Tämä voikin sitten olla viimeinen tekstini jos perjantaina lävähtää magneettisten napojen siirtyminen toisinpäin tai joku Lontoon kokoinen komeetta nasahtaa Maapalloon yks kaks yllättäen. Tai sitten......miten se maailmanloppu tapahtuukaan?
Sille on laitettu tarkka päivämäärä 21.12.2012. Tässä käytiin pohdiskelua vaan sitten oikeastaan siitä että millä aikavyöhykkeellä? Vai tapahtuuko tuho aikavyöhyke kerrallaan? Eli jos kaksi veijaria seisoskelevat pahaa aavistamatta vaikkapa tasan aikavyöhykkeen molemmin puolin niin se toinen puoli vaan "TZUP" tuhoutuu ja tällä toisella puolella kaverilla on vielä tunti aikaa riehua ja rellestää.
Entäpäs jos kaveri on pissalla pahaa-aavistamatta tasan aikavyöhykkeen rajalla ja "TZUP" nakki katosi maiseman mukana ja sitten on tunti aikaa huutaa kivuissaan.
Erikoista kerta kaikkiaan. No eipähän siinä mittään. Itse ajattelin pistää herätyskellon soimaan normaalin aikaan tuolloin aamusella, kammeta ylös, mennä bussilla töihin jne jne..... Samaan aikaan toisaalla jokunen tuhatta valopäätä tärisee kellareissaan pohtimassa että kenet mukana olevista sukulaisista ensimmäisenä syö kun purkkiruoka loppuu. Onhan siinä saattanut jo ensimmäinen sukulainen kuolla kupsahtanut ja puolittain jo padassa perjantai iltapäivänä hätäisimmillä.....
Kaikenlaista....
Näytetään tekstit, joissa on tunniste wituiksman. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste wituiksman. Näytä kaikki tekstit
tiistai 18. joulukuuta 2012
torstai 26. huhtikuuta 2012
Jarrulevyjä kynttilänvalossa
Mies. Mies on sellainen laitos, jossa periaatteet versus osaaminen on joskus hieman omalaatuisessa suhteessa toisiinsa nähden. Jos vaikka otetaan tilanne jossa pitäisi kasata IKEAn kirjahylly niin mies ottaa ensin ja purkaa koko paketin lattialle ja sitten yrittää kasata sen oman loogisuuden mukaan. Hetken väkerrettyään ja tapeltuaan toteaa sitten että on se perkele ohje kaivettava esiin…tästä jäi 24 mutteria ja ruuvia yli…ja sen kyhäelmän voisi myydä Salvador Dalin 3D teoksena "Valuvat kellot" modernin taiteenmuseoon....tai vastaavaa...
No joku vuosi sitten totesin että jarrulevyt pitää vaihtaa silloiseen Tojota Avensikseen. Tietenkin ensimmäisenä googleen pönkittämään omaa ajatusta siitä että ”Eihän se VOI olla vaikea juttu tehdä” ja kuinka ollakaan niin siellähän sitä sanottiin että rengas irti ja vähän irrottelee jarrupaloja + jne diiba daabaa niin levy on irti ja uudet palatkin vaihdettuna. Jes! Tästä lähtee.
Sitten mieleeni palautui erään mekaanikon sanat ”Joo tää sun Avensis sitten on sellainen missä on sellaiset ohuemmat jarrulevyt” sillä hän vaihtoi ne taakse jossain kohtaa. No meikäläinen iloisella mielellä ja täynnä mekaanikkotarmoa Motonettiin ja tiskille. ”Moi, haluaisin ostaa Avensikseen etupäähän uudet jarrulevyt ja jarrupalat. Niin ja sitten sellainen että Avensikseen on olemassa kahdenlaisia levyjä: ohuita sekä vähän paksumpia ja minä haluan ne ohuemmat.” Vastaus tuli hieman murtavalla suomella että ”Jåå-å, kyllä meillä on naita hyllyssä. Mä haen ne sulle. Ja tossa noi on ja kassan kautta sitten.”
Minä iloisena poikana pihalle kassan kautta ja omalle pihalle. Auto parkkiin, tunkilla etupää ilmaan, rengas irti, jarrupalat irti, uudet tilalle, vasaralla kopauttaminen jarrulevyyn joka tipahti heti irti. Sitten aloin sovittamaan jarrulevyä palojen väliin……..jossa kohtaa alkoi ns. vittuhuutomyrsky. Se s**tanan torpedo oli myynyt sittenkin ne paksummat levyt minulle. Eli levy pakettiin ja naapurilta muistaakseni auto lainaan ja Motonettiin. ”Sinä sitten myit mulle ne paksummat levyt.”, ”Jåå-å nå niinpäs myin.”……….vitutti pikkaisen vaikkakin ne ohuemmat oli vähän halvemmat. Teki silti mieli työntää ne levyt sen myyjän hanuriini yksi kerrallaan ja käytännössä siis näyttää mitä tarkoittaa kun ”Ei mahdu, on liian paksu”. Pöljä myyjä.
No eipäs siinä mittään….uusien levyjen kanssa kotiin ja paria hetkeä myöhemmin paketti valmiina oikealta puolelta eli uudet jarrupalat ja levyt. Ja siinä kohtaa huomasin että syksyinen ilta alkoi taittumaan sille pimeämmälle puolelle….kuten koko touhu alkoi kääntymään.
Vasemmalta puolelta auto ylös, rengas irti, uudet jarrupalat paikoilleen ja kopautus vasaralla jarrulevyyn ”Klong”. Ei tapahdu mitään. ”Klong Klong”. Vieläkään ei tapahdu mitään. Tässä kohtaa huomautan että ainoa vasara jonka hommaan löysin oli taloutemme pienin vasara..jolla siis saa hakata listanaulojakin paikoilleen voimalla.
”Klong Klong Klong Klong Klong”…..ei heilahdustakaan. Sitten aloitettiin ns. voimalyönnit eli sen minkä jaksaa lyödä. ” Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong”…ei tapahdu mitään, ainoa mikä heiluu on koko perkeleen auto sen tunkin varassa. Hakkailen tällä samalla tavalla pitkän aikaa ja huomaan että tulee pimeää ja oikeasti ei enää meinaa nähdä. Sisältä hakemaan taskulamppu. Löytyy lamppu……muttei toimivia pattereita. Tässä kohtaa pinna suhisee ihan uusissa kierroslukemissa. Ainoa valaisuvaihtoehto jonka keksin oli tuikkukynttilät, joita kopaisin taskuun sen 3-5 kappaletta. Sanotaan näin että hieman vitutti pihamaalla vääntää hakkaamisesta vapisevilla lapasilla pieniin tuikkuihin tulia…ja koko ajatus muutoinkin vitutti synkästi. No tuikut tulilla ja taas hakkaamaan ” Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong”.
Nakuttelin siinä yhteensä toista tuntia kunnes alkoi väsymys olemaan luokkaa kova. Ja sitten piippasi päässä ja aloitin ns. raivolla hakkaamisen….eli sen mitä koko kehosta ja siitä saatanan pienestä vasarasta lähtee ” KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG” pieksin sitä jarrulevyä varmaan vartin ja sitten se tipahti irti. Lähes itkin ilosta siinä hempeässä syksyisessä illassa kynttilänvalossa. Uusi levy tilalle ja auto pakettiin muutoinkin.
En vaihda enää ikinä jarrulevyjä muuta kuin koko auton kanssa toiseen autoon.
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Vasektomian loppuhuipentuma
Ja niin saapui päivä jolloin tuli päätettyä että tänään käydään katsomassa että saatiinko sillä "leikkaussalikomiikkaa vol 3.0" setillä aikaiseksi se mitä pitikin. Aamuhan alkoi hienosti. Ensinnäkin aina....siis AINA jos tulee mieleen joku asia mikä voisi mennä vituiksi jos sille ei tee tasan sillä hetkellä ennen kuin mitään on tapahtunut niin tehkää se korjaava asia HETI! Viikko sitten sain tietää että poika oli tussilla piirrellyt saunanpaneeleihin. Aamulla näin sen tussin saunan lattialla ja ajattelin "Tuo pitäisi nostaa lasten ulottumattomiin", en nostanut sitten...vittu. Eilen illalla tyttären kanssa ulkona ja tyttö ajeli potkukelkallaan edes takaisin ja parkkeerasi sen autokatoksen eteen. Ajattelin että "No ton näkee sitten aamulla aika helposti, otanpa sitten sen pois tosta.". BANG! Peruutin potkuriin. V-i-t-t-u että olen välillä pöljä.
No eilen jo soittelin että mihin tuo näyte pitää viedä. Soitin keskussairaalan päiväkirurgiseen kysyäkseni että mihin "näyte" viedään. Ei vastausta. Soitin laboratorion osastohoitajalle. "Jaa että mihin näyte no kuule sitä varmaan pitää kysyä sieltä päiväkirurgiselta." Uusi soitto päiväkirurgiseen ja vastaus "No sen näytteen voi tuoda tänne.". Minä "Tota pitääkös se toimittaa jossain tietyssä aika välissä?". Hoitaja "Eikö sulle annettu mitään ohjeita siellä leikkauksessa?". Minä: "Iskettiin kaksi purkkia käteen ja sanottiin että 3 kk päästä näytteet tänne. Ja olin sen verran rauhoittavissa että vaikka olisikin annettu niin ei mitään hajua mihin ne olen tunkenut." (Tuolloin funtsin että jos nää pitää molemmat purkit täynnä tänne tuoda niin kuolema korjaa...se on varmaa). "No soitappa kuule sinne labraan mutta ne näytteet voi tuoda tännekin."
Reippaana poikana sitten lähdin näytettä viemään. Päiväkirurgiselle parkkiin ja köpöttely sisälle, purkki visusti taskussa. "Hei olisin tuonut kontrollinäytteen kun olin täällä vasektomiassa tuossa päälle 3 kk sitten.". Johon hoitaja lakonisella äänellä "Voi kuule se näyte pittää viijjä tuonne laboratorioon.". Mielessäni noiduin että on tämä yhtä persettä.....tuo tänne vie sinne tuo tänne soita tuonne....perkele.
No sairaalan pääovelle kipittäminen ja sitten infon tädiltä kysymään notta "Anteeksi missä täällä on laboratorio?" johon täti antoi vastaukseksi suoran käden......jolla osoitti selkäni taakse. Purkki tädille luukusta sisään.....siis vastaanottoluukusta...en siis pakottanut vetämään sitä näytepurkkia äänensuuntaan...ajattelin tarkentaa vaan...
Jeps......tuloksena pyöreä nolla eli niitä "elämää muuttavia Jani Sievisiä" ei yhtään näyteessä. Soitin siis tuloksen ja toisessa päässä täti oli hetken aika hiljaa kun sanoin tuloksen saatuani "No mutta tuohan on ihan hemmetin hyvä uutinen! Hyvää päivän jatkoa.".....se taisi jopa naurahtaa hieman. Höh...
Kaiken kaikkiaan koko homma siitä kun astuin päiväkirurgisella housut nilkassa leikkuupöydälle "katkolle" niin voi jälkikäteen sanoa että pokkaahan tuo vaan vaatii ja pitkää pinnaa. Pokkaa nepata housut nilkkoihin ilman rauhoittavia ja pokeria nyt vähän muutenkin. Mutta hyvinhän tuo meni vaikkakin joku tuostakin jonkinlaisen trauman saisi itselleen kehitettyä. "Onko sun kivekset varmasti molemmat laskeutuneet?" ....vittu mitä vittuilua päälle kolmekymppiselle kaverille jolla on 3 lasta. Ja kai nekin tajuaa vaihtaa maisemaa jos nuori likka yhtäkkiä ilmaantuu skalpellin kanssa tuijottamaan... :)
Joo......nyt sitten oksennetaan. Perhe harrasti tämän ilon jo minua ennen ja jaksoin olla ilman sairastumista näinkin pitkään. Parasta tässä on tietenkin se että on vaimon syntymäpäivä vielä kaiken lisäksi. Heh heh.
Lahjaksi hommasin lahjakortin kauneushoitolaan ja mietin vaan tuossa sitten että miten riskaabelia sekin on. Se saattaisi jollekin naiselle vihjata että "tee nainen ittelles jottain...minä maksan". Meillä asiaa osataan käsitellä siten kuten sitä pitää käsitellä....pitäisi siis tehdä jottain...minä maksan XD
Enemmän ehkä pelkäisin palautetta jos antaisin vaimolle ensin kirjekuoressa 1 hengen risteilymatkan Tallinnaan ja heti perään toisessa kirjekuoressa valmiiksi maksetut rasvaimut, silikonit +jne jne. Uskoisin elinkaareni päätyvän sellaisessa tilanteessa omaan leivinuuniimme hitaalle kypsytykselle.
Olen onnellinen siitä että olen aikoinani löytänyt ihmisen vierelleni joka on A. ollut riittävän hullu mennäkseen kanssani naimisiin B. ymmärtää omalaatuista huumoriani (tai on vaihtoehtoisesti sen verran vajaa ettei välitä) ja C. jota rakastan yli kaiken.
No eilen jo soittelin että mihin tuo näyte pitää viedä. Soitin keskussairaalan päiväkirurgiseen kysyäkseni että mihin "näyte" viedään. Ei vastausta. Soitin laboratorion osastohoitajalle. "Jaa että mihin näyte no kuule sitä varmaan pitää kysyä sieltä päiväkirurgiselta." Uusi soitto päiväkirurgiseen ja vastaus "No sen näytteen voi tuoda tänne.". Minä "Tota pitääkös se toimittaa jossain tietyssä aika välissä?". Hoitaja "Eikö sulle annettu mitään ohjeita siellä leikkauksessa?". Minä: "Iskettiin kaksi purkkia käteen ja sanottiin että 3 kk päästä näytteet tänne. Ja olin sen verran rauhoittavissa että vaikka olisikin annettu niin ei mitään hajua mihin ne olen tunkenut." (Tuolloin funtsin että jos nää pitää molemmat purkit täynnä tänne tuoda niin kuolema korjaa...se on varmaa). "No soitappa kuule sinne labraan mutta ne näytteet voi tuoda tännekin."
Reippaana poikana sitten lähdin näytettä viemään. Päiväkirurgiselle parkkiin ja köpöttely sisälle, purkki visusti taskussa. "Hei olisin tuonut kontrollinäytteen kun olin täällä vasektomiassa tuossa päälle 3 kk sitten.". Johon hoitaja lakonisella äänellä "Voi kuule se näyte pittää viijjä tuonne laboratorioon.". Mielessäni noiduin että on tämä yhtä persettä.....tuo tänne vie sinne tuo tänne soita tuonne....perkele.
No sairaalan pääovelle kipittäminen ja sitten infon tädiltä kysymään notta "Anteeksi missä täällä on laboratorio?" johon täti antoi vastaukseksi suoran käden......jolla osoitti selkäni taakse. Purkki tädille luukusta sisään.....siis vastaanottoluukusta...en siis pakottanut vetämään sitä näytepurkkia äänensuuntaan...ajattelin tarkentaa vaan...
Jeps......tuloksena pyöreä nolla eli niitä "elämää muuttavia Jani Sievisiä" ei yhtään näyteessä. Soitin siis tuloksen ja toisessa päässä täti oli hetken aika hiljaa kun sanoin tuloksen saatuani "No mutta tuohan on ihan hemmetin hyvä uutinen! Hyvää päivän jatkoa.".....se taisi jopa naurahtaa hieman. Höh...
Kaiken kaikkiaan koko homma siitä kun astuin päiväkirurgisella housut nilkassa leikkuupöydälle "katkolle" niin voi jälkikäteen sanoa että pokkaahan tuo vaan vaatii ja pitkää pinnaa. Pokkaa nepata housut nilkkoihin ilman rauhoittavia ja pokeria nyt vähän muutenkin. Mutta hyvinhän tuo meni vaikkakin joku tuostakin jonkinlaisen trauman saisi itselleen kehitettyä. "Onko sun kivekset varmasti molemmat laskeutuneet?" ....vittu mitä vittuilua päälle kolmekymppiselle kaverille jolla on 3 lasta. Ja kai nekin tajuaa vaihtaa maisemaa jos nuori likka yhtäkkiä ilmaantuu skalpellin kanssa tuijottamaan... :)
Joo......nyt sitten oksennetaan. Perhe harrasti tämän ilon jo minua ennen ja jaksoin olla ilman sairastumista näinkin pitkään. Parasta tässä on tietenkin se että on vaimon syntymäpäivä vielä kaiken lisäksi. Heh heh.
Lahjaksi hommasin lahjakortin kauneushoitolaan ja mietin vaan tuossa sitten että miten riskaabelia sekin on. Se saattaisi jollekin naiselle vihjata että "tee nainen ittelles jottain...minä maksan". Meillä asiaa osataan käsitellä siten kuten sitä pitää käsitellä....pitäisi siis tehdä jottain...minä maksan XD
Enemmän ehkä pelkäisin palautetta jos antaisin vaimolle ensin kirjekuoressa 1 hengen risteilymatkan Tallinnaan ja heti perään toisessa kirjekuoressa valmiiksi maksetut rasvaimut, silikonit +jne jne. Uskoisin elinkaareni päätyvän sellaisessa tilanteessa omaan leivinuuniimme hitaalle kypsytykselle.
Olen onnellinen siitä että olen aikoinani löytänyt ihmisen vierelleni joka on A. ollut riittävän hullu mennäkseen kanssani naimisiin B. ymmärtää omalaatuista huumoriani (tai on vaihtoehtoisesti sen verran vajaa ettei välitä) ja C. jota rakastan yli kaiken.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Sauvotaan niin saatanasti
Kyllä. Eilen kun olin toennut edellisen illan ahertamisesta, jossa nosteltiin hikimökissä olutta ja konjakkia kavereiden kanssa, päätin että huomenna hiihtämään tuli mitä tuli.
Olen hiihtänyt edellisen kerran 2 vuotta sitten jolloin hiihdin Vaasassa takapihalle 30 metriä pitkän ladun lapsille. Sitä edellinen kerta meneekin aikaan kun esikoinen oli vielä vauva. Eli ihan helvetin kauan.
Sitten päästään siihen, että jokaisen hiihtokisan jälkeenhän kun kysytään jälleen kerran suomalaiselta hiihtäjältä että mikä meni perseelleen niin vastaus on "Voitelu". Illalla pohdin sitäkin että kyllä voiteet suksieni pohjassa ovat siltä samalta vuodelta kun olen pitemmän matkaa hiihtänyt. Eli pitoa ja luistoa ihan yhtä paljon.....eli ei ollenkaan.
Aamulla vaimo soitti hiihtolenkiltä Pirkanmaalta, että "Perse ylös ja hiihtämään". Teki mieli jättää hiihtämättä sillä melkein iski normaali "jos nainen käskee niin enpähän tee" mutta no onneksi se oli vain hetken tunne....tai no onneksi ja onneksi.
Sitten ei muuta kuin aamupalat naamaan ja kamat kantoon. Sillä piti kävelle lähimmälle ladulle. Ja tietenkin sportstracker piti ladata puhelimeen + laittaa sykemittari.....ja fleeceasu ettei tule kylmä...ja reppu mukaan johon juotavaa.....ja helvetin isot kiikarit jos vaikka katselisi luontoa jossain kohtaa....hetkinen joo ja se kaikkein lämpimin ja paksuin pipo päähän ettei korvat palennu....joo ja villasukat ne pitää olla.
V-i-t-t-u että miten tyhmä ihminen voi olla. Se on lähdössä hiihtämään ja pakkaa päälleen enemmän vaatetta kuin keskiverto sissi -30 asteen pakkaseen kun on menossa viikoksi kuusen alle väijymään olematonta vihollista.
Reippaasti silti tepsuttelin itseni kohti latuja. Matkalla katselin että oi voi miten on kaunis keli. Ja hanki näyttää sille että se kantaisi. Joo nyt mä vedän sukset tässä jalkaan ja tosta tempaisen peltojen yli ladulle. SUksi 1 naps ja suksi 2 naps jalkaan, sauvat tosta noi ja sitten ei muuta ku voimalla maisemaan. Tienpenkalta oli pudotusta jonkun verran ja siitä sai hyvän vauhdin. Tunsin miten lensin kohti tuota aurinkoista maisemaa kuin itse tuuli. Ja sitten kaikki meni ihan vitulleen. Ensi paukahti hangen läpi sauva nro 1, sitten humpsahti hangen sisään oikea ja heti perään vasen suksi. En ehtinyt nakkia sanoa kun makasin omien suksieni päällä jotka tosin olivat 50 cm hangen sisässä. Ja samaan aikaan kuulin miten selkäni takana ohiajavat autot hiljensivät kohdalla katsomaan tuota irvokasta näkyä missä hieman ylipainoinen karvapipoinen mustiin pukeutunut, sininen reppu selässään oleva pula-ajan Mietaa nauraa selällään suksisauva selän alla. Vittu että hiihtäminen on kivaa ajattelin.
Siittä hangen läpi tielle.....sykemittari piippasi että nyt meni päälle 160 sykkeet. Kiva perkele en ole edes ladulla ja kalorit palaa yhtä lujaa kuin pinna.
Kamat kantoon ja tietä pitkin kiltisti ladulle.
Pääsin ladulle. Sitten oli kaksi vaihtoehtoa, joko ensin ylämäkeen kohti läheistä lampea kyltin mukaan tai sitten alamäkeen peltoa pitkin. Tässä kohtaa ajattelin että "jos vedän ekaks ton alamäen tällä kunnolla niin takasin tota mäkeä en kyllä tule". Eli ylämäkeen. Sitten sukset jalkaan ja sauvomaan. Tässä kohtaa huomaan että vittu....vaimon vaparinsauvat mukana.....vittujen kevät. Menee tasan kuin Strömsöössä!! Matkaan hiio hoi. Eka työntö tuntui sille että teki mieli ottaa ne sukset jalasta ja paiskata läheiseen männikköön ja hölkätä kotiin. Ei luista eikä pidä. No mutta tänne on tultu niin perkele hiihdetään.
Eka 20 metriä takana ja tulee ensimmäinen vastaantulija. Hirveen kivoisa hiihtokamoissa. Jotka sai itseni ajattelemaan omia kamojani. Mulla oli n. 500% enemmän kamaa päällä kuin sillä kaverilla oli. Kiva. Ja ylämäkeä koko perkeleen alku. Läpsyttelin sen ylös pelkillä sauvoilla sillä pitoa ei ollut. Jännään muotoon menee tuommoinen sauva kuin oikein lujaa lykkää...kaksin kerroin lähes.
Mäen päällä itkin vähän. Sattuu.
Sitten ei muuta kuin jatkamaan matkaa. Sitten tajuan että "HELVETIN HIENOA!"....mono hankaa jäisen ladun reunaa oikein huolella. Joka on niin kiva asia että en osaa kuvailla. Lykkäys, jarrutus, lykkäys jarrutus....ja jarrutus tuli tuosta monosta. Jos olisi ollut linkkari mukana niin olisin vuollut reunat helvettiin niistä monoista.
No mutta periksi ei perkele anneta.
Vastaan lykkii kaukaisuudesta n. 99 vuotias pappa....ihan vitun lujaa minuun verrattuna. Yritän näyttää edes sille että tiedän miten pitäisi hiihtää ja koetan olla huohottamatta. Moikkaamme papan kanssa. Pappa katoaa taakseni....siirryn omaan perinteiseen eli "hapuroiden, huohottaen eteenpäin".
Tulen kohtaan jossa alkaa helvetin jyrkkä alamäki. Eka ajatus joka tulee mieleen on sama kuin baarissa hirveässä pierussa ja käy mielessä että "Ottaisiko vielä yhden paukun....ei saatana aamulla on ihan kamala darra jos otan". Eli käännän sukset ympäri ja takaisin päin.
Monot vaan jatkaa jarruttamista.
Hetken päästä vastaan tulee isä ja poika......poika vetää kuin Myllylä aikoinaan minuun verrattuna...siis hiihtää paremmin. Vituttaa taas.
Takaisin mennessä ajattelen että "Perkele nyt tämä sujuu kun on alamäkeä". No eipäs suju.....ne monot jarruttelee edelleen ja meinaan vähän väliä olla turvallani.
Pääsen takaisin tien luo. Hörppy mehua ja miettiminen että jatkanko matkaa vai pistänkö pakettiin kamat ja takaisin tietä myöten kotio.
TIen yli, sukset jalkaan ja maisemaan. Tulen isolle pellolle samantien joka viettää alaspäin. Ajattelen ensin että "JES alamäki. Nyt mennään lujaa.". Puolessa välissä mäkeä ajattelen "Voi vittu miten pitkä mäki.....ja tätäkö pitäisi tulla takaisin...ei saatana.". Mäen jälkeen nousen ylämäen jonka päältä lähtee kelkkareitti kotiopäin ja vaihtoehtoisesti latu eteenpäin. Latua pitkin lähden limpsimään...kunnes sulee taas perkeleellinen alamäki. Tässä kohtaa nostan kädet ilmaan, vedän uukkarin ja painun kotio suksineni.
Kotona katson Sports Trackerista että miten monta kymmentä kilsaa vedin.....ei perkele...8km kaikkiaan. No mutta elossa ollaan.
Hiihdän taas.....joskus.
Olen hiihtänyt edellisen kerran 2 vuotta sitten jolloin hiihdin Vaasassa takapihalle 30 metriä pitkän ladun lapsille. Sitä edellinen kerta meneekin aikaan kun esikoinen oli vielä vauva. Eli ihan helvetin kauan.
Sitten päästään siihen, että jokaisen hiihtokisan jälkeenhän kun kysytään jälleen kerran suomalaiselta hiihtäjältä että mikä meni perseelleen niin vastaus on "Voitelu". Illalla pohdin sitäkin että kyllä voiteet suksieni pohjassa ovat siltä samalta vuodelta kun olen pitemmän matkaa hiihtänyt. Eli pitoa ja luistoa ihan yhtä paljon.....eli ei ollenkaan.
Aamulla vaimo soitti hiihtolenkiltä Pirkanmaalta, että "Perse ylös ja hiihtämään". Teki mieli jättää hiihtämättä sillä melkein iski normaali "jos nainen käskee niin enpähän tee" mutta no onneksi se oli vain hetken tunne....tai no onneksi ja onneksi.
Sitten ei muuta kuin aamupalat naamaan ja kamat kantoon. Sillä piti kävelle lähimmälle ladulle. Ja tietenkin sportstracker piti ladata puhelimeen + laittaa sykemittari.....ja fleeceasu ettei tule kylmä...ja reppu mukaan johon juotavaa.....ja helvetin isot kiikarit jos vaikka katselisi luontoa jossain kohtaa....hetkinen joo ja se kaikkein lämpimin ja paksuin pipo päähän ettei korvat palennu....joo ja villasukat ne pitää olla.
V-i-t-t-u että miten tyhmä ihminen voi olla. Se on lähdössä hiihtämään ja pakkaa päälleen enemmän vaatetta kuin keskiverto sissi -30 asteen pakkaseen kun on menossa viikoksi kuusen alle väijymään olematonta vihollista.
Reippaasti silti tepsuttelin itseni kohti latuja. Matkalla katselin että oi voi miten on kaunis keli. Ja hanki näyttää sille että se kantaisi. Joo nyt mä vedän sukset tässä jalkaan ja tosta tempaisen peltojen yli ladulle. SUksi 1 naps ja suksi 2 naps jalkaan, sauvat tosta noi ja sitten ei muuta ku voimalla maisemaan. Tienpenkalta oli pudotusta jonkun verran ja siitä sai hyvän vauhdin. Tunsin miten lensin kohti tuota aurinkoista maisemaa kuin itse tuuli. Ja sitten kaikki meni ihan vitulleen. Ensi paukahti hangen läpi sauva nro 1, sitten humpsahti hangen sisään oikea ja heti perään vasen suksi. En ehtinyt nakkia sanoa kun makasin omien suksieni päällä jotka tosin olivat 50 cm hangen sisässä. Ja samaan aikaan kuulin miten selkäni takana ohiajavat autot hiljensivät kohdalla katsomaan tuota irvokasta näkyä missä hieman ylipainoinen karvapipoinen mustiin pukeutunut, sininen reppu selässään oleva pula-ajan Mietaa nauraa selällään suksisauva selän alla. Vittu että hiihtäminen on kivaa ajattelin.
Siittä hangen läpi tielle.....sykemittari piippasi että nyt meni päälle 160 sykkeet. Kiva perkele en ole edes ladulla ja kalorit palaa yhtä lujaa kuin pinna.
Kamat kantoon ja tietä pitkin kiltisti ladulle.
Pääsin ladulle. Sitten oli kaksi vaihtoehtoa, joko ensin ylämäkeen kohti läheistä lampea kyltin mukaan tai sitten alamäkeen peltoa pitkin. Tässä kohtaa ajattelin että "jos vedän ekaks ton alamäen tällä kunnolla niin takasin tota mäkeä en kyllä tule". Eli ylämäkeen. Sitten sukset jalkaan ja sauvomaan. Tässä kohtaa huomaan että vittu....vaimon vaparinsauvat mukana.....vittujen kevät. Menee tasan kuin Strömsöössä!! Matkaan hiio hoi. Eka työntö tuntui sille että teki mieli ottaa ne sukset jalasta ja paiskata läheiseen männikköön ja hölkätä kotiin. Ei luista eikä pidä. No mutta tänne on tultu niin perkele hiihdetään.
Eka 20 metriä takana ja tulee ensimmäinen vastaantulija. Hirveen kivoisa hiihtokamoissa. Jotka sai itseni ajattelemaan omia kamojani. Mulla oli n. 500% enemmän kamaa päällä kuin sillä kaverilla oli. Kiva. Ja ylämäkeä koko perkeleen alku. Läpsyttelin sen ylös pelkillä sauvoilla sillä pitoa ei ollut. Jännään muotoon menee tuommoinen sauva kuin oikein lujaa lykkää...kaksin kerroin lähes.
Mäen päällä itkin vähän. Sattuu.
Sitten ei muuta kuin jatkamaan matkaa. Sitten tajuan että "HELVETIN HIENOA!"....mono hankaa jäisen ladun reunaa oikein huolella. Joka on niin kiva asia että en osaa kuvailla. Lykkäys, jarrutus, lykkäys jarrutus....ja jarrutus tuli tuosta monosta. Jos olisi ollut linkkari mukana niin olisin vuollut reunat helvettiin niistä monoista.
No mutta periksi ei perkele anneta.
Vastaan lykkii kaukaisuudesta n. 99 vuotias pappa....ihan vitun lujaa minuun verrattuna. Yritän näyttää edes sille että tiedän miten pitäisi hiihtää ja koetan olla huohottamatta. Moikkaamme papan kanssa. Pappa katoaa taakseni....siirryn omaan perinteiseen eli "hapuroiden, huohottaen eteenpäin".
Tulen kohtaan jossa alkaa helvetin jyrkkä alamäki. Eka ajatus joka tulee mieleen on sama kuin baarissa hirveässä pierussa ja käy mielessä että "Ottaisiko vielä yhden paukun....ei saatana aamulla on ihan kamala darra jos otan". Eli käännän sukset ympäri ja takaisin päin.
Monot vaan jatkaa jarruttamista.
Hetken päästä vastaan tulee isä ja poika......poika vetää kuin Myllylä aikoinaan minuun verrattuna...siis hiihtää paremmin. Vituttaa taas.
Takaisin mennessä ajattelen että "Perkele nyt tämä sujuu kun on alamäkeä". No eipäs suju.....ne monot jarruttelee edelleen ja meinaan vähän väliä olla turvallani.
Pääsen takaisin tien luo. Hörppy mehua ja miettiminen että jatkanko matkaa vai pistänkö pakettiin kamat ja takaisin tietä myöten kotio.
TIen yli, sukset jalkaan ja maisemaan. Tulen isolle pellolle samantien joka viettää alaspäin. Ajattelen ensin että "JES alamäki. Nyt mennään lujaa.". Puolessa välissä mäkeä ajattelen "Voi vittu miten pitkä mäki.....ja tätäkö pitäisi tulla takaisin...ei saatana.". Mäen jälkeen nousen ylämäen jonka päältä lähtee kelkkareitti kotiopäin ja vaihtoehtoisesti latu eteenpäin. Latua pitkin lähden limpsimään...kunnes sulee taas perkeleellinen alamäki. Tässä kohtaa nostan kädet ilmaan, vedän uukkarin ja painun kotio suksineni.
Kotona katson Sports Trackerista että miten monta kymmentä kilsaa vedin.....ei perkele...8km kaikkiaan. No mutta elossa ollaan.
Hiihdän taas.....joskus.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Kirurgi kadotti kivekseni....wtf?
-Ennen alla olevan jutun lukemista tarkennan sellaisen asian, että tätä kyseistä operaatiota on funtsittu jo ennen lasten syntymää ja päätetty että kumpi menee tähän operaatioon. Lisäksi olen päättänyt aikaa sitten että nämä 3 lasta on ehdoton maksimi minun elämässäni.-
Jep. Nyt se on sitten tehty eli tuli käytyä päiväkirurgisessa vähentämässä iltatähtien ja lehtolapsien mahdollisuudet aika helvetin pienelle todennäköisyydelle. Eli päivän sana on vasectomia.
Jaa miksi kävin niinkö? No siksi että olen lapseni tehnyt ja syitä en sen enempää tarvitse...saati kenellekään selittää tätä ratkaisua sen enempää.
Jaa pelottiko? No vähän, mutta sitä kun on ollut leikkauspööydällä jo kolme kertaa aikaisemmin niin hittojako sitä pelkäämään.
Jaa miten meni?
No.........aloitetaan tarina "Ville ja Kadonneen kiveksen metsästys".
Menin päiväkirurgiseen tänään klo 11.30 ja lähes tunnin kuuntelin Five Finger Dead Punchia.......helvetin hyvää motivaattorimusaa muuten vasectomiaan...en tiedä miksi mutta on...sillä jännitys aivan nollassa.
Sitten alkoi kusettamaan.....hetken kärvisteltyä ajattelin että pakko se on mennä....kello 1230 kyseessä....ja oven takana ulos tullessa hoitaja paperi kädessä..."Oletko Vauhkonen?" Joo just milloin tulee se sun aikasi...no tasan silloin kun viimen menet vessaan. Tiedän miten todennäköisimmin menee oma kuolemani: menen käymään kusella ja kun tulen ulos vessasta niin oven takana on Viikatemies paperi kädessä "Oletko Vauhkonen?"
Siitä haastatteluun johon saapuu myös kirurgi....joka vaihtunut lennossa vanhemmasta kokeneemmasta nuoreen sipsakkaan tyttöön. Tässä kohtaa hieman alkaa nielussa nykimään....anteeksi vain mutta uskon että ikä tuo kokemusta.... Kirurgi selitti toimenpiteen juurta jaksain ja kysyi että haluanko että tehdään nukutuksessa vai paikallispuudutuksessa. No minä valitsin paikallispuudutuksen koska olen kova jätkä....ja en nukahda kemikaaleilla, piste.
*lisäystä tekstiin näin kuukausien jälkeen. Matkalla leikkaussaliin minulta kysyttiin yhteensä 3 kertaa että oletko varma ettet halua että tämä tehdään nukutuksessa. Näin jälkikäteen mietin asiaa ja voisin todeta että jos sinulta matkalla leikkaukseen IKINÄ intetään 3 kertaa että oletko ihan varma ettet halua tätä tehtävän nukutuksessa.....anna tehdä nukutuksessa. Tai no...en tiiä...*
Siittä saliin jossa pitkälleen lavetille ja ympärillä hääri 5 hoitajaa asettelemassa käsille telineitä ja lepositeet käsiin ja tippa. Sitten yksi hoitaja nappasti housut alas (minulta) ja ajeli karvoja kriittisiltä paikoilta. Sitten tuli toinen hoitaja joka laittoi suojakankaan nivusten päälle...jossa oli nähtävästi pieni reikä josta nykäistiin nyytit ja kili läpi. Sermi takaa kuului sanat "Toi saattoi vähän sattua" ja meikäläinen sermin taakse hennolla kuiskauksellla "...meinaatko...". Naiset leikkaussalissa....ei ihan hellimmästä päästä käsittely nimittäin.
Sitten annettiin rauhoittavat......jonka jälkeen aloitin läpän heittämisen. No sitä sun tätä tuli heiteltyä. En jaksa edes muistaa mitä kaikkea tuli heitettyä mutta oli jo kolmas leikkaushenkilökunta joka sanoo että nyt lopeta tai me ei saada tätä tehtyä. Vitsimiehiä....vaikka toiset riehuu puukkojen kanssa nivusissa.
Seuraavaksi kirurgi tuli ja etsi siemenjohtimia ja löysi ne.......tämä oli kivulias paikka nro 1. Mutta ei paha. Sitten juntattiin piikkiä...ei paha. Mutta sitten alettiin kaivamalla kaivamaan siemenjohtimia esiin ja se sitten sattui vatsanpohjassa.....ja hoitaja iski lisää lääkettä tippaan.
Sitten kuuluu sermin takaa "No nyt mä hävitin sen"....johon minä taas hennolla äänellä "Hävitit minkä?" "No sun vasemman kiveksen". MITÄ!!!!!???? Onneksi olin rauhoittavissa. Kaveri oli sitten todennut että paska ämmä ja paska tilanne.....takaisin sinne mistä tänne roikkumaan tulinkin eli inekseen. Se likka käytti 20 min löytääkseen sen kiveksen.....kadottaakseen sen vaan taas uudestaan. Mä ehdotin jossain kohtaa että jos nousisin seisomaan ja pomppisin sen takaisin kassiin.....ei kuulemma ollut hyvä idea. Ilman rauhoittavia olisin varmaan pompannut kattoon siinä kohdassa kun tuli tämä "Kadotin kiveksesi" kommentti....
Siinä ne tyttöset touhotti pitkän aikaa ja yksi jopa väsyi ja pyysi mun anestesiahoitajalta että "Anteeksi voisitko antaa pallin niin istun sen päälle?", johon minä "Anteeksi minkä?", "Pallin", johon minä taas "Eikö tuo nyt ole aika huonoa läppää kun samalla kaivatte meikäläisen kiveksiä ja sitten haluat istua pallin päälle?"....eivät nähneet jutun ironiaa...
Sitten sermin takaa tuli omituisin kysymys aikuiselle miehelle jolla on 3 lasta...ainakin omasta mielestäni. "Oletko sä ihan varma että sun molemmat kivekset ovat laskeutuneet aikoinaan?" johon minä että "Olet sä nyt oikeasti tosissasi?".....kuulemma oli. Minä pyysin lisää lääkkeitä.....ja sain niitä...
Hetken päästä olivat jo soittamassa 2 eri kirurgille ja yhdelle urologille.....3 nimeä kuulin. Ajattelin että "Jippii....15min helppo operaatio...nyt on mennyt jo 1h 15 min ja ovat kutsumassa pataljoonan kirurgeja lisää riehumaan meikäläisen kasseille....kiva". Sanoin ääneen "Ei kai tän takia nyt koko henkilökuntaa paikalle tarvita? Eihän?"
Sitten ottivat ja soittivat miespuolisen urologin paikalle. Kaveri saapui, sanoi "Moi", meni sermin taakse ja 7 min (tai sille se tuntui) myöhemmin molemmat puolet hoidettu. Kysyi vielä lähtiessään että tuntuuko sille että on steriloitu.....johon vastasin että henkisesti on tuntunut sille jo monta kuukautta HAHAHAHAHAHAHAH
Kokonaisuudessaan.....no ei joka pojasta ole siihen lavetille asettumaan vapaaehtoisesti ja pysymään siinä ilman nukuttamista. Sattui hieman mutta...no pahempaakin on tullut koettua.
Nyt kylmäkalle munissa makailen sitten himassa.....
Kaikenlaista sitä tulee selvinpäin tehtyä. Huomenna illalla vedän kyllä lasillisen viskiä vaikka mikä olisi...
Jep. Nyt se on sitten tehty eli tuli käytyä päiväkirurgisessa vähentämässä iltatähtien ja lehtolapsien mahdollisuudet aika helvetin pienelle todennäköisyydelle. Eli päivän sana on vasectomia.
Jaa miksi kävin niinkö? No siksi että olen lapseni tehnyt ja syitä en sen enempää tarvitse...saati kenellekään selittää tätä ratkaisua sen enempää.
Jaa pelottiko? No vähän, mutta sitä kun on ollut leikkauspööydällä jo kolme kertaa aikaisemmin niin hittojako sitä pelkäämään.
Jaa miten meni?
No.........aloitetaan tarina "Ville ja Kadonneen kiveksen metsästys".
Menin päiväkirurgiseen tänään klo 11.30 ja lähes tunnin kuuntelin Five Finger Dead Punchia.......helvetin hyvää motivaattorimusaa muuten vasectomiaan...en tiedä miksi mutta on...sillä jännitys aivan nollassa.
Sitten alkoi kusettamaan.....hetken kärvisteltyä ajattelin että pakko se on mennä....kello 1230 kyseessä....ja oven takana ulos tullessa hoitaja paperi kädessä..."Oletko Vauhkonen?" Joo just milloin tulee se sun aikasi...no tasan silloin kun viimen menet vessaan. Tiedän miten todennäköisimmin menee oma kuolemani: menen käymään kusella ja kun tulen ulos vessasta niin oven takana on Viikatemies paperi kädessä "Oletko Vauhkonen?"
Siitä haastatteluun johon saapuu myös kirurgi....joka vaihtunut lennossa vanhemmasta kokeneemmasta nuoreen sipsakkaan tyttöön. Tässä kohtaa hieman alkaa nielussa nykimään....anteeksi vain mutta uskon että ikä tuo kokemusta.... Kirurgi selitti toimenpiteen juurta jaksain ja kysyi että haluanko että tehdään nukutuksessa vai paikallispuudutuksessa. No minä valitsin paikallispuudutuksen koska olen kova jätkä....ja en nukahda kemikaaleilla, piste.
*lisäystä tekstiin näin kuukausien jälkeen. Matkalla leikkaussaliin minulta kysyttiin yhteensä 3 kertaa että oletko varma ettet halua että tämä tehdään nukutuksessa. Näin jälkikäteen mietin asiaa ja voisin todeta että jos sinulta matkalla leikkaukseen IKINÄ intetään 3 kertaa että oletko ihan varma ettet halua tätä tehtävän nukutuksessa.....anna tehdä nukutuksessa. Tai no...en tiiä...*
Siittä saliin jossa pitkälleen lavetille ja ympärillä hääri 5 hoitajaa asettelemassa käsille telineitä ja lepositeet käsiin ja tippa. Sitten yksi hoitaja nappasti housut alas (minulta) ja ajeli karvoja kriittisiltä paikoilta. Sitten tuli toinen hoitaja joka laittoi suojakankaan nivusten päälle...jossa oli nähtävästi pieni reikä josta nykäistiin nyytit ja kili läpi. Sermi takaa kuului sanat "Toi saattoi vähän sattua" ja meikäläinen sermin taakse hennolla kuiskauksellla "...meinaatko...". Naiset leikkaussalissa....ei ihan hellimmästä päästä käsittely nimittäin.
Sitten annettiin rauhoittavat......jonka jälkeen aloitin läpän heittämisen. No sitä sun tätä tuli heiteltyä. En jaksa edes muistaa mitä kaikkea tuli heitettyä mutta oli jo kolmas leikkaushenkilökunta joka sanoo että nyt lopeta tai me ei saada tätä tehtyä. Vitsimiehiä....vaikka toiset riehuu puukkojen kanssa nivusissa.
Seuraavaksi kirurgi tuli ja etsi siemenjohtimia ja löysi ne.......tämä oli kivulias paikka nro 1. Mutta ei paha. Sitten juntattiin piikkiä...ei paha. Mutta sitten alettiin kaivamalla kaivamaan siemenjohtimia esiin ja se sitten sattui vatsanpohjassa.....ja hoitaja iski lisää lääkettä tippaan.
Sitten kuuluu sermin takaa "No nyt mä hävitin sen"....johon minä taas hennolla äänellä "Hävitit minkä?" "No sun vasemman kiveksen". MITÄ!!!!!???? Onneksi olin rauhoittavissa. Kaveri oli sitten todennut että paska ämmä ja paska tilanne.....takaisin sinne mistä tänne roikkumaan tulinkin eli inekseen. Se likka käytti 20 min löytääkseen sen kiveksen.....kadottaakseen sen vaan taas uudestaan. Mä ehdotin jossain kohtaa että jos nousisin seisomaan ja pomppisin sen takaisin kassiin.....ei kuulemma ollut hyvä idea. Ilman rauhoittavia olisin varmaan pompannut kattoon siinä kohdassa kun tuli tämä "Kadotin kiveksesi" kommentti....
Siinä ne tyttöset touhotti pitkän aikaa ja yksi jopa väsyi ja pyysi mun anestesiahoitajalta että "Anteeksi voisitko antaa pallin niin istun sen päälle?", johon minä "Anteeksi minkä?", "Pallin", johon minä taas "Eikö tuo nyt ole aika huonoa läppää kun samalla kaivatte meikäläisen kiveksiä ja sitten haluat istua pallin päälle?"....eivät nähneet jutun ironiaa...
Sitten sermin takaa tuli omituisin kysymys aikuiselle miehelle jolla on 3 lasta...ainakin omasta mielestäni. "Oletko sä ihan varma että sun molemmat kivekset ovat laskeutuneet aikoinaan?" johon minä että "Olet sä nyt oikeasti tosissasi?".....kuulemma oli. Minä pyysin lisää lääkkeitä.....ja sain niitä...
Hetken päästä olivat jo soittamassa 2 eri kirurgille ja yhdelle urologille.....3 nimeä kuulin. Ajattelin että "Jippii....15min helppo operaatio...nyt on mennyt jo 1h 15 min ja ovat kutsumassa pataljoonan kirurgeja lisää riehumaan meikäläisen kasseille....kiva". Sanoin ääneen "Ei kai tän takia nyt koko henkilökuntaa paikalle tarvita? Eihän?"
Sitten ottivat ja soittivat miespuolisen urologin paikalle. Kaveri saapui, sanoi "Moi", meni sermin taakse ja 7 min (tai sille se tuntui) myöhemmin molemmat puolet hoidettu. Kysyi vielä lähtiessään että tuntuuko sille että on steriloitu.....johon vastasin että henkisesti on tuntunut sille jo monta kuukautta HAHAHAHAHAHAHAH
Kokonaisuudessaan.....no ei joka pojasta ole siihen lavetille asettumaan vapaaehtoisesti ja pysymään siinä ilman nukuttamista. Sattui hieman mutta...no pahempaakin on tullut koettua.
Nyt kylmäkalle munissa makailen sitten himassa.....
Kaikenlaista sitä tulee selvinpäin tehtyä. Huomenna illalla vedän kyllä lasillisen viskiä vaikka mikä olisi...
torstai 18. elokuuta 2011
Tupakka tappaa (fiktionaalinen tarina+kirjoittelu kokeilu)
Pekka yritti hakata kipinäraudalla kipinöitä ikivanhalle sunnuntai Hesarista revitylle paperitollolle. ”VITTU MINNUU NIIIN VITUTTAA!”. Pekka oli krooninen ketjutupakoija sekä tuurijuoppo kaikin puolin, joka kaiken lisäksi oli lähtenyt pitkästä aikaa metsälle keskelle villiä korpea todetakseen että mukana oli 3 kartonkia tupakkia ja pelkkä kipinärauta tulen tekemiseksi.
Pekka oli raapinut raudasta jo puolet ilman savukiehkuran pätkääkään ja vitutuksen määrä alkoi olemaan korvia huumaava. Aikoinaan Pekan kaveri oli kysynyt että ”Voiko vitutukseen kuolla?” ja Pekan silloinen mielipide oli alkanut edellisen tunnin aikana muuttumaan. Viimein Pekalla napsahti niin sanotusti isossa pyörässä iso vaihde pykälään ja hän tempaisi kuuseen nojaavan Tikka merkkisen haulikkonsa ja ampua mossautti sytykkeenä olleeseen Hesariin molemmat piipulliset. Ja kas kummaa paperin palanen syttyi tuleen. Pekka hyökkäsi kuin pakolainen ilmaiseen passiin tulen kimppuun vapiseva nortti huulessaan ja juuri kun oli saamassa tulta tupakkiin… tuli sammui.
Tässä kohtaa Pekan rekisteri otti pienet loparit ja äly lähti samaan matkaan. Pekka ammuskeli Hesariin itse asiassa jokaikisen reissulle varatun panoksen ilman kipinän kipinää. Pekka istahti kannon nokkaan ja vitutukseen otti ja söi suussa olleen norttinsa ja huuhtaisi tämän välipalakääryleen puolikkaalla pullolla Koskenkorvaa.
”Mistä pieraset tulta keskelä korpea, kysyn mie vuan perkele!” mietti Pekka ääneen. Samassa ukkonen jyrähti järvenselän toisella puolella ja Pekka näki hetkeä myöhemmin salaman iskevän vastarannalla maahan. "Aaahaaa!”: totesi Pekka saadessaan omasta mielestään nerokkaan idean. Idea koostui paristakin osasta, jossa ensimmäinen vaati matkaan lähteneen 5 metrin hiilikuituonkivavan sitomista selkään ja toinen osa kiipeämistä lähimaisemassa olevaan korkeimpaan kuuseen. Tässä kohtaa pitänee todeta, että Pekalla ei yleisestikään ottaen ollut asunut jokainen telkkä pöntössä enää vuosiin ja lisäksi puolikas pullo Kossua oli omiaan antamaan yksinäiselle erämiehelle vauhtia ideoihin.
Pekka sai ongen sidottua selkäänsä ja hyökkäsi kuin orava kuusen latvaa kohti. Ukkosrintama alkoikin olla sopivasti kohdalla ja Pekan vauhti kuusen latvaa kohti vain kiihtyi. Läheisessä puussa ollut tikka lopetti nakuttamisensa hetkiseksi seuratakseen tuota omituista näkyä jossa karvainen, pahalle haiseva ihmisapina selässään 5 metrin onkivapa kiipeää kuusen latvaan hokien matkalla ”Kohta saahaan tulta tupakkiin perkele!”.
Pekka pääsi latvaan ja sipaisi ongenvavan täyteen mittaansa ja alkoi huitomaan sillä kohti taivasta samalla kaivaen toisella kädellään norttiaskia taskustaan. ”VOI PERKELE! MIUN NORTIT O REPU TASKUSA!” ja samalla mossahti ns. täysi latinki Pekan vapaan.
Vapa vaihtoi välittömästi iskusta muotoaan Salvador Dalin Valuvat kellot tyyppistä ratkaisua, jonka toisessa päässä tärisi pari miljoonaa volttia roppaan napannut ja savuava metsämies Pekka. Siinä savutessaan ja miettiessään asioita kuten ”Kukas minä olen? Miksi takkini palaa? Miksi ohitseni vilisee kuusen oksia hirvittävällä nopeudella?”, paukahti Pekka maahan n. 50 km/h nopeudella ja teki Suomen mäkimaajoukkue tyylisen tasajalka alas tulon sammalmättäälle jalassaan Nokialaisen kumpareiden varret.
Kello tuli 12.00 ja järvimaisemassa alkoi kuulua normaali haulikkojen pauke. Samaan aikaan eräällä sammalmättäällä tärisi eräs suomalainen sisukas savuava sankari Pekka. Pekka sai ihme ja kumma kaivettua vieressä kytevästä repustaan yhden tupakin esiin ja alkoi sytyttää sitä edelleen pienessä liekissä olevalla hihan suullaan.
Juuri kun hän oli saamassa tupakkiinsa tulta, tuli pienen pieni tuulen vire ja sammutti tulen. Pekka kuoli puhtaan vitutuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.
Mikä on tarinan opetus? Tupakka tappaa, tavalla tai toisella.-tarina on fiktionaalinen, henkilöhahmot keksittyjä ja koko paska on kirjoitettu yhdeltä istumalta ajan kuluksi. Kirjoittaja ei ota vastuuta mistään ideoista mitä tarinasta saattaa saada, ei liittyen tupakointiin saati sitten tupakin sytyttämiseen hiilikuituvavan ja ukkosen avulla-
torstai 4. elokuuta 2011
Jostain on pakko aloittaa...uskomatonta kyllä aloitan pyykkipäivästäni
Kuinka uskomattoman kokemuksia aiheuttavaa onkaan niinkin yksinkertainen asia kuin pyykinpesu. 2 täyttä koria vaatteita ja liinavaatteita. No big deal. Kyllähän tästä mies suoriutuu 3 tunnin pyykkivuorolla kun on käytössä taloyhtiö hirviökoneet, joilla voi pestä vaikka koko miehen vaatteet päällä. Hahaa...ja siinä kohtaa ajettiin metsään vakionopeudensäädin päällä että heilahtaa. Uskomaton asia on eritoten se, miten niin monesti ihminen ja varsinkin mies kävelee siihen pommiin tai paremminkin ajatukseen "Helppo homma" ja jo siinä vaiheessa alkaa kaikki jo menemään päin helvettiä.
Ensimmäinen satsi pyykkiä kantaen korilla kohti pyykkitupaa. Ajatuksena mielessä "Miksi se vaimo jaksaa tästä aina sanoa että tämä on rankkaa? Pyykit koneeseen, kännykkään aika nakuttamaan tiimalasilla aikaa poikkeen (kiitos HTC) ja sen välin mä voin käyttää vaikka johonkin hyödylliseen."
Sitten mieleen tulee ajatus siitä että tässä jaloissa pyörisi 3 ihanaa lastamme auttamassa, huutamassa + jne jne. Ennen kuin olen edes päässyt pyykkituvalle tunnen jäätävää sympatiaa vaimoani kohtaan, koska jo se niiden avaimien kaivaminen 3 kertaa taskusta yhteen suuntaan alkaa ottamaan päähän aivan suunnattomasti.
Sitten koneelle. Pyykit sisään ja puhelimeen sama aika kuin mitä pyykkikone näyttää. Ole! I am survivor alkaa pyörimään päässä tässä vaiheessa...noin kuvaannollisesti...ja ei, ei siis alkanut pyörimään Beyoncen musiikkivideot.....................mihinkäs minä jäinkään....niin joo siis se pyykkivuoro....eli kone täytetty....joo ja sitten.....perhanan Beyonce....
Siittä sitten kotio...odottamaan seuraavan pyykkikoneellisen paukauttamista sisään.
Ja siihen väliin tietenkin Facebookin päivittäminen....kyllä lapset jos tätä joskus luette niin Facebook oli aikoinaan SE paikka missä jokainen oli kuningas ja pystyi kertomaan kaiken mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Teillä on varmaan nyt joku.....Google My life palvelu joka on evoluutioversio Google+:sta tai jotain....
Sitten tämän rentouttavan pienen tauon jälkeen suoraan kävely tilanteeseen, jota voitanee kutsua leikkisästi "Miten vi**u voi mennä asiat näin perseelleen yhtä aikaa?". Kone oli pessyt pyykit. Mahtavaa ja tässä kohtaa jälleen pieni ajatus siitä että "Ai tsai miten helppoa tämä onkaan." Sitten...hetkinen mikäs tuo laite tuossa vieressä on?
No se laite oli erillinen kuivauslinko. "Hahaa....tota on ihan PAKKO KOKEILLA!". Jos se pyörii niin miehet kokeilee sitä......hitto jos se olisi riittävän iso niin joka jätkän päässä kävisi ajatus että pitäisikö kiivetä kyytiin asti.
2 pussilakanaa koneeseen ja pari vaatetta. Muistaen sen, että ne pitää olla tasaisesti siellä sisällä. Sen verran monta kertaa käyttänyt labroissa sentrifugia että tuntui ns. helpolta hommalta. Mutta sitten iskee se normaali "ei se ole niin justiinsa näissä hommissa" matonen ja osa tasaisesti ja osa heitellen sisään. Päävirta katkaisimesta virrat päälle ja päällä olevasta kellosta nupit kaakkoon.........ja sitten alkoi monta asiaa tapahtumaan yhtä aikaa...
Hetkellä 3 sekuntia tajuan että joo nyt se lähti pyörimään. Hetkellä 4 sekuntia alkaa koko perkeleen pönttö heilumaan kuin Muhammed Ali Linnanmäen Breakdance laitteessa (viimeinen laite missä olen ikinä lintsillä ollut....ajatus koko laitteesta aiheuttaa erittäin pahoja muistoja....vaikka siitä tilanteesta on kohta 20 vuotta). Koskaan aikaisemmin en ole mitään laitetta halannut ihan yhtä lujaa....hetken halaamisen jälkeen tajusin että tuollainen päälle 5 kiloa epätasapainossa laitteessa joka pyörii vähintään miljoona kierrosta sekunnissa on hieman haastavaa aiheutti sen että ensimmäisenä tutustumaan paniikissa laitteen ohjausmekanismiin....joka oli yksi ainoa nuppi josta voi kääntää aikaa. Mutta vaan perkele lisää......jonka tietenkin paniikissa menin tekemään. Seuraavaksi takaisin halamaan laitetta....näin elämäni vapisevan silmieni editse. Sitten hyökkäys pää katkaisimelle ja virrat pois.....ja LAITE VAAN PERKELE EDELLEEN VATKAA niin kuin amfetamiinilla marinoitu teknoilija raveissa....ei, ei niissä missä on hevosia. Tervetuloa liikemäärän ihanaan maailmaan...siinä se linko from hell jatkoi vapinaansa käsissäni vielä seuraavat 5 minuuttia.
Sitten luukku ei perkele aukea kuin vähäsen...no sen verran että saa pyykit pois. Poistin pyykit. Sitten ajatus siitä että mitäs hemmettiä mä teen että saa tuon ajan loppumaan? Oisko se parempi pyörittää tyhjänä loppuun...joo niin mä teen. Virrat päälle. Sitten......sitten alkoi sellainen ulina että jos taloyhtiössä oli joku kuuro ylimmässä kerroksessa niin varmaan ensimmäistä kertaa eläissään hakkasi lattiaa harjalla ja huusi "TURPA KIINNI SIELLÄ ALHAALLA"....viittoen tosin.
Huomasin olevani pyykkituvassa, kädet korvilla, lingossa 10 min aikaa ja laite huutaa kuin olisi maailmanloppu tulossa. Virrat taas poikkeen.....10 min päästä tästä huomaan että perkele se kello kulkee ilman päävirtaa.
Tässä välissä tietenkin unohtui se että kun tuo linkoaminen alkoi eli tämä versio "kohta tuo paska vaihtaa maisemaa" niin siinä konetta kiinni pitäessä huomasin, että edellinen koneellinen kärsi ns. vuodosta. Lasten sukka jäänyt tiivisteen väliin luukun tiivisteen siis.
Miten sammutetaan pesukone että saadaan luukku auki kesken ohjelman? Ensimmäinen ratkaisu tietenkin painaa kaikkia nappeja mitä koko perkeleen laitteessa on. Kellon ajan sain katoamaan + jne. Viimein kun kaikki toivo oli menetetty niin päätin katkaista koko paskasta päävirrat ja katsoa että jospa se sitten aukeaa. Kuten kävi. Sukka pois välistä ja uutta ohjelmaa pesään.....mutta missä perkeleessä on se kellon aika ohjelmalle. Ei missään......taas nappeja hakkaamaan...ei reaktiota...tai no ohjelma meni päälle pois päältä päälle pois päältä.....viimein tajusin koko paskan logiikan ja sain oikean ohjelman pykälään.
Siellä pyykkituvalla kerätessäni miehisyyteni ja myös pienen tyttömäisyyteni rippeitä laattojen välistä totesin että on monta syytä miksi nämä hommat on ennemminkin naisten hommia. Jos minusta olisi kiinni niin miehiltä vaadittaisiin ajokortti noille laitteille.
...totesin myös että se perkeleen linko on Wärtsilän tekemä...mitä helvettiä? Pari kk sitten löysin vessan jossa oli Nokian tekemä vessapaperiteline...ja nyt Wärtsilän tekemä linko. Mitä seuraavaksi? Valtran valmistama tamppooni?
Jo aikoja sitten ajattelin että lapsille olisi hyvä jättää joku isompi muisto isästä....myötähäpeä.....onko sen parempaa perintöä?
Näillä mennään kun ei muuta ole....to be continued....
Ensimmäinen satsi pyykkiä kantaen korilla kohti pyykkitupaa. Ajatuksena mielessä "Miksi se vaimo jaksaa tästä aina sanoa että tämä on rankkaa? Pyykit koneeseen, kännykkään aika nakuttamaan tiimalasilla aikaa poikkeen (kiitos HTC) ja sen välin mä voin käyttää vaikka johonkin hyödylliseen."
Sitten mieleen tulee ajatus siitä että tässä jaloissa pyörisi 3 ihanaa lastamme auttamassa, huutamassa + jne jne. Ennen kuin olen edes päässyt pyykkituvalle tunnen jäätävää sympatiaa vaimoani kohtaan, koska jo se niiden avaimien kaivaminen 3 kertaa taskusta yhteen suuntaan alkaa ottamaan päähän aivan suunnattomasti.
Sitten koneelle. Pyykit sisään ja puhelimeen sama aika kuin mitä pyykkikone näyttää. Ole! I am survivor alkaa pyörimään päässä tässä vaiheessa...noin kuvaannollisesti...ja ei, ei siis alkanut pyörimään Beyoncen musiikkivideot.....................mihinkäs minä jäinkään....niin joo siis se pyykkivuoro....eli kone täytetty....joo ja sitten.....perhanan Beyonce....
Siittä sitten kotio...odottamaan seuraavan pyykkikoneellisen paukauttamista sisään.
Ja siihen väliin tietenkin Facebookin päivittäminen....kyllä lapset jos tätä joskus luette niin Facebook oli aikoinaan SE paikka missä jokainen oli kuningas ja pystyi kertomaan kaiken mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Teillä on varmaan nyt joku.....Google My life palvelu joka on evoluutioversio Google+:sta tai jotain....
Sitten tämän rentouttavan pienen tauon jälkeen suoraan kävely tilanteeseen, jota voitanee kutsua leikkisästi "Miten vi**u voi mennä asiat näin perseelleen yhtä aikaa?". Kone oli pessyt pyykit. Mahtavaa ja tässä kohtaa jälleen pieni ajatus siitä että "Ai tsai miten helppoa tämä onkaan." Sitten...hetkinen mikäs tuo laite tuossa vieressä on?
No se laite oli erillinen kuivauslinko. "Hahaa....tota on ihan PAKKO KOKEILLA!". Jos se pyörii niin miehet kokeilee sitä......hitto jos se olisi riittävän iso niin joka jätkän päässä kävisi ajatus että pitäisikö kiivetä kyytiin asti.
2 pussilakanaa koneeseen ja pari vaatetta. Muistaen sen, että ne pitää olla tasaisesti siellä sisällä. Sen verran monta kertaa käyttänyt labroissa sentrifugia että tuntui ns. helpolta hommalta. Mutta sitten iskee se normaali "ei se ole niin justiinsa näissä hommissa" matonen ja osa tasaisesti ja osa heitellen sisään. Päävirta katkaisimesta virrat päälle ja päällä olevasta kellosta nupit kaakkoon.........ja sitten alkoi monta asiaa tapahtumaan yhtä aikaa...
Hetkellä 3 sekuntia tajuan että joo nyt se lähti pyörimään. Hetkellä 4 sekuntia alkaa koko perkeleen pönttö heilumaan kuin Muhammed Ali Linnanmäen Breakdance laitteessa (viimeinen laite missä olen ikinä lintsillä ollut....ajatus koko laitteesta aiheuttaa erittäin pahoja muistoja....vaikka siitä tilanteesta on kohta 20 vuotta). Koskaan aikaisemmin en ole mitään laitetta halannut ihan yhtä lujaa....hetken halaamisen jälkeen tajusin että tuollainen päälle 5 kiloa epätasapainossa laitteessa joka pyörii vähintään miljoona kierrosta sekunnissa on hieman haastavaa aiheutti sen että ensimmäisenä tutustumaan paniikissa laitteen ohjausmekanismiin....joka oli yksi ainoa nuppi josta voi kääntää aikaa. Mutta vaan perkele lisää......jonka tietenkin paniikissa menin tekemään. Seuraavaksi takaisin halamaan laitetta....näin elämäni vapisevan silmieni editse. Sitten hyökkäys pää katkaisimelle ja virrat pois.....ja LAITE VAAN PERKELE EDELLEEN VATKAA niin kuin amfetamiinilla marinoitu teknoilija raveissa....ei, ei niissä missä on hevosia. Tervetuloa liikemäärän ihanaan maailmaan...siinä se linko from hell jatkoi vapinaansa käsissäni vielä seuraavat 5 minuuttia.
Sitten luukku ei perkele aukea kuin vähäsen...no sen verran että saa pyykit pois. Poistin pyykit. Sitten ajatus siitä että mitäs hemmettiä mä teen että saa tuon ajan loppumaan? Oisko se parempi pyörittää tyhjänä loppuun...joo niin mä teen. Virrat päälle. Sitten......sitten alkoi sellainen ulina että jos taloyhtiössä oli joku kuuro ylimmässä kerroksessa niin varmaan ensimmäistä kertaa eläissään hakkasi lattiaa harjalla ja huusi "TURPA KIINNI SIELLÄ ALHAALLA"....viittoen tosin.
Huomasin olevani pyykkituvassa, kädet korvilla, lingossa 10 min aikaa ja laite huutaa kuin olisi maailmanloppu tulossa. Virrat taas poikkeen.....10 min päästä tästä huomaan että perkele se kello kulkee ilman päävirtaa.
Tässä välissä tietenkin unohtui se että kun tuo linkoaminen alkoi eli tämä versio "kohta tuo paska vaihtaa maisemaa" niin siinä konetta kiinni pitäessä huomasin, että edellinen koneellinen kärsi ns. vuodosta. Lasten sukka jäänyt tiivisteen väliin luukun tiivisteen siis.
Miten sammutetaan pesukone että saadaan luukku auki kesken ohjelman? Ensimmäinen ratkaisu tietenkin painaa kaikkia nappeja mitä koko perkeleen laitteessa on. Kellon ajan sain katoamaan + jne. Viimein kun kaikki toivo oli menetetty niin päätin katkaista koko paskasta päävirrat ja katsoa että jospa se sitten aukeaa. Kuten kävi. Sukka pois välistä ja uutta ohjelmaa pesään.....mutta missä perkeleessä on se kellon aika ohjelmalle. Ei missään......taas nappeja hakkaamaan...ei reaktiota...tai no ohjelma meni päälle pois päältä päälle pois päältä.....viimein tajusin koko paskan logiikan ja sain oikean ohjelman pykälään.
Siellä pyykkituvalla kerätessäni miehisyyteni ja myös pienen tyttömäisyyteni rippeitä laattojen välistä totesin että on monta syytä miksi nämä hommat on ennemminkin naisten hommia. Jos minusta olisi kiinni niin miehiltä vaadittaisiin ajokortti noille laitteille.
...totesin myös että se perkeleen linko on Wärtsilän tekemä...mitä helvettiä? Pari kk sitten löysin vessan jossa oli Nokian tekemä vessapaperiteline...ja nyt Wärtsilän tekemä linko. Mitä seuraavaksi? Valtran valmistama tamppooni?
Jo aikoja sitten ajattelin että lapsille olisi hyvä jättää joku isompi muisto isästä....myötähäpeä.....onko sen parempaa perintöä?
Näillä mennään kun ei muuta ole....to be continued....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)