Huutonaurua saksalaisen 5 tähden hotellin vessassa.....ja muuta yhtä kovaa shittiä

Saksa ja vessatarinat saavat jatkoa…

Viikko sitten sain nauttia Etelä-Saksassa mahtavasta kokemuksesta junanvessassa, jossa pahimmassa tapauksessa olisi nähty kuinka ”shit hits the fan” tyypinen ratkaisu vaikkakin tosin se kakka olisi paukahtanut kattoon. Kiitän Luojaani että oli silloin vain ns. pieni hätä…..koska ison hädän sattuessa oltaisiin tultu näkemään vieläkin isompi hätä…ensin omalta osalta miten selvitä saksalaisesta marinointikopista parissa tunnissa puhtaaksi veijariksi tärkeään palaveriin….suihkunraikkaana...enkä tarkoita tässä kohdassa kultaista suihkua! 

No tänään (Tiistaina) konferenssissa, joka pidettiin 5 tähden hotellissa……en tiedä missä ne niitä tähtiään pitivät mutta kuulemma 5 tähden hotelli oli kyseessä. No mutta kuitenkin jälleen tapahtuma paikkana on vessa, hemmetin moderni ja hieno sellainen eli vimosen päälle kaikin puolin. Jälleen kerran talsin vessaan konferenssin kahvitauolla ja jälleen….pikkuasialle. Helpotuksen jälkeen vetskari kiinni ja napauttaminen seinässä olevaan lätkään….johon osuisi elämänsä sokeana ollut saksalainen sillä nähtävästi saksalaisissa 5 tähden hotelleissa tälle kyseiselle napille pitää varata puoli seinää, josta painetaan. Veikkaan että Saksassa moni on toisaalta kiittänyt tätä kyseistä mahtavaa keksintöä antaessaan ylen liian humalassa vessanpönttöön….otsa vasten tuota lätkää. No mutta siis asiat saatiin hoidettua ja tein mekaanisen ”Seesam, aukene” liikkeen painamalla kämmenellä kyseistä ”nappia”. No lisää tietoutta tähän väliin saksalaisista vessoista. Suomessa meillä on noin 10 litran säiliöllinen vettä wc istuimessa, joka huuhtelee pöntön ja samaan aikaan Saksassa kyseinen tankki on jossain seinän sisällä ja tilavuus varmaankin noin 20 litraa. Ok, vettä alkaa tulemaan pönttöön…mitä tapahtuu? Samaan aikaan kun omassa pöntössäni alkaa veden pinta huolestuttavan nopeasti nousemaan alkaa viereisistä kopeista kuulumaan suhteellisen kova äänistä pulputusta ”PLUP PLUP PLUP PLUP”…ja veden pinta omassa pöntössäni alkaa olemaan tasolla Marskin ryyppy. Aloin nauramaan tunnettuun tapaan suhteellisen äänekkäästi tilanteen omituisuudelle. Tilanteesta olisi tehnyt vieläkin hauskemman jos viereisessä kopissa olisi ollut joku pöntöllä..sillä veikkaan että naapurikopissa olisi kaveri saattanut luulla että vähintään virtahepo, jonka kaveri on hetkeä aikaisemmin duunannut pönttöön yrittää tulla pöntöstä takaisin lähtöportille.

Toinen asia mikä tuli nähtyä Berliinin katukuvassa…..katukuvassa….joko sytyttää? No enpä ole koskaan nähnyt katukuvassa yhtä auliisti omia urakkapalveluitaan tarjoavia tyttösiä…iloisia sellaisia. Joko sytyttää? Yhdelle seurueestamme kerrottiin jopa ”pienelle pintaremontille” urakkahinta joka oli 80€. Seurueestamme ei kukaan näille nauravaisille tyttösille omaa urakkaansa tarjonnut hoidettavaksi sillä jokaisella meillä on kotona ”pääurakoija”.
”...tai no yhden kaverin pääurakoija oli lähtenyt 3 viikkoa aikaisemmin vieraalle urakoimaan vuosien yhteistyön jälkeen. Olivat purkaneet urakkasopimuksen kuulemma suhteellisen yhteisymmärryksessä.  

Toisaalta aloin ideoimaan sitä että nykypäivänä näidenkin ammatinharjoittajien pitäisi saada järjestettyä jonkinlainen bonuskortti järjestelmä. Miksi ei? Tai sitten päivän tarjous: ”Tänään kaksi yhden hinnalla.”, ”Joka 5 hoito maksutta!”, ”Meillä voi myös höylätä Visalla!”, ”Joka kolmannen hoidon mukana yllätys!”.

Joo vitsi vitsinä mutta eipä tuo herättänyt ainakaan näin julkisesti tunnustettuna muuta kuin sääliä…..kylymässä joutuvat painamaan töitä niin vähissä vaatteissa. Kyllä saisi Punainen risti ottaa nyt asiasta vaarin ja lähettää jonkunlaisen vaatepaketin katujen kuningattarille. Siinä olisi Suomipoika ihmeissään kun seuraavan kerran menee Berliinin kaduilla palveluita hakemaan ja vastassa onkin pataljoona iloisia tyttösiä 4 tuulenhatut päässä ja jalassa vähän käytetyt Reinot.

Reissuun lähtiessä ehdinkin jo pohtimaan että eipäs ole tapahtunut mitään omituista vähään aikaan. No tuli aiheutettua lähes Niagara falls ilmiö 5 tähden hotellin paskahuussissa……kovaa shittiä sanon minä…. Onneksi jo loppumatkassa kotiin…..

AH JOO! Vielä sen verran että kuka perkele on mennyt keksimään sen että on paljon kivempaa kun vessankopin ovi aukeaa kopin SISÄLLE PÄIN! Pikkuisen olin iloinen päästessäni Helsinki-Vantaan lentokentän vessaan....ja pelkästä ilosta auoin kopin ovea hetken aikaa ulos, kiinni, ulos, kiinni.....NIIN SEN PITÄÄ TOIMIA! Saksassa piti tunkea itsensä vessanharjan ja seinän väliin nurkkaan että saa oven auki.....NATSIT....natsien keksintö..ihan varmasti...natsit....

Ah ja sushia käytiin vetämässä. Onneksi jätkät (1 saksalainen, 1 italialainen + 1 italialaiset vanhemmat omaava saksalainen) ehti varoittaa wasabista........mutta suomalaisena keskivertopöljänä miehenä pakkohan sitä oli ottaa...ihan pieni nokare. Ei olisi varmaan nopeammin voinut isolle miehelle tulla kyyneleet silmiin....ja nämä kaikki 3 sanoivat yhteen ääneen että "menit sitten kuitenkin vetämään sitä!". Sushi oli loistavaa silti....vaikka saikin miehen kyyneliin....wasabilla se helppoa on....

Yvonne-lehmän karkumatka

Jokaisella tarinalla pitää olla alku ja loppu....ja jotain myös siinä välissä. Tästä linkistä (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/baijeri-jahtaa-lehmaa--luvassa-10-000-euron-palkkio/art-1288407791488.html) löytyy uutinen joka sai itsessäni aikaan reaktion kirjoittaa Yvonne lehmän karkumatkalle lähdön syistä ja alkumatkasta pikkuisen tekstiä. Raukka parka päässyt maistamaan vapautta ja nyt jahdataan helikoptereiden ja.....uskomatonta kyllä meedion avulla pitkin baijerilaista maalaismaisemaa. No mutta....sitä tarinaa....fiktiota taas kerran...Yvonne on oikea hahmo mutta västäräkki Klaus fiktionaalinen....

Oli kaunis kesäinen päivä ja kärpästen surina vain kuului Baijerilaisessa maalaismaisemassa. Yvonne lehmä oli laiduntamassa ja rouskutti tuoretta apilaa katsellen samalla kaunista maisemaa turhista ajatuksista tyhjillä silmillään.

Siinä Yvonnen syödessä lensi hänen viereensä pieni västäräkki Klaus, joka oli Yvonnelle hyvinkin tuttu pieni lintunen omassa ärsyttävyydessään. Klaus oli paikallinen jokapaikan höylä ja suhteellisen rääväsuinen pieneksi västäräkkiurokseksi. ”Mitäpä lehemälle muuta?” kysyi Klaus äänensävyllä, joka heti paljasti että hänellä oli taas joku kovaakin kovempi tarina kerrottavanaan. ”Märehdin normaalisti eli paskaaks tässä.” Yvonnekaan ei lehmäksi ollut sieltä siisteimmästä päästä jutuissaan ja oli lehmäksi myös suhteellisen suora sanoessaan asioita. ”Se tulloo sullennii noutaja tässä kohtapuoleen. Isäntäes ol tuolla just pistämässä nimiä paperloihin että piäset lihoiks sinähhii mualimalle.”, kertoi Klaus asiansa suoraan. ”Elä puhu paskaa. Mistä nä tuollasia kuulit muka?” kysyi järkyttynyt Yvonne lehmä. ”Minähän olen tämän talon parraita ja iso tissisimpiä elukoita ni eihä minua lihoiks panna vielä välleen.” ”Niin voit olla mutta muistakko mitä teit sillon kesän alusa sille sonnille…saati isännälleis?” muistutti Klaus.

”ERNTS! Kai mie perhana potkasen jos koettaa kiivetä sellase kaeren kansa selekään iliman että ies päevee sannoo. Ja samasta syystä otti isäntäkkii potkut.” totesi jo asteen Klaussin asenteeseen kyrpintynyt Yvonne. ”Voep olla joo mutta sieltä ne on tulossa kohta karja-autolla hakemaan siut wurstipakettiin pantavaks.” naureskeli Klaus. ”Ellet sitte ota ja lähe karkuun.” 

Samassa kuului laitumen läheltä kuorma-auton pahaa enteilevä ääni ja Yvonne teki nopean ratkaisun. ”Pakoon.” Yvonne tempaisi ensimmäisen 100 metriä vauhdilla joka saisi Usain Boltin pistämään piikkarit naulaan ja katkomaan itseltään akillesjänteet ja tulihan Yvonnen siinä matkalla pompattua paimenpoika aidasta yli voltilla. Klaus yritti parhaansa mukaan roikkua tämän pikkaisen pillastuneen hullunlehmän matkassa mutta sai kuin saikin pidettyä Yvonne näköpiirissään ja matkan teko helpottui kun Klaus sai kiinni Yvonnen hännästä. Siinä sai västäräkki kyytiä monessakin mielessä kun matkaa tehtiin läpi risukoiden ja hännän tupsu nyt ei ollut ihan puhtaimmasta päästä ulokkeita Yvonnella. Klausille jäi kyseisestä parin kilometrin taipaleesta pikkuisen paskan maku suuhun.

”Mitä mie nytten tien?” pohti Yvonne ääneen sillä huolet olivat hyvinkin monimuotoiset yksinäisellä lehmällä keskellä Baijerilaista metsikköä. ”Miun utareethan mossahtaa jos ei niitä joku tyhjennä? Miten mie annoin tuon pöljän linnun puhua ihteni tähän kusseen?”. Yvonne alkoi olemaan epätoivoinen mutta esitettyään huolensa Klausille lähti tuon kettumainen västäräkki etsimään ongelmaan ratkaisua metsän kätköistä. Hetken päästä Klaus palasi perässään pieni siiliarmeija. ”Nonni Yvonne tässä siul o hanakoita utareen imijöitä jotka helepottaa siun olloo hyvinnii äkkijä.” julisti idearikas Klaus. ”Mitähä tästäkkii tulloo vielä?” pohti Yvonne mutta antoi siilien alkaa tyhjentämään jo nyt hyvinkin pinkeitä utareita.

Siileillä oli parikin pientä ongelmaa toteutuksen kanssa….ensinnäkin jokaiselta meinasi revetä turpavärkit kun pienet siilit joutuivat repimään turpansa apposen ammolleen saadakseen yhden vetimen suuhunsa mutta nälkäisinä ja pirun ahneina saivat homman toimimaan. Siinä sitä sitten kesäisessä metsikössä siililauma tyhjenteli sen toista kymmentä litraa maitoa Yvonnen utareista suhteellisen nopeassa tahdissa vielä. Ja sitten alkoikin tapahtua….

Ensimmäisenä ”hörpyt” ottanut siili käpertyi tuskissaan piikkäälle kerälle ja alkoi valittamaan vatsaansa ja pieni hetki siitä kuului korvia vihlova n. 5000Hz taajuudella pienen siilin hanurista lähtenyt kimakka pieru. Seuraavaksi alkoikin sitten tulemaan paineella ”sitä ihtiään” ja kyseinen siili alkoi pyörimään maassa kuin kepitön ilotulitusraketti lennättäen hanuristaan tavaraa hyvinkin huolella. Klaus ehti sanomaan vain että ”Mitä helevett…?” kun samainen ilmiö tapahtui 49 muulle siilille Klausin ja Yvonnen ympärillä. Sanomattakin on selvää että kyseinen näky on hieman absurdi ja juuri karanneen Yvonne lehmän muutoinkin herkkä mieli sanoi hetkellisesti ”Prii” ja Yvonne ampaisi juoksuun läpi metsän karkuun tuota siilien kuvioripulointia. Klaus perässä…kun oli ensin saanut hieraistua silmistään pois lastillisen siiliä...

Yvonne ampaisi suoraan maantielle ja poliisiauton eteen mutta onnistui viime hetkellä väistämään kyseisen helvetin laitteen, jonka katolla pyöri kirkkaat valot ja jatkoi matkaansa pusikkoon…..

Junanvessat ja muuta yhtä kovaa shittiä

Tässäpä päivänä eräänä...tarkalleen tiistaina omat ennusteeni junanvessojen fysiikasta kävivät toteen...Saksassa Belgian rajalla. Vuosia olen käynyt vessoissa missä huuhtelu tapahtuu sellaisella leppoisalla parin miljoonan baarin alipaineella. Välillä olen ajatellut sitä että miten moni on tehnyt sen virheen että kesken pöntöllä istumisen on mennyt painamaan napin pohjaan siinä istuessaan. Siinä on ollut konduktöörillä tekemistä kun yrittää kammeta asiakkaan persettä irti pöntöstä kenkälusikalla / vastaavalla sillä jos sen imaisun aikana istuskelee sillä pöntöllä niin sanon minä että "Terve vaan"...siinä aamupala hulahtaa paksusuolen seuraksi samantien.

No mutta siis asiaan. Etelä-Saksa, minä ja saksalaisen junan vessa....joka toimii paineella. A. kyseinen huone näytti tasan sille mille voisi kuvitella oman keittiön kaapin jos siellä olisi käynyt 1000 narkomaania riehumassa LSD huuruissa ja kyseistä kaappia ei olisi pesty....sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen. B. pöntössä ei ollut kantta....jota olen pitänyt jonkin asteisen merkkinä järkevästä vessanpöntöstä...paikassa kuin paikassa.

Sitten siinä ihan pissat tuli sohaistua siihen pönttöön ja sitten....missäs vitussa se nappi on?  Kyseinen tummanpuhuva mokkula oli seinässä ja ennen kuin painoin sen vipstaakin pohjaan niin otin kunnioittavan 2 askelta kauemmas pöntöstä.....ihan vaan varuilta. Joka osoittautui hyväksi ajatukseksi.....napin painaminen aiheutti imaisun......jonka jälkeen tuli vastapaineella ns. suihkulähde-efekti.......jos olisi seisonut lähellä pönttöä niin olisin saanut nauttia ns. golden showerista.......sen ehkä omituisimmassa merkityksessään. Kusinen paikka.

Mutta oli siinä saksalaisilla kanssa matkustajilla miettimistä että mitähän helvettiä siellä vessassa tapahtuu koska aloitin suhteellisen äänekkään huutonaurun samantien.

Go Germany GO!

Tupakka tappaa (fiktionaalinen tarina+kirjoittelu kokeilu)

Pekka yritti hakata kipinäraudalla kipinöitä ikivanhalle sunnuntai Hesarista revitylle paperitollolle. ”VITTU MINNUU NIIIN VITUTTAA!”. Pekka oli krooninen ketjutupakoija sekä tuurijuoppo kaikin puolin, joka kaiken lisäksi oli lähtenyt pitkästä aikaa metsälle keskelle villiä korpea todetakseen että mukana oli 3 kartonkia tupakkia ja pelkkä kipinärauta tulen tekemiseksi.

Pekka oli raapinut raudasta jo puolet ilman savukiehkuran pätkääkään ja vitutuksen määrä alkoi olemaan korvia huumaava. Aikoinaan Pekan kaveri oli kysynyt että ”Voiko vitutukseen kuolla?” ja Pekan silloinen mielipide oli alkanut edellisen tunnin aikana muuttumaan. Viimein Pekalla napsahti niin sanotusti isossa pyörässä iso vaihde pykälään ja hän tempaisi kuuseen nojaavan Tikka merkkisen haulikkonsa ja ampua mossautti sytykkeenä olleeseen Hesariin molemmat piipulliset. Ja kas kummaa paperin palanen syttyi tuleen. Pekka hyökkäsi kuin pakolainen ilmaiseen passiin tulen kimppuun vapiseva nortti huulessaan ja juuri kun oli saamassa tulta tupakkiin… tuli sammui.

Tässä kohtaa Pekan rekisteri otti pienet loparit ja äly lähti samaan matkaan. Pekka ammuskeli Hesariin itse asiassa jokaikisen reissulle varatun panoksen ilman kipinän kipinää. Pekka istahti kannon nokkaan ja vitutukseen otti ja söi suussa olleen norttinsa ja huuhtaisi tämän välipalakääryleen puolikkaalla pullolla Koskenkorvaa.

”Mistä pieraset tulta keskelä korpea, kysyn mie vuan perkele!” mietti Pekka ääneen. Samassa ukkonen jyrähti järvenselän toisella puolella ja Pekka näki hetkeä myöhemmin salaman iskevän vastarannalla maahan. "Aaahaaa!”: totesi Pekka saadessaan omasta mielestään nerokkaan idean. Idea koostui paristakin osasta, jossa ensimmäinen vaati matkaan lähteneen 5 metrin hiilikuituonkivavan sitomista selkään ja toinen osa kiipeämistä lähimaisemassa olevaan korkeimpaan kuuseen. Tässä kohtaa pitänee todeta, että Pekalla ei yleisestikään ottaen ollut asunut jokainen telkkä pöntössä enää vuosiin ja lisäksi puolikas pullo Kossua oli omiaan antamaan yksinäiselle erämiehelle vauhtia ideoihin.

Pekka sai ongen sidottua selkäänsä ja hyökkäsi kuin orava kuusen latvaa kohti. Ukkosrintama alkoikin olla sopivasti kohdalla ja Pekan vauhti kuusen latvaa kohti vain kiihtyi. Läheisessä puussa ollut tikka lopetti nakuttamisensa hetkiseksi seuratakseen tuota omituista näkyä jossa karvainen, pahalle haiseva ihmisapina selässään 5 metrin onkivapa kiipeää kuusen latvaan hokien matkalla ”Kohta saahaan tulta tupakkiin perkele!”.

Pekka pääsi latvaan ja sipaisi ongenvavan täyteen mittaansa ja alkoi huitomaan sillä kohti taivasta samalla kaivaen toisella kädellään norttiaskia taskustaan. ”VOI PERKELE! MIUN NORTIT O REPU TASKUSA!” ja samalla mossahti ns. täysi latinki Pekan vapaan.

Vapa vaihtoi välittömästi iskusta muotoaan Salvador Dalin Valuvat kellot tyyppistä ratkaisua, jonka toisessa päässä tärisi pari miljoonaa volttia roppaan napannut ja savuava metsämies Pekka. Siinä savutessaan ja miettiessään asioita kuten ”Kukas minä olen? Miksi takkini palaa? Miksi ohitseni vilisee kuusen oksia hirvittävällä nopeudella?”, paukahti Pekka maahan n. 50 km/h nopeudella ja teki Suomen mäkimaajoukkue tyylisen tasajalka alas tulon sammalmättäälle jalassaan Nokialaisen kumpareiden varret.

Kello tuli 12.00 ja järvimaisemassa alkoi kuulua normaali haulikkojen pauke. Samaan aikaan eräällä sammalmättäällä tärisi eräs suomalainen sisukas savuava sankari Pekka. Pekka sai ihme ja kumma kaivettua vieressä kytevästä repustaan yhden tupakin esiin ja alkoi sytyttää sitä edelleen pienessä liekissä olevalla hihan suullaan.

Juuri kun hän oli saamassa tupakkiinsa tulta, tuli pienen pieni tuulen vire ja sammutti tulen. Pekka kuoli puhtaan vitutuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

Mikä on tarinan opetus? Tupakka tappaa, tavalla tai toisella.

-tarina on fiktionaalinen, henkilöhahmot keksittyjä ja koko paska on kirjoitettu yhdeltä istumalta ajan kuluksi. Kirjoittaja ei ota vastuuta mistään ideoista mitä tarinasta saattaa saada, ei liittyen tupakointiin saati sitten tupakin sytyttämiseen hiilikuituvavan ja ukkosen avulla-

Yksityisalueen rajalla hyräilemässä Eppuja

Syksy koittaa ja uuden sadon korjuu. Ja nähtävästi myös sydän ja verisuonitaudin todennäköisyyden kasvaminen kertoimella 100.

Jaa miksikö? Noh tässä aamusella käytiin lasten kanssa hieman sienimetsässä, josta kehkeytyikin sitten mustikoiden poiminta reissu. Lasten kanssa metsässä oleminen on yhtä juhlaa...jos siis ajatellaan sitä että tällä hetkellä asustetaan siinä osassa Suomea missä karhun tapaaminen metsässä on lähes yhtä todennäköistä kuin venäläisen tapaaminen samaisessa metsässä. Molempia nimittäin piisaa...... Mutta siis lasten kanssa jos on metsikössä niin se on Jumalan totta että siinä 1000m säteellä ei ole yhtä ainutta luontokappaletta joka ei tietäisi että siinä alueessa on lapsia. Poika varsinkin niin kirkas ääninen että se kun kerran kiekaisee niin etanat vetää kotilon helmat ylös ja pinkaisee tasan toiselle puolelle pitäjää.

No mutta pinna lapsilla metsässä olemiseen on yhtä lyhyt kuin koliikki perheen äidin pinna eli pari litraa mustikoita ja ´poikkeen.

Kotona sitten sain päähäni että perhe saa lähteä ilman minua synttärijuhlille ja isi lähtee puskaan. Hirveällä uholla vielä vaimolle että "Minen tule metästä ennen kuin on ämpäri täynnä mustikoita! Saat tuoda vaikka taksilla eväitä mutta sinne jään jos ei ämpäri ole täynnä kun tulen kotio!". Tämän siitä saatana saa kun asuu pohjanmaan hullujen parissa jonkin aikaa....hirveä uho. No toteutus sitten hieman ontui....eihän niitä mustikoita malttanut kerätä vaan piti painua toiseen mehtään etsimään kanttarelleja.

Autolla hetken sompailtuani löysin niemenkärkeen menevän tien ja sinne siis...järven ääreen etsimään tuota metsän kultaa eli kanttarelleja. No viimein piti vetää stoppi kun tuli viitta "Yksityisalue, tie päättyy" viitta eli pieni uukkari ja samalla huomasin että perhana vieressä ranta ja tasan just sen näköinen paikka että siellä on kanttarelleja. No auto parkkiin ja hipsimään rantaan.....mielessä ajatus siitä että "Perhana...missähän sen yksityisalueen raja muuten menee." No mutta uskaliaana ukkelina ajattelin että pinkaisen rantaan tsekkaamaan sienet ja sitten poikkeen.

Ja TADAA! Kanttarelleja.....poimin kaksi kunnes huomasin että "Mitäs kaarnaa tässä maassa näin paljon on?" ja katse ylös niin puu jonka karhu kuorinut kynsillään paljaaksi. Siinäpä sitten seisoskelin hetkisen miettien pariakin asiaa eli A. karhut väistävät ihmistä jos ihminen pitää meteliä ja B. saatan seisoa kanttarellipussin kanssa yksityisalueella eli summa summaarum: otanko ja alan laulamaan ja pidän karhut loitolla...ja tasan kaiken muunkin öttiäisin mutta jos alan laulamaan niin otanko niskaani perkeleen vihaisen maanomistajan mahdollisesti haulikon kanssa.

Siinä sitten koetin hipsiä rinkiä perkeleen nopeasti hissukseen hyräillen "vuonna -85" kappaletta katsellen samaan aikaan ympärilleni että hyppääkö jostain karhu niskaan tai sitten se maanomistaja. Ikinä ei ole yhtä paljo pelottanut laulaa eppuja.....

Normi pohdintaa

Joskus sitä pysähtyy miettimään omaa elämäänsä ja yleensä se stoppi sille hetkelle syntyy itselläni musiikin kautta. Monta kappaletta olemassa jotka ovat itselle merkityksellisiä tai vain osana tiettyä aikaa elämässä. Crocketts theme aina yhtä kova vain siksi että siitä tulee muisto mummolan tuvasta minusta katsomassa Miami viceä loppuun asti puoliunessa koska samana aamuna olin noussut ennen viittä metsälle. HIMin versio kappaleesta Wicked game...istun juuri entisestä tyttöystävästä eronneena opiskelijakämpässä sängynlaidalla itkemässä. Sometime i feel like screaming...ensimmäinen lapseni syntyi ja itken Vaasassa takapihalla onnesta. Ihmisen poika....Leo omassa sängyssään ja taas itketään. Täällä pohjantähden alla..istun laiturilla teini-ikäisenä menettäen uskon siihen että kukaan ikinä minua voisi rakastaa. Monta muistoa levyhyllyssä.

Elämä on täynnä musiikkia, surullista ja iloista kaikissa sen kirjoissa. Itselleni, joka olen raskaan musiikin suurkuluttaja oheisen linkin takana oleva kappale yksi tärkeimmistä ja varmaankin turhaa sanoa mihin kohtaa minun elämääni tämä musiikki tullee sijoittumaan http://www.youtube.com/watch?v=V_0llEg2KTw ja teille jotka kävitte kuuntelemassa kyseisen kappaleen...en koskaan kirjoittanut että se olisi heviä...vaikka onkin aika heviä...

Englannin kielellä ja paremmalla mielellä

Vaimoni kanssa olemma pitkään jo käyttäneet tiettyjen asioiden suhteen juttelu kielenä englantia koska lapset sitä eivät ymmärrä........jos ymmärtävät niin olen siittänyt neroja! Muut todisteet ovat osittain tätä julkilausumaa vastaan ja vaativat lisätodisteita.

No mutta siis englantia tilanteissa joissa pitää pystyä sanomaan tiettyjä asioita mutta ei haluta lasten ymmärtävän sitä mitä puhutaan. Toimii kuin junan vessa vielä tässä kohdassa...tai no hetki sitten saatiin jälleen tästäkin hieman hauska tilanne aikaiseksi.

Kävimme illalla kaupassa josta ostin säkillisen karkkia. Koska huomenna on lasten karkkipäivä ja Leon lisäaineallergiasta johtuen karkkien tulee olla hieman normaalista poikkeavia niin ajattelin että tällä kertaa pidämmekin aikuiset tänä iltana jo karkkipäivän. Eli ostin sen säkillisen karkkia.

Vaimoni alkoi hetki sitten lukemaan lapsille iltasatua ja sanoin hänelle että "I bought candies" joka siis äännettynä tulee pihalle mallilla "Ai pout kändies" johon lapset yhteen ääneen "Mäki haluun känniis". Esitimme tarkentavan kysymyksen että "Missä haluat olla?" "Kännis". Lapset eivät siis ole kartalla siitä kännistä koska meillä ei olla kotona kännissä mutta näin vaan saatiin karkkien hinnalla ja puhumalla Lontoota hauskoja hetkiä lasten kanssa.

...josta tulikin mieleen että kesälomalla otimme lasipurkkiin minun ideana sokerimuurahaisia. Tätä tuli allergikkona ja sitä kautta lemmikkivapaana vaihtoehtona harrastettua paljonkin pienenä. Siinä saa seurata muurahaisten onkaloiden rakentamista, munimista ja munien kehittymistä ja itseasiassa jopa niin pitkälle seurattua että osa syntyneistä kuningatar vaihtoehdoista joutuvat siipien suhteen reklamoinnin alaisiksi eli alaiset nippaa ne helevettiin.

No sitten tuli ajatus että pitäisikö taloyhtiöss oleville muille lapsille näyttää tätä neronleimausta. Itse visioin että joku taloyhtiön pojista juoksee kertomaan vanhemmilleen notta "ITI ITI ÄITI ÄITI NAAPULIN TETÄLLÄ OLI MULKKUJA PULKKI TÄYNNÄ!! OLI OLI!! TILLÄ YHTELLÄ MULKULLA OLI TIIVET!".....ja nimi lehteen....

Palikkatesti

Tuli taas tänäkin iltana karvas opetus siitä miten palikka sitä voi olla. Niinkin yksinkertainen asia kuin käsisuihku ja sen monen monituiset käyttötarkoitukset + miehen aivot niin ei vaan aina osaa vetää viivaa pisteestä A pisteeseen B.

Vessasta kuului vessanpöntöltä huuto:"ISI ISI TUU AUTTAA". Minä: "No mitä?" Veera: "Antaisitko ton käsisuihkun?" Minä: "Mitä sä sillä muka teet siinä pöntöllä?" Veera katsoi minua samanlaisella ilmeellä kuin neanderthalin ihmistä, joka on tunkenut juuri housunsa täyteen helvetin vihaisia majavia ja totesi "No HÖ pesen pim*in!".

Joskus sitä tuntee elävänsä keskellä palikkatestiä missä testaajina ovat omat lapset ja vaimo. Olen tainnut näiden vuosien aikana saada kerran pyöreä palikan pyöreään reikään......ja varmaan silloinkin vaimon auttamana...muutoin tuleekin pelkkiä hylättyjä arvosanoja...

.....mitäs minä sitten teen kun tyttäret alkaa kyselemään kysymyksiä kuten "Näytänkö lihavalta tässä mekossa?" tai vastaavia yhtä sadistisia kompakysymyksiä joihin vastaamalla on joko A. kusessa kaulaansa myöten tai B. kusessa hiusrajaa myöten. Olen aikoinani jo sanonut rakkaalle vaimolleni etten suostu vastaamaan tuollaisiin kysymyksiin.....ja silti se niitä esittää.......ja minä pöljä vastaan niihin.... Mitähän miehen egolle tapahtuisi jos alkaisi kyselemään naisilta samanlaisia kysymyksiä kun esim. vetää farkut jalkaan että "Näyttääkö mun mu*at näissä housuissa sun mielestä normaalia pienemmiltä?" ......tuollaisia miehet ei kysele koska me pelkäämme niitä vastauksia....

Lasten huumorintaju

Silloin tällöin näitä omia lapsiaan kun katselee ja kuuntelee niin sitä vaan ihmettelee, että tässäkö ne minun parannetut versiot sitten ovat...pojasta polvi paranee taitaa olla sanontakin olemassa. Ja sitten taas silloin tällöin tulee niitä pieniä hetkiä milloin sitä vaan TIETÄÄ että minun lapsia ne on ja huumorintaju jäätävämpää kuin omani koskaan...ainakaan kun itse olin tuon ikäinen.

Yksi esimerkkitapaus tällaisesta puolivahingossa (ainakin sydämeni pohjasta toivon että se oli vahinko) syntyneestä huumori hetkestä on kerta, kun istuin vanhimma ntyttäreni kanssa olohuoneen sohvalla. Siinä katsoimme televisiota ja yhtäkkiä Veera tyttönen ojensi minulle etusormensa ja sanoi "Iti haitta.". Minä ajatuksissani haistoin ja samalla Veera heitti "Eikt haitekin hattulle" johon minä että "Joo. Missäs se on ollut?" Johon Veera "Mun peputta".

Kyseisessä tilanteessa päällimmäinen tunne, joka ensimmäisenä valtasi mieleni oli rajaton ylpeys sekoitettuna huutonauruun, jota ei uskaltanut suustaan pihalle laskea. Koska siitä olisi jäänyt kuitenkin sellainen "Hei haista isi tätäkin sormea"-kierre johon en suurin surminkaan halunnut / halua joutua.

Entistä hauskemman tietenkin omalta kohdaltani teki se että olen nähnyt elokuvan scary movie ja siitä kohtauksen tämä http://www.youtube.com/watch?v=RhoFqYfG59E . Ja lupaan ja vannon että tyttäreni sitä ei ole nähnyt.

Lapsiperheen arki.........pääasiassa kakkajuttuja, muodossa tahi toisessa....

Polvituella plintille

Joskus sitä vaan voi ihmetellä, että mistä ihmeestä tietynlaiset typeryydet ihmisen tekemisissä oikein kumpuaa? Tuli on monelle pienelle lapselle kiva leikkikaveri ja varsinkin palavien kynttilöiden kanssa on niin ihana tuherrella niin pitkään kunnes yläkerrasta alkaa kuulumaan rätinää ja koko talven tukka muoti on sen jälkeen mallia ”Valamonluostarin kaapuveikot”. Tai eipäs niillä taidakaan olla skalpeerattu…ne oli ne toiset munkit. No kuitenkin.

Samaan kategoriaan asetan omalle kohdalle sattuneen omituisuuden, joka tapahtui vaimon syntymäpäivän aamuna. Tuolloin taisin vielä asua Jyväskylässä ja siis käymässä vain Vaasassa no mutta kuitenkin siinä aamusella kävelin keittiöön ja taisi lattialla olla meikäläisen polvituki. Joka siis sellainen ihanalta tuoksahtava musta vulkaaninen sukka. Sitä siinä kädessä hypistellessäni tuli mahtava idea mieleen ”Saisikohan tämän vedettyä muuten päähän?”.

Siittä sitten kokeilemaan. Eli käsillä ensin hieman avittamaan sukkaa suuremmaksi ja sain sen lähes tulkoon päähän kun oikein voimaa tarjosi. Mutta ei ihan…..ja siinä otsalla kun se melkein oli niin mitäpä tekee järkevä mies……tässä nyt ei ollut järkeä muutenkaan mutta pisteeksi iin päälle….kaikilla voimilla tapahtuva terävä nykäisy alaspäin.

No mitäpäs tapahtuu sitten? Niskasta kuului pahaenteinen ”NAKS” ja lopettaessani saman tien viiltävästä kivusta johtuen tämän ”takaisin synnytyskanavaan” tempaukseni niin pystyin toteamaan, että pääni ei käänny…..tai ainakaan ilman helvetillistä kipua.

Vaimo seurasi koko tämän episodin vieressä ja häneltä sain tästä tempauksesta valtavan positiivista palautetta, jonka antamista jatkettiin hänen työpaikallaan hieronnan voimin plintin päällä (onhan hän fysioterapeutti). Eli mitä annoin lahjaksi vaimolleni hänen syntymäpäivänä? No ilmaisen hieronnan….ei ihan sillä idealla mitä yleensä miehet antaa mutta ajatushan on tärkein….? Ja olihan tuo lähes yhtä pitkälle ajateltu kuin vaimon 30 vuotislahja jonka ostin……radiopuhelimet.

Hääpäivä vol 2 ja katolilaisuuden kirot

Rantasaunalla käydessäni tuli mieleeni vihkisormusta katsellessa että katolilaisilla sormuksen kanssa voi tulla hieman kinkkisiä tilanteita.

Jaa miksi kysytte?

No ensinnäkin ongelmahan lähtee siitä että katolilaiset pitävät kuten itse ortodoksina vihkisormusta oikean käden nimettömässä koska silloin se uskontoni ja käytännönkin puitteissa on siinä oikeassa kädessä.

Entäpäs sitten jos satut lähtemään esimerkiksi baariin ja törmäät siellä ihmisiin joista osa tuntee sinut tarkasti
eli tietävät että olet katolilainen ja sitten osa jotka eivät tiedä että olet katolilainen. Eikö vieläkään aukea tämä dilemma sormukseen liittyen.

No jos tapaat ihmisiä, jotka tuntevat sinut ja tietävät että olet naimisissa niin joku saattaa (todennäköisesti nainen tässä kohdassa) katsoa että onko sinulla sormus kädessä. ja huomaavat että se on oikeassa kädessä. Eli ajatuksena heti "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."

Sitten jos menet vaihtamaan sormuksen toiseen käteen tätä samaista ajatusmaailmaa peläten niin sitten tulee vastaan tuttu, joka tuntee sinut ja tietää että olet katolilainen. "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."

Tätä dilemmaa olen miettinyt jo vuosia naimisiin menosta lähtien. Mutta sitten taas toisaalta perkeleenkö väliä sillä sormuksella on koska naimisissa ollaan tuolla omassa pienessä päässä ja sydämmessä. Siinä ei yksi pikku rinkula paljoa paina.

Jokj kaveri aikoinaan kertoi että vihkisormus on ongelmallinen toisille miehille baarissa. Kuulemma toimii **nahaukka magneettina. Eli siis nainen saattaa katsoa että "Hahaa. Toi jätkä on varattu." Tässä kohta voisi siis rinnastaa tietyt naiset kissoihin (kuten naisista silloin tällöin puhutaan) ja se varattu äijjä on puu (niin monessa mielessä että....huoh). Koska kissoillahan on tapana puun nähdessään saada kamala pakko kiivetä siihen puuhun vaikka ei välttämättä rahkeet riitä alas tulemiseen.... Uskomatonta että tämän metaforan heitin kehiin...... Miehilä käsittääkseni ei tätä samaista "Hei perhana toi on varattu." ja kiinni niin kuin sika limppuun- efektiä ei ole olemassa. Eihän? Vai olisiko sitten niin että kun naiset haluavat mahdollisuuksien mukaan mieheltä mahdollisimman monen karaatin timantin siihen sormukseen niin karaattien määrä on kääntäen suhteessa mahdollisuuteen pokata kyseinen nainen baarissa? Matematiikko minussa nostaa tässä kohtaa päätään kuten on helppoa huomata. Ja maallikoille siis sama suomeksi eli mitä enemmän karaatteja sitä pienemmät mahdollisuudet on kyseiseen varattuun naiseen......perkele.......vaimolla ei ole karaatin karaattia sormuksessa........no mutta eipä se pidä muutenkaan niitä sormuksia.................missäs se puhelin taas olikaan......

Hääpäivä

Tänään tuli täyteen 6 vuotta (tarkistin sormuksesta. Kyseinen kapistus on todennäköisesti naisen keksintö, jotta miehellä on muistilappu mukana A. sille että on naimisissa ja B. milloin on hääpäivä) täyteen rakkaan vaimoni kanssa naimisissa oloa. Ja heti kun tuon virkkeen on kirjoittanut niin se kuulostaa tarkemmin siltä kuin olisin pitämässä tukkimiehen kirjanpitoa. No mutta vaimoani rakastan yli kaiken ja olen kiitollinen että hän jaksaa minun sekoilujani seurata ja kuunnella.

Toisaalta voisin kuvailla vaimoani myös sanalla ”rajoittaja”. Ei pahalla tavalla vaan hyvällä tavalla. Esimerkiksi autoissa on kierroksenrajoitin eli jos kierrokset meinaa mennä liian korkealle niin tulee rajoittajalta isku ylämummoon että ”ALAS”. Hieman samaan tyyliin myös meillä. Mutta siis hyvällä tavalla. Näinkin omituisen pääkopan sisämaailman omaavalle kaverille rajoittaja on yhtä tarpeellinen kuin etumaski autolautassa tai näkökyky autoilijalla.

Käytän tähän kohtaan yhden lempikoomikkoni/trubaduurin Jaakko Tepon heittoa: "Meillä on vaemon kanssa hirveen hyvät välit. Tällähhii hetkellä piälle 300 kilometriä."

Tässä aamukahvipöydässä tuli vaan mieleen sellainen pieni omituinen asia ajalta ennen kuin vaimoni tapasin. Olin elänyt hieman myrskyisen ja vaikean parisuhteen aikaisemmin ja kesällä ennen kuin vaimoni kohtasin oli edelleen suhteellisen rikki silloin tällöin. Tuli itkettyä paljon ja mietittyä erittäinkin synkkiä asioita pääkopan sisällä yksin siellä silloisessa opiskelijasolussa.

Sitten eräänä yönä näin unen. Kävelen kohti kesäisen järven rantaa, jossa rantakivellä istuu selkä minuun päin nainen punaisen valkoisessa kukkamekossa ja istun hänen viereensä itkien. Tämä nainen otti minua kädestä kiinni ja sanoi ”Ville, kaikki menee ihan hyvin” ja lähti taluttamaan minua yli pitkän puusillan kohti saarta missä on tanssilava kesäisine tansseineen.

Heräsin unesta ennen kuin pääsin edes puoleen väliin siltaa. Se tunne sisälläni herätessäni oli jotain käsittämätöntä. Olin erittäin onnellinen. Olin itse asiassa pakahtua onnesta.

Tuohon aamuun lopetin haikailut, itsesäälit ja itkut. Tuosta aamusta alle puolivuotta ja kohtasin vaimoni ja elämä lähtikin sitten kulkemaan omasta mielestäni hyvään suuntaan.

En ole ns. himouskovainen mutta enkeleihin voisin uskoa ja varsinkin suojelusenkeleihin. Minun suojelusenkelillä on punavalkoinen kukkamekko. Ja jos se edelleen meikäläisen matkassa on pysynyt niin herra siunaa miten omituisen huumorintajun ja pitkän pinnan omaava sellainen. Se että miksi mulle on annettu naispuolinen suojelusenkeli..........ei voi käsittää. Ja jos myös vaimon suojelusenkeli on nainen niin...........hetkinen mihinkäs mä jäinkään.....noh siis.....jaa........joo......

Teorian ja käytännön oppitunti

Tässä kun blogin linkkinä on wituiksman niin sen mukaan sitten osa jutuista…tai no osa ja osa….karhun osa ainakin.

Tämä on hieman surullinen tarina siinä mielessä, että tämän olen kertonut aikoinaan yliopistolla ja ammattikorkeakoulussa opettaessani ja kertoo vain siitä että joskus asioita osaa teoriassa ja joskus käytännössä. Ja sitten voi myös käydä niin kuin minulle että käytäntö tulee, kaataa sinut maahan ja pieksee molemmille poskille karvaisilla kämmenillään.

Tarinahan lähtee siitä että isäni sanoo ”Tuo teidän valurautapata oli hieman ruostunut niin minä sen putsasin ja rasvasin kuntoon”. Ja ei isä jos tätä luet niin en syytä sinua…. sillä vaikka tarina lähtee tästä etenemään niin syy on tässä sormien toisessa päässä. Mutta kyseinen lause on vaan palanut päähäni koska siitä lähti etenemään omalaatuinen episodi.

Syy miksi isäni rasvasi padan alun perin oli se, että siinä tehtiin isän ja hänen vaimonsa toimesta paistia heidän vierailunsa aikana. No ruoka oli hyvää ja seuraavana päivänä vieraat poistuivat ja paistikippo jäi jääkaappiin. Meni pari päivää ja vaimoni..en muista miksi lähti Pirkanmaalle vanhempiensa luo ja minä jäin yksin kotiin. Sain saman tien päähäni vaimon oven perässään kiinni laittaessa että minäpäs muuten nyt putsaan sen padan.

Kävely jääkaapille ja pata käteen, jossa oli vielä hieman paistin jämiä. Ja sitten tietenkin vessanpytylle huuhtelemaan pata…vaikka niin ei saisi tehdä…ja kuten tarina tulee opettamaan NIIN MONESTA PERKELEEN ERI SYYSTÄ!

Kippo kouraan ja vessanpytylle huuhtelemaan. Kansi auki ja …onko sen nyt nimeltään alapääsuihku käteen ja sillä huuhtaisemaan pata. Sitten tapahtuu ihan pienen pieni asia…totean samaan aikaan että ”Jaa onpas tämä raskas pata ja liukas kahva” ja hups ote lipesi. Uskomatonta kyllä miten sen parin millisekunnin aikana kun näen padan tippuvan kohti vessanpöntön sisuksia voi käydä monta asiaa mielessä ja samaan aikaan koko pää tyhjenee kuin iskusta. Pata tippuu tippuu…..ja pam. Koko perkeleen pytyn etuosa lohkeaa varpaille.

Siinä tuijotin epäuskoisena paskana olevaa pöntöä alapääsuihku kourassa. Ei voinut muuta kuin nauraa ja hokea paria kirosanaa samaan aikaan.

Sitten soitto vaimolle, jonka oli aika vaikeaa uskoa että hän oli vasta ollut kotoa poissa alle 10 minuuttia ja paskahuussin pönttö on palapelinä lattialla.

Tarinahan ei jää tähän. Koska siihen perkeleen kolon päälle piti saada uusi pönttö tai vaihtoehtoisesti sisustaa vessa intialaisittain ja hommat duunattaisiin lattiassa olevaan reikään.

Uusi pönttö ostaen, joka oli helppo homma.

Vaimo puhui moneen kertaan, että ”Joo sitten kun vaihdat sitä pönttöä niin pitää sanoa naapureille että on päävesihana poikki koska vaihdetaan pönttöä”. Onko koskaan kukaan muu huomannut miten naisten jutut vaan joskus menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Myöntäkää nyt perkele!!!

No tuli taas viikonloppu ja vaimo lähti jälleen reissuun…jonka nyt voisi sanoa olleen ihan helvetin huono merkki pöntön vaihtamiselle. Kun työnjohtaja on poissa alkaa yleensä rengit spedeilemään.

Vaimo oli lähtenyt niin aloin katselemaan että minkäslainen homma tämä pöntön vaihto on. Jaa silikonit leikaten irti, joo-o helppo homma. Tossa on pöntön hana, joo-o. Jaa…tässäpä ei olekaan turvahanaa putkessa että saisi näppärästi veden poikki…..joo-o. Mutta hei uudessa pöntössäpä onkin sellainen letkun pää että siinä on hana ja se irtoaa pöntöstä. Mitäpäs jos………jospas en sittenkään katkaisisi sitä päähanaa vaan ihan  vaan kierrän sen letkun irti ja sitten äkkiä laitan uuden osan tilalle. EI siinä voi paljoa vettä tulla ulos.

Vittu että voi ihmisen pää hakata yli rattaiden joskus…..ja fyysikon….ristus….no

Ei muuta kuin uusi osa käteen ja ruuvaamaan vanhaa letkua irti. Hitaasti hitaasti…hyvä Ville hyvältä näyttää….hitaasti…joo nyt se on aika lähellä….ja sitten NOPEASTI IRTI JA UUT……TSHIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!

Ihan helevetillisellä paineella vettä ensin naamaan ja nenään. Linssit ja paita aivan märkänä heti ekan sekunnin jälkeen! Perkeleellinen puristus peukalola letkun päästä ja…huh nyt ei tule enää vettä. Nyt Ville skarppaa…..uusi osa NOPEASTI TILALLE….TSHIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!! Vettä tulee ihan yhtä helvetin paljon.

Tätä samaa rataa jatkoin sen 20 minuuttia ja aloin olemaan aika poikki. Usko oli sen verran loppu että ajattelin soittaa apuja paikalle…mutta puhelin perkele keittiössä ja jos lasken putkesta irti niin se vessanpönttö ei olisi enää ainoa murhe!!

Sitten yritin saada takaisin sen vanhanpöntön hanan kiinni…sama homma….TSHIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!! Vettä on jo kattoon lentäneenä. Sitten tulee alkaa iskemään fysiikan opinnot läpi jollain  tasolla….jos mä avaan tuon vesihanan joka on samassa putkessa niin saan painetta alemmas….ja tadaa! Vanha osa paikallaan.

Tämän jälkeen otin puhelimen käteen ja soitin vaimolle. Nöyryyttäväähän se on mutta olisi pitänyt tehdä kuten vaimo sanoi….mutta kun sinne alakertaan on ne portaatkin. Noh portaat alas hana kiinni. Takaisin yläkertaan ja uusi pönttö oli paikallaan 5 minuutissa odottamassa silikoneja/sikafleksiä.

Niin tämä kertoo vain sen että jos ihminen osaa jotain teoriassa niin se ei sitä osaa välttämättä käytännössä. Tuolloin teoriassa tein kuten vaimo sanoo ja neuvoo…nykyään teen niin myös käytännössä….

Parastahan tässä on sitten se, että naapurille kävi aikalailla samalla tavalla seinän toisella puolella....se putki vaan joka paukahti irti hanasta oli kuumavesiputki. Sori Antti...oli pakko kertoa....

Lipitetään Jormaa

Tänään puolivahingossa tuli mieleen eräs kerta ajalta ennen lapsia.....onko nämä muuten ne paljon puhutut "golden years"? Vitsi vitsi.

Niin se juttu.

Siis tuli mielen kerta kun aikoinaan erehdyin ostamaan väkevää viiniä nimeltään Jorma. Uskomattoman pahaa tavaraa mutta nähtävästi sen verran stydiä tavaraa että siinä sitä juodessa tuli pullon etiketille nauraessa kyseisestä juoman nimestä montakin hauskaa asiaa mieleen. Tai no omasta mielestäni hauskaa.

Siinä juodessa aloin miettimään että miten hankaliin tilanteisiin itsensä saisi jos joku soittaisi samalla kun juot sitä tyttöystävän kanssa. Otetaan pari esimerkkiä elikkäs nyt Ville pistää skenaarioita listaten koskien Jormaa....sitä juomaa siis.

Olet saanut juuri hörpättyä suullisen kyseistä juomaa ja äitisi soittaa sinulle (tai vaihtoehtoisesti isä tai no ihan sama kuka soittaa). Sitten koetat sitä juomaasi, joka edelleen maistuu ihan hel**tin pahalle saada nieltyä ja puhelin vaan pirisee. Sitten saat tämän nektarin nielaistua ja nieleskellen siinä hissiä alaspäin vastaan puhelimeen "Anteeksi kun heti vastannut mutta oli suu täynnä Jormaa niin ei voinut heti vastata..."

Anoppi soittaa sun puhelimeen ja kysyy että onko tytär mahdollisesti lähettyvillä.
"Joo tuossa se istuu vieressä ja lipittää Jormaa"

Näet kaveriasi kadulla ja olet ihan kamalassa darrassa. Kaveri kysyy "Mites sä oot noin huonossa kondiksessa?"
"Tuli illalla vedettyä Jormaa ihan liikaa äänen suuntaan ja vieläkin maistuu suussa Jorma"

Härskein juoma ikinä niin maun kuin myös sen ympärille saatavien ikävien tilanteiden johdosta......

En ole Jormaan sen jälkeen koskenut.....ei ku.....

Jatkopala edelliseen eli tuote joka kyseessä tämä http://www.altia.fi/fi/Juomavalikoima/Vakevat+viinit/1003394

ja kuvaus juomalle tämä (kopioitu Alkon sivustolta)

"Jormassa maistuvat viinin marjaisat aromit ja mausteiset yrtit sulassa sovussa toisiaan täydentäen. Juoman väkeväviinipohjasta saadaan tuhti alkoholijuoman tuntu ja lisätty sokeri antaa juoman makuun pyöreyttä ja pehmeyttä. Makua täydentävät lukuisat aromit, yrtit ja mausteet: mm. appelsiinikukkauute, vadelma, mustaherukka ja vermuttiyrttiuute. Jorma on reilu juoma, joka maistuu hyvässä seurassa, mutta omakin seura kelpaa hätätapauksessa. Jorman nimi ja ulkoasu ovat konstailemattoman suomalaisia. Jorma maistuu parhaiten sellaisenaan viilennettynä tai jäiden kera, mutta myös sellaisenaan hyvässä seurassa. Siitä saa myös erinomaisia drinkkejä"

...tekstissä käytetty adjektiiveja kuten: tuhti, pyöreys, pehmeys, reilu...

Jorma maistuu hyvässä seurassa mutta omakin seura kelpaa hätätilanteessa HAHAHAHAHAAHAH

Televisiosarjaidea

Pakko käyttää tämä hetki vielä televisiosarja idean kirjaamiseen jonnekin, jotta jos samanlainen jossain nousee televisio tuotantoon niin on mustaa valkoisella että minä olin ensin.

Selviytyjät-kirjaimellisin sarja ikinä

Otetaan Suomen 20 pahinta deekua heidän tietämättään ja viedään heidät autiolle saarelle. Saarella ei ole tippaakaan viinaa, tahi sokeria tai muutakaan vastaavaa. Sarjassa seurataan heidän selvitymistään ja viikko tehtävissä voi voittaa astioita, sokeria, hiivaa + jne. Pieniä määriä tosin.

ah ja vielä toinen. Toimisto.
Suunnattu konttorityötä tekeville ja lähetysaika on tuolla 22 jälkeen. Ohjelmassa on vain ja ainoastaan
kuvaa eri konttorityötä tekevien päivästä. Eli istumista....ehkä pari avautumista koneen jumittuessa mutta pääasiassa pelkkää henkilön istumista tietokoneella. Jäätävän mahtava ohjelma nukahtamiseen.....ja sitten taas toisaalta itsekin tiedän muutaman, jotka konttoreissaan aiheuttavat mieleenpainuvia showtilanteita kun tietokoneet alkavat lagaamaan tai pari puhelinta soi yhtä aikaa.

Lapset ja tyhmä isä

Joskus sitä miettii että miten tyhmä sitä voi vanhempana olla lapselleen. Tästä yhtenä isona esimerkkinä...tai no otetaan tähän kohtaan käytännön esimerkiksi vaikkapa kuurot ihmiset. Jos kuuron kanssa alkaa keskustelemaan niin todennäköisesti joko sinun tulee osata viittomakieltä tai sitten vastapuolen osata lukea huulilta ja pystyä puhumaan ymmärrettävästi. Kuten tullut tänä kesänä ensimmäiseen kuuroon perheeseen tutustuttua ja siis näin toimittua. Miksi tällainen aasinsilta ajattelet?

No kesän alussa nuorimmaiseni Saara tuli luokseni hieman kitisten. Ensin yritin hieman vaan lepytellä mutta sitten pieni tunnusomainen tuoksu alkoi leijumaan huoneessa ja siitä tietenkin suora kysymys Saaralle "Onko kakka tullut vaippaan?". Sitten päästään jälleen kerran käsittelemään ihmisen tyhmyyttä. Eli jos keskustelun vastaanottava osapuoli ymmärtää kieltäsi ja sen mitä kysyt mutta ei osaa itse tuottaa kyseistä kieltä niin mikä on kansainvälisestikin helppotajuisin kieli? No tässä kohtaa on olemassa parikin vaihtoehtoa. Kirjoittaminen ei tule kyseeseen kun tässä kohtaa kyseessä on hieman päälle vuoden ikäinen lapsi. Ruumiinkieli......no se olisi ollut yksivahto ehto mutta pienellä lapsella tässä kohtaa helpointa on vaan näyttää vastaus.

Siinä kohdassa kun lapsen käsi lähteeä menemään kohti omaa hanuria ja livahtaa vaipan kauluksesta sisään mieleen syntyi sekunnin murtoosassa useampikin elokuvista tuttu kohtaus joissa aika hidastuu ja lähtee hidastettu huuto "Nooooooooooooooooooooooooooooooooo". Saara tyttönen sitten otti mukaan helpoimman kertomisen reitin eli näyttämisen. Kourallinen lapsen kakkaa oli omiaan kertomaan vastauksen minun esittämääni suoraan kysymykseen. Saara on syntyjään tietenkin Pohjanmaalta eli suoraan kysymykseen suora vastaus....pohjalaisittain.

Kerran tässä blogissa todennäköisin ja varsinkin suurin kärsijä olen minä niin pyrin silloin tällöin myös jakamaan vastuuta muille Vauhkonen Oyssä jotta lapsetkin oppivat sen isompina tätä ehkä lukiessaan minkälaisia pieniä näytöksiä tässä on saanut kokea.

Jos alkaisin listaamaan kahdesta vanhemmasta lapsesta aiheutuneita traumoja omassa sisikunnassani niin blogitekstiä saisi hakata lasten elinvuosien verran kasaan. Mutta nämä olkoon niitä jatkokertomuksia / historiikkia sitten jossain kohdassa. Taitanen säästää ne niihin hetkiin kun Leo tai Veera antaa palautetta minun tai vaimoni tyhmyydestä.....kosto on paras kylmänä tarjoiltuna...kuuluisia lauseita...mutta niin tosia...

Jostain on pakko aloittaa...uskomatonta kyllä aloitan pyykkipäivästäni

Kuinka uskomattoman kokemuksia aiheuttavaa onkaan niinkin yksinkertainen asia kuin pyykinpesu. 2 täyttä koria vaatteita ja liinavaatteita. No big deal. Kyllähän tästä mies suoriutuu 3 tunnin pyykkivuorolla kun on käytössä taloyhtiö hirviökoneet, joilla voi pestä vaikka koko miehen vaatteet päällä. Hahaa...ja siinä kohtaa ajettiin metsään vakionopeudensäädin päällä että heilahtaa. Uskomaton asia on eritoten se, miten niin monesti ihminen ja varsinkin mies kävelee siihen pommiin tai paremminkin ajatukseen "Helppo homma" ja jo siinä vaiheessa alkaa kaikki jo menemään päin helvettiä.

Ensimmäinen satsi pyykkiä kantaen korilla kohti pyykkitupaa. Ajatuksena mielessä "Miksi se vaimo jaksaa tästä aina sanoa että tämä on rankkaa? Pyykit koneeseen, kännykkään aika nakuttamaan tiimalasilla aikaa poikkeen (kiitos HTC) ja sen välin mä voin käyttää vaikka johonkin hyödylliseen."

Sitten mieleen tulee ajatus siitä että tässä jaloissa pyörisi 3 ihanaa lastamme auttamassa, huutamassa + jne jne. Ennen kuin olen edes päässyt pyykkituvalle tunnen jäätävää sympatiaa vaimoani kohtaan, koska jo se niiden avaimien kaivaminen 3 kertaa taskusta yhteen suuntaan alkaa ottamaan päähän aivan suunnattomasti.

Sitten koneelle. Pyykit sisään ja puhelimeen sama aika kuin mitä pyykkikone näyttää. Ole! I am survivor alkaa pyörimään päässä tässä vaiheessa...noin kuvaannollisesti...ja ei, ei siis alkanut pyörimään Beyoncen musiikkivideot.....................mihinkäs minä jäinkään....niin joo siis se pyykkivuoro....eli kone täytetty....joo ja sitten.....perhanan Beyonce....

Siittä sitten kotio...odottamaan seuraavan pyykkikoneellisen paukauttamista sisään.

Ja siihen väliin tietenkin Facebookin päivittäminen....kyllä lapset jos tätä joskus luette niin Facebook oli aikoinaan SE paikka missä jokainen oli kuningas ja pystyi kertomaan kaiken mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Teillä on varmaan nyt joku.....Google My life palvelu joka on evoluutioversio Google+:sta tai jotain....

Sitten tämän rentouttavan pienen tauon jälkeen suoraan kävely tilanteeseen, jota voitanee kutsua leikkisästi "Miten vi**u voi mennä asiat näin perseelleen yhtä aikaa?". Kone oli pessyt pyykit. Mahtavaa ja tässä kohtaa jälleen pieni ajatus siitä että "Ai tsai miten helppoa tämä onkaan." Sitten...hetkinen mikäs tuo laite tuossa vieressä on?

No se laite oli erillinen kuivauslinko. "Hahaa....tota on ihan PAKKO KOKEILLA!". Jos se pyörii niin miehet kokeilee sitä......hitto jos se olisi riittävän iso niin joka jätkän päässä kävisi ajatus että pitäisikö kiivetä kyytiin asti.

2 pussilakanaa koneeseen ja pari vaatetta. Muistaen sen, että ne pitää olla tasaisesti siellä sisällä. Sen verran monta kertaa käyttänyt labroissa sentrifugia että tuntui ns. helpolta hommalta. Mutta sitten iskee se normaali "ei se ole niin justiinsa näissä hommissa" matonen ja osa tasaisesti ja osa heitellen sisään. Päävirta katkaisimesta virrat päälle ja päällä olevasta kellosta nupit kaakkoon.........ja sitten alkoi monta asiaa tapahtumaan yhtä aikaa...

Hetkellä 3 sekuntia tajuan että joo nyt se lähti pyörimään. Hetkellä 4 sekuntia alkaa koko perkeleen pönttö heilumaan kuin Muhammed Ali Linnanmäen Breakdance laitteessa (viimeinen laite missä olen ikinä lintsillä ollut....ajatus koko laitteesta aiheuttaa erittäin pahoja muistoja....vaikka siitä tilanteesta on kohta 20 vuotta). Koskaan aikaisemmin en ole mitään laitetta halannut ihan yhtä lujaa....hetken halaamisen jälkeen tajusin että tuollainen päälle 5 kiloa epätasapainossa laitteessa joka pyörii vähintään miljoona kierrosta sekunnissa on hieman haastavaa aiheutti sen että ensimmäisenä tutustumaan paniikissa laitteen ohjausmekanismiin....joka oli yksi ainoa nuppi josta voi kääntää aikaa. Mutta vaan perkele lisää......jonka tietenkin paniikissa menin tekemään. Seuraavaksi takaisin halamaan laitetta....näin elämäni vapisevan silmieni editse. Sitten hyökkäys pää katkaisimelle ja virrat pois.....ja LAITE VAAN PERKELE EDELLEEN VATKAA niin kuin amfetamiinilla marinoitu teknoilija raveissa....ei, ei niissä missä on hevosia. Tervetuloa liikemäärän ihanaan maailmaan...siinä se linko from hell jatkoi vapinaansa käsissäni vielä seuraavat 5 minuuttia.

Sitten luukku ei perkele aukea kuin vähäsen...no sen verran että saa pyykit pois. Poistin pyykit. Sitten ajatus siitä että mitäs hemmettiä mä teen että saa tuon ajan loppumaan? Oisko se parempi pyörittää tyhjänä loppuun...joo niin mä teen. Virrat päälle. Sitten......sitten alkoi sellainen ulina että jos taloyhtiössä oli joku kuuro ylimmässä kerroksessa niin varmaan ensimmäistä kertaa eläissään hakkasi lattiaa harjalla ja huusi "TURPA KIINNI SIELLÄ ALHAALLA"....viittoen tosin.

Huomasin olevani pyykkituvassa, kädet korvilla, lingossa 10 min aikaa ja laite huutaa kuin olisi maailmanloppu tulossa. Virrat taas poikkeen.....10 min päästä tästä huomaan että perkele se kello kulkee ilman päävirtaa.

Tässä välissä tietenkin unohtui se että kun tuo linkoaminen alkoi eli tämä versio "kohta tuo paska vaihtaa maisemaa" niin siinä konetta kiinni pitäessä huomasin, että edellinen koneellinen kärsi ns. vuodosta. Lasten sukka jäänyt tiivisteen väliin luukun tiivisteen siis.

Miten sammutetaan pesukone että saadaan luukku auki kesken ohjelman? Ensimmäinen ratkaisu tietenkin painaa kaikkia nappeja mitä koko perkeleen laitteessa on. Kellon ajan sain katoamaan + jne. Viimein kun kaikki toivo oli menetetty niin päätin katkaista koko paskasta päävirrat ja katsoa että jospa se sitten aukeaa. Kuten kävi. Sukka pois välistä ja uutta ohjelmaa pesään.....mutta missä perkeleessä on se kellon aika ohjelmalle. Ei missään......taas nappeja hakkaamaan...ei reaktiota...tai no ohjelma meni päälle pois päältä päälle pois päältä.....viimein tajusin koko paskan logiikan ja sain oikean ohjelman pykälään.

Siellä pyykkituvalla kerätessäni miehisyyteni ja myös pienen tyttömäisyyteni rippeitä laattojen välistä totesin että on monta syytä miksi nämä hommat on ennemminkin naisten hommia. Jos minusta olisi kiinni niin miehiltä vaadittaisiin ajokortti noille laitteille.

...totesin myös että se perkeleen linko on Wärtsilän tekemä...mitä helvettiä? Pari kk sitten löysin vessan jossa oli Nokian tekemä vessapaperiteline...ja nyt Wärtsilän tekemä linko. Mitä seuraavaksi? Valtran valmistama tamppooni?

Jo aikoja sitten ajattelin että lapsille olisi hyvä jättää joku isompi muisto isästä....myötähäpeä.....onko sen parempaa perintöä?

Näillä mennään kun ei muuta ole....to be continued....