". Sillä kerrottiin olevan kyky saada ihmisissä aikaan suhteettomuuksiin asti kasvavia hallusinaatioita yhdistettynä valtaviin mittakaavoihin nouseviin intohimoihin.
"....katsotaan kuka viimeisenä nauraa", totesi Jorma pahaenteisesti omassa haisevassa kopissaan.
to be continued....
Näillä kolmella umpialkoholisoituneilla sankareilla oli hupina teetättää talouden likaisimmat hommat Jormalla. Jorma parka joutui olemaan heidän kiljujensa esimaistaja, keittäjä, siivoaja ja kuski. Kaiken kaikkiaan silloin tällöin kirjaimellisesti ihan paskaa hommaa siis, varsinkin kesken käyneen kiljun maistelun jälkeen...
Kun tuli tieto että prinsessa olisi valitsemassa itselleen miestä niin paroni näitä kahta vanhinta poikaansa naittamaan heti prinsessalle sillä rahavaratkin alkoivat olemaan pikuhiljaa lopussa. Mutta Jorman pyydellessä että hän haluaisi lähteä myös tähän juhlaan sanoi paroni kierosti että "Jos saat tehtyä maailman parasta ja vahvinta ponua niin sillä ehdolla pääset juhliin". Jorma protestoi vastaan sillä juhliin oli enää 2 päivää ja seuraavana päivänä pitäisi jo lähteä valmistautumaan kuninkaan pyynnöstä linnaan. Tästä valmistautumisesta oli tihkunut sen verran vain tietoa että paikalla pitää olla vuorokautta ennen itse juhlan alkua ja että pukeutumiskoodia EI todellakaan ole, sen verran kuningas oli sanonut että mitä pinkimpää sen
kinkimpää ja pitkällä tukalla varustetut peruukit. Eli siis pinkkiä päälle ja peruukkien hommaus Uskolle ja Toivolle.
Ei siinä auttanut Jorman muuta kuin alkaa suunnittelemaan ponun keittoa. Illalla omassa huoneessaan asiaa suunnitellessa hän sattui kuulemaan tuuletusräppänän kautta kun paroni puhui hänen veljilleen että "She idhioothi Jhorma lhuulee phääshevänshä lhinnaan, HIK! Ja nhyt she thekee meille khunnon phonut....hahahahahaha....HIK!". Nuo kolme oikein myhäilivät keskenään että saadaan voitto ja jälleen nöyryytettyä Jormaa oikein huolella.
Jorma päätti sillä istumalla että "Hyvä on! Nyt riitti kusetus ja nöyristely! Nyt keitetään sellaiset liemet että opitte olemaan. Ja saattaapa olla että niiden liemien jälkeen Toivo kääntyy ihan fyysisesti Uskoon!". Jorma lopetti viinin lipittämisen ja alkoi pähkäilemään ns. huolellista kostoa, jonka alkuvauhdit tulisi antamaan paronin tilaama ponu ja läheisessä metsässä elävä noita-akka, jota myös Haltiakummiksi kutsuttiin. Hänen tiedettiin keittelevän synkimpien metsien synkimmissä luolissa kasvavista sienistä jauhetta, jota kutsuttiin yleisesti "Haltiakummin taiaksi". Sillä kerrottiin olevan kyky saada ihmisissä aikaan suhteettomuuksiin asti kasvavia hallusinaatioita yhdistettynä valtaviin mittakaavoihin nouseviin intohimoihin.
"....katsotaan kuka viimeisenä nauraa", totesi Jorma pahaenteisesti omassa haisevassa kopissaan.
to be continued....
maanantai 26. syyskuuta 2011
Tuhkimo.....oma aikuisempi versio....
satusetä iskee jälleen.....
Olipa kerran kaukainen maa, jonka kuninkaana hääräsi kuningas Kippis. Kippis oli valinnut vaimokseen aikoinaan Kulauksen-suvusta kauniin morsiammen ja kuten arvata saattaa valitsi tämä hieman viiniin kallellaan oleva kuningatar itselleen yhdistelmäsukunimen Kippis-Kulaus.
Heillä oli tytär Hulda, jonka ainoana toiveena oli löytää itselleen prinssi , jonka kanssa jakaa puolivaltakuntaa...tai no myönnettäköön että parikymmentä hehtaaria joutomaata kuningaskunnan laidalta. Kuningas Kippiksen perjantaipullon piilottaminen oli aiheuttanut kränää isän ja tyttären välille, sillä tytär oli kyseisen lekan hulauttanut valtakunnan vihaisimman sonnin hanuriin estääkseen isänsä suht suorasuuntaisen alkoholisoitumisen. Tätä olisi voinut kuvitella hyväksikin ideaksi sillä kyseisen sonnin tiedettiin potkivan jokaisen laitumelle tulevan käyskentelijän taivaanrantaan. Olipa sinne kerran potkaistu yksi karhukin.
Kyseisenä perjantaina nähtiin kesäisellä laitumella ehkä omalaatuisin painiottelu miesmuistiin kun viinanhimoissaan ja 1.5 promillen sivumyötäisessä oleva kuningas Kippis riuhtoi helevetin vihaisen sonnin hanurista pihalle Meaukow-konjakkipulloa pelkkä pyyhe ympärillään. Kuningas ei tästä tapahtumasta ole suostunut puhumaan sen jälkeen ja hän muutti testamenttiaan niin, että tytär saa sen maapläntin ja loput saa dementikkomummojen vapaa-ajan osasto "Kuka, ketä, hä?". Toisaalta kuningas ei tainnut tajuta sitä että kansalaisten pelko ja myös kunnioitus häntä kohtaan oli noussut aivan uuteen luokkaan. Oli se sen verran jäätävä suoritus...sillä Kippis sai kuin saikin putelin pihalle ja hermostuksissaan otti ensimmäisen kulauksen sen ihmeemmin putsailematta putelia....paskan maku jäi koko touhusta siis...
Kuninkaalla oli kamala hinku päästä tyttärestään eroon ja hän päättikin pitää tanssiaiset, johon hän kertoi tyttärelleen kutsuvansa kaikkien valtakuntien prinssit sekä rikkaimpien sukujen vesat, joista illan päätteeksi Huldan tulisi valita itselleen elämänkumppani. Tosiasiassa isän katkeruus oli sellaisissa mittaluokissa, että hän sitä vastoin kutsui valtakunnan pahimmat puliveivarit linnaan tanssiaisiin, joista tultaisiin puhumaan vielä pitkään, sillä harvemmin pääsee kukaan seuraamaan selvinpäin kun 300 valtakunnan pahinta deekua pyrkii hurmaamaan prinsessaa sillä lupauksella että maata tulee niin paljon että ympäri kävelemiseen menee sulhaselta ainakin päivä. Joka ei ollut kovin paljoa luvattu sillä joka toinen näistä hepuista joko katkokäveli tai sitten veti sen verran mutkille että saattoi tuollaisen hehtaarin pellon kiertämiseen päivä jos toinenkin. Juhlathan kuningas aloitti jo edellisenä iltana juotattamalla sulhasehdokkaille kesken käynyttä kiljua jota oli blendattu kunnon ponulla. Tällä kuningas halusi varmistaa, että Huldalla olisi oikein rattoisat tanssiaiset tiedossa. Sillä sopimuksena oli että tansseista ei lähdetä ilman sulhasta.
Kutsun sai myös läheisen valtakunnan paroni, jolla oli kaksi poikaa joiden juonti tahti oli sellaisissa mitoissa joista isä pystyi olemaan aidosti ylpeä.....ja sitten yksi tissuttelija peräkammarin poika joka vain lipitti viiniä....
..to be continued....
Olipa kerran kaukainen maa, jonka kuninkaana hääräsi kuningas Kippis. Kippis oli valinnut vaimokseen aikoinaan Kulauksen-suvusta kauniin morsiammen ja kuten arvata saattaa valitsi tämä hieman viiniin kallellaan oleva kuningatar itselleen yhdistelmäsukunimen Kippis-Kulaus.
Heillä oli tytär Hulda, jonka ainoana toiveena oli löytää itselleen prinssi , jonka kanssa jakaa puolivaltakuntaa...tai no myönnettäköön että parikymmentä hehtaaria joutomaata kuningaskunnan laidalta. Kuningas Kippiksen perjantaipullon piilottaminen oli aiheuttanut kränää isän ja tyttären välille, sillä tytär oli kyseisen lekan hulauttanut valtakunnan vihaisimman sonnin hanuriin estääkseen isänsä suht suorasuuntaisen alkoholisoitumisen. Tätä olisi voinut kuvitella hyväksikin ideaksi sillä kyseisen sonnin tiedettiin potkivan jokaisen laitumelle tulevan käyskentelijän taivaanrantaan. Olipa sinne kerran potkaistu yksi karhukin.
Kyseisenä perjantaina nähtiin kesäisellä laitumella ehkä omalaatuisin painiottelu miesmuistiin kun viinanhimoissaan ja 1.5 promillen sivumyötäisessä oleva kuningas Kippis riuhtoi helevetin vihaisen sonnin hanurista pihalle Meaukow-konjakkipulloa pelkkä pyyhe ympärillään. Kuningas ei tästä tapahtumasta ole suostunut puhumaan sen jälkeen ja hän muutti testamenttiaan niin, että tytär saa sen maapläntin ja loput saa dementikkomummojen vapaa-ajan osasto "Kuka, ketä, hä?". Toisaalta kuningas ei tainnut tajuta sitä että kansalaisten pelko ja myös kunnioitus häntä kohtaan oli noussut aivan uuteen luokkaan. Oli se sen verran jäätävä suoritus...sillä Kippis sai kuin saikin putelin pihalle ja hermostuksissaan otti ensimmäisen kulauksen sen ihmeemmin putsailematta putelia....paskan maku jäi koko touhusta siis...
Kuninkaalla oli kamala hinku päästä tyttärestään eroon ja hän päättikin pitää tanssiaiset, johon hän kertoi tyttärelleen kutsuvansa kaikkien valtakuntien prinssit sekä rikkaimpien sukujen vesat, joista illan päätteeksi Huldan tulisi valita itselleen elämänkumppani. Tosiasiassa isän katkeruus oli sellaisissa mittaluokissa, että hän sitä vastoin kutsui valtakunnan pahimmat puliveivarit linnaan tanssiaisiin, joista tultaisiin puhumaan vielä pitkään, sillä harvemmin pääsee kukaan seuraamaan selvinpäin kun 300 valtakunnan pahinta deekua pyrkii hurmaamaan prinsessaa sillä lupauksella että maata tulee niin paljon että ympäri kävelemiseen menee sulhaselta ainakin päivä. Joka ei ollut kovin paljoa luvattu sillä joka toinen näistä hepuista joko katkokäveli tai sitten veti sen verran mutkille että saattoi tuollaisen hehtaarin pellon kiertämiseen päivä jos toinenkin. Juhlathan kuningas aloitti jo edellisenä iltana juotattamalla sulhasehdokkaille kesken käynyttä kiljua jota oli blendattu kunnon ponulla. Tällä kuningas halusi varmistaa, että Huldalla olisi oikein rattoisat tanssiaiset tiedossa. Sillä sopimuksena oli että tansseista ei lähdetä ilman sulhasta.
Kutsun sai myös läheisen valtakunnan paroni, jolla oli kaksi poikaa joiden juonti tahti oli sellaisissa mitoissa joista isä pystyi olemaan aidosti ylpeä.....ja sitten yksi tissuttelija peräkammarin poika joka vain lipitti viiniä....
..to be continued....
torstai 22. syyskuuta 2011
Bussia odotellessa
Jaa sitä olisi sitten jaossa tulevana viikonloppuna useammankinlaista pikavoittoa. Huomenna perjantaina olisi tarjolla 1/3200 todennäköisyydellä ns. näyttävä lähtö useammallekin jos huonoa tuuria on. Vai onko näyttävämpää lähtöä mananmajoille kuin se että paukahtaa taivaalta titaaninen bussin kokoinen satelliitti kehoon. Itse pohdiskelin myös sitä vaihtoehtoa, että jos se tipahtaminen jääkin tuonne lauantaille kello 21.05 aikoihin. Siinä saattaisi jopa käydä niin, että juuri kun tipahtaa viimeinen oikea pallo lottoarvonnassa kippoon ja ehdit ottaa ensimmäisen ilohypyn niin FA-BUM....ja olet käryävä lottokuponki kourassa seisomassa, liiasta nauramisesta housuihinsa juuri kusevan pirun edessä, joka on juuri keksinyt vuosituhannen käytännön pikkupilan.
Itse pelkään sitä että huomenna kun on remontoimassa niin se perkeleen dösä tipahtaa suoraan tupaan. Veikkaan että joku mannerlaatta halkeaa siitä noitumisen määrästä kun juur olet saanut homman loppusuoralle niin eikö kohtalo tule ja virtsaa suoraan naamalle.
No...manattu mikä manattu. Parempi tuolla tavalla kuin että joku lappalainen puree kivekset irti ja kuolee verenhukkaan.
Jos ehdin nähdä sen taivaalta tulevan värkin tulevan kohti niin lupaan viimeisten sanojeni olevan "Nysse tulee"
Itse pelkään sitä että huomenna kun on remontoimassa niin se perkeleen dösä tipahtaa suoraan tupaan. Veikkaan että joku mannerlaatta halkeaa siitä noitumisen määrästä kun juur olet saanut homman loppusuoralle niin eikö kohtalo tule ja virtsaa suoraan naamalle.
No...manattu mikä manattu. Parempi tuolla tavalla kuin että joku lappalainen puree kivekset irti ja kuolee verenhukkaan.
Jos ehdin nähdä sen taivaalta tulevan värkin tulevan kohti niin lupaan viimeisten sanojeni olevan "Nysse tulee"
tiistai 13. syyskuuta 2011
Miss Universum
Tässä aloin pohdiskelemaan että ajatelkaapas jos joskus joku ulkoavaruuden porukka sattuu nappaamaan signaalin avaruudesta, jonka mukana menee uutinen siitä että nyt on valittu Miss Universum ja sen on tumma tyttö Angolasta.
Mitäpäs jos ne vittuuntuu koska niiden parasta herkkupersettä jolla on niitä itse asiassa evoluution myötä 5 joista jokainen on 2 metriä korkeita ja 30 cm leveitä ei ole edes kutsuttu kisaamaan ja nyt väitetään että Angolan tyttö on
Universumin kaunein.
Mitäpäs jos ne lataakin koko perkeleen armeijansa pariin Ufo-askiin kaikkine fotoniplasmaleikkuritykkeineen
ja matkaan vielä pari laserhimopommia ja tulee lahtaamaan koko ihmiskunnan sen takia kun ylimielisyyttämme olemme
jo vuosikymmeniä valinneet Universumin kauneimpia ilman että kutsuja on lähetetty edes naapuriplaneetoille. EDES
VASTUUTONTA SANON MINÄ! Vähintään Marssiin olisi pitänyt lähettää kutsu vaikkakin kyllä kyllä minä tiedän että eihän
sieltä kukaan vastaa mutta Just in case.
Odotan nyt pelolla sitä että joku uffomies tulee ja repii minulta nahan päältä ja tekee siitä lapsilleen lapikkaat ihan vaan
saatana sen takia että ihmiskunta hulluudessaan on pistänyt missikisoille liian suureellisen nimen. Veikkaan kuulkaa että
joku päivä vielä ”Perästä kuuluu” sano uffomies ja mossauttaa annihilaatiopositroninegatronikiväärillä mua päähän!!
……hyvästi julma elämä
perjantai 9. syyskuuta 2011
Remontti
Jollain tasolla uskon, että siitä hetkestä lähtien kun tuli kaikkien tietoisuuteen että olemme ostaneet talon
ja että olemme tekemässä remonttia niin oletusarvo on se että tänne alkaa pukkaamaan remonttijuttuja
koska meikäläisellä yleisen käsityksen mukaan tällaiset hommat kusee huolella.
Joudun nyt tuhoamaan tämän käsityksen....osittain. Remonttia on tehty viikko ja purkaminen juuri tarvitsee
sankaria kuten wituiksman. Ja ei en ole onnistunut puhkomaan vesiputkia.....vielä....sitä paitsi se olisi ihan helvetin vaikeaa koska putkisto lattian alapuolella. Mutta....
On tässä pari hetkeä ollut jo sellaisia että voisi taas miettiä että mitä vittua tapahtui.
Saimme tietää että kodinhoitohuoneen lattiakaito on ongelmallinen eli haisee. No sanotaan näin että
kyllä kai se haisee jos sitä ei putsaa riittävällä intervallilla. No minä poika putsailin sen kaivon ja olin
sitä mieltä että tätä ei vaihdeta...on tämä niin hyvä. Rakenne seuraava kaivossa: kuppi jossa keskellä poistoputki ja sen päälle tulee kolmella ruuvilla hajulukon kansi. No meikäläinen otti ja pesaisi koko paskan ja pisti ruuvit kiinni. Sitten alkaa vituiksi meneminen. Siinä betonilla istuessa katselin että "Jaa mikäs se tuo punainen muovinen osa on tuossa hajulukon keskellä?". Ja ajattelin että se on joku ilmausruuvvi..vittu että ihminen voi olla tyhmä. No minä sitten tökkäsin sitä etusormella.....ja "plup" kyseinen tulppa suoraan valtakunnan viemäriverkostoon.
Siinä istuin ja mieleen tuli aikaisemman omistajan sanat "Lattiakaivoon ei sitten saa varaosia."..........en voinut kuin nauraa..... No huomenna jatkan sen perkeleen kaivon irti piikkaamista...käsin...jotta opin olla tökkimättä punaisia nappuloita.
Tulevina viikkoina NASAn yksi satelliitti on tippumassa taivaalta....todennäköisyys sen asettumisesta meikäläisen kropan päälle on uskomattoman suuri.....
ja että olemme tekemässä remonttia niin oletusarvo on se että tänne alkaa pukkaamaan remonttijuttuja
koska meikäläisellä yleisen käsityksen mukaan tällaiset hommat kusee huolella.
Joudun nyt tuhoamaan tämän käsityksen....osittain. Remonttia on tehty viikko ja purkaminen juuri tarvitsee
sankaria kuten wituiksman. Ja ei en ole onnistunut puhkomaan vesiputkia.....vielä....sitä paitsi se olisi ihan helvetin vaikeaa koska putkisto lattian alapuolella. Mutta....
On tässä pari hetkeä ollut jo sellaisia että voisi taas miettiä että mitä vittua tapahtui.
Saimme tietää että kodinhoitohuoneen lattiakaito on ongelmallinen eli haisee. No sanotaan näin että
kyllä kai se haisee jos sitä ei putsaa riittävällä intervallilla. No minä poika putsailin sen kaivon ja olin
sitä mieltä että tätä ei vaihdeta...on tämä niin hyvä. Rakenne seuraava kaivossa: kuppi jossa keskellä poistoputki ja sen päälle tulee kolmella ruuvilla hajulukon kansi. No meikäläinen otti ja pesaisi koko paskan ja pisti ruuvit kiinni. Sitten alkaa vituiksi meneminen. Siinä betonilla istuessa katselin että "Jaa mikäs se tuo punainen muovinen osa on tuossa hajulukon keskellä?". Ja ajattelin että se on joku ilmausruuvvi..vittu että ihminen voi olla tyhmä. No minä sitten tökkäsin sitä etusormella.....ja "plup" kyseinen tulppa suoraan valtakunnan viemäriverkostoon.
Siinä istuin ja mieleen tuli aikaisemman omistajan sanat "Lattiakaivoon ei sitten saa varaosia."..........en voinut kuin nauraa..... No huomenna jatkan sen perkeleen kaivon irti piikkaamista...käsin...jotta opin olla tökkimättä punaisia nappuloita.
Tulevina viikkoina NASAn yksi satelliitti on tippumassa taivaalta....todennäköisyys sen asettumisesta meikäläisen kropan päälle on uskomattoman suuri.....
torstai 1. syyskuuta 2011
Elämysravintola
Tänään ideoimme uutta elämysravintolaa työkaverin kanssa. Kaikki lähti siitä kun kaveri kyseli mukaansa syömään ravinteliin hernekeittoa...jolle olen suht jämäkästi allerginen. Ja sen innoittamana....
Ohessa menu sekä muutama mainoslause.
Mainostekstejä lehteen sekä mainoksiin:
"Tule makujen maailmaan ja koe Larden ja Vilden ravintolamaailma "Pain & suffer"
"Jos jätät ruumispussin käyttämättä, saat ensi kerralla 5 %:n alennuksen!"
"Jokaisesta raajan menetyksestä leima lounaspassiin. Kerää 5 leimaa ja nauti ilmainen ateria"
Alkupalat:
1. Hillottuja partakoneenteriä
2. Lajitelma borrelioosipunkkeja
3. Curaressa uitettua siiliä
Pääruuat:
1. Ärsytettyjä dopermanneja
2. Kommunistipuolueen johtajaa, elävänä
3. Uutuus Piraija-sushi. Pulahda altaaseen ja kääri rullaan mieleisesi uiskentelija. Taatusti tuoretta!
4. Hain evät ovat so last season. Syötyäsi nälkäisen hain eväät, tunnet todella eläväsi!
5. Erikoisannos: anuksestaan guacamolella valeltua elävää taisteluhärkää. Nautitaan lusikalla punaisessa asussa.
6. Sokean kokin yllätys: Sokean kokimme leikkaama pallokala annos. Tajunnan pysäyttävä annos.
Jälkiruokalista:
1. Harpilla pisteltyä puumaa. Nautitaan pimeässä siivouskomerossa.
2. "Pillillä taivaaseen": Soseutettua nuolisammakkoa metanolikastikkeessa
3. Ampiaispesä: shaken, not stirred
tiistai 30. elokuuta 2011
Huutonaurua saksalaisen 5 tähden hotellin vessassa.....ja muuta yhtä kovaa shittiä
Saksa ja vessatarinat saavat jatkoa…
Viikko sitten sain nauttia Etelä-Saksassa mahtavasta kokemuksesta junanvessassa, jossa pahimmassa tapauksessa olisi nähty kuinka ”shit hits the fan” tyypinen ratkaisu vaikkakin tosin se kakka olisi paukahtanut kattoon. Kiitän Luojaani että oli silloin vain ns. pieni hätä…..koska ison hädän sattuessa oltaisiin tultu näkemään vieläkin isompi hätä…ensin omalta osalta miten selvitä saksalaisesta marinointikopista parissa tunnissa puhtaaksi veijariksi tärkeään palaveriin….suihkunraikkaana...enkä tarkoita tässä kohdassa kultaista suihkua!
No tänään (Tiistaina) konferenssissa, joka pidettiin 5 tähden hotellissa……en tiedä missä ne niitä tähtiään pitivät mutta kuulemma 5 tähden hotelli oli kyseessä. No mutta kuitenkin jälleen tapahtuma paikkana on vessa, hemmetin moderni ja hieno sellainen eli vimosen päälle kaikin puolin. Jälleen kerran talsin vessaan konferenssin kahvitauolla ja jälleen….pikkuasialle. Helpotuksen jälkeen vetskari kiinni ja napauttaminen seinässä olevaan lätkään….johon osuisi elämänsä sokeana ollut saksalainen sillä nähtävästi saksalaisissa 5 tähden hotelleissa tälle kyseiselle napille pitää varata puoli seinää, josta painetaan. Veikkaan että Saksassa moni on toisaalta kiittänyt tätä kyseistä mahtavaa keksintöä antaessaan ylen liian humalassa vessanpönttöön….otsa vasten tuota lätkää. No mutta siis asiat saatiin hoidettua ja tein mekaanisen ”Seesam, aukene” liikkeen painamalla kämmenellä kyseistä ”nappia”. No lisää tietoutta tähän väliin saksalaisista vessoista. Suomessa meillä on noin 10 litran säiliöllinen vettä wc istuimessa, joka huuhtelee pöntön ja samaan aikaan Saksassa kyseinen tankki on jossain seinän sisällä ja tilavuus varmaankin noin 20 litraa. Ok, vettä alkaa tulemaan pönttöön…mitä tapahtuu? Samaan aikaan kun omassa pöntössäni alkaa veden pinta huolestuttavan nopeasti nousemaan alkaa viereisistä kopeista kuulumaan suhteellisen kova äänistä pulputusta ”PLUP PLUP PLUP PLUP”…ja veden pinta omassa pöntössäni alkaa olemaan tasolla Marskin ryyppy. Aloin nauramaan tunnettuun tapaan suhteellisen äänekkäästi tilanteen omituisuudelle. Tilanteesta olisi tehnyt vieläkin hauskemman jos viereisessä kopissa olisi ollut joku pöntöllä..sillä veikkaan että naapurikopissa olisi kaveri saattanut luulla että vähintään virtahepo, jonka kaveri on hetkeä aikaisemmin duunannut pönttöön yrittää tulla pöntöstä takaisin lähtöportille.
Toinen asia mikä tuli nähtyä Berliinin katukuvassa…..katukuvassa….joko sytyttää? No enpä ole koskaan nähnyt katukuvassa yhtä auliisti omia urakkapalveluitaan tarjoavia tyttösiä…iloisia sellaisia. Joko sytyttää? Yhdelle seurueestamme kerrottiin jopa ”pienelle pintaremontille” urakkahinta joka oli 80€. Seurueestamme ei kukaan näille nauravaisille tyttösille omaa urakkaansa tarjonnut hoidettavaksi sillä jokaisella meillä on kotona ”pääurakoija”.
”...tai no yhden kaverin pääurakoija oli lähtenyt 3 viikkoa aikaisemmin vieraalle urakoimaan vuosien yhteistyön jälkeen. Olivat purkaneet urakkasopimuksen kuulemma suhteellisen yhteisymmärryksessä.
Toisaalta aloin ideoimaan sitä että nykypäivänä näidenkin ammatinharjoittajien pitäisi saada järjestettyä jonkinlainen bonuskortti järjestelmä. Miksi ei? Tai sitten päivän tarjous: ”Tänään kaksi yhden hinnalla.”, ”Joka 5 hoito maksutta!”, ”Meillä voi myös höylätä Visalla!”, ”Joka kolmannen hoidon mukana yllätys!”.
No tänään (Tiistaina) konferenssissa, joka pidettiin 5 tähden hotellissa……en tiedä missä ne niitä tähtiään pitivät mutta kuulemma 5 tähden hotelli oli kyseessä. No mutta kuitenkin jälleen tapahtuma paikkana on vessa, hemmetin moderni ja hieno sellainen eli vimosen päälle kaikin puolin. Jälleen kerran talsin vessaan konferenssin kahvitauolla ja jälleen….pikkuasialle. Helpotuksen jälkeen vetskari kiinni ja napauttaminen seinässä olevaan lätkään….johon osuisi elämänsä sokeana ollut saksalainen sillä nähtävästi saksalaisissa 5 tähden hotelleissa tälle kyseiselle napille pitää varata puoli seinää, josta painetaan. Veikkaan että Saksassa moni on toisaalta kiittänyt tätä kyseistä mahtavaa keksintöä antaessaan ylen liian humalassa vessanpönttöön….otsa vasten tuota lätkää. No mutta siis asiat saatiin hoidettua ja tein mekaanisen ”Seesam, aukene” liikkeen painamalla kämmenellä kyseistä ”nappia”. No lisää tietoutta tähän väliin saksalaisista vessoista. Suomessa meillä on noin 10 litran säiliöllinen vettä wc istuimessa, joka huuhtelee pöntön ja samaan aikaan Saksassa kyseinen tankki on jossain seinän sisällä ja tilavuus varmaankin noin 20 litraa. Ok, vettä alkaa tulemaan pönttöön…mitä tapahtuu? Samaan aikaan kun omassa pöntössäni alkaa veden pinta huolestuttavan nopeasti nousemaan alkaa viereisistä kopeista kuulumaan suhteellisen kova äänistä pulputusta ”PLUP PLUP PLUP PLUP”…ja veden pinta omassa pöntössäni alkaa olemaan tasolla Marskin ryyppy. Aloin nauramaan tunnettuun tapaan suhteellisen äänekkäästi tilanteen omituisuudelle. Tilanteesta olisi tehnyt vieläkin hauskemman jos viereisessä kopissa olisi ollut joku pöntöllä..sillä veikkaan että naapurikopissa olisi kaveri saattanut luulla että vähintään virtahepo, jonka kaveri on hetkeä aikaisemmin duunannut pönttöön yrittää tulla pöntöstä takaisin lähtöportille.
Toinen asia mikä tuli nähtyä Berliinin katukuvassa…..katukuvassa….joko sytyttää? No enpä ole koskaan nähnyt katukuvassa yhtä auliisti omia urakkapalveluitaan tarjoavia tyttösiä…iloisia sellaisia. Joko sytyttää? Yhdelle seurueestamme kerrottiin jopa ”pienelle pintaremontille” urakkahinta joka oli 80€. Seurueestamme ei kukaan näille nauravaisille tyttösille omaa urakkaansa tarjonnut hoidettavaksi sillä jokaisella meillä on kotona ”pääurakoija”.
”...tai no yhden kaverin pääurakoija oli lähtenyt 3 viikkoa aikaisemmin vieraalle urakoimaan vuosien yhteistyön jälkeen. Olivat purkaneet urakkasopimuksen kuulemma suhteellisen yhteisymmärryksessä.
Toisaalta aloin ideoimaan sitä että nykypäivänä näidenkin ammatinharjoittajien pitäisi saada järjestettyä jonkinlainen bonuskortti järjestelmä. Miksi ei? Tai sitten päivän tarjous: ”Tänään kaksi yhden hinnalla.”, ”Joka 5 hoito maksutta!”, ”Meillä voi myös höylätä Visalla!”, ”Joka kolmannen hoidon mukana yllätys!”.
Joo vitsi vitsinä mutta eipä tuo herättänyt ainakaan näin julkisesti tunnustettuna muuta kuin sääliä…..kylymässä joutuvat painamaan töitä niin vähissä vaatteissa. Kyllä saisi Punainen risti ottaa nyt asiasta vaarin ja lähettää jonkunlaisen vaatepaketin katujen kuningattarille. Siinä olisi Suomipoika ihmeissään kun seuraavan kerran menee Berliinin kaduilla palveluita hakemaan ja vastassa onkin pataljoona iloisia tyttösiä 4 tuulenhatut päässä ja jalassa vähän käytetyt Reinot.
Reissuun lähtiessä ehdinkin jo pohtimaan että eipäs ole tapahtunut mitään omituista vähään aikaan. No tuli aiheutettua lähes Niagara falls ilmiö 5 tähden hotellin paskahuussissa……kovaa shittiä sanon minä…. Onneksi jo loppumatkassa kotiin…..
AH JOO! Vielä sen verran että kuka perkele on mennyt keksimään sen että on paljon kivempaa kun vessankopin ovi aukeaa kopin SISÄLLE PÄIN! Pikkuisen olin iloinen päästessäni Helsinki-Vantaan lentokentän vessaan....ja pelkästä ilosta auoin kopin ovea hetken aikaa ulos, kiinni, ulos, kiinni.....NIIN SEN PITÄÄ TOIMIA! Saksassa piti tunkea itsensä vessanharjan ja seinän väliin nurkkaan että saa oven auki.....NATSIT....natsien keksintö..ihan varmasti...natsit....Ah ja sushia käytiin vetämässä. Onneksi jätkät (1 saksalainen, 1 italialainen + 1 italialaiset vanhemmat omaava saksalainen) ehti varoittaa wasabista........mutta suomalaisena keskivertopöljänä miehenä pakkohan sitä oli ottaa...ihan pieni nokare. Ei olisi varmaan nopeammin voinut isolle miehelle tulla kyyneleet silmiin....ja nämä kaikki 3 sanoivat yhteen ääneen että "menit sitten kuitenkin vetämään sitä!". Sushi oli loistavaa silti....vaikka saikin miehen kyyneliin....wasabilla se helppoa on....
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Yvonne-lehmän karkumatka
Jokaisella tarinalla pitää olla alku ja loppu....ja jotain myös siinä välissä. Tästä linkistä (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/baijeri-jahtaa-lehmaa--luvassa-10-000-euron-palkkio/art-1288407791488.html) löytyy uutinen joka sai itsessäni aikaan reaktion kirjoittaa Yvonne lehmän karkumatkalle lähdön syistä ja alkumatkasta pikkuisen tekstiä. Raukka parka päässyt maistamaan vapautta ja nyt jahdataan helikoptereiden ja.....uskomatonta kyllä meedion avulla pitkin baijerilaista maalaismaisemaa. No mutta....sitä tarinaa....fiktiota taas kerran...Yvonne on oikea hahmo mutta västäräkki Klaus fiktionaalinen....
Oli kaunis kesäinen päivä ja kärpästen surina vain kuului Baijerilaisessa maalaismaisemassa. Yvonne lehmä oli laiduntamassa ja rouskutti tuoretta apilaa katsellen samalla kaunista maisemaa turhista ajatuksista tyhjillä silmillään.
Siinä Yvonnen syödessä lensi hänen viereensä pieni västäräkki Klaus, joka oli Yvonnelle hyvinkin tuttu pieni lintunen omassa ärsyttävyydessään. Klaus oli paikallinen jokapaikan höylä ja suhteellisen rääväsuinen pieneksi västäräkkiurokseksi. ”Mitäpä lehemälle muuta?” kysyi Klaus äänensävyllä, joka heti paljasti että hänellä oli taas joku kovaakin kovempi tarina kerrottavanaan. ”Märehdin normaalisti eli paskaaks tässä.” Yvonnekaan ei lehmäksi ollut sieltä siisteimmästä päästä jutuissaan ja oli lehmäksi myös suhteellisen suora sanoessaan asioita. ”Se tulloo sullennii noutaja tässä kohtapuoleen. Isäntäes ol tuolla just pistämässä nimiä paperloihin että piäset lihoiks sinähhii mualimalle.”, kertoi Klaus asiansa suoraan. ”Elä puhu paskaa. Mistä nä tuollasia kuulit muka?” kysyi järkyttynyt Yvonne lehmä. ”Minähän olen tämän talon parraita ja iso tissisimpiä elukoita ni eihä minua lihoiks panna vielä välleen.” ”Niin voit olla mutta muistakko mitä teit sillon kesän alusa sille sonnille…saati isännälleis?” muistutti Klaus.
”ERNTS! Kai mie perhana potkasen jos koettaa kiivetä sellase kaeren kansa selekään iliman että ies päevee sannoo. Ja samasta syystä otti isäntäkkii potkut.” totesi jo asteen Klaussin asenteeseen kyrpintynyt Yvonne. ”Voep olla joo mutta sieltä ne on tulossa kohta karja-autolla hakemaan siut wurstipakettiin pantavaks.” naureskeli Klaus. ”Ellet sitte ota ja lähe karkuun.”
Samassa kuului laitumen läheltä kuorma-auton pahaa enteilevä ääni ja Yvonne teki nopean ratkaisun. ”Pakoon.” Yvonne tempaisi ensimmäisen 100 metriä vauhdilla joka saisi Usain Boltin pistämään piikkarit naulaan ja katkomaan itseltään akillesjänteet ja tulihan Yvonnen siinä matkalla pompattua paimenpoika aidasta yli voltilla. Klaus yritti parhaansa mukaan roikkua tämän pikkaisen pillastuneen hullunlehmän matkassa mutta sai kuin saikin pidettyä Yvonne näköpiirissään ja matkan teko helpottui kun Klaus sai kiinni Yvonnen hännästä. Siinä sai västäräkki kyytiä monessakin mielessä kun matkaa tehtiin läpi risukoiden ja hännän tupsu nyt ei ollut ihan puhtaimmasta päästä ulokkeita Yvonnella. Klausille jäi kyseisestä parin kilometrin taipaleesta pikkuisen paskan maku suuhun.
”Mitä mie nytten tien?” pohti Yvonne ääneen sillä huolet olivat hyvinkin monimuotoiset yksinäisellä lehmällä keskellä Baijerilaista metsikköä. ”Miun utareethan mossahtaa jos ei niitä joku tyhjennä? Miten mie annoin tuon pöljän linnun puhua ihteni tähän kusseen?”. Yvonne alkoi olemaan epätoivoinen mutta esitettyään huolensa Klausille lähti tuon kettumainen västäräkki etsimään ongelmaan ratkaisua metsän kätköistä. Hetken päästä Klaus palasi perässään pieni siiliarmeija. ”Nonni Yvonne tässä siul o hanakoita utareen imijöitä jotka helepottaa siun olloo hyvinnii äkkijä.” julisti idearikas Klaus. ”Mitähä tästäkkii tulloo vielä?” pohti Yvonne mutta antoi siilien alkaa tyhjentämään jo nyt hyvinkin pinkeitä utareita.
Siileillä oli parikin pientä ongelmaa toteutuksen kanssa….ensinnäkin jokaiselta meinasi revetä turpavärkit kun pienet siilit joutuivat repimään turpansa apposen ammolleen saadakseen yhden vetimen suuhunsa mutta nälkäisinä ja pirun ahneina saivat homman toimimaan. Siinä sitä sitten kesäisessä metsikössä siililauma tyhjenteli sen toista kymmentä litraa maitoa Yvonnen utareista suhteellisen nopeassa tahdissa vielä. Ja sitten alkoikin tapahtua….
Ensimmäisenä ”hörpyt” ottanut siili käpertyi tuskissaan piikkäälle kerälle ja alkoi valittamaan vatsaansa ja pieni hetki siitä kuului korvia vihlova n. 5000Hz taajuudella pienen siilin hanurista lähtenyt kimakka pieru. Seuraavaksi alkoikin sitten tulemaan paineella ”sitä ihtiään” ja kyseinen siili alkoi pyörimään maassa kuin kepitön ilotulitusraketti lennättäen hanuristaan tavaraa hyvinkin huolella. Klaus ehti sanomaan vain että ”Mitä helevett…?” kun samainen ilmiö tapahtui 49 muulle siilille Klausin ja Yvonnen ympärillä. Sanomattakin on selvää että kyseinen näky on hieman absurdi ja juuri karanneen Yvonne lehmän muutoinkin herkkä mieli sanoi hetkellisesti ”Prii” ja Yvonne ampaisi juoksuun läpi metsän karkuun tuota siilien kuvioripulointia. Klaus perässä…kun oli ensin saanut hieraistua silmistään pois lastillisen siiliä...
Yvonne ampaisi suoraan maantielle ja poliisiauton eteen mutta onnistui viime hetkellä väistämään kyseisen helvetin laitteen, jonka katolla pyöri kirkkaat valot ja jatkoi matkaansa pusikkoon…..
lauantai 27. elokuuta 2011
Junanvessat ja muuta yhtä kovaa shittiä
Tässäpä päivänä eräänä...tarkalleen tiistaina omat ennusteeni junanvessojen fysiikasta kävivät toteen...Saksassa Belgian rajalla. Vuosia olen käynyt vessoissa missä huuhtelu tapahtuu sellaisella leppoisalla parin miljoonan baarin alipaineella. Välillä olen ajatellut sitä että miten moni on tehnyt sen virheen että kesken pöntöllä istumisen on mennyt painamaan napin pohjaan siinä istuessaan. Siinä on ollut konduktöörillä tekemistä kun yrittää kammeta asiakkaan persettä irti pöntöstä kenkälusikalla / vastaavalla sillä jos sen imaisun aikana istuskelee sillä pöntöllä niin sanon minä että "Terve vaan"...siinä aamupala hulahtaa paksusuolen seuraksi samantien.
No mutta siis asiaan. Etelä-Saksa, minä ja saksalaisen junan vessa....joka toimii paineella. A. kyseinen huone näytti tasan sille mille voisi kuvitella oman keittiön kaapin jos siellä olisi käynyt 1000 narkomaania riehumassa LSD huuruissa ja kyseistä kaappia ei olisi pesty....sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen. B. pöntössä ei ollut kantta....jota olen pitänyt jonkin asteisen merkkinä järkevästä vessanpöntöstä...paikassa kuin paikassa.
Sitten siinä ihan pissat tuli sohaistua siihen pönttöön ja sitten....missäs vitussa se nappi on? Kyseinen tummanpuhuva mokkula oli seinässä ja ennen kuin painoin sen vipstaakin pohjaan niin otin kunnioittavan 2 askelta kauemmas pöntöstä.....ihan vaan varuilta. Joka osoittautui hyväksi ajatukseksi.....napin painaminen aiheutti imaisun......jonka jälkeen tuli vastapaineella ns. suihkulähde-efekti.......jos olisi seisonut lähellä pönttöä niin olisin saanut nauttia ns. golden showerista.......sen ehkä omituisimmassa merkityksessään. Kusinen paikka.
Mutta oli siinä saksalaisilla kanssa matkustajilla miettimistä että mitähän helvettiä siellä vessassa tapahtuu koska aloitin suhteellisen äänekkään huutonaurun samantien.
Go Germany GO!
No mutta siis asiaan. Etelä-Saksa, minä ja saksalaisen junan vessa....joka toimii paineella. A. kyseinen huone näytti tasan sille mille voisi kuvitella oman keittiön kaapin jos siellä olisi käynyt 1000 narkomaania riehumassa LSD huuruissa ja kyseistä kaappia ei olisi pesty....sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen. B. pöntössä ei ollut kantta....jota olen pitänyt jonkin asteisen merkkinä järkevästä vessanpöntöstä...paikassa kuin paikassa.
Sitten siinä ihan pissat tuli sohaistua siihen pönttöön ja sitten....missäs vitussa se nappi on? Kyseinen tummanpuhuva mokkula oli seinässä ja ennen kuin painoin sen vipstaakin pohjaan niin otin kunnioittavan 2 askelta kauemmas pöntöstä.....ihan vaan varuilta. Joka osoittautui hyväksi ajatukseksi.....napin painaminen aiheutti imaisun......jonka jälkeen tuli vastapaineella ns. suihkulähde-efekti.......jos olisi seisonut lähellä pönttöä niin olisin saanut nauttia ns. golden showerista.......sen ehkä omituisimmassa merkityksessään. Kusinen paikka.
Mutta oli siinä saksalaisilla kanssa matkustajilla miettimistä että mitähän helvettiä siellä vessassa tapahtuu koska aloitin suhteellisen äänekkään huutonaurun samantien.
Go Germany GO!
torstai 18. elokuuta 2011
Tupakka tappaa (fiktionaalinen tarina+kirjoittelu kokeilu)
Pekka yritti hakata kipinäraudalla kipinöitä ikivanhalle sunnuntai Hesarista revitylle paperitollolle. ”VITTU MINNUU NIIIN VITUTTAA!”. Pekka oli krooninen ketjutupakoija sekä tuurijuoppo kaikin puolin, joka kaiken lisäksi oli lähtenyt pitkästä aikaa metsälle keskelle villiä korpea todetakseen että mukana oli 3 kartonkia tupakkia ja pelkkä kipinärauta tulen tekemiseksi.
Pekka oli raapinut raudasta jo puolet ilman savukiehkuran pätkääkään ja vitutuksen määrä alkoi olemaan korvia huumaava. Aikoinaan Pekan kaveri oli kysynyt että ”Voiko vitutukseen kuolla?” ja Pekan silloinen mielipide oli alkanut edellisen tunnin aikana muuttumaan. Viimein Pekalla napsahti niin sanotusti isossa pyörässä iso vaihde pykälään ja hän tempaisi kuuseen nojaavan Tikka merkkisen haulikkonsa ja ampua mossautti sytykkeenä olleeseen Hesariin molemmat piipulliset. Ja kas kummaa paperin palanen syttyi tuleen. Pekka hyökkäsi kuin pakolainen ilmaiseen passiin tulen kimppuun vapiseva nortti huulessaan ja juuri kun oli saamassa tulta tupakkiin… tuli sammui.
Tässä kohtaa Pekan rekisteri otti pienet loparit ja äly lähti samaan matkaan. Pekka ammuskeli Hesariin itse asiassa jokaikisen reissulle varatun panoksen ilman kipinän kipinää. Pekka istahti kannon nokkaan ja vitutukseen otti ja söi suussa olleen norttinsa ja huuhtaisi tämän välipalakääryleen puolikkaalla pullolla Koskenkorvaa.
”Mistä pieraset tulta keskelä korpea, kysyn mie vuan perkele!” mietti Pekka ääneen. Samassa ukkonen jyrähti järvenselän toisella puolella ja Pekka näki hetkeä myöhemmin salaman iskevän vastarannalla maahan. "Aaahaaa!”: totesi Pekka saadessaan omasta mielestään nerokkaan idean. Idea koostui paristakin osasta, jossa ensimmäinen vaati matkaan lähteneen 5 metrin hiilikuituonkivavan sitomista selkään ja toinen osa kiipeämistä lähimaisemassa olevaan korkeimpaan kuuseen. Tässä kohtaa pitänee todeta, että Pekalla ei yleisestikään ottaen ollut asunut jokainen telkkä pöntössä enää vuosiin ja lisäksi puolikas pullo Kossua oli omiaan antamaan yksinäiselle erämiehelle vauhtia ideoihin.
Pekka sai ongen sidottua selkäänsä ja hyökkäsi kuin orava kuusen latvaa kohti. Ukkosrintama alkoikin olla sopivasti kohdalla ja Pekan vauhti kuusen latvaa kohti vain kiihtyi. Läheisessä puussa ollut tikka lopetti nakuttamisensa hetkiseksi seuratakseen tuota omituista näkyä jossa karvainen, pahalle haiseva ihmisapina selässään 5 metrin onkivapa kiipeää kuusen latvaan hokien matkalla ”Kohta saahaan tulta tupakkiin perkele!”.
Pekka pääsi latvaan ja sipaisi ongenvavan täyteen mittaansa ja alkoi huitomaan sillä kohti taivasta samalla kaivaen toisella kädellään norttiaskia taskustaan. ”VOI PERKELE! MIUN NORTIT O REPU TASKUSA!” ja samalla mossahti ns. täysi latinki Pekan vapaan.
Vapa vaihtoi välittömästi iskusta muotoaan Salvador Dalin Valuvat kellot tyyppistä ratkaisua, jonka toisessa päässä tärisi pari miljoonaa volttia roppaan napannut ja savuava metsämies Pekka. Siinä savutessaan ja miettiessään asioita kuten ”Kukas minä olen? Miksi takkini palaa? Miksi ohitseni vilisee kuusen oksia hirvittävällä nopeudella?”, paukahti Pekka maahan n. 50 km/h nopeudella ja teki Suomen mäkimaajoukkue tyylisen tasajalka alas tulon sammalmättäälle jalassaan Nokialaisen kumpareiden varret.
Kello tuli 12.00 ja järvimaisemassa alkoi kuulua normaali haulikkojen pauke. Samaan aikaan eräällä sammalmättäällä tärisi eräs suomalainen sisukas savuava sankari Pekka. Pekka sai ihme ja kumma kaivettua vieressä kytevästä repustaan yhden tupakin esiin ja alkoi sytyttää sitä edelleen pienessä liekissä olevalla hihan suullaan.
Juuri kun hän oli saamassa tupakkiinsa tulta, tuli pienen pieni tuulen vire ja sammutti tulen. Pekka kuoli puhtaan vitutuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.
Mikä on tarinan opetus? Tupakka tappaa, tavalla tai toisella.-tarina on fiktionaalinen, henkilöhahmot keksittyjä ja koko paska on kirjoitettu yhdeltä istumalta ajan kuluksi. Kirjoittaja ei ota vastuuta mistään ideoista mitä tarinasta saattaa saada, ei liittyen tupakointiin saati sitten tupakin sytyttämiseen hiilikuituvavan ja ukkosen avulla-
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Yksityisalueen rajalla hyräilemässä Eppuja
Syksy koittaa ja uuden sadon korjuu. Ja nähtävästi myös sydän ja verisuonitaudin todennäköisyyden kasvaminen kertoimella 100.
Jaa miksikö? Noh tässä aamusella käytiin lasten kanssa hieman sienimetsässä, josta kehkeytyikin sitten mustikoiden poiminta reissu. Lasten kanssa metsässä oleminen on yhtä juhlaa...jos siis ajatellaan sitä että tällä hetkellä asustetaan siinä osassa Suomea missä karhun tapaaminen metsässä on lähes yhtä todennäköistä kuin venäläisen tapaaminen samaisessa metsässä. Molempia nimittäin piisaa...... Mutta siis lasten kanssa jos on metsikössä niin se on Jumalan totta että siinä 1000m säteellä ei ole yhtä ainutta luontokappaletta joka ei tietäisi että siinä alueessa on lapsia. Poika varsinkin niin kirkas ääninen että se kun kerran kiekaisee niin etanat vetää kotilon helmat ylös ja pinkaisee tasan toiselle puolelle pitäjää.
No mutta pinna lapsilla metsässä olemiseen on yhtä lyhyt kuin koliikki perheen äidin pinna eli pari litraa mustikoita ja ´poikkeen.
Kotona sitten sain päähäni että perhe saa lähteä ilman minua synttärijuhlille ja isi lähtee puskaan. Hirveällä uholla vielä vaimolle että "Minen tule metästä ennen kuin on ämpäri täynnä mustikoita! Saat tuoda vaikka taksilla eväitä mutta sinne jään jos ei ämpäri ole täynnä kun tulen kotio!". Tämän siitä saatana saa kun asuu pohjanmaan hullujen parissa jonkin aikaa....hirveä uho. No toteutus sitten hieman ontui....eihän niitä mustikoita malttanut kerätä vaan piti painua toiseen mehtään etsimään kanttarelleja.
Autolla hetken sompailtuani löysin niemenkärkeen menevän tien ja sinne siis...järven ääreen etsimään tuota metsän kultaa eli kanttarelleja. No viimein piti vetää stoppi kun tuli viitta "Yksityisalue, tie päättyy" viitta eli pieni uukkari ja samalla huomasin että perhana vieressä ranta ja tasan just sen näköinen paikka että siellä on kanttarelleja. No auto parkkiin ja hipsimään rantaan.....mielessä ajatus siitä että "Perhana...missähän sen yksityisalueen raja muuten menee." No mutta uskaliaana ukkelina ajattelin että pinkaisen rantaan tsekkaamaan sienet ja sitten poikkeen.
Ja TADAA! Kanttarelleja.....poimin kaksi kunnes huomasin että "Mitäs kaarnaa tässä maassa näin paljon on?" ja katse ylös niin puu jonka karhu kuorinut kynsillään paljaaksi. Siinäpä sitten seisoskelin hetkisen miettien pariakin asiaa eli A. karhut väistävät ihmistä jos ihminen pitää meteliä ja B. saatan seisoa kanttarellipussin kanssa yksityisalueella eli summa summaarum: otanko ja alan laulamaan ja pidän karhut loitolla...ja tasan kaiken muunkin öttiäisin mutta jos alan laulamaan niin otanko niskaani perkeleen vihaisen maanomistajan mahdollisesti haulikon kanssa.
Siinä sitten koetin hipsiä rinkiä perkeleen nopeasti hissukseen hyräillen "vuonna -85" kappaletta katsellen samaan aikaan ympärilleni että hyppääkö jostain karhu niskaan tai sitten se maanomistaja. Ikinä ei ole yhtä paljo pelottanut laulaa eppuja.....
Jaa miksikö? Noh tässä aamusella käytiin lasten kanssa hieman sienimetsässä, josta kehkeytyikin sitten mustikoiden poiminta reissu. Lasten kanssa metsässä oleminen on yhtä juhlaa...jos siis ajatellaan sitä että tällä hetkellä asustetaan siinä osassa Suomea missä karhun tapaaminen metsässä on lähes yhtä todennäköistä kuin venäläisen tapaaminen samaisessa metsässä. Molempia nimittäin piisaa...... Mutta siis lasten kanssa jos on metsikössä niin se on Jumalan totta että siinä 1000m säteellä ei ole yhtä ainutta luontokappaletta joka ei tietäisi että siinä alueessa on lapsia. Poika varsinkin niin kirkas ääninen että se kun kerran kiekaisee niin etanat vetää kotilon helmat ylös ja pinkaisee tasan toiselle puolelle pitäjää.
No mutta pinna lapsilla metsässä olemiseen on yhtä lyhyt kuin koliikki perheen äidin pinna eli pari litraa mustikoita ja ´poikkeen.
Kotona sitten sain päähäni että perhe saa lähteä ilman minua synttärijuhlille ja isi lähtee puskaan. Hirveällä uholla vielä vaimolle että "Minen tule metästä ennen kuin on ämpäri täynnä mustikoita! Saat tuoda vaikka taksilla eväitä mutta sinne jään jos ei ämpäri ole täynnä kun tulen kotio!". Tämän siitä saatana saa kun asuu pohjanmaan hullujen parissa jonkin aikaa....hirveä uho. No toteutus sitten hieman ontui....eihän niitä mustikoita malttanut kerätä vaan piti painua toiseen mehtään etsimään kanttarelleja.
Autolla hetken sompailtuani löysin niemenkärkeen menevän tien ja sinne siis...järven ääreen etsimään tuota metsän kultaa eli kanttarelleja. No viimein piti vetää stoppi kun tuli viitta "Yksityisalue, tie päättyy" viitta eli pieni uukkari ja samalla huomasin että perhana vieressä ranta ja tasan just sen näköinen paikka että siellä on kanttarelleja. No auto parkkiin ja hipsimään rantaan.....mielessä ajatus siitä että "Perhana...missähän sen yksityisalueen raja muuten menee." No mutta uskaliaana ukkelina ajattelin että pinkaisen rantaan tsekkaamaan sienet ja sitten poikkeen.
Ja TADAA! Kanttarelleja.....poimin kaksi kunnes huomasin että "Mitäs kaarnaa tässä maassa näin paljon on?" ja katse ylös niin puu jonka karhu kuorinut kynsillään paljaaksi. Siinäpä sitten seisoskelin hetkisen miettien pariakin asiaa eli A. karhut väistävät ihmistä jos ihminen pitää meteliä ja B. saatan seisoa kanttarellipussin kanssa yksityisalueella eli summa summaarum: otanko ja alan laulamaan ja pidän karhut loitolla...ja tasan kaiken muunkin öttiäisin mutta jos alan laulamaan niin otanko niskaani perkeleen vihaisen maanomistajan mahdollisesti haulikon kanssa.
Siinä sitten koetin hipsiä rinkiä perkeleen nopeasti hissukseen hyräillen "vuonna -85" kappaletta katsellen samaan aikaan ympärilleni että hyppääkö jostain karhu niskaan tai sitten se maanomistaja. Ikinä ei ole yhtä paljo pelottanut laulaa eppuja.....
perjantai 12. elokuuta 2011
Normi pohdintaa
Joskus sitä pysähtyy miettimään omaa elämäänsä ja yleensä se stoppi sille hetkelle syntyy itselläni musiikin kautta. Monta kappaletta olemassa jotka ovat itselle merkityksellisiä tai vain osana tiettyä aikaa elämässä. Crocketts theme aina yhtä kova vain siksi että siitä tulee muisto mummolan tuvasta minusta katsomassa Miami viceä loppuun asti puoliunessa koska samana aamuna olin noussut ennen viittä metsälle. HIMin versio kappaleesta Wicked game...istun juuri entisestä tyttöystävästä eronneena opiskelijakämpässä sängynlaidalla itkemässä. Sometime i feel like screaming...ensimmäinen lapseni syntyi ja itken Vaasassa takapihalla onnesta. Ihmisen poika....Leo omassa sängyssään ja taas itketään. Täällä pohjantähden alla..istun laiturilla teini-ikäisenä menettäen uskon siihen että kukaan ikinä minua voisi rakastaa. Monta muistoa levyhyllyssä.
Elämä on täynnä musiikkia, surullista ja iloista kaikissa sen kirjoissa. Itselleni, joka olen raskaan musiikin suurkuluttaja oheisen linkin takana oleva kappale yksi tärkeimmistä ja varmaankin turhaa sanoa mihin kohtaa minun elämääni tämä musiikki tullee sijoittumaan http://www.youtube.com/watch?v=V_0llEg2KTw ja teille jotka kävitte kuuntelemassa kyseisen kappaleen...en koskaan kirjoittanut että se olisi heviä...vaikka onkin aika heviä...
Elämä on täynnä musiikkia, surullista ja iloista kaikissa sen kirjoissa. Itselleni, joka olen raskaan musiikin suurkuluttaja oheisen linkin takana oleva kappale yksi tärkeimmistä ja varmaankin turhaa sanoa mihin kohtaa minun elämääni tämä musiikki tullee sijoittumaan http://www.youtube.com/watch?v=V_0llEg2KTw ja teille jotka kävitte kuuntelemassa kyseisen kappaleen...en koskaan kirjoittanut että se olisi heviä...vaikka onkin aika heviä...
Englannin kielellä ja paremmalla mielellä
Vaimoni kanssa olemma pitkään jo käyttäneet tiettyjen asioiden suhteen juttelu kielenä englantia koska lapset sitä eivät ymmärrä........jos ymmärtävät niin olen siittänyt neroja! Muut todisteet ovat osittain tätä julkilausumaa vastaan ja vaativat lisätodisteita.
No mutta siis englantia tilanteissa joissa pitää pystyä sanomaan tiettyjä asioita mutta ei haluta lasten ymmärtävän sitä mitä puhutaan. Toimii kuin junan vessa vielä tässä kohdassa...tai no hetki sitten saatiin jälleen tästäkin hieman hauska tilanne aikaiseksi.
Kävimme illalla kaupassa josta ostin säkillisen karkkia. Koska huomenna on lasten karkkipäivä ja Leon lisäaineallergiasta johtuen karkkien tulee olla hieman normaalista poikkeavia niin ajattelin että tällä kertaa pidämmekin aikuiset tänä iltana jo karkkipäivän. Eli ostin sen säkillisen karkkia.
Vaimoni alkoi hetki sitten lukemaan lapsille iltasatua ja sanoin hänelle että "I bought candies" joka siis äännettynä tulee pihalle mallilla "Ai pout kändies" johon lapset yhteen ääneen "Mäki haluun känniis". Esitimme tarkentavan kysymyksen että "Missä haluat olla?" "Kännis". Lapset eivät siis ole kartalla siitä kännistä koska meillä ei olla kotona kännissä mutta näin vaan saatiin karkkien hinnalla ja puhumalla Lontoota hauskoja hetkiä lasten kanssa.
...josta tulikin mieleen että kesälomalla otimme lasipurkkiin minun ideana sokerimuurahaisia. Tätä tuli allergikkona ja sitä kautta lemmikkivapaana vaihtoehtona harrastettua paljonkin pienenä. Siinä saa seurata muurahaisten onkaloiden rakentamista, munimista ja munien kehittymistä ja itseasiassa jopa niin pitkälle seurattua että osa syntyneistä kuningatar vaihtoehdoista joutuvat siipien suhteen reklamoinnin alaisiksi eli alaiset nippaa ne helevettiin.
No sitten tuli ajatus että pitäisikö taloyhtiöss oleville muille lapsille näyttää tätä neronleimausta. Itse visioin että joku taloyhtiön pojista juoksee kertomaan vanhemmilleen notta "ITI ITI ÄITI ÄITI NAAPULIN TETÄLLÄ OLI MULKKUJA PULKKI TÄYNNÄ!! OLI OLI!! TILLÄ YHTELLÄ MULKULLA OLI TIIVET!".....ja nimi lehteen....
No mutta siis englantia tilanteissa joissa pitää pystyä sanomaan tiettyjä asioita mutta ei haluta lasten ymmärtävän sitä mitä puhutaan. Toimii kuin junan vessa vielä tässä kohdassa...tai no hetki sitten saatiin jälleen tästäkin hieman hauska tilanne aikaiseksi.
Kävimme illalla kaupassa josta ostin säkillisen karkkia. Koska huomenna on lasten karkkipäivä ja Leon lisäaineallergiasta johtuen karkkien tulee olla hieman normaalista poikkeavia niin ajattelin että tällä kertaa pidämmekin aikuiset tänä iltana jo karkkipäivän. Eli ostin sen säkillisen karkkia.
Vaimoni alkoi hetki sitten lukemaan lapsille iltasatua ja sanoin hänelle että "I bought candies" joka siis äännettynä tulee pihalle mallilla "Ai pout kändies" johon lapset yhteen ääneen "Mäki haluun känniis". Esitimme tarkentavan kysymyksen että "Missä haluat olla?" "Kännis". Lapset eivät siis ole kartalla siitä kännistä koska meillä ei olla kotona kännissä mutta näin vaan saatiin karkkien hinnalla ja puhumalla Lontoota hauskoja hetkiä lasten kanssa.
...josta tulikin mieleen että kesälomalla otimme lasipurkkiin minun ideana sokerimuurahaisia. Tätä tuli allergikkona ja sitä kautta lemmikkivapaana vaihtoehtona harrastettua paljonkin pienenä. Siinä saa seurata muurahaisten onkaloiden rakentamista, munimista ja munien kehittymistä ja itseasiassa jopa niin pitkälle seurattua että osa syntyneistä kuningatar vaihtoehdoista joutuvat siipien suhteen reklamoinnin alaisiksi eli alaiset nippaa ne helevettiin.
No sitten tuli ajatus että pitäisikö taloyhtiöss oleville muille lapsille näyttää tätä neronleimausta. Itse visioin että joku taloyhtiön pojista juoksee kertomaan vanhemmilleen notta "ITI ITI ÄITI ÄITI NAAPULIN TETÄLLÄ OLI MULKKUJA PULKKI TÄYNNÄ!! OLI OLI!! TILLÄ YHTELLÄ MULKULLA OLI TIIVET!".....ja nimi lehteen....
torstai 11. elokuuta 2011
Palikkatesti
Tuli taas tänäkin iltana karvas opetus siitä miten palikka sitä voi olla. Niinkin yksinkertainen asia kuin käsisuihku ja sen monen monituiset käyttötarkoitukset + miehen aivot niin ei vaan aina osaa vetää viivaa pisteestä A pisteeseen B.
Vessasta kuului vessanpöntöltä huuto:"ISI ISI TUU AUTTAA". Minä: "No mitä?" Veera: "Antaisitko ton käsisuihkun?" Minä: "Mitä sä sillä muka teet siinä pöntöllä?" Veera katsoi minua samanlaisella ilmeellä kuin neanderthalin ihmistä, joka on tunkenut juuri housunsa täyteen helvetin vihaisia majavia ja totesi "No HÖ pesen pim*in!".
Joskus sitä tuntee elävänsä keskellä palikkatestiä missä testaajina ovat omat lapset ja vaimo. Olen tainnut näiden vuosien aikana saada kerran pyöreä palikan pyöreään reikään......ja varmaan silloinkin vaimon auttamana...muutoin tuleekin pelkkiä hylättyjä arvosanoja...
.....mitäs minä sitten teen kun tyttäret alkaa kyselemään kysymyksiä kuten "Näytänkö lihavalta tässä mekossa?" tai vastaavia yhtä sadistisia kompakysymyksiä joihin vastaamalla on joko A. kusessa kaulaansa myöten tai B. kusessa hiusrajaa myöten. Olen aikoinani jo sanonut rakkaalle vaimolleni etten suostu vastaamaan tuollaisiin kysymyksiin.....ja silti se niitä esittää.......ja minä pöljä vastaan niihin.... Mitähän miehen egolle tapahtuisi jos alkaisi kyselemään naisilta samanlaisia kysymyksiä kun esim. vetää farkut jalkaan että "Näyttääkö mun mu*at näissä housuissa sun mielestä normaalia pienemmiltä?" ......tuollaisia miehet ei kysele koska me pelkäämme niitä vastauksia....
Vessasta kuului vessanpöntöltä huuto:"ISI ISI TUU AUTTAA". Minä: "No mitä?" Veera: "Antaisitko ton käsisuihkun?" Minä: "Mitä sä sillä muka teet siinä pöntöllä?" Veera katsoi minua samanlaisella ilmeellä kuin neanderthalin ihmistä, joka on tunkenut juuri housunsa täyteen helvetin vihaisia majavia ja totesi "No HÖ pesen pim*in!".
Joskus sitä tuntee elävänsä keskellä palikkatestiä missä testaajina ovat omat lapset ja vaimo. Olen tainnut näiden vuosien aikana saada kerran pyöreä palikan pyöreään reikään......ja varmaan silloinkin vaimon auttamana...muutoin tuleekin pelkkiä hylättyjä arvosanoja...
.....mitäs minä sitten teen kun tyttäret alkaa kyselemään kysymyksiä kuten "Näytänkö lihavalta tässä mekossa?" tai vastaavia yhtä sadistisia kompakysymyksiä joihin vastaamalla on joko A. kusessa kaulaansa myöten tai B. kusessa hiusrajaa myöten. Olen aikoinani jo sanonut rakkaalle vaimolleni etten suostu vastaamaan tuollaisiin kysymyksiin.....ja silti se niitä esittää.......ja minä pöljä vastaan niihin.... Mitähän miehen egolle tapahtuisi jos alkaisi kyselemään naisilta samanlaisia kysymyksiä kun esim. vetää farkut jalkaan että "Näyttääkö mun mu*at näissä housuissa sun mielestä normaalia pienemmiltä?" ......tuollaisia miehet ei kysele koska me pelkäämme niitä vastauksia....
tiistai 9. elokuuta 2011
Lasten huumorintaju
Silloin tällöin näitä omia lapsiaan kun katselee ja kuuntelee niin sitä vaan ihmettelee, että tässäkö ne minun parannetut versiot sitten ovat...pojasta polvi paranee taitaa olla sanontakin olemassa. Ja sitten taas silloin tällöin tulee niitä pieniä hetkiä milloin sitä vaan TIETÄÄ että minun lapsia ne on ja huumorintaju jäätävämpää kuin omani koskaan...ainakaan kun itse olin tuon ikäinen.
Yksi esimerkkitapaus tällaisesta puolivahingossa (ainakin sydämeni pohjasta toivon että se oli vahinko) syntyneestä huumori hetkestä on kerta, kun istuin vanhimma ntyttäreni kanssa olohuoneen sohvalla. Siinä katsoimme televisiota ja yhtäkkiä Veera tyttönen ojensi minulle etusormensa ja sanoi "Iti haitta.". Minä ajatuksissani haistoin ja samalla Veera heitti "Eikt haitekin hattulle" johon minä että "Joo. Missäs se on ollut?" Johon Veera "Mun peputta".
Kyseisessä tilanteessa päällimmäinen tunne, joka ensimmäisenä valtasi mieleni oli rajaton ylpeys sekoitettuna huutonauruun, jota ei uskaltanut suustaan pihalle laskea. Koska siitä olisi jäänyt kuitenkin sellainen "Hei haista isi tätäkin sormea"-kierre johon en suurin surminkaan halunnut / halua joutua.
Entistä hauskemman tietenkin omalta kohdaltani teki se että olen nähnyt elokuvan scary movie ja siitä kohtauksen tämä http://www.youtube.com/watch?v=RhoFqYfG59E . Ja lupaan ja vannon että tyttäreni sitä ei ole nähnyt.
Lapsiperheen arki.........pääasiassa kakkajuttuja, muodossa tahi toisessa....
Yksi esimerkkitapaus tällaisesta puolivahingossa (ainakin sydämeni pohjasta toivon että se oli vahinko) syntyneestä huumori hetkestä on kerta, kun istuin vanhimma ntyttäreni kanssa olohuoneen sohvalla. Siinä katsoimme televisiota ja yhtäkkiä Veera tyttönen ojensi minulle etusormensa ja sanoi "Iti haitta.". Minä ajatuksissani haistoin ja samalla Veera heitti "Eikt haitekin hattulle" johon minä että "Joo. Missäs se on ollut?" Johon Veera "Mun peputta".
Kyseisessä tilanteessa päällimmäinen tunne, joka ensimmäisenä valtasi mieleni oli rajaton ylpeys sekoitettuna huutonauruun, jota ei uskaltanut suustaan pihalle laskea. Koska siitä olisi jäänyt kuitenkin sellainen "Hei haista isi tätäkin sormea"-kierre johon en suurin surminkaan halunnut / halua joutua.
Entistä hauskemman tietenkin omalta kohdaltani teki se että olen nähnyt elokuvan scary movie ja siitä kohtauksen tämä http://www.youtube.com/watch?v=RhoFqYfG59E . Ja lupaan ja vannon että tyttäreni sitä ei ole nähnyt.
Lapsiperheen arki.........pääasiassa kakkajuttuja, muodossa tahi toisessa....
maanantai 8. elokuuta 2011
Polvituella plintille
Joskus sitä vaan voi ihmetellä, että mistä ihmeestä tietynlaiset typeryydet ihmisen tekemisissä oikein kumpuaa? Tuli on monelle pienelle lapselle kiva leikkikaveri ja varsinkin palavien kynttilöiden kanssa on niin ihana tuherrella niin pitkään kunnes yläkerrasta alkaa kuulumaan rätinää ja koko talven tukka muoti on sen jälkeen mallia ”Valamonluostarin kaapuveikot”. Tai eipäs niillä taidakaan olla skalpeerattu…ne oli ne toiset munkit. No kuitenkin.
Samaan kategoriaan asetan omalle kohdalle sattuneen omituisuuden, joka tapahtui vaimon syntymäpäivän aamuna. Tuolloin taisin vielä asua Jyväskylässä ja siis käymässä vain Vaasassa no mutta kuitenkin siinä aamusella kävelin keittiöön ja taisi lattialla olla meikäläisen polvituki. Joka siis sellainen ihanalta tuoksahtava musta vulkaaninen sukka. Sitä siinä kädessä hypistellessäni tuli mahtava idea mieleen ”Saisikohan tämän vedettyä muuten päähän?”.
Siittä sitten kokeilemaan. Eli käsillä ensin hieman avittamaan sukkaa suuremmaksi ja sain sen lähes tulkoon päähän kun oikein voimaa tarjosi. Mutta ei ihan…..ja siinä otsalla kun se melkein oli niin mitäpä tekee järkevä mies……tässä nyt ei ollut järkeä muutenkaan mutta pisteeksi iin päälle….kaikilla voimilla tapahtuva terävä nykäisy alaspäin.
No mitäpäs tapahtuu sitten? Niskasta kuului pahaenteinen ”NAKS” ja lopettaessani saman tien viiltävästä kivusta johtuen tämän ”takaisin synnytyskanavaan” tempaukseni niin pystyin toteamaan, että pääni ei käänny…..tai ainakaan ilman helvetillistä kipua.
Vaimo seurasi koko tämän episodin vieressä ja häneltä sain tästä tempauksesta valtavan positiivista palautetta, jonka antamista jatkettiin hänen työpaikallaan hieronnan voimin plintin päällä (onhan hän fysioterapeutti). Eli mitä annoin lahjaksi vaimolleni hänen syntymäpäivänä? No ilmaisen hieronnan….ei ihan sillä idealla mitä yleensä miehet antaa mutta ajatushan on tärkein….? Ja olihan tuo lähes yhtä pitkälle ajateltu kuin vaimon 30 vuotislahja jonka ostin……radiopuhelimet.
lauantai 6. elokuuta 2011
Hääpäivä vol 2 ja katolilaisuuden kirot
Rantasaunalla käydessäni tuli mieleeni vihkisormusta katsellessa että katolilaisilla sormuksen kanssa voi tulla hieman kinkkisiä tilanteita.
Jaa miksi kysytte?
No ensinnäkin ongelmahan lähtee siitä että katolilaiset pitävät kuten itse ortodoksina vihkisormusta oikean käden nimettömässä koska silloin se uskontoni ja käytännönkin puitteissa on siinä oikeassa kädessä.
Entäpäs sitten jos satut lähtemään esimerkiksi baariin ja törmäät siellä ihmisiin joista osa tuntee sinut tarkasti
eli tietävät että olet katolilainen ja sitten osa jotka eivät tiedä että olet katolilainen. Eikö vieläkään aukea tämä dilemma sormukseen liittyen.
No jos tapaat ihmisiä, jotka tuntevat sinut ja tietävät että olet naimisissa niin joku saattaa (todennäköisesti nainen tässä kohdassa) katsoa että onko sinulla sormus kädessä. ja huomaavat että se on oikeassa kädessä. Eli ajatuksena heti "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."
Sitten jos menet vaihtamaan sormuksen toiseen käteen tätä samaista ajatusmaailmaa peläten niin sitten tulee vastaan tuttu, joka tuntee sinut ja tietää että olet katolilainen. "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."
Tätä dilemmaa olen miettinyt jo vuosia naimisiin menosta lähtien. Mutta sitten taas toisaalta perkeleenkö väliä sillä sormuksella on koska naimisissa ollaan tuolla omassa pienessä päässä ja sydämmessä. Siinä ei yksi pikku rinkula paljoa paina.
Jokj kaveri aikoinaan kertoi että vihkisormus on ongelmallinen toisille miehille baarissa. Kuulemma toimii **nahaukka magneettina. Eli siis nainen saattaa katsoa että "Hahaa. Toi jätkä on varattu." Tässä kohta voisi siis rinnastaa tietyt naiset kissoihin (kuten naisista silloin tällöin puhutaan) ja se varattu äijjä on puu (niin monessa mielessä että....huoh). Koska kissoillahan on tapana puun nähdessään saada kamala pakko kiivetä siihen puuhun vaikka ei välttämättä rahkeet riitä alas tulemiseen.... Uskomatonta että tämän metaforan heitin kehiin...... Miehilä käsittääkseni ei tätä samaista "Hei perhana toi on varattu." ja kiinni niin kuin sika limppuun- efektiä ei ole olemassa. Eihän? Vai olisiko sitten niin että kun naiset haluavat mahdollisuuksien mukaan mieheltä mahdollisimman monen karaatin timantin siihen sormukseen niin karaattien määrä on kääntäen suhteessa mahdollisuuteen pokata kyseinen nainen baarissa? Matematiikko minussa nostaa tässä kohtaa päätään kuten on helppoa huomata. Ja maallikoille siis sama suomeksi eli mitä enemmän karaatteja sitä pienemmät mahdollisuudet on kyseiseen varattuun naiseen......perkele.......vaimolla ei ole karaatin karaattia sormuksessa........no mutta eipä se pidä muutenkaan niitä sormuksia.................missäs se puhelin taas olikaan......
Jaa miksi kysytte?
No ensinnäkin ongelmahan lähtee siitä että katolilaiset pitävät kuten itse ortodoksina vihkisormusta oikean käden nimettömässä koska silloin se uskontoni ja käytännönkin puitteissa on siinä oikeassa kädessä.
Entäpäs sitten jos satut lähtemään esimerkiksi baariin ja törmäät siellä ihmisiin joista osa tuntee sinut tarkasti
eli tietävät että olet katolilainen ja sitten osa jotka eivät tiedä että olet katolilainen. Eikö vieläkään aukea tämä dilemma sormukseen liittyen.
No jos tapaat ihmisiä, jotka tuntevat sinut ja tietävät että olet naimisissa niin joku saattaa (todennäköisesti nainen tässä kohdassa) katsoa että onko sinulla sormus kädessä. ja huomaavat että se on oikeassa kädessä. Eli ajatuksena heti "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."
Sitten jos menet vaihtamaan sormuksen toiseen käteen tätä samaista ajatusmaailmaa peläten niin sitten tulee vastaan tuttu, joka tuntee sinut ja tietää että olet katolilainen. "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."
Tätä dilemmaa olen miettinyt jo vuosia naimisiin menosta lähtien. Mutta sitten taas toisaalta perkeleenkö väliä sillä sormuksella on koska naimisissa ollaan tuolla omassa pienessä päässä ja sydämmessä. Siinä ei yksi pikku rinkula paljoa paina.
Jokj kaveri aikoinaan kertoi että vihkisormus on ongelmallinen toisille miehille baarissa. Kuulemma toimii **nahaukka magneettina. Eli siis nainen saattaa katsoa että "Hahaa. Toi jätkä on varattu." Tässä kohta voisi siis rinnastaa tietyt naiset kissoihin (kuten naisista silloin tällöin puhutaan) ja se varattu äijjä on puu (niin monessa mielessä että....huoh). Koska kissoillahan on tapana puun nähdessään saada kamala pakko kiivetä siihen puuhun vaikka ei välttämättä rahkeet riitä alas tulemiseen.... Uskomatonta että tämän metaforan heitin kehiin...... Miehilä käsittääkseni ei tätä samaista "Hei perhana toi on varattu." ja kiinni niin kuin sika limppuun- efektiä ei ole olemassa. Eihän? Vai olisiko sitten niin että kun naiset haluavat mahdollisuuksien mukaan mieheltä mahdollisimman monen karaatin timantin siihen sormukseen niin karaattien määrä on kääntäen suhteessa mahdollisuuteen pokata kyseinen nainen baarissa? Matematiikko minussa nostaa tässä kohtaa päätään kuten on helppoa huomata. Ja maallikoille siis sama suomeksi eli mitä enemmän karaatteja sitä pienemmät mahdollisuudet on kyseiseen varattuun naiseen......perkele.......vaimolla ei ole karaatin karaattia sormuksessa........no mutta eipä se pidä muutenkaan niitä sormuksia.................missäs se puhelin taas olikaan......
Hääpäivä
Tänään tuli täyteen 6 vuotta (tarkistin sormuksesta. Kyseinen kapistus on todennäköisesti naisen keksintö, jotta miehellä on muistilappu mukana A. sille että on naimisissa ja B. milloin on hääpäivä) täyteen rakkaan vaimoni kanssa naimisissa oloa. Ja heti kun tuon virkkeen on kirjoittanut niin se kuulostaa tarkemmin siltä kuin olisin pitämässä tukkimiehen kirjanpitoa. No mutta vaimoani rakastan yli kaiken ja olen kiitollinen että hän jaksaa minun sekoilujani seurata ja kuunnella.
Toisaalta voisin kuvailla vaimoani myös sanalla ”rajoittaja”. Ei pahalla tavalla vaan hyvällä tavalla. Esimerkiksi autoissa on kierroksenrajoitin eli jos kierrokset meinaa mennä liian korkealle niin tulee rajoittajalta isku ylämummoon että ”ALAS”. Hieman samaan tyyliin myös meillä. Mutta siis hyvällä tavalla. Näinkin omituisen pääkopan sisämaailman omaavalle kaverille rajoittaja on yhtä tarpeellinen kuin etumaski autolautassa tai näkökyky autoilijalla.
Käytän tähän kohtaan yhden lempikoomikkoni/trubaduurin Jaakko Tepon heittoa: "Meillä on vaemon kanssa hirveen hyvät välit. Tällähhii hetkellä piälle 300 kilometriä."
Tässä aamukahvipöydässä tuli vaan mieleen sellainen pieni omituinen asia ajalta ennen kuin vaimoni tapasin. Olin elänyt hieman myrskyisen ja vaikean parisuhteen aikaisemmin ja kesällä ennen kuin vaimoni kohtasin oli edelleen suhteellisen rikki silloin tällöin. Tuli itkettyä paljon ja mietittyä erittäinkin synkkiä asioita pääkopan sisällä yksin siellä silloisessa opiskelijasolussa.
Sitten eräänä yönä näin unen. Kävelen kohti kesäisen järven rantaa, jossa rantakivellä istuu selkä minuun päin nainen punaisen valkoisessa kukkamekossa ja istun hänen viereensä itkien. Tämä nainen otti minua kädestä kiinni ja sanoi ”Ville, kaikki menee ihan hyvin” ja lähti taluttamaan minua yli pitkän puusillan kohti saarta missä on tanssilava kesäisine tansseineen.
Heräsin unesta ennen kuin pääsin edes puoleen väliin siltaa. Se tunne sisälläni herätessäni oli jotain käsittämätöntä. Olin erittäin onnellinen. Olin itse asiassa pakahtua onnesta.
Tuohon aamuun lopetin haikailut, itsesäälit ja itkut. Tuosta aamusta alle puolivuotta ja kohtasin vaimoni ja elämä lähtikin sitten kulkemaan omasta mielestäni hyvään suuntaan.
En ole ns. himouskovainen mutta enkeleihin voisin uskoa ja varsinkin suojelusenkeleihin. Minun suojelusenkelillä on punavalkoinen kukkamekko. Ja jos se edelleen meikäläisen matkassa on pysynyt niin herra siunaa miten omituisen huumorintajun ja pitkän pinnan omaava sellainen. Se että miksi mulle on annettu naispuolinen suojelusenkeli..........ei voi käsittää. Ja jos myös vaimon suojelusenkeli on nainen niin...........hetkinen mihinkäs mä jäinkään.....noh siis.....jaa........joo......
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)