Jonain päivänä kirjoitettua ja nyt julkaistua....

Hei vaan kaikille jotka tänne ovat jossain kohdassa eksyneet...tahtoen, tahi tahtomattaan. Tässä  tuli mieleen kirjoittaa muutama sana minusta, koska jotenkin on jäänyt sellainen maku että ihan kaikille ei ole avautunut se että mitä, minkälainen ja kuka minä olen. Tämä ihan vain selkiyttääkseni sitä mitä kirjoitan, miksi kirjoitan ja mitä omista kirjoittamisista ajattelen.

Ensiksikin olen aikoinaan päätynyt siihen omina synkkinä hetkinäni reilusti päälle 10 vuotta sitten että kaikki mitä tulen tekemään ja sanomaan on mahdollisimman rehellistä. Valkoisista valheista itselläni on aivan oma mielipiteeni ja niistä en ala tässä käymään monologia.

Kuten todettua aikoinaan totesin että Nyt riittää. Olin oppinut valehtelemaan asiasta kuin asiasta sujuvasti ja hyvin, niin sukulaisille kuin myös ystävillenikin. Tässä voitanee hakea syy-seuraus suhteita aikaisemmasta suhteesta mutta isoimman syyn työnnän suoraan omalle kontolle sillä olin eri ihminen; arka, hiljainen ja heikko. Mutta kun sen itselleen viimein myönsin että olen näitä kaikkia ominaisuuksia ja että EN näitä halua olla päätin että siitä päivästä lähtien kaikki mitä teen, mitä sanon ja mitä tunnen on mahdollisimman rehellistä...itselleni. Ihminen voi valehdella niin paljon kuin sielu sietää kaikille muille mutta itselleen ei pysty valehtelemaan ilman seurauksia. Kyseisenä päivänä siis päätin että jos vituttaa niin sanon sen, jos olen iloinen sanon sen ja jos rakastan niin sanon sen. Ilman kompromisseja. Ja koska olen ns. peruskilttiukkeli niin jos itselleni olen rehellinen niin pahasti ei voi mennä metsään muidenkaan kanssa.

Kyseisestä päivästä lähtien olen saanut elää hienoa elämää. Olen ollut onnellinen, surullinen, vihainen ja rakastunut koko sillä kapasiteetilla mitä minussa on. Elän itselleni, jotta voin elää toisille. Joku viisashan on aikoinaan sanonut että sillä hetkellä kun ihminen kuolee niin silloin on paha katua tekemättömiä ja sanomattomia asioita. Ja kuten kuukausi pari sitten ollut tutkimus paljasti niin moni katuu sitä miten on oman elämänsä elänyt sillä hetkellä kun kuolema on tullut hakemaan omansa pois. Jokainen meistä tulee katumaan sillä hetkellä jotain mutta itse pidän huolen että en kadu sitä että en olisi sanonut sitä mitä tunnen tai miten olen elämäni elänyt.

Yksi asia jota aivan jokainen ei tiedä tai tajua minusta on se että kun kirjoitan tai kerron itsestäni tai elämästäni asioita niin on olemassa 4 tahoa, joiden kautta peilaan omia juttujani. Ensimmäinen näistä on vaimoni. Siinä kohdassa kun hän alkaa sanomaan että nyt Ville sanoit tai teit tyhmästi niin tiedän tehneeni(mutisten). Näin ei tapahdu kovinkaan usein. Ja näissäkin joskus....huom joskus on vaimo ollut myös väärässä.Toinen asia Suomen laki. Tätä tuskin tarvitsee selittää. Kolmas työnantaja. Tätäkään tuskin tarvitsee selittää. Ja kolmas omat lapseni. He antavat mm. palautteen siitä jos iti höpöttää mutta ne on minun ja lasteni välisiä juttuja.

Läheiset ihmiset ovat tietenkin oikeutettuja sanomaan oman mielipiteensä mutta ainoat ihmiset jotka voivat vaikuttaa minun tapaani elää/ajatella asuvat samassa osoitteessa kuin minä tai maksaa palkkani. Sukulaiset, ystävät olette kaikki hienoja ja rakkaita ihmisiä mutta teidän kanssa en elä jokaista päivääni...perheeni kanssa elän nyt ja tästä eteenpäin.

Olen siinä käsityksessä että tätäkin lukevista ihmisistä joillain on herännyt ajatuksia siitä että miten typeriä kirjoitan välillä. Teille kaikille voinen sanoa kaksi ellei jopa kolme asiaa:

 A. Luuletteko todella etten itse tiedä mitä kirjoitan? Etten tiedä että osa jutuista on typeriä. Mutta tiedättekö Te, sitä että osa on väritettyjä? Ja jos se mitä tarinan värittäminen on epäselvää niin...no en ala selittämään..

B. En voi käsittää edelleenkään ihmisten tapaa katsoa televisio ohjelmaa jota pitävät typeränä. Vaihtakaa kanavaa tai sulkekaa telkkari ja seisokaa vaikka päällänne. Sama asia tämän blogin kanssa. En voi käsittää mitenkään sitä että on olemassa ihmisiä jotka oikeasti katsovat jotain ohjelmaa ja sitten haukuvat sen toisella formaatilla. Olemme kuitenkin päässeet eroon niistä ajoista kuin oli olemassa vain kaksi kanavaa YLE1 ja YLE2 saati että oli olemassa vain yksi kanava.....kai sellainenkin aika on ollut.

En usko myöskään siihen, että olisin ainoa ihminen jolle sattuu omituisia sattumuksia arkielämässä mutta se miten moni A. näkee niissä hauskuuden/ironian  B. on valmis niistä kertomaan, onkin taas aivan eri asia.

Sama kuin tämän surullisen kuuluisan facebookin kanssa jossa nähtävästi olen ns. hardcore user. HAH.

Senkin laitoksen koko idea on käsittääkseni jakaa itsestään toisille. Tietoa, ajatuksia, tunteita ja hakea kavereilta tukea sekä pysyä kärryillä siitä mitä itselle läheisille ja tutuille ihmisille kuuluu. Ok olen hardcore user sillä kerron itsestäni paljon. Mutta miksi helvetissä sitä palvelua sitten käyttää jos siellä ei kerro? Ei kai nyt kukaan tilaa CANAL+ kanavapakettiakaan televisioon käydäkseen lenkillä ja sitten katsellakseen YLE1:stä?

Missä kohdassa rehellisyydestä ja avoimuudesta on tullut huono asia? Missä kohtaa tarinoista elävästä elämästä on tullut typeryyttä?

Miksi ihmiset yrittävät elää omaa elämäänsä siinä omassa pienessä kuplassaan jossa seinät on tehty puoliläpäisevästälasista? Jokainen on valmis tirkistelemään toisten elämään ja tuijottamaan BB taloa ja tositeevee roskaa muttei jakamaan omasta elämästää avoimesti toisille ja auta armias jos joku sen tekee niin voi Jeesus.

Matti Näsän sanoin...Mua ei taas kiinnosta mikään...

Tällaista vaan.....

t. kärttyinen vanha mies

Kirurgi kadotti kivekseni....wtf?

-Ennen alla olevan jutun lukemista tarkennan sellaisen asian, että tätä kyseistä operaatiota on funtsittu jo ennen lasten syntymää ja päätetty että kumpi menee tähän operaatioon. Lisäksi olen päättänyt aikaa sitten että nämä 3 lasta on ehdoton maksimi minun elämässäni.-

Jep. Nyt se on sitten tehty eli tuli käytyä päiväkirurgisessa vähentämässä iltatähtien ja lehtolapsien mahdollisuudet aika helvetin pienelle todennäköisyydelle. Eli päivän sana on vasectomia.

Jaa miksi kävin niinkö? No siksi että olen lapseni tehnyt ja syitä en sen enempää tarvitse...saati kenellekään selittää tätä ratkaisua sen enempää.

Jaa pelottiko? No vähän, mutta sitä kun on ollut leikkauspööydällä jo kolme kertaa aikaisemmin niin hittojako sitä pelkäämään.

Jaa miten meni?

No.........aloitetaan tarina "Ville ja Kadonneen kiveksen metsästys".

Menin päiväkirurgiseen tänään klo 11.30 ja lähes tunnin kuuntelin Five Finger Dead Punchia.......helvetin hyvää motivaattorimusaa muuten vasectomiaan...en tiedä miksi mutta on...sillä jännitys aivan nollassa.

Sitten alkoi kusettamaan.....hetken kärvisteltyä ajattelin että pakko se on mennä....kello 1230 kyseessä....ja oven takana ulos tullessa hoitaja paperi kädessä..."Oletko Vauhkonen?" Joo just milloin tulee se sun aikasi...no tasan silloin kun viimen menet vessaan. Tiedän miten todennäköisimmin menee oma kuolemani: menen käymään kusella ja kun tulen ulos vessasta niin oven takana on Viikatemies paperi kädessä "Oletko Vauhkonen?"

Siitä haastatteluun johon saapuu myös kirurgi....joka vaihtunut lennossa vanhemmasta kokeneemmasta nuoreen sipsakkaan tyttöön. Tässä kohtaa hieman alkaa nielussa nykimään....anteeksi vain mutta uskon että ikä tuo kokemusta.... Kirurgi selitti toimenpiteen juurta jaksain ja kysyi että haluanko että tehdään nukutuksessa vai paikallispuudutuksessa. No minä valitsin paikallispuudutuksen koska olen kova jätkä....ja en nukahda kemikaaleilla, piste.

*lisäystä tekstiin näin kuukausien jälkeen. Matkalla leikkaussaliin minulta kysyttiin yhteensä 3 kertaa että oletko varma ettet halua että tämä tehdään nukutuksessa. Näin jälkikäteen mietin asiaa ja voisin todeta että jos sinulta matkalla leikkaukseen IKINÄ intetään 3 kertaa että oletko ihan varma ettet halua tätä tehtävän nukutuksessa.....anna tehdä nukutuksessa. Tai no...en tiiä...*

Siittä saliin jossa pitkälleen lavetille ja ympärillä hääri 5 hoitajaa asettelemassa käsille telineitä ja lepositeet käsiin ja tippa. Sitten yksi hoitaja nappasti housut alas (minulta) ja ajeli karvoja kriittisiltä paikoilta. Sitten tuli toinen hoitaja joka laittoi suojakankaan nivusten päälle...jossa oli nähtävästi pieni reikä josta nykäistiin nyytit ja kili läpi. Sermi takaa kuului sanat "Toi saattoi vähän sattua" ja meikäläinen sermin taakse hennolla kuiskauksellla "...meinaatko...". Naiset leikkaussalissa....ei ihan hellimmästä päästä käsittely nimittäin.

Sitten annettiin rauhoittavat......jonka jälkeen aloitin läpän heittämisen. No sitä sun tätä tuli heiteltyä. En jaksa edes muistaa mitä kaikkea tuli heitettyä mutta oli jo kolmas leikkaushenkilökunta joka sanoo että nyt lopeta tai me ei saada tätä tehtyä. Vitsimiehiä....vaikka toiset riehuu puukkojen kanssa nivusissa.

Seuraavaksi kirurgi tuli ja etsi siemenjohtimia ja löysi ne.......tämä oli kivulias paikka nro 1. Mutta ei paha. Sitten juntattiin piikkiä...ei paha. Mutta sitten alettiin kaivamalla kaivamaan siemenjohtimia esiin ja se sitten sattui vatsanpohjassa.....ja hoitaja iski lisää lääkettä tippaan.

Sitten kuuluu sermin takaa "No nyt mä hävitin sen"....johon minä taas hennolla äänellä "Hävitit minkä?" "No sun vasemman kiveksen". MITÄ!!!!!???? Onneksi olin rauhoittavissa. Kaveri oli sitten todennut että paska ämmä ja paska tilanne.....takaisin sinne mistä tänne roikkumaan tulinkin eli inekseen. Se likka käytti 20 min löytääkseen sen kiveksen.....kadottaakseen sen vaan taas uudestaan. Mä ehdotin jossain kohtaa että jos nousisin seisomaan ja pomppisin sen takaisin kassiin.....ei kuulemma ollut hyvä idea. Ilman rauhoittavia olisin varmaan pompannut kattoon siinä kohdassa kun tuli tämä "Kadotin kiveksesi" kommentti....

Siinä ne tyttöset touhotti pitkän aikaa ja yksi jopa väsyi ja pyysi mun anestesiahoitajalta että "Anteeksi voisitko antaa pallin niin istun sen päälle?", johon minä "Anteeksi minkä?", "Pallin", johon minä taas "Eikö tuo nyt ole aika huonoa läppää kun samalla kaivatte meikäläisen kiveksiä ja sitten haluat istua pallin päälle?"....eivät nähneet jutun ironiaa...

Sitten sermin takaa tuli omituisin kysymys aikuiselle miehelle jolla on 3 lasta...ainakin omasta mielestäni. "Oletko sä ihan varma että sun molemmat kivekset ovat laskeutuneet aikoinaan?" johon minä että "Olet sä nyt oikeasti tosissasi?".....kuulemma oli. Minä pyysin lisää lääkkeitä.....ja sain niitä...

Hetken päästä olivat jo soittamassa 2 eri kirurgille ja yhdelle urologille.....3 nimeä kuulin. Ajattelin että "Jippii....15min helppo operaatio...nyt on mennyt jo 1h 15 min ja ovat kutsumassa pataljoonan kirurgeja lisää riehumaan meikäläisen kasseille....kiva". Sanoin ääneen "Ei kai tän takia nyt koko henkilökuntaa paikalle tarvita? Eihän?"
Sitten ottivat ja soittivat miespuolisen urologin paikalle. Kaveri saapui, sanoi "Moi", meni sermin taakse ja 7 min (tai sille se tuntui) myöhemmin molemmat puolet hoidettu. Kysyi vielä lähtiessään että tuntuuko sille että on steriloitu.....johon vastasin että henkisesti on tuntunut sille jo monta kuukautta HAHAHAHAHAHAHAH

Kokonaisuudessaan.....no ei joka pojasta ole siihen lavetille asettumaan vapaaehtoisesti ja pysymään siinä ilman nukuttamista. Sattui hieman mutta...no pahempaakin on tullut koettua.

Nyt kylmäkalle munissa makailen sitten himassa.....

Kaikenlaista sitä tulee selvinpäin tehtyä. Huomenna illalla vedän kyllä lasillisen viskiä vaikka mikä olisi...

Tuhkimo jatko-osa vol 8

Jorma heräsi pihamaalla siihen kun orava heitti tätä kiukuspäissään kävyllä kasseille. Jormalla kului hetki aikaa toeta tästä yllättävästä "orkusta" joka kivuliaisuudessaan sai Jorman kävyn hieman palamaan. Edelleen sen verran Ristuksen temppuliemissä ollen Jorma nappasi kiukuissaan vajassa ollen kirveen ja meni kopauttamaan kuusenrunkoon. Ajatuksena oli vähän säikäyttää puussa kiukkuisena riehuvaa oravaa iskemällä pari terävää napautusta runkoon. Ensimmäinen isku kuitenkin sisältä iskusarjan joka sisälsi n. 5000 lyöntiä. Hetkessä kuusi muuttui kasaksi sahanpurua jonka keskellä istui orava käpysuussaan ja silmät jotka muistuttivat lähinnä teelautasia. Jorma heitti kirveen vapisevista käsistään ja samassa rytäkässä istui oravanpesän rikki. Tässä kohdassa orava heitti kävyn maahan ja painui lähimmän kissan suuhun ja laittoi itse yllättyneen kissan yläleuan kiinni.

Tuhkimo jatko-osa 7

Samaan aikaan sisätiloilla kiljupöntön kantta kesken käymisen irti repivä kuningas havahtui pirullisesta touhustaan ulkoa kuuluneeseen paukahdukseen mutta koska oli kuningas niin paskat välitti pikku paukkeesta pihamaalla. Kuningas jätti kiljut kesken käyneiksi ja humpsautti vielä gaubersuolaa. Jo pelkästään idean demonisuudesta tilannetta helvetissä seurannut Piru itse alkoi pyörittelemään päätään sillä idea oli häiriintyneisyys asteikolla jo Pirunkin mielestä ihan paskimmasta päästä...noin kirjaimellisesti.

Ovelle oli alkanutkin jo kerääntymään ensimmäinen setti "prinssejä". Kuningas vittuillessaan huusi ikkunasta n. 100 ensimmäisenä paikalle tulleelle alkoholikulturaalisesti valveutuneelle uroolle että "JONO SUORAKSI!". Siinä kun 100 ukkoa joista jokaisen maksan läpi on suodattunut tilatankillinen jos toinenkin alkoholijuomaa elämän aikana ja joiden koordinaatiokyky on pikkasen hakusessa niin suoran jonon tekeminen on hieman haastavaa. Kuningas seuraili hetken tätä valtavaa käärmettä muistuttavaa monumenttia joka kiemurteli pitkin linnan pihamaata laidasta toiseen ja sitten totesi että ei tätä kestä selvinpäin seurata ja läksi etsimään itselleen jotain suun kostuketta.

Samaan aikaan Jorma alkoi heräilemään takapihan kuusen alta valtavaan päänsärkyyn.......

to be continued...