Makoilin tänään näppärän työpäivän jälkeen erittäin tuulisella rannalla ottamassa kuvia auringonlaskusta. Mietin asioita mitä elämässäni on tapahtunut ja sitä minkä ympärillä elämäni tällä hetkellä pyörii. Lapset, koti, työ ja omat harrastukset + tietenkin ystävät.....liian vähän ystävät....no mutta otan sitten jossain kohtaa takaisin sen ajan teidän kanssanne.
Päällimmäisenä siinä makoillessani hampaat kalisten tuli vaan mieleeni, että joku toinen tässä kohtaa lampsisi autolle ja toteasi, että miten "Ei tässä hommassa ole mittään järkeä". Itse taas olin tunnin siinä rannassa välillä ison kiven takana kyykyssä lämmittelemässä ja välillä sitten taas kiven päällä ottamassa sen tuulen naamallani vastaan.
Tuo kuvastaa minun elämääni. Olen aina valmis ottamaan vastaan paljon asioita, jotka eivät ole miellyttäviä, vedet silmissä taistelemassa vastaan tuulta jos vain tiedän, että siellä lopussa on vastassa vaikka nyt sitten yksi kauneimpia auringonlaskuja joita on nähnyt. Tai sitten ei ole....mutta se mahdollisuus.....ja mahdollisuus menettää jotain tärkeää jos ei ole valmis hetkeä ottamaan vastaan myös viimaa ja kylmää.
En nuorena miehenä uskonut olevani joku päivä näin monen lapsen isä tai että olisin aidosti onnellinen joskus elämässäni. Sitten päätin että otan vastaan sen mitä tulee ja uskon siihen että joku päivä, joku päivä jos vaan jaksan uskoa siihen saan elämääni sen mikä tekee minut onneliseksi.
Nyt sitten...minua tuijottaa pieni 4 vuotias tyttö joka haluaa Sveitsistä tuomaani suklaata ja pyytää auttamaan koska ei yletä hyllylle.
Mitä tuohon lisäisi?
Olen onnellinen. Niin monesta syystä.
