Kun lapsen maha on kipeä

Viikonloppuna vaimoni oli reissun päällä ja minä sain nauttia lasten jakamattomasta huomiosta kokonaista 2,5 vuorokautta. Olihan se erilaista. Vähän samanlainen tunne kuin ekaa kertaa pääsi autonrattiin apukuskin penkiltä. Tai no ei nyt ihan... :)

Kävipä perjantai....vai olikohan se lauantai-iltana niin että lapset söivät iltapalansa loppuun eli murot ns. äänen suuntaan. Sitten nuorimmainen nousi seisomaan tuolistaan ja sanoi että "Iti! Maha pipee!". Minä pyysin tytön tulekaan luokseni ja otin tytön syliin. Siinä sylissä ollessaan tytär taas: "ITI! Maha on PIPEE!". Ja minä sain jostain ihmeestä päähäni pyytää 2 muuta lasta ympärille ja esitin tämän kysymyksen: "Tiedättekö mitä vauvoille tehdään jos niillä on vatsa kipeänä?". Lapset seisoivat H. Moilasina suu auki ympärillä ja pyörittivät päitään. "No niitä taputetaan tällä tavalla pepulle." ja aloin taputtamaan tytärtä takapuoleen.

Olisikohan ollut taputus nro 3 tai 4 kun katsoin tytärtäni kohti huomatakseni että hänellä on suu täysin auki ja sieltä alkoi vyörymään mm. murot, maidot, kurkun kappaleita, leipää, lisää maitoa, jne jne jne....ja suoraan minun päälleni.

En voi liikaa painottaa sitä että tavaraa tuli PALJON.

Siinä me tuijotettiin toisiamme hetken, tytär ja minä. Sitten aloin nauramaan syvintä naurua ehkä kuukausiin. Seisoen keskellä oksennusmerta. 2 vanhempaa lasta tällä välin tuijottivat edelleen suu auki meitä ja pyörittivät päitään.

Muuten menikin ihan kivasti........mutta enää en taputtele kenenkään persettä joka tulee mulle sanomaan että "Maha pipee."

On taas se aika vuodesta kun....

Alkaa Big Brother. Ei, en seuraa kyseistä formaattia. Katsoin aikoinaan Suomessa ensimmäisenä näytetyn kauden joka taisi olla joku.....Englannin 2. kausi ja sitä tuli mielenkiinnosta jopa seurattua. Sitten yks kaks yllättäen huomasinkin seuraavien vuosien aikana että olin saanut omankin elämän jota seurata.

Ah miten ihanaa se onkaan kun aamulla herää, jokaisesta huoneesta alkaa könyämään tukka sekaisin olevaa porukkaa, kuka kenenkin vierestä ja kuka millekin haisien...ja ei, en kuvannut BB taloa vaan tätä omaa taloa. Milloin on poika könynnyt viereen ja minun selän takana nyhjäämisellä aiheuttanut nikamalukon suoraan helvetistä, milloin on nuorimmainen kusaissut meidän sänkyyn, jne jne. Ja 5 hengen perheessäkin silloin tällöin mietitään että mitäs sitä tänään ostetaan.

Meillä on myös viikko tehtäviä. Tällä viikolla viikkotehtävänä on saada poika terveeksi flunssasta, että saadaan mies Meilahteen fistelikanavan ja kitarisan poistoon. Itse makasin nakki paljaana leikkauspöydällä ympärillä pelkkiä naisia......silti pelkään ihan helvetin paljon enemmän ensi maanantaita kun poika menee veitsen alle. Siltä leikataan kurkkua auki....jahka hommat menee hyvin niin se on mun sankari siitä lähtien....mä en enää sen..jos ikinä olen ollutkaan. Tosin meidän viikkotehtävien perusteella ei mennä kolikot kourassa miettimään sitä että ostanko tällä parilla kolikolla ruokaa vai viinaa. Voi jeesus. Sinä päivänä kun minä joutuisin miettimään tuota niin jätän molemmat ostamatta ja kävelen lähimpään rautakauppaan ja ostan "keinutarpeet" sovitettuna yhdelle kaulalle.

BB talon hommat on muutenkin aika pliisuja. Ne kisailee 3kk ja vikana talosta lähtee voittaja. Tässä taloudessa on 9 kisailijaa: 5 ihmistä, 2 kissaa ja 2 kalaa. Noi kalat lähtee ekoina häviäjinä...mitä todennäköisimmin vessanpöntöstä alas, kissat sitten joskus Fiskarsin lapiolla tehtyyn monttuun, lapset maailmalle mitali sijoilta ja me sitten vaimon kanssa pelataan se finaali loppuun. Itse toivon jääväni hopealle. BB talo.....pyh, en peukuta.

........ja tänäkin vuonna saadaan, jumankauta uskomatonta kyllä, yhteiskuntakeskustelua jostain asiasta mikä tulee esiin maailmaa syleilevässä Big Brother ohjelmassa. Maailmassa kuolee käsittääkseni satoja pieniä lapsia päivässä erilaisiin asioihin, sodissa tapetaan viattomia + jne jne ja Suomessa käydään keskustelua siitä että oliko soveliasta jos joku BB-talossa veti perseet ja tunkaisi banaanin omaan reppuun.

Ja sitten parhaimmillaan siitä banaaniperseestä tehdään ns. BB julkkis, joka saa massia siitä että hän vaan nyt raahaa sen kuuluisan banaanihanurinsa paikalle..........voi Jehna.

Kännykkä kadoksissa

Ah miten mahtavaa onkaan oman puhelimen "kadottaminen". Huomaa elävänsä kahden puhelimen loukussa ja että jos toinen katoaa niin on valmis lähes myymään toisen munuaisensa saadakseen sen takaisin sillä onhan se ihan helvetin tärkeä kapistus.

No viime viikolla kävin lasten kanssa uimassa, koska olen ihan helvetin hyvä isä (sarkasmia). Lapset rantsuun ja itse kameralla napsimaan omista muksuista kuvia. Ei vaan tällä kertaa napannut uiminen. Siinä sitten touhuttiin rannassa ja sitten jossain kohtaa ei muutta kuin kotio. Ja kaupan kautta hakien jäätelöt sillä olen IHAN HELVETIN HYVÄ ISÄ (sarkasmia kamalasti mukana).

Illalla saapuu myös vaimo kotiin ja lapset laitetaan nukkumaan. Sitten tulee kello 2315 ja itsekin menossa yöpuulle. "Jaa kappas jäi HTC:n laturi töihin. No mä laitan herätyksen firman puhelimeen....hetkinen missäs se on?".

Sitten alkaakin tonkiminen ja omaan puhelimeen vaimon luurilla soittelu. Käännän kämpän ympäri, käännän auton ympäri, syytän varkaaksi ovella käynyttä puolalaista kaupustelijaa (lähes lähdin jahtaamaan miesparkaa autolla...siinä olisi nähty omalaatuinen tilanne kun iso mies ravistelee pientä lähes hampaatonta kaupustelijaa huutaen "MISSÄ HELEVETISSÄ ON MUN NOKIALAINEN?" varsinkin kun toinen ei puhu suomea pätkääkään).

Kello tulee 2330. Meikä päättää lähteä katsomaan uimarannan ja etsii lamppua...ainoa joka löytyy on lasten palkinnoksi edellisellä viikolla saama avaimenperä jossa on pieni LED valo. Tässä kohtaa minua vituttaa ihan kamalasti.

Ajan rantaan. PAM! Alkaa satamaan ihan helvetisti. Kompuroin sen perkeleen tuikun valossa rannalle ja sahaan koko rannan läpi edes takaisin kokoajan soittaen siihen puhelimeen. Sitten totean että nokialainen ei kestä edes hikistä poskea jahka tällaista sadetta...ei voi olla täällä. Ei muuta kuin ajatusta päähän että "Fuck it" ja kotio nukkumaan.

Aamulla linja-autolla töihin ja oman huoneen oven avaamisen yhteydessä toteaminen että siinä se puhelin on keskellä pöytää. Vaimon numerosta 14 puhelua. Soitin vaimolle:"Olit soittanut. Oliko jotain asiaakin?"

Langattomat puhelimet on kikkelistä.

The fucking End

Kun kyyneleet eivät meinaa loppua

Onnen kyyneleet. Niitä harvoin elämässään tulee tehtyä mutta tänään itkin puhtaasta onnesta ja osaltaan surusta.

Tyttären kanssa juteltiin siitä miten hän ensi viikolla menee esikouluun. Kerroin hänelle että vastahan pesin hänen ensimmäistä kakkaansa sairaalassa ja nyt hän menee jo esikouluun. Tytär totesi vaan, että "Isi, minulla on pitkä tie vielä edessä ja niin on sinullakin eli meillä yhdessä."

Siittä kohtaa sitten padot paukahtikin auki ja hetken päästä itkettiin tytön kanssa molemmat. Kumpikaan ei oikein osannut sanoa että miksi itketään mutta itkettiin kuitenkin. Kyyneleet puhdistaa ja vie mukanaan aina niitä pienien kitinöiden ja komentamisien muistoja joista aika pitkälle lapsiperheessä arki koostuu.

Tyttäreni, vanhin sellainen. Miten paljon sinua rakastankaan ja miten harvoin muistan sinulle sen kertoa. Kun on nuo kaksi nuorempaa, jotka osaavat viedä sen tilan myös mitä sinä minulta tarvitsisit. Ja miten harvoin muistan, että sinä olit se, joka teki minusta isän.

Lapset. Miten paljon te ihmisen maailmaa muutattekaan ja tuotte valoa tähän arkeen joka hetkittäin on niin tasaisen harmaata kuin vain voi olla.