Sauvotaan niin saatanasti

Kyllä. Eilen kun olin toennut edellisen illan ahertamisesta, jossa nosteltiin hikimökissä olutta ja konjakkia kavereiden kanssa, päätin että huomenna hiihtämään tuli mitä tuli.

Olen hiihtänyt edellisen kerran 2 vuotta sitten jolloin hiihdin Vaasassa takapihalle 30 metriä pitkän ladun lapsille. Sitä edellinen kerta meneekin aikaan kun esikoinen oli vielä vauva. Eli ihan helvetin kauan.

Sitten päästään siihen, että jokaisen hiihtokisan jälkeenhän kun kysytään jälleen kerran suomalaiselta hiihtäjältä että mikä meni perseelleen niin vastaus on "Voitelu". Illalla pohdin sitäkin että kyllä voiteet suksieni pohjassa ovat siltä samalta vuodelta kun olen pitemmän matkaa hiihtänyt. Eli pitoa ja luistoa ihan yhtä paljon.....eli ei ollenkaan.

Aamulla vaimo soitti hiihtolenkiltä Pirkanmaalta, että "Perse ylös ja hiihtämään". Teki mieli jättää hiihtämättä sillä melkein iski normaali "jos nainen käskee niin enpähän tee" mutta no onneksi se oli vain hetken tunne....tai no onneksi ja onneksi.

Sitten ei muuta kuin aamupalat naamaan ja kamat kantoon. Sillä piti kävelle lähimmälle ladulle. Ja tietenkin sportstracker piti ladata puhelimeen + laittaa sykemittari.....ja fleeceasu ettei tule kylmä...ja reppu mukaan johon juotavaa.....ja helvetin isot kiikarit jos vaikka katselisi luontoa jossain kohtaa....hetkinen joo ja se kaikkein lämpimin ja paksuin pipo päähän ettei korvat palennu....joo ja villasukat ne pitää olla.

V-i-t-t-u että miten tyhmä ihminen voi olla. Se on lähdössä hiihtämään ja pakkaa päälleen enemmän vaatetta kuin keskiverto sissi -30 asteen pakkaseen kun on menossa viikoksi kuusen alle väijymään olematonta vihollista.

Reippaasti silti tepsuttelin itseni kohti latuja. Matkalla katselin että oi voi miten on kaunis keli. Ja hanki näyttää sille että se kantaisi. Joo nyt mä vedän sukset tässä jalkaan ja tosta tempaisen peltojen yli ladulle. SUksi 1 naps ja suksi 2 naps jalkaan, sauvat tosta noi ja sitten ei muuta ku voimalla maisemaan. Tienpenkalta oli pudotusta jonkun verran ja siitä sai hyvän vauhdin. Tunsin miten lensin kohti tuota aurinkoista maisemaa kuin itse tuuli. Ja sitten kaikki meni ihan vitulleen. Ensi paukahti hangen läpi sauva nro 1, sitten humpsahti hangen sisään oikea ja heti perään vasen suksi. En ehtinyt nakkia sanoa kun makasin omien suksieni päällä jotka tosin olivat 50 cm hangen sisässä. Ja samaan aikaan kuulin miten selkäni takana ohiajavat autot hiljensivät kohdalla katsomaan tuota irvokasta näkyä missä hieman ylipainoinen karvapipoinen mustiin pukeutunut, sininen reppu selässään oleva pula-ajan Mietaa nauraa selällään suksisauva selän alla. Vittu että hiihtäminen on kivaa ajattelin.

Siittä hangen läpi tielle.....sykemittari piippasi että nyt meni päälle 160 sykkeet. Kiva perkele en ole edes ladulla ja kalorit palaa yhtä lujaa kuin pinna.

Kamat kantoon ja tietä pitkin kiltisti ladulle.

Pääsin ladulle. Sitten oli kaksi vaihtoehtoa, joko ensin ylämäkeen kohti läheistä lampea kyltin mukaan tai sitten alamäkeen peltoa pitkin. Tässä kohtaa ajattelin että "jos vedän ekaks ton alamäen tällä kunnolla niin takasin tota mäkeä en kyllä tule". Eli ylämäkeen. Sitten sukset jalkaan ja sauvomaan. Tässä kohtaa huomaan että vittu....vaimon vaparinsauvat mukana.....vittujen kevät. Menee tasan kuin Strömsöössä!! Matkaan hiio hoi. Eka työntö tuntui sille että teki mieli ottaa ne sukset jalasta ja paiskata läheiseen männikköön ja hölkätä kotiin. Ei luista eikä pidä. No mutta tänne on tultu niin perkele hiihdetään.

Eka 20 metriä takana ja tulee ensimmäinen vastaantulija. Hirveen kivoisa hiihtokamoissa. Jotka sai itseni ajattelemaan omia kamojani. Mulla oli n. 500% enemmän kamaa päällä kuin sillä kaverilla oli. Kiva. Ja ylämäkeä koko perkeleen alku. Läpsyttelin sen ylös pelkillä sauvoilla sillä pitoa ei ollut. Jännään muotoon menee tuommoinen sauva kuin oikein lujaa lykkää...kaksin kerroin lähes.

Mäen päällä itkin vähän. Sattuu.

Sitten ei muuta kuin jatkamaan matkaa. Sitten tajuan että "HELVETIN HIENOA!"....mono hankaa jäisen ladun reunaa oikein huolella. Joka on niin kiva asia että en osaa kuvailla. Lykkäys, jarrutus, lykkäys jarrutus....ja jarrutus tuli tuosta monosta. Jos olisi ollut linkkari mukana niin olisin vuollut reunat helvettiin niistä monoista.

No mutta periksi ei perkele anneta.

Vastaan lykkii kaukaisuudesta n. 99 vuotias pappa....ihan vitun lujaa minuun verrattuna. Yritän näyttää edes sille että tiedän miten pitäisi hiihtää ja koetan olla huohottamatta. Moikkaamme papan kanssa. Pappa katoaa taakseni....siirryn omaan perinteiseen eli "hapuroiden, huohottaen eteenpäin".

Tulen kohtaan jossa alkaa helvetin jyrkkä alamäki. Eka ajatus joka tulee mieleen on sama kuin baarissa hirveässä pierussa ja käy mielessä että "Ottaisiko vielä yhden paukun....ei saatana aamulla on ihan kamala darra jos otan". Eli käännän sukset ympäri ja takaisin päin.

Monot vaan jatkaa jarruttamista.

Hetken päästä vastaan tulee isä ja poika......poika vetää kuin Myllylä aikoinaan minuun verrattuna...siis hiihtää paremmin. Vituttaa taas.

Takaisin mennessä ajattelen että "Perkele nyt tämä sujuu kun on alamäkeä". No eipäs suju.....ne monot jarruttelee edelleen ja meinaan vähän väliä olla turvallani.

Pääsen takaisin tien luo. Hörppy mehua ja miettiminen että jatkanko matkaa vai pistänkö pakettiin kamat ja takaisin tietä myöten kotio.

TIen yli, sukset jalkaan ja maisemaan. Tulen isolle pellolle samantien joka viettää alaspäin. Ajattelen ensin että "JES alamäki. Nyt mennään lujaa.". Puolessa välissä mäkeä ajattelen "Voi vittu miten pitkä mäki.....ja tätäkö pitäisi tulla takaisin...ei saatana.". Mäen jälkeen nousen ylämäen jonka päältä lähtee kelkkareitti kotiopäin ja vaihtoehtoisesti latu eteenpäin. Latua pitkin lähden limpsimään...kunnes sulee taas perkeleellinen alamäki. Tässä kohtaa nostan kädet ilmaan, vedän uukkarin ja painun kotio suksineni.

Kotona katson Sports Trackerista että miten monta kymmentä kilsaa vedin.....ei perkele...8km kaikkiaan. No mutta elossa ollaan.

Hiihdän taas.....joskus.

Kirurgi kadotti kivekseni....wtf?

-Ennen alla olevan jutun lukemista tarkennan sellaisen asian, että tätä kyseistä operaatiota on funtsittu jo ennen lasten syntymää ja päätetty että kumpi menee tähän operaatioon. Lisäksi olen päättänyt aikaa sitten että nämä 3 lasta on ehdoton maksimi minun elämässäni.-

Jep. Nyt se on sitten tehty eli tuli käytyä päiväkirurgisessa vähentämässä iltatähtien ja lehtolapsien mahdollisuudet aika helvetin pienelle todennäköisyydelle. Eli päivän sana on vasectomia.

Jaa miksi kävin niinkö? No siksi että olen lapseni tehnyt ja syitä en sen enempää tarvitse...saati kenellekään selittää tätä ratkaisua sen enempää.

Jaa pelottiko? No vähän, mutta sitä kun on ollut leikkauspööydällä jo kolme kertaa aikaisemmin niin hittojako sitä pelkäämään.

Jaa miten meni?

No.........aloitetaan tarina "Ville ja Kadonneen kiveksen metsästys".

Menin päiväkirurgiseen tänään klo 11.30 ja lähes tunnin kuuntelin Five Finger Dead Punchia.......helvetin hyvää motivaattorimusaa muuten vasectomiaan...en tiedä miksi mutta on...sillä jännitys aivan nollassa.

Sitten alkoi kusettamaan.....hetken kärvisteltyä ajattelin että pakko se on mennä....kello 1230 kyseessä....ja oven takana ulos tullessa hoitaja paperi kädessä..."Oletko Vauhkonen?" Joo just milloin tulee se sun aikasi...no tasan silloin kun viimen menet vessaan. Tiedän miten todennäköisimmin menee oma kuolemani: menen käymään kusella ja kun tulen ulos vessasta niin oven takana on Viikatemies paperi kädessä "Oletko Vauhkonen?"

Siitä haastatteluun johon saapuu myös kirurgi....joka vaihtunut lennossa vanhemmasta kokeneemmasta nuoreen sipsakkaan tyttöön. Tässä kohtaa hieman alkaa nielussa nykimään....anteeksi vain mutta uskon että ikä tuo kokemusta.... Kirurgi selitti toimenpiteen juurta jaksain ja kysyi että haluanko että tehdään nukutuksessa vai paikallispuudutuksessa. No minä valitsin paikallispuudutuksen koska olen kova jätkä....ja en nukahda kemikaaleilla, piste.

*lisäystä tekstiin näin kuukausien jälkeen. Matkalla leikkaussaliin minulta kysyttiin yhteensä 3 kertaa että oletko varma ettet halua että tämä tehdään nukutuksessa. Näin jälkikäteen mietin asiaa ja voisin todeta että jos sinulta matkalla leikkaukseen IKINÄ intetään 3 kertaa että oletko ihan varma ettet halua tätä tehtävän nukutuksessa.....anna tehdä nukutuksessa. Tai no...en tiiä...*

Siittä saliin jossa pitkälleen lavetille ja ympärillä hääri 5 hoitajaa asettelemassa käsille telineitä ja lepositeet käsiin ja tippa. Sitten yksi hoitaja nappasti housut alas (minulta) ja ajeli karvoja kriittisiltä paikoilta. Sitten tuli toinen hoitaja joka laittoi suojakankaan nivusten päälle...jossa oli nähtävästi pieni reikä josta nykäistiin nyytit ja kili läpi. Sermi takaa kuului sanat "Toi saattoi vähän sattua" ja meikäläinen sermin taakse hennolla kuiskauksellla "...meinaatko...". Naiset leikkaussalissa....ei ihan hellimmästä päästä käsittely nimittäin.

Sitten annettiin rauhoittavat......jonka jälkeen aloitin läpän heittämisen. No sitä sun tätä tuli heiteltyä. En jaksa edes muistaa mitä kaikkea tuli heitettyä mutta oli jo kolmas leikkaushenkilökunta joka sanoo että nyt lopeta tai me ei saada tätä tehtyä. Vitsimiehiä....vaikka toiset riehuu puukkojen kanssa nivusissa.

Seuraavaksi kirurgi tuli ja etsi siemenjohtimia ja löysi ne.......tämä oli kivulias paikka nro 1. Mutta ei paha. Sitten juntattiin piikkiä...ei paha. Mutta sitten alettiin kaivamalla kaivamaan siemenjohtimia esiin ja se sitten sattui vatsanpohjassa.....ja hoitaja iski lisää lääkettä tippaan.

Sitten kuuluu sermin takaa "No nyt mä hävitin sen"....johon minä taas hennolla äänellä "Hävitit minkä?" "No sun vasemman kiveksen". MITÄ!!!!!???? Onneksi olin rauhoittavissa. Kaveri oli sitten todennut että paska ämmä ja paska tilanne.....takaisin sinne mistä tänne roikkumaan tulinkin eli inekseen. Se likka käytti 20 min löytääkseen sen kiveksen.....kadottaakseen sen vaan taas uudestaan. Mä ehdotin jossain kohtaa että jos nousisin seisomaan ja pomppisin sen takaisin kassiin.....ei kuulemma ollut hyvä idea. Ilman rauhoittavia olisin varmaan pompannut kattoon siinä kohdassa kun tuli tämä "Kadotin kiveksesi" kommentti....

Siinä ne tyttöset touhotti pitkän aikaa ja yksi jopa väsyi ja pyysi mun anestesiahoitajalta että "Anteeksi voisitko antaa pallin niin istun sen päälle?", johon minä "Anteeksi minkä?", "Pallin", johon minä taas "Eikö tuo nyt ole aika huonoa läppää kun samalla kaivatte meikäläisen kiveksiä ja sitten haluat istua pallin päälle?"....eivät nähneet jutun ironiaa...

Sitten sermin takaa tuli omituisin kysymys aikuiselle miehelle jolla on 3 lasta...ainakin omasta mielestäni. "Oletko sä ihan varma että sun molemmat kivekset ovat laskeutuneet aikoinaan?" johon minä että "Olet sä nyt oikeasti tosissasi?".....kuulemma oli. Minä pyysin lisää lääkkeitä.....ja sain niitä...

Hetken päästä olivat jo soittamassa 2 eri kirurgille ja yhdelle urologille.....3 nimeä kuulin. Ajattelin että "Jippii....15min helppo operaatio...nyt on mennyt jo 1h 15 min ja ovat kutsumassa pataljoonan kirurgeja lisää riehumaan meikäläisen kasseille....kiva". Sanoin ääneen "Ei kai tän takia nyt koko henkilökuntaa paikalle tarvita? Eihän?"
Sitten ottivat ja soittivat miespuolisen urologin paikalle. Kaveri saapui, sanoi "Moi", meni sermin taakse ja 7 min (tai sille se tuntui) myöhemmin molemmat puolet hoidettu. Kysyi vielä lähtiessään että tuntuuko sille että on steriloitu.....johon vastasin että henkisesti on tuntunut sille jo monta kuukautta HAHAHAHAHAHAHAH

Kokonaisuudessaan.....no ei joka pojasta ole siihen lavetille asettumaan vapaaehtoisesti ja pysymään siinä ilman nukuttamista. Sattui hieman mutta...no pahempaakin on tullut koettua.

Nyt kylmäkalle munissa makailen sitten himassa.....

Kaikenlaista sitä tulee selvinpäin tehtyä. Huomenna illalla vedän kyllä lasillisen viskiä vaikka mikä olisi...