Röllipuku

Jahans taas vierähtänyt pieni hetki siitä että olen antanut "ajatuksen virrata" eli tekstin tuottamista ilman päämäärää. No valokuvaaminen ja elämä meinaa sotkea kuvioita sen verran että tekstit mitä tuottaa jää mm. työkaverin kanssa keskusteluksi ja omituisille jutuille naureskeluksi.

Tuossa eilen keskusteltiin kaverin ekasta standup keikasta ja siitä että hän oli setissään käsitellyt muun muassa gamoasuja. Harjaantumattomille tiedoksi tämä siis tarkoittaa yleensä metsästysasua, jossa on kuvioituna esimerkiksi vihertävälle pohjalle puustoa ja pensaikkoa. Eli puvun tarkoituksena on tehdä sinut näkymättömäksi riistalle.

Sen enempää menemättä kaverin standup materiaaliin aloin tietenkin miettimään mitä kaikkia variaatioita voisi gamoasuista kehittää tällaiseen kaupunki/normaalikäyttöön.

Tietenkin ensimmäisenä tulee mieleen "Toimistogamoasu" jonka päälleen tempaisemalla voisi istua tai maata huoletta omassa toimistossaan ja olla näkymätön työkavereilleen.

Ja pervertikoille tietenkin omansa "Klinkkerigamoasu" jolla voi huoletta siirtyä uimahallilla sille "väärälle puolelle".....tätä kohtaa en jatkakaan...

Sitten tuli mieleeni tämä gamoasu, joka toimii joka kerta...tai ainakin mitä minä olen kokeillut. Paskaiset verkkarit päälle, lenkkarit, huppari ja lippis....tai jotkut ns. keskivertoa halvemmalta näyttävät rytkyt päälle. Nämä päällä kun painaa autokauppaan.....olet täydellisen näkymätön autokauppiaille. Autokauppiaathan tunnetusti hanakimmin hyökkäävät puku päällä(/vastaavat) autokauppaan tulleisiin uhreihin. Mutta kokeiltu on....ja toimii. Siellä saa paskaisissa verkkareissa potkia renkaita rauhassa ellet sitten erehdy menemään kalliin mersun renkaita verkkareissasi potkimaan sillä hetkeä myöhemmin lyödät itsesi etälamauttimen johtojen päästä tanssimassa MC Hammer tyylillä kylkiasennossa kappaletta "Cant touch this"

Ja viimeisenä tulee MIELEENI sellainen käsite metsästämisestä ja gamoasuista kuin se Ultimate maastoitumisasu eli ghillieasu joka tunnetaan myös "röllipukuna" => http://fi.wikipedia.org/wiki/Ghillie

Sitten skenaario röllipuvusta. Isänpäivää edeltävä viikko kotona. Vaimo kysyy metsästystä harrastavalta mieheltään "Mitä sä kulta haluaisit isänpäivälahjaksi?". Mies vastaa "Röllipuku ois kiva. Sellaista mä olen hieman miettinyt." Isänpäivän aamu. Lapset kantavat tarjotinta täynnä aamupalaa ja laulavat isälleen "Paljon ONNEAA VAAN...". Isä avaa silmänsä ja katsoo ovella seisovaa perhettään ja säilähtää lähes kuoliaaksi nähdessään vaimonsa joka seisoo lastensa takana "tilaamasti" rölliasu päällä => https://www.youtube.com/watch?v=lvY0xsXqoXg

Seuraavana viikonloppuna ukkoteeret katselevat naurukyyneleet silmissään aamusuolla sätkähampaissa metsänlaidassa istuvaa rölliasuista metsämiestä joka välillä hihittää ja neppaisee huikan Jack Daniels pullosta ja toteaa "Olen minä vaan sellainen Rölli" => https://www.youtube.com/watch?v=c5ipCaGWjtU

"Miks me ei enää jutella?"

Kun on toisen ihmisen kanssa pitkään niin tapahtuu se ihmeellisyys, että jutun aiheet vähenee pariskunnan kesken ja jopa ystävien kesken, jos he vana pitkään aikaa yhdessä viettävät...vai väheneekö sittenkään....

Itselläni on kokemus siitä, että kun on ystävän tai puolison kanssa niin sanotusti samalla aaltopituudella alkaa ajatusmaailmat myös sekaantumaan toisiinsa ja pahimmillaan toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen. No mitä tästä eräänä iltana päättelin? 

Ajattelin jotain asiaa mistä meinasin mainita vaimolleni, sitten tuli mieleeni että "Joo no jos mä sanon sen ääneen niin sitten se kuitenkin vastaa tälleen ja sitten mä sanon tolleen ja se sitten kommentoi tälleen ja sitten onkin riita valmis...ei ku helvetti mitä mä oikein ajattelen..." 

Eli siis onko sittenkin niin että kun kaksi ihmistä vaan nyt sattuvat tuntemaan toisensa ja miten toinen asioita ajattelee niin tulee yhtäkkiä se päivä kun ei tarvitsekaan jutella enää asioista vaan sen dialogin voi käydä päässään. Ja riidellä myös oman nuppinsa sisällä...ja sitten mulkaista...jälleen kerran hävinneenä pahasti puolisoaan joka esittää sen kysymyksen "Miksi sä katot mua tolleen?". Olisihan se kamalaa jos miehen suusta pääsisikin se "riidan" sen hetkinen vaihe jossa mies vaan huutaa suoraa huutoa aivan yllättäen että "Ja tunge sinä se sininen kukkamekko perseeseesi! Sitä paitsi minä en edes tykkää äitis lohikeitosta!!!!" 

Eräänä iltana vaimoni sattui kysymään saunassa että "Mitä sä just äsken ajattelit kun huokaisit noin syvään?". Kysyin että haluatko oikeasti tietää. Halusi. Sitten kerroin tyyliin (ajatusmaailmani hieman rönsyilee saunassa) että katsoin noita kiuaskiviä ja että pitäisi nekin jossain vaiheessa varmaan ottaa pois ja pestä sitten ajattelin että jos ne siitä ottaa pois niin olisi sama putsata kiukaasta se hiekkakin....hiekka....hiekassa on muuten aika paljon hiekanjyviä....ai niin mutta niitähän on aika paljon vähemmän tossa pihamaan hiekassa vähemmän kun avaruudessa on tähtiä...tähtiä....Leo pekka tähti se on kova rullaamaan sitä pyörätuolia...tosta kohtaa muuten pitäisi putsata tota seinää....jaa mitähän sitä huomenna söisi no turhaan sitä nyt miettii hahaha kato ja just mietin. Siis ei näin mutta samalla tyylillä. Vaimon ilme oli näkemisen arvoinen....sanoin vaan että "Iteppähän kysyit."

Elämä

Makoilin tänään näppärän työpäivän jälkeen erittäin tuulisella rannalla ottamassa kuvia auringonlaskusta. Mietin asioita mitä elämässäni on tapahtunut ja sitä minkä ympärillä elämäni tällä hetkellä pyörii. Lapset, koti, työ ja omat harrastukset + tietenkin ystävät.....liian vähän ystävät....no mutta otan sitten jossain kohtaa takaisin sen ajan teidän kanssanne.

Päällimmäisenä siinä makoillessani hampaat kalisten tuli vaan mieleeni, että joku toinen tässä kohtaa lampsisi autolle ja toteasi, että miten "Ei tässä hommassa ole mittään järkeä". Itse taas olin tunnin siinä rannassa välillä ison kiven takana kyykyssä lämmittelemässä ja välillä sitten taas kiven päällä ottamassa sen tuulen naamallani vastaan.

Tuo kuvastaa minun elämääni. Olen aina valmis ottamaan vastaan paljon asioita, jotka eivät ole miellyttäviä, vedet silmissä taistelemassa vastaan tuulta jos vain tiedän, että siellä lopussa on vastassa vaikka nyt sitten yksi kauneimpia auringonlaskuja joita on nähnyt. Tai sitten ei ole....mutta se mahdollisuus.....ja mahdollisuus menettää jotain tärkeää jos ei ole valmis hetkeä ottamaan vastaan myös viimaa ja kylmää.

En nuorena miehenä uskonut olevani joku päivä näin monen lapsen isä tai että olisin aidosti onnellinen joskus elämässäni. Sitten päätin että otan vastaan sen mitä tulee ja uskon siihen että joku päivä, joku päivä jos vaan jaksan uskoa siihen saan elämääni sen mikä tekee minut onneliseksi.

Nyt sitten...minua tuijottaa pieni 4 vuotias tyttö joka haluaa Sveitsistä tuomaani suklaata ja pyytää auttamaan koska ei yletä hyllylle.

Mitä tuohon lisäisi?

Olen onnellinen. Niin monesta syystä.