Yvonne-lehmän karkumatka

Jokaisella tarinalla pitää olla alku ja loppu....ja jotain myös siinä välissä. Tästä linkistä (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/baijeri-jahtaa-lehmaa--luvassa-10-000-euron-palkkio/art-1288407791488.html) löytyy uutinen joka sai itsessäni aikaan reaktion kirjoittaa Yvonne lehmän karkumatkalle lähdön syistä ja alkumatkasta pikkuisen tekstiä. Raukka parka päässyt maistamaan vapautta ja nyt jahdataan helikoptereiden ja.....uskomatonta kyllä meedion avulla pitkin baijerilaista maalaismaisemaa. No mutta....sitä tarinaa....fiktiota taas kerran...Yvonne on oikea hahmo mutta västäräkki Klaus fiktionaalinen....

Oli kaunis kesäinen päivä ja kärpästen surina vain kuului Baijerilaisessa maalaismaisemassa. Yvonne lehmä oli laiduntamassa ja rouskutti tuoretta apilaa katsellen samalla kaunista maisemaa turhista ajatuksista tyhjillä silmillään.

Siinä Yvonnen syödessä lensi hänen viereensä pieni västäräkki Klaus, joka oli Yvonnelle hyvinkin tuttu pieni lintunen omassa ärsyttävyydessään. Klaus oli paikallinen jokapaikan höylä ja suhteellisen rääväsuinen pieneksi västäräkkiurokseksi. ”Mitäpä lehemälle muuta?” kysyi Klaus äänensävyllä, joka heti paljasti että hänellä oli taas joku kovaakin kovempi tarina kerrottavanaan. ”Märehdin normaalisti eli paskaaks tässä.” Yvonnekaan ei lehmäksi ollut sieltä siisteimmästä päästä jutuissaan ja oli lehmäksi myös suhteellisen suora sanoessaan asioita. ”Se tulloo sullennii noutaja tässä kohtapuoleen. Isäntäes ol tuolla just pistämässä nimiä paperloihin että piäset lihoiks sinähhii mualimalle.”, kertoi Klaus asiansa suoraan. ”Elä puhu paskaa. Mistä nä tuollasia kuulit muka?” kysyi järkyttynyt Yvonne lehmä. ”Minähän olen tämän talon parraita ja iso tissisimpiä elukoita ni eihä minua lihoiks panna vielä välleen.” ”Niin voit olla mutta muistakko mitä teit sillon kesän alusa sille sonnille…saati isännälleis?” muistutti Klaus.

”ERNTS! Kai mie perhana potkasen jos koettaa kiivetä sellase kaeren kansa selekään iliman että ies päevee sannoo. Ja samasta syystä otti isäntäkkii potkut.” totesi jo asteen Klaussin asenteeseen kyrpintynyt Yvonne. ”Voep olla joo mutta sieltä ne on tulossa kohta karja-autolla hakemaan siut wurstipakettiin pantavaks.” naureskeli Klaus. ”Ellet sitte ota ja lähe karkuun.” 

Samassa kuului laitumen läheltä kuorma-auton pahaa enteilevä ääni ja Yvonne teki nopean ratkaisun. ”Pakoon.” Yvonne tempaisi ensimmäisen 100 metriä vauhdilla joka saisi Usain Boltin pistämään piikkarit naulaan ja katkomaan itseltään akillesjänteet ja tulihan Yvonnen siinä matkalla pompattua paimenpoika aidasta yli voltilla. Klaus yritti parhaansa mukaan roikkua tämän pikkaisen pillastuneen hullunlehmän matkassa mutta sai kuin saikin pidettyä Yvonne näköpiirissään ja matkan teko helpottui kun Klaus sai kiinni Yvonnen hännästä. Siinä sai västäräkki kyytiä monessakin mielessä kun matkaa tehtiin läpi risukoiden ja hännän tupsu nyt ei ollut ihan puhtaimmasta päästä ulokkeita Yvonnella. Klausille jäi kyseisestä parin kilometrin taipaleesta pikkuisen paskan maku suuhun.

”Mitä mie nytten tien?” pohti Yvonne ääneen sillä huolet olivat hyvinkin monimuotoiset yksinäisellä lehmällä keskellä Baijerilaista metsikköä. ”Miun utareethan mossahtaa jos ei niitä joku tyhjennä? Miten mie annoin tuon pöljän linnun puhua ihteni tähän kusseen?”. Yvonne alkoi olemaan epätoivoinen mutta esitettyään huolensa Klausille lähti tuon kettumainen västäräkki etsimään ongelmaan ratkaisua metsän kätköistä. Hetken päästä Klaus palasi perässään pieni siiliarmeija. ”Nonni Yvonne tässä siul o hanakoita utareen imijöitä jotka helepottaa siun olloo hyvinnii äkkijä.” julisti idearikas Klaus. ”Mitähä tästäkkii tulloo vielä?” pohti Yvonne mutta antoi siilien alkaa tyhjentämään jo nyt hyvinkin pinkeitä utareita.

Siileillä oli parikin pientä ongelmaa toteutuksen kanssa….ensinnäkin jokaiselta meinasi revetä turpavärkit kun pienet siilit joutuivat repimään turpansa apposen ammolleen saadakseen yhden vetimen suuhunsa mutta nälkäisinä ja pirun ahneina saivat homman toimimaan. Siinä sitä sitten kesäisessä metsikössä siililauma tyhjenteli sen toista kymmentä litraa maitoa Yvonnen utareista suhteellisen nopeassa tahdissa vielä. Ja sitten alkoikin tapahtua….

Ensimmäisenä ”hörpyt” ottanut siili käpertyi tuskissaan piikkäälle kerälle ja alkoi valittamaan vatsaansa ja pieni hetki siitä kuului korvia vihlova n. 5000Hz taajuudella pienen siilin hanurista lähtenyt kimakka pieru. Seuraavaksi alkoikin sitten tulemaan paineella ”sitä ihtiään” ja kyseinen siili alkoi pyörimään maassa kuin kepitön ilotulitusraketti lennättäen hanuristaan tavaraa hyvinkin huolella. Klaus ehti sanomaan vain että ”Mitä helevett…?” kun samainen ilmiö tapahtui 49 muulle siilille Klausin ja Yvonnen ympärillä. Sanomattakin on selvää että kyseinen näky on hieman absurdi ja juuri karanneen Yvonne lehmän muutoinkin herkkä mieli sanoi hetkellisesti ”Prii” ja Yvonne ampaisi juoksuun läpi metsän karkuun tuota siilien kuvioripulointia. Klaus perässä…kun oli ensin saanut hieraistua silmistään pois lastillisen siiliä...

Yvonne ampaisi suoraan maantielle ja poliisiauton eteen mutta onnistui viime hetkellä väistämään kyseisen helvetin laitteen, jonka katolla pyöri kirkkaat valot ja jatkoi matkaansa pusikkoon…..