Pimeän pelko. Sepä olikin ainoita asioita ihan helvetin isojen hämähäkkien lisäksi jota itse pienenä poikana pelkäsin. Montakohan kertaa makasin sängyssä pikku-ukkelina tuijottaen pelosta täristen sitä helvetin potan vieressä pistorasiassa hehkuvaa Tiikeri (Nalle Puhista) yövaloa, joka hohti oranssina valona pilkkopimeässä.
Onneksi en silloin ollut likinäköinen sillä se olisi muistuttanut lähinnä jotain demonin silmää siinä tapauksessa.....hieno keksintö kertakaikkiaan.
Jaa että mitä pelkäsin pimeässä? No lukekaa nyt perkele näitä tekstejä niin ehkä voi päästä käsiksi siihen että tässä telkänpöntössä joka on näiden hartioiden väliin kasvanut saattaa ihan silloin tällöin pyöriä ihan hemmetin hämäriä asioita.......ja pikku nappulana pimeässä..kyllä siellä viirasi aika omituisia öttiäisiä.
No nyt sitten illalla pääsin näkemään senkin, että oma poikani friikkasi pimeästä. Aivan jäätävällä setillä vielä: lue huuto itku rääkyminen......vaikka ovi hänen huoneeseen auki jonka etupuolella heti lamppu katossa, pojan seinällä lukulamppu päällä....ja poika rääkyy pimeän pelkoa. Itsellä hieman kiehutti kun ei siellä edes ollut PIMEÄÄ! No sitten käytiin lyhyt dialogi että aiheesta että mikäs se nyt sitten oikein oikeasti pelottaa.
Poikani: "Mua pejottaa sängyn alunen että siellä on jokin."
Minä: "Eihän siellä ole kuin pölypalloja."
Poikani: "NO ENTÄ JOS ON!!!"
Minä: "Ei siellä OLE MITÄÄN!"
Poikani:"ENTÄ JOS ON?!!!"
Voi luvata että oli lähempänä kuin nanosekunnin päässä että tapahtuisi seuraavaa http://www.youtube.com/watch?v=KntK1ZENcIU ja vielä sillä tasolla missä Ville laittaa kaiken näyttelijän lahjansa peliin.....mutta ihan traumojen välttämiseksi jätin tekemättä....
Minä: "No mutta kun ei siellä ole mitään!!"
Poikani: "NO MUTTA ENTÄ JOS ON!"
Tässä kohtaa itselläni alkoi viheltämään.
"Poika. Pois sängystä."
Sänky kyljelleen ja irrottamaan sängyn jalkoja. Neppailin kaikki 4 jalkaa irti, laitoin lakanan ojennukseen
ja sanoin pojalle "No nyt siellä sängyn alla ei mahdu olemaan edes muurahainen saatikka mikään ihmissusi (josta oli hetkeä aikaisemmin vaihdettu muutama sananen) eikä edes muurahaisihmissutta eikä käytännössä edes niitä pölypallojakaan.
Pojan ilma oli näkemisen arvoinen. Se epäuskoinen katse siitä kun hänelle valkeni että "Ei hemmetti, jos sängyssä ei ole jalkoja niin ei siellä allakaan mitään voi olla."
Todettakoon tähän kohtaan että tämä jalkojen poistaminen sängystä on pääni sisällä suunniteltu jo silloin kun itse pelkäsin pimeää. Nykyään en enää pelkää....ellei siellä ole joku muurahaisihmissusi / vastaava........pitääköhän mun sahata työpöydästä jalat.....
