Pekka yritti hakata kipinäraudalla kipinöitä ikivanhalle sunnuntai Hesarista revitylle paperitollolle. ”VITTU MINNUU NIIIN VITUTTAA!”. Pekka oli krooninen ketjutupakoija sekä tuurijuoppo kaikin puolin, joka kaiken lisäksi oli lähtenyt pitkästä aikaa metsälle keskelle villiä korpea todetakseen että mukana oli 3 kartonkia tupakkia ja pelkkä kipinärauta tulen tekemiseksi.
Pekka oli raapinut raudasta jo puolet ilman savukiehkuran pätkääkään ja vitutuksen määrä alkoi olemaan korvia huumaava. Aikoinaan Pekan kaveri oli kysynyt että ”Voiko vitutukseen kuolla?” ja Pekan silloinen mielipide oli alkanut edellisen tunnin aikana muuttumaan. Viimein Pekalla napsahti niin sanotusti isossa pyörässä iso vaihde pykälään ja hän tempaisi kuuseen nojaavan Tikka merkkisen haulikkonsa ja ampua mossautti sytykkeenä olleeseen Hesariin molemmat piipulliset. Ja kas kummaa paperin palanen syttyi tuleen. Pekka hyökkäsi kuin pakolainen ilmaiseen passiin tulen kimppuun vapiseva nortti huulessaan ja juuri kun oli saamassa tulta tupakkiin… tuli sammui.
Tässä kohtaa Pekan rekisteri otti pienet loparit ja äly lähti samaan matkaan. Pekka ammuskeli Hesariin itse asiassa jokaikisen reissulle varatun panoksen ilman kipinän kipinää. Pekka istahti kannon nokkaan ja vitutukseen otti ja söi suussa olleen norttinsa ja huuhtaisi tämän välipalakääryleen puolikkaalla pullolla Koskenkorvaa.
”Mistä pieraset tulta keskelä korpea, kysyn mie vuan perkele!” mietti Pekka ääneen. Samassa ukkonen jyrähti järvenselän toisella puolella ja Pekka näki hetkeä myöhemmin salaman iskevän vastarannalla maahan. "Aaahaaa!”: totesi Pekka saadessaan omasta mielestään nerokkaan idean. Idea koostui paristakin osasta, jossa ensimmäinen vaati matkaan lähteneen 5 metrin hiilikuituonkivavan sitomista selkään ja toinen osa kiipeämistä lähimaisemassa olevaan korkeimpaan kuuseen. Tässä kohtaa pitänee todeta, että Pekalla ei yleisestikään ottaen ollut asunut jokainen telkkä pöntössä enää vuosiin ja lisäksi puolikas pullo Kossua oli omiaan antamaan yksinäiselle erämiehelle vauhtia ideoihin.
Pekka sai ongen sidottua selkäänsä ja hyökkäsi kuin orava kuusen latvaa kohti. Ukkosrintama alkoikin olla sopivasti kohdalla ja Pekan vauhti kuusen latvaa kohti vain kiihtyi. Läheisessä puussa ollut tikka lopetti nakuttamisensa hetkiseksi seuratakseen tuota omituista näkyä jossa karvainen, pahalle haiseva ihmisapina selässään 5 metrin onkivapa kiipeää kuusen latvaan hokien matkalla ”Kohta saahaan tulta tupakkiin perkele!”.
Pekka pääsi latvaan ja sipaisi ongenvavan täyteen mittaansa ja alkoi huitomaan sillä kohti taivasta samalla kaivaen toisella kädellään norttiaskia taskustaan. ”VOI PERKELE! MIUN NORTIT O REPU TASKUSA!” ja samalla mossahti ns. täysi latinki Pekan vapaan.
Vapa vaihtoi välittömästi iskusta muotoaan Salvador Dalin Valuvat kellot tyyppistä ratkaisua, jonka toisessa päässä tärisi pari miljoonaa volttia roppaan napannut ja savuava metsämies Pekka. Siinä savutessaan ja miettiessään asioita kuten ”Kukas minä olen? Miksi takkini palaa? Miksi ohitseni vilisee kuusen oksia hirvittävällä nopeudella?”, paukahti Pekka maahan n. 50 km/h nopeudella ja teki Suomen mäkimaajoukkue tyylisen tasajalka alas tulon sammalmättäälle jalassaan Nokialaisen kumpareiden varret.
Kello tuli 12.00 ja järvimaisemassa alkoi kuulua normaali haulikkojen pauke. Samaan aikaan eräällä sammalmättäällä tärisi eräs suomalainen sisukas savuava sankari Pekka. Pekka sai ihme ja kumma kaivettua vieressä kytevästä repustaan yhden tupakin esiin ja alkoi sytyttää sitä edelleen pienessä liekissä olevalla hihan suullaan.
Juuri kun hän oli saamassa tupakkiinsa tulta, tuli pienen pieni tuulen vire ja sammutti tulen. Pekka kuoli puhtaan vitutuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.
Mikä on tarinan opetus? Tupakka tappaa, tavalla tai toisella.-tarina on fiktionaalinen, henkilöhahmot keksittyjä ja koko paska on kirjoitettu yhdeltä istumalta ajan kuluksi. Kirjoittaja ei ota vastuuta mistään ideoista mitä tarinasta saattaa saada, ei liittyen tupakointiin saati sitten tupakin sytyttämiseen hiilikuituvavan ja ukkosen avulla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti