Uutisen innoittamana: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/sarjamurhaajajahti-paljasti-ranskan-poliisi-kayttaa-amfetamiinia/art-1288457296511.html
Piiritys oli kestänyt jo kaksi päivää. Terroristijohtaja Il Divo Skabum oli linnoittautuneena omaan 6 kerroksiseen kartanoonsa. Ranskan poliisi oli tilanteessa täysin voimaton. Sitten paikalle kutsuttiin huumepoliisit. Kyseinen porukka koostui eri hyökkäystaktiikoihin ja strategiaan erikoistuneista kommandoista. Yksi osa porukasta oli erikoistunut ratkomaan erittäin kimurantteja taktisia ongelmia, joihin he yleensä löysivätkin normaalista hyvinkin poikkeavia lähestymistapoja. He olivat LSD-kytät. He olivat mm. ratkaisseet murhamysteereitä joissa takana oli loppujen lopuksi ollut kansainvälinen jänisterroristijoukkio joiden tavoitteena oli tehdä maailmasta yksi suuri porkkana.
Toinen joukkio ratkoi tilanteita joissa jouduttiin nousemaan uusiin korkeuksiin heidät tunnettiin "pilvipolliisena". He tössyttelivät itsensä ylempiin kerroksiin ja yleensä nauroivat porukan pihalle.
Joo......no kaikkea sitä kuulee. Eikö niillä ole enempää henkilökuntaa että voisi vaihtaa vuoroa?
Mitä seuraavaksi? Piripäissään pörrääviä sairaanhoitajia, jotka ahdistetaan tekemään ylipitkiä vuoroja. No mutta.....hommaisivat enemmän porukkaa Ranskankin polliisi niin ei tartte kemiallisesti pittää ukkoja töissä....
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Shit....it happens
Joskus elämässään sitä vaan joutuu niin sanotusti paskoihin tilanteisiin. Toiset heräävät esimerkiksi aivan vääristä osoitteista tahi sitten joutuvat onnettomuuksiin. Lapsiperheissä...meillä kakka on jokapäiväisessä elämässä. Kakkaa on kaikkialla ja se on myös sitä kautta puheissa. Ja mitä kaikkea se voikaan saada aikaan....
Poikamme kärsii vilja-allergiasta ja tätä kautta päästään siihen että tottakai laiskoina vanhempina EMME ole korvanneet tätä kuitujen saanti lähdettä millään kunnollisella korvaajalla. Vittu että voimme olla tyhmiä.
Eilen illalla poika huusi kivusta vessassa ja ei muuta kuin vauhdilla tsekkaamaan tilanne. Siellä on yksi reipas mies vääntämässä torttua....mutta tilanne muistutti sitä että joku koettaisi parkkeerata täysperävaunurekkaa mikroaaltouunin ovesta sisään. Eli ihan paska tilanne.
Taistelimme, väänsimme, punnasimme ja teimme porukalla kaikkemme että tilanne laukeaisi. Voin sanoa tässä kohtaa että paskin asia elämässä on se että omaan lapseen sattuu ja et voi auttaa. Voimaton. Se on se sana joka tilannetta kuvaa.
No mutta poika väänsi vedet silmissä homman loppuun. Harvoin menen hiljaiseksi. Mutta tilanteessa jossa tietää että reikä josta asia hoidettiin on tietyn kokoinen ja kun näki piikki paikalta mitä sieltä tuli niin veti hiljaiseksi. Teki mieli hakea kamera sillä voin sanoa että aikuisella miehelläkin olisi tekemistä siinä suorituksessa. Ja ei, tämä ei ole vitsi. Perkele.....olen ollut mukana 3 lapsen synnytyksessä ja olen ihan helevetin ylpeä pojastani....jäätävä homma.
En ottanut kuvaa vaikka hirveä halu oli napata tuosta villipedosta kuva joka sieltä pöntöstä kurkisti. Se oli kokoluokassaan kyllä mykistävä. Vähän kuin näkisit hiirenkolon seinässä ja sitten sieltä kömpii talviuniltaan karhu.
Käsittämätöntähän se on mutta on fakta että lasten syntymän jälkeen kakan tutkimisesta on tullut yksi iso asia elämässä. Onko se minkä väristä? Onko tekstuuri minkälainen? Onko kakassa elämää?
Mutta kakka on tärkeä asia ja itse asiassa elintärkeä asia. Karhu muodostaa pihkatapin perseeseen talveksi ja vastasyntyneen eka kakka on
myös omalaatuisuudessaan erikoinen asia. Tämän olen saanut kokea 3 kertaa tämän elämän aikana. Kovan kakan ulos pönkääminen, se taistelu,
se hien ja tuskan määrä jonka kruunaa lähes orgastinen tunne kun se vihdoin ja viimein tunkeutuu tähän maailmaan. Oh sitä tunnetta.
Kakka pyörittää maailmaa. Maaseudulla kakan tuoksu rinnastetaan rahaan. Kakasta saa energiaa biokaasun + jne muodossa. Luontaistuote kaupoista myydään kuitutuotteita jotta kakkaa tulisi enemmän ja helpommin. Leipäpussien kyljessä on merkinnät kuitu sisällöstä jotta kuluttaja
voisi katsoa miten tämän tuotteen myyminen helpottaa kakkimista. Koiran omistajat keräävät koiransa kakat pois kadulta jottei joudu silmätikuksi tai pitäisikö tässä sanoa ”kakkatikuksi”. Sanonnat ”shit happens”, ”Shit hits the fan” kuvaavat elämässä tapahtuvia ikäviä asioita. Pysähtyi kuin paska Junttilan tuvan seinään. Paskaaks tässä. Nyt löit kätesi paskaan. En välitä paskan vertaa (joka sanonta tänä päivänä on vanhentunut koska kakasta
pitää ja tulee välittää). Paskapää. Sanontoja on monia sillä kyseinen asia on tärkeä ja moniulotteinen asia ihmisen jokapäiväisessä elämässä.
Kaikenlaista paskaa sitä pitää sattuakin. No mutta paskaaks tässä. Kello on liikaa ja pitää lähteä nukkumaan. Kelloja siirretään taas parin yön päästä tunnilla eteenpäin, summa summarum se on IHAN PASKA JUTTU!
Poikamme kärsii vilja-allergiasta ja tätä kautta päästään siihen että tottakai laiskoina vanhempina EMME ole korvanneet tätä kuitujen saanti lähdettä millään kunnollisella korvaajalla. Vittu että voimme olla tyhmiä.
Eilen illalla poika huusi kivusta vessassa ja ei muuta kuin vauhdilla tsekkaamaan tilanne. Siellä on yksi reipas mies vääntämässä torttua....mutta tilanne muistutti sitä että joku koettaisi parkkeerata täysperävaunurekkaa mikroaaltouunin ovesta sisään. Eli ihan paska tilanne.
Taistelimme, väänsimme, punnasimme ja teimme porukalla kaikkemme että tilanne laukeaisi. Voin sanoa tässä kohtaa että paskin asia elämässä on se että omaan lapseen sattuu ja et voi auttaa. Voimaton. Se on se sana joka tilannetta kuvaa.
No mutta poika väänsi vedet silmissä homman loppuun. Harvoin menen hiljaiseksi. Mutta tilanteessa jossa tietää että reikä josta asia hoidettiin on tietyn kokoinen ja kun näki piikki paikalta mitä sieltä tuli niin veti hiljaiseksi. Teki mieli hakea kamera sillä voin sanoa että aikuisella miehelläkin olisi tekemistä siinä suorituksessa. Ja ei, tämä ei ole vitsi. Perkele.....olen ollut mukana 3 lapsen synnytyksessä ja olen ihan helevetin ylpeä pojastani....jäätävä homma.
En ottanut kuvaa vaikka hirveä halu oli napata tuosta villipedosta kuva joka sieltä pöntöstä kurkisti. Se oli kokoluokassaan kyllä mykistävä. Vähän kuin näkisit hiirenkolon seinässä ja sitten sieltä kömpii talviuniltaan karhu.
Käsittämätöntähän se on mutta on fakta että lasten syntymän jälkeen kakan tutkimisesta on tullut yksi iso asia elämässä. Onko se minkä väristä? Onko tekstuuri minkälainen? Onko kakassa elämää?
Mutta kakka on tärkeä asia ja itse asiassa elintärkeä asia. Karhu muodostaa pihkatapin perseeseen talveksi ja vastasyntyneen eka kakka on
myös omalaatuisuudessaan erikoinen asia. Tämän olen saanut kokea 3 kertaa tämän elämän aikana. Kovan kakan ulos pönkääminen, se taistelu,
se hien ja tuskan määrä jonka kruunaa lähes orgastinen tunne kun se vihdoin ja viimein tunkeutuu tähän maailmaan. Oh sitä tunnetta.
Kakka pyörittää maailmaa. Maaseudulla kakan tuoksu rinnastetaan rahaan. Kakasta saa energiaa biokaasun + jne muodossa. Luontaistuote kaupoista myydään kuitutuotteita jotta kakkaa tulisi enemmän ja helpommin. Leipäpussien kyljessä on merkinnät kuitu sisällöstä jotta kuluttaja
voisi katsoa miten tämän tuotteen myyminen helpottaa kakkimista. Koiran omistajat keräävät koiransa kakat pois kadulta jottei joudu silmätikuksi tai pitäisikö tässä sanoa ”kakkatikuksi”. Sanonnat ”shit happens”, ”Shit hits the fan” kuvaavat elämässä tapahtuvia ikäviä asioita. Pysähtyi kuin paska Junttilan tuvan seinään. Paskaaks tässä. Nyt löit kätesi paskaan. En välitä paskan vertaa (joka sanonta tänä päivänä on vanhentunut koska kakasta
pitää ja tulee välittää). Paskapää. Sanontoja on monia sillä kyseinen asia on tärkeä ja moniulotteinen asia ihmisen jokapäiväisessä elämässä.
Kaikenlaista paskaa sitä pitää sattuakin. No mutta paskaaks tässä. Kello on liikaa ja pitää lähteä nukkumaan. Kelloja siirretään taas parin yön päästä tunnilla eteenpäin, summa summarum se on IHAN PASKA JUTTU!
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Vasektomian loppuhuipentuma
Ja niin saapui päivä jolloin tuli päätettyä että tänään käydään katsomassa että saatiinko sillä "leikkaussalikomiikkaa vol 3.0" setillä aikaiseksi se mitä pitikin. Aamuhan alkoi hienosti. Ensinnäkin aina....siis AINA jos tulee mieleen joku asia mikä voisi mennä vituiksi jos sille ei tee tasan sillä hetkellä ennen kuin mitään on tapahtunut niin tehkää se korjaava asia HETI! Viikko sitten sain tietää että poika oli tussilla piirrellyt saunanpaneeleihin. Aamulla näin sen tussin saunan lattialla ja ajattelin "Tuo pitäisi nostaa lasten ulottumattomiin", en nostanut sitten...vittu. Eilen illalla tyttären kanssa ulkona ja tyttö ajeli potkukelkallaan edes takaisin ja parkkeerasi sen autokatoksen eteen. Ajattelin että "No ton näkee sitten aamulla aika helposti, otanpa sitten sen pois tosta.". BANG! Peruutin potkuriin. V-i-t-t-u että olen välillä pöljä.
No eilen jo soittelin että mihin tuo näyte pitää viedä. Soitin keskussairaalan päiväkirurgiseen kysyäkseni että mihin "näyte" viedään. Ei vastausta. Soitin laboratorion osastohoitajalle. "Jaa että mihin näyte no kuule sitä varmaan pitää kysyä sieltä päiväkirurgiselta." Uusi soitto päiväkirurgiseen ja vastaus "No sen näytteen voi tuoda tänne.". Minä "Tota pitääkös se toimittaa jossain tietyssä aika välissä?". Hoitaja "Eikö sulle annettu mitään ohjeita siellä leikkauksessa?". Minä: "Iskettiin kaksi purkkia käteen ja sanottiin että 3 kk päästä näytteet tänne. Ja olin sen verran rauhoittavissa että vaikka olisikin annettu niin ei mitään hajua mihin ne olen tunkenut." (Tuolloin funtsin että jos nää pitää molemmat purkit täynnä tänne tuoda niin kuolema korjaa...se on varmaa). "No soitappa kuule sinne labraan mutta ne näytteet voi tuoda tännekin."
Reippaana poikana sitten lähdin näytettä viemään. Päiväkirurgiselle parkkiin ja köpöttely sisälle, purkki visusti taskussa. "Hei olisin tuonut kontrollinäytteen kun olin täällä vasektomiassa tuossa päälle 3 kk sitten.". Johon hoitaja lakonisella äänellä "Voi kuule se näyte pittää viijjä tuonne laboratorioon.". Mielessäni noiduin että on tämä yhtä persettä.....tuo tänne vie sinne tuo tänne soita tuonne....perkele.
No sairaalan pääovelle kipittäminen ja sitten infon tädiltä kysymään notta "Anteeksi missä täällä on laboratorio?" johon täti antoi vastaukseksi suoran käden......jolla osoitti selkäni taakse. Purkki tädille luukusta sisään.....siis vastaanottoluukusta...en siis pakottanut vetämään sitä näytepurkkia äänensuuntaan...ajattelin tarkentaa vaan...
Jeps......tuloksena pyöreä nolla eli niitä "elämää muuttavia Jani Sievisiä" ei yhtään näyteessä. Soitin siis tuloksen ja toisessa päässä täti oli hetken aika hiljaa kun sanoin tuloksen saatuani "No mutta tuohan on ihan hemmetin hyvä uutinen! Hyvää päivän jatkoa.".....se taisi jopa naurahtaa hieman. Höh...
Kaiken kaikkiaan koko homma siitä kun astuin päiväkirurgisella housut nilkassa leikkuupöydälle "katkolle" niin voi jälkikäteen sanoa että pokkaahan tuo vaan vaatii ja pitkää pinnaa. Pokkaa nepata housut nilkkoihin ilman rauhoittavia ja pokeria nyt vähän muutenkin. Mutta hyvinhän tuo meni vaikkakin joku tuostakin jonkinlaisen trauman saisi itselleen kehitettyä. "Onko sun kivekset varmasti molemmat laskeutuneet?" ....vittu mitä vittuilua päälle kolmekymppiselle kaverille jolla on 3 lasta. Ja kai nekin tajuaa vaihtaa maisemaa jos nuori likka yhtäkkiä ilmaantuu skalpellin kanssa tuijottamaan... :)
Joo......nyt sitten oksennetaan. Perhe harrasti tämän ilon jo minua ennen ja jaksoin olla ilman sairastumista näinkin pitkään. Parasta tässä on tietenkin se että on vaimon syntymäpäivä vielä kaiken lisäksi. Heh heh.
Lahjaksi hommasin lahjakortin kauneushoitolaan ja mietin vaan tuossa sitten että miten riskaabelia sekin on. Se saattaisi jollekin naiselle vihjata että "tee nainen ittelles jottain...minä maksan". Meillä asiaa osataan käsitellä siten kuten sitä pitää käsitellä....pitäisi siis tehdä jottain...minä maksan XD
Enemmän ehkä pelkäisin palautetta jos antaisin vaimolle ensin kirjekuoressa 1 hengen risteilymatkan Tallinnaan ja heti perään toisessa kirjekuoressa valmiiksi maksetut rasvaimut, silikonit +jne jne. Uskoisin elinkaareni päätyvän sellaisessa tilanteessa omaan leivinuuniimme hitaalle kypsytykselle.
Olen onnellinen siitä että olen aikoinani löytänyt ihmisen vierelleni joka on A. ollut riittävän hullu mennäkseen kanssani naimisiin B. ymmärtää omalaatuista huumoriani (tai on vaihtoehtoisesti sen verran vajaa ettei välitä) ja C. jota rakastan yli kaiken.
No eilen jo soittelin että mihin tuo näyte pitää viedä. Soitin keskussairaalan päiväkirurgiseen kysyäkseni että mihin "näyte" viedään. Ei vastausta. Soitin laboratorion osastohoitajalle. "Jaa että mihin näyte no kuule sitä varmaan pitää kysyä sieltä päiväkirurgiselta." Uusi soitto päiväkirurgiseen ja vastaus "No sen näytteen voi tuoda tänne.". Minä "Tota pitääkös se toimittaa jossain tietyssä aika välissä?". Hoitaja "Eikö sulle annettu mitään ohjeita siellä leikkauksessa?". Minä: "Iskettiin kaksi purkkia käteen ja sanottiin että 3 kk päästä näytteet tänne. Ja olin sen verran rauhoittavissa että vaikka olisikin annettu niin ei mitään hajua mihin ne olen tunkenut." (Tuolloin funtsin että jos nää pitää molemmat purkit täynnä tänne tuoda niin kuolema korjaa...se on varmaa). "No soitappa kuule sinne labraan mutta ne näytteet voi tuoda tännekin."
Reippaana poikana sitten lähdin näytettä viemään. Päiväkirurgiselle parkkiin ja köpöttely sisälle, purkki visusti taskussa. "Hei olisin tuonut kontrollinäytteen kun olin täällä vasektomiassa tuossa päälle 3 kk sitten.". Johon hoitaja lakonisella äänellä "Voi kuule se näyte pittää viijjä tuonne laboratorioon.". Mielessäni noiduin että on tämä yhtä persettä.....tuo tänne vie sinne tuo tänne soita tuonne....perkele.
No sairaalan pääovelle kipittäminen ja sitten infon tädiltä kysymään notta "Anteeksi missä täällä on laboratorio?" johon täti antoi vastaukseksi suoran käden......jolla osoitti selkäni taakse. Purkki tädille luukusta sisään.....siis vastaanottoluukusta...en siis pakottanut vetämään sitä näytepurkkia äänensuuntaan...ajattelin tarkentaa vaan...
Jeps......tuloksena pyöreä nolla eli niitä "elämää muuttavia Jani Sievisiä" ei yhtään näyteessä. Soitin siis tuloksen ja toisessa päässä täti oli hetken aika hiljaa kun sanoin tuloksen saatuani "No mutta tuohan on ihan hemmetin hyvä uutinen! Hyvää päivän jatkoa.".....se taisi jopa naurahtaa hieman. Höh...
Kaiken kaikkiaan koko homma siitä kun astuin päiväkirurgisella housut nilkassa leikkuupöydälle "katkolle" niin voi jälkikäteen sanoa että pokkaahan tuo vaan vaatii ja pitkää pinnaa. Pokkaa nepata housut nilkkoihin ilman rauhoittavia ja pokeria nyt vähän muutenkin. Mutta hyvinhän tuo meni vaikkakin joku tuostakin jonkinlaisen trauman saisi itselleen kehitettyä. "Onko sun kivekset varmasti molemmat laskeutuneet?" ....vittu mitä vittuilua päälle kolmekymppiselle kaverille jolla on 3 lasta. Ja kai nekin tajuaa vaihtaa maisemaa jos nuori likka yhtäkkiä ilmaantuu skalpellin kanssa tuijottamaan... :)
Joo......nyt sitten oksennetaan. Perhe harrasti tämän ilon jo minua ennen ja jaksoin olla ilman sairastumista näinkin pitkään. Parasta tässä on tietenkin se että on vaimon syntymäpäivä vielä kaiken lisäksi. Heh heh.
Lahjaksi hommasin lahjakortin kauneushoitolaan ja mietin vaan tuossa sitten että miten riskaabelia sekin on. Se saattaisi jollekin naiselle vihjata että "tee nainen ittelles jottain...minä maksan". Meillä asiaa osataan käsitellä siten kuten sitä pitää käsitellä....pitäisi siis tehdä jottain...minä maksan XD
Enemmän ehkä pelkäisin palautetta jos antaisin vaimolle ensin kirjekuoressa 1 hengen risteilymatkan Tallinnaan ja heti perään toisessa kirjekuoressa valmiiksi maksetut rasvaimut, silikonit +jne jne. Uskoisin elinkaareni päätyvän sellaisessa tilanteessa omaan leivinuuniimme hitaalle kypsytykselle.
Olen onnellinen siitä että olen aikoinani löytänyt ihmisen vierelleni joka on A. ollut riittävän hullu mennäkseen kanssani naimisiin B. ymmärtää omalaatuista huumoriani (tai on vaihtoehtoisesti sen verran vajaa ettei välitä) ja C. jota rakastan yli kaiken.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Sauvotaan niin saatanasti
Kyllä. Eilen kun olin toennut edellisen illan ahertamisesta, jossa nosteltiin hikimökissä olutta ja konjakkia kavereiden kanssa, päätin että huomenna hiihtämään tuli mitä tuli.
Olen hiihtänyt edellisen kerran 2 vuotta sitten jolloin hiihdin Vaasassa takapihalle 30 metriä pitkän ladun lapsille. Sitä edellinen kerta meneekin aikaan kun esikoinen oli vielä vauva. Eli ihan helvetin kauan.
Sitten päästään siihen, että jokaisen hiihtokisan jälkeenhän kun kysytään jälleen kerran suomalaiselta hiihtäjältä että mikä meni perseelleen niin vastaus on "Voitelu". Illalla pohdin sitäkin että kyllä voiteet suksieni pohjassa ovat siltä samalta vuodelta kun olen pitemmän matkaa hiihtänyt. Eli pitoa ja luistoa ihan yhtä paljon.....eli ei ollenkaan.
Aamulla vaimo soitti hiihtolenkiltä Pirkanmaalta, että "Perse ylös ja hiihtämään". Teki mieli jättää hiihtämättä sillä melkein iski normaali "jos nainen käskee niin enpähän tee" mutta no onneksi se oli vain hetken tunne....tai no onneksi ja onneksi.
Sitten ei muuta kuin aamupalat naamaan ja kamat kantoon. Sillä piti kävelle lähimmälle ladulle. Ja tietenkin sportstracker piti ladata puhelimeen + laittaa sykemittari.....ja fleeceasu ettei tule kylmä...ja reppu mukaan johon juotavaa.....ja helvetin isot kiikarit jos vaikka katselisi luontoa jossain kohtaa....hetkinen joo ja se kaikkein lämpimin ja paksuin pipo päähän ettei korvat palennu....joo ja villasukat ne pitää olla.
V-i-t-t-u että miten tyhmä ihminen voi olla. Se on lähdössä hiihtämään ja pakkaa päälleen enemmän vaatetta kuin keskiverto sissi -30 asteen pakkaseen kun on menossa viikoksi kuusen alle väijymään olematonta vihollista.
Reippaasti silti tepsuttelin itseni kohti latuja. Matkalla katselin että oi voi miten on kaunis keli. Ja hanki näyttää sille että se kantaisi. Joo nyt mä vedän sukset tässä jalkaan ja tosta tempaisen peltojen yli ladulle. SUksi 1 naps ja suksi 2 naps jalkaan, sauvat tosta noi ja sitten ei muuta ku voimalla maisemaan. Tienpenkalta oli pudotusta jonkun verran ja siitä sai hyvän vauhdin. Tunsin miten lensin kohti tuota aurinkoista maisemaa kuin itse tuuli. Ja sitten kaikki meni ihan vitulleen. Ensi paukahti hangen läpi sauva nro 1, sitten humpsahti hangen sisään oikea ja heti perään vasen suksi. En ehtinyt nakkia sanoa kun makasin omien suksieni päällä jotka tosin olivat 50 cm hangen sisässä. Ja samaan aikaan kuulin miten selkäni takana ohiajavat autot hiljensivät kohdalla katsomaan tuota irvokasta näkyä missä hieman ylipainoinen karvapipoinen mustiin pukeutunut, sininen reppu selässään oleva pula-ajan Mietaa nauraa selällään suksisauva selän alla. Vittu että hiihtäminen on kivaa ajattelin.
Siittä hangen läpi tielle.....sykemittari piippasi että nyt meni päälle 160 sykkeet. Kiva perkele en ole edes ladulla ja kalorit palaa yhtä lujaa kuin pinna.
Kamat kantoon ja tietä pitkin kiltisti ladulle.
Pääsin ladulle. Sitten oli kaksi vaihtoehtoa, joko ensin ylämäkeen kohti läheistä lampea kyltin mukaan tai sitten alamäkeen peltoa pitkin. Tässä kohtaa ajattelin että "jos vedän ekaks ton alamäen tällä kunnolla niin takasin tota mäkeä en kyllä tule". Eli ylämäkeen. Sitten sukset jalkaan ja sauvomaan. Tässä kohtaa huomaan että vittu....vaimon vaparinsauvat mukana.....vittujen kevät. Menee tasan kuin Strömsöössä!! Matkaan hiio hoi. Eka työntö tuntui sille että teki mieli ottaa ne sukset jalasta ja paiskata läheiseen männikköön ja hölkätä kotiin. Ei luista eikä pidä. No mutta tänne on tultu niin perkele hiihdetään.
Eka 20 metriä takana ja tulee ensimmäinen vastaantulija. Hirveen kivoisa hiihtokamoissa. Jotka sai itseni ajattelemaan omia kamojani. Mulla oli n. 500% enemmän kamaa päällä kuin sillä kaverilla oli. Kiva. Ja ylämäkeä koko perkeleen alku. Läpsyttelin sen ylös pelkillä sauvoilla sillä pitoa ei ollut. Jännään muotoon menee tuommoinen sauva kuin oikein lujaa lykkää...kaksin kerroin lähes.
Mäen päällä itkin vähän. Sattuu.
Sitten ei muuta kuin jatkamaan matkaa. Sitten tajuan että "HELVETIN HIENOA!"....mono hankaa jäisen ladun reunaa oikein huolella. Joka on niin kiva asia että en osaa kuvailla. Lykkäys, jarrutus, lykkäys jarrutus....ja jarrutus tuli tuosta monosta. Jos olisi ollut linkkari mukana niin olisin vuollut reunat helvettiin niistä monoista.
No mutta periksi ei perkele anneta.
Vastaan lykkii kaukaisuudesta n. 99 vuotias pappa....ihan vitun lujaa minuun verrattuna. Yritän näyttää edes sille että tiedän miten pitäisi hiihtää ja koetan olla huohottamatta. Moikkaamme papan kanssa. Pappa katoaa taakseni....siirryn omaan perinteiseen eli "hapuroiden, huohottaen eteenpäin".
Tulen kohtaan jossa alkaa helvetin jyrkkä alamäki. Eka ajatus joka tulee mieleen on sama kuin baarissa hirveässä pierussa ja käy mielessä että "Ottaisiko vielä yhden paukun....ei saatana aamulla on ihan kamala darra jos otan". Eli käännän sukset ympäri ja takaisin päin.
Monot vaan jatkaa jarruttamista.
Hetken päästä vastaan tulee isä ja poika......poika vetää kuin Myllylä aikoinaan minuun verrattuna...siis hiihtää paremmin. Vituttaa taas.
Takaisin mennessä ajattelen että "Perkele nyt tämä sujuu kun on alamäkeä". No eipäs suju.....ne monot jarruttelee edelleen ja meinaan vähän väliä olla turvallani.
Pääsen takaisin tien luo. Hörppy mehua ja miettiminen että jatkanko matkaa vai pistänkö pakettiin kamat ja takaisin tietä myöten kotio.
TIen yli, sukset jalkaan ja maisemaan. Tulen isolle pellolle samantien joka viettää alaspäin. Ajattelen ensin että "JES alamäki. Nyt mennään lujaa.". Puolessa välissä mäkeä ajattelen "Voi vittu miten pitkä mäki.....ja tätäkö pitäisi tulla takaisin...ei saatana.". Mäen jälkeen nousen ylämäen jonka päältä lähtee kelkkareitti kotiopäin ja vaihtoehtoisesti latu eteenpäin. Latua pitkin lähden limpsimään...kunnes sulee taas perkeleellinen alamäki. Tässä kohtaa nostan kädet ilmaan, vedän uukkarin ja painun kotio suksineni.
Kotona katson Sports Trackerista että miten monta kymmentä kilsaa vedin.....ei perkele...8km kaikkiaan. No mutta elossa ollaan.
Hiihdän taas.....joskus.
Olen hiihtänyt edellisen kerran 2 vuotta sitten jolloin hiihdin Vaasassa takapihalle 30 metriä pitkän ladun lapsille. Sitä edellinen kerta meneekin aikaan kun esikoinen oli vielä vauva. Eli ihan helvetin kauan.
Sitten päästään siihen, että jokaisen hiihtokisan jälkeenhän kun kysytään jälleen kerran suomalaiselta hiihtäjältä että mikä meni perseelleen niin vastaus on "Voitelu". Illalla pohdin sitäkin että kyllä voiteet suksieni pohjassa ovat siltä samalta vuodelta kun olen pitemmän matkaa hiihtänyt. Eli pitoa ja luistoa ihan yhtä paljon.....eli ei ollenkaan.
Aamulla vaimo soitti hiihtolenkiltä Pirkanmaalta, että "Perse ylös ja hiihtämään". Teki mieli jättää hiihtämättä sillä melkein iski normaali "jos nainen käskee niin enpähän tee" mutta no onneksi se oli vain hetken tunne....tai no onneksi ja onneksi.
Sitten ei muuta kuin aamupalat naamaan ja kamat kantoon. Sillä piti kävelle lähimmälle ladulle. Ja tietenkin sportstracker piti ladata puhelimeen + laittaa sykemittari.....ja fleeceasu ettei tule kylmä...ja reppu mukaan johon juotavaa.....ja helvetin isot kiikarit jos vaikka katselisi luontoa jossain kohtaa....hetkinen joo ja se kaikkein lämpimin ja paksuin pipo päähän ettei korvat palennu....joo ja villasukat ne pitää olla.
V-i-t-t-u että miten tyhmä ihminen voi olla. Se on lähdössä hiihtämään ja pakkaa päälleen enemmän vaatetta kuin keskiverto sissi -30 asteen pakkaseen kun on menossa viikoksi kuusen alle väijymään olematonta vihollista.
Reippaasti silti tepsuttelin itseni kohti latuja. Matkalla katselin että oi voi miten on kaunis keli. Ja hanki näyttää sille että se kantaisi. Joo nyt mä vedän sukset tässä jalkaan ja tosta tempaisen peltojen yli ladulle. SUksi 1 naps ja suksi 2 naps jalkaan, sauvat tosta noi ja sitten ei muuta ku voimalla maisemaan. Tienpenkalta oli pudotusta jonkun verran ja siitä sai hyvän vauhdin. Tunsin miten lensin kohti tuota aurinkoista maisemaa kuin itse tuuli. Ja sitten kaikki meni ihan vitulleen. Ensi paukahti hangen läpi sauva nro 1, sitten humpsahti hangen sisään oikea ja heti perään vasen suksi. En ehtinyt nakkia sanoa kun makasin omien suksieni päällä jotka tosin olivat 50 cm hangen sisässä. Ja samaan aikaan kuulin miten selkäni takana ohiajavat autot hiljensivät kohdalla katsomaan tuota irvokasta näkyä missä hieman ylipainoinen karvapipoinen mustiin pukeutunut, sininen reppu selässään oleva pula-ajan Mietaa nauraa selällään suksisauva selän alla. Vittu että hiihtäminen on kivaa ajattelin.
Siittä hangen läpi tielle.....sykemittari piippasi että nyt meni päälle 160 sykkeet. Kiva perkele en ole edes ladulla ja kalorit palaa yhtä lujaa kuin pinna.
Kamat kantoon ja tietä pitkin kiltisti ladulle.
Pääsin ladulle. Sitten oli kaksi vaihtoehtoa, joko ensin ylämäkeen kohti läheistä lampea kyltin mukaan tai sitten alamäkeen peltoa pitkin. Tässä kohtaa ajattelin että "jos vedän ekaks ton alamäen tällä kunnolla niin takasin tota mäkeä en kyllä tule". Eli ylämäkeen. Sitten sukset jalkaan ja sauvomaan. Tässä kohtaa huomaan että vittu....vaimon vaparinsauvat mukana.....vittujen kevät. Menee tasan kuin Strömsöössä!! Matkaan hiio hoi. Eka työntö tuntui sille että teki mieli ottaa ne sukset jalasta ja paiskata läheiseen männikköön ja hölkätä kotiin. Ei luista eikä pidä. No mutta tänne on tultu niin perkele hiihdetään.
Eka 20 metriä takana ja tulee ensimmäinen vastaantulija. Hirveen kivoisa hiihtokamoissa. Jotka sai itseni ajattelemaan omia kamojani. Mulla oli n. 500% enemmän kamaa päällä kuin sillä kaverilla oli. Kiva. Ja ylämäkeä koko perkeleen alku. Läpsyttelin sen ylös pelkillä sauvoilla sillä pitoa ei ollut. Jännään muotoon menee tuommoinen sauva kuin oikein lujaa lykkää...kaksin kerroin lähes.
Mäen päällä itkin vähän. Sattuu.
Sitten ei muuta kuin jatkamaan matkaa. Sitten tajuan että "HELVETIN HIENOA!"....mono hankaa jäisen ladun reunaa oikein huolella. Joka on niin kiva asia että en osaa kuvailla. Lykkäys, jarrutus, lykkäys jarrutus....ja jarrutus tuli tuosta monosta. Jos olisi ollut linkkari mukana niin olisin vuollut reunat helvettiin niistä monoista.
No mutta periksi ei perkele anneta.
Vastaan lykkii kaukaisuudesta n. 99 vuotias pappa....ihan vitun lujaa minuun verrattuna. Yritän näyttää edes sille että tiedän miten pitäisi hiihtää ja koetan olla huohottamatta. Moikkaamme papan kanssa. Pappa katoaa taakseni....siirryn omaan perinteiseen eli "hapuroiden, huohottaen eteenpäin".
Tulen kohtaan jossa alkaa helvetin jyrkkä alamäki. Eka ajatus joka tulee mieleen on sama kuin baarissa hirveässä pierussa ja käy mielessä että "Ottaisiko vielä yhden paukun....ei saatana aamulla on ihan kamala darra jos otan". Eli käännän sukset ympäri ja takaisin päin.
Monot vaan jatkaa jarruttamista.
Hetken päästä vastaan tulee isä ja poika......poika vetää kuin Myllylä aikoinaan minuun verrattuna...siis hiihtää paremmin. Vituttaa taas.
Takaisin mennessä ajattelen että "Perkele nyt tämä sujuu kun on alamäkeä". No eipäs suju.....ne monot jarruttelee edelleen ja meinaan vähän väliä olla turvallani.
Pääsen takaisin tien luo. Hörppy mehua ja miettiminen että jatkanko matkaa vai pistänkö pakettiin kamat ja takaisin tietä myöten kotio.
TIen yli, sukset jalkaan ja maisemaan. Tulen isolle pellolle samantien joka viettää alaspäin. Ajattelen ensin että "JES alamäki. Nyt mennään lujaa.". Puolessa välissä mäkeä ajattelen "Voi vittu miten pitkä mäki.....ja tätäkö pitäisi tulla takaisin...ei saatana.". Mäen jälkeen nousen ylämäen jonka päältä lähtee kelkkareitti kotiopäin ja vaihtoehtoisesti latu eteenpäin. Latua pitkin lähden limpsimään...kunnes sulee taas perkeleellinen alamäki. Tässä kohtaa nostan kädet ilmaan, vedän uukkarin ja painun kotio suksineni.
Kotona katson Sports Trackerista että miten monta kymmentä kilsaa vedin.....ei perkele...8km kaikkiaan. No mutta elossa ollaan.
Hiihdän taas.....joskus.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Pohjois-Korean tilanne my version
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/lapimurto-pohjois-korea-keskeyttaa-ydinohjelmansa/art-1288452123241.html
Niin……edistysaskel. Vuosia ellei vuosikymmeniä lähinaapurisi Viljo siittä 3 talon päästä uhkailee että ”Mie teen täällä sellaista pommia perkele, että ku se tulloo valamiiks ni siun tuvasta ei jiä ku märkä läikkä ku se mossahtaa siun tuvan alla, pirkele! Ja eläkä tule tänne kahtomaan tae mie ammun tykillä tuota seinänuapuria jotta läsähtää!”
Sitten sinä
vittuunnuksissasi vedät kaivurilla tämän naapurin ainoan tien paskaksi ja naapuri ei pääse ruokakauppaan valovuoteen. Uhittelu edelleen jatkuu..
”HET TIE KUNTOON TAE MIE TIEN PERKELE ISOMMAN POMMIN! JA KATO NYT MIE MOSSAUTIN JO NAAPURIN KOERANKOPIN PASKAKS! SE O SIUN VIKA!”
Ja kun tätä on jatkunut useita vuosia niin sitten viimein riutunut naapuri nostaa kädet ilmaan ”Elä ennee! En mie jaksa tätä pommija tehhä loppuun.
Eehä mulla ies ou tarpeiks asti räjähteitä perkele, sytkäribensaa vuan.” Ja tästä hyvästä sinä vedät tien kondikseen ja annat vielä naapurille siitä hyvästä että se ei ENÄÄ uhittele pari puikkoa kossua ja puoli homeisen ruisleivän.
Ja sitten kun tilanne rauhoittuu ja tomu laskeutuu ja olet käynyt toteamassa että eihän sillä pommia ollutkaan. Makaat omassa sängyssä, laitat silmät kiinni ja nukahdat…..samassa naapurin pihamaalla syttyy taskulamppu. Valokiila halkaisee pimeän syysillan ja seuraa polkua naapurin pihalta läheiseen metsään.
Lapioinnin ääni vain katkaisee kuusen oksalla istuvan oravan onanoinnin ja hiljaisuuden muutenkin. Sitten pimeydessä alkaa kuulua kuiskauksena ”Hi hi tihihiii…..ee se hölömö tajunna että miehä sain sen pommin jo valamiiks par viikkova sitten. Kihi. Nyt siitä perkeleestä mie tien sosetta a la Viljo ja sitten mie kusen sen kaevurin tankkiin.”
Tässä on minun versio Pohjois-Korean tilanteesta ja miten minä sen näen.
Hei tämähän oli samalla profetia! Olen uusi Nostokurki....ei kun...Norske.....mikä perkele se oli...Nostradamus!!! Just se.
Ah ja tänään Niinistöstä tulee pressa ja profetioin että....mikään ei muutu. Aurinko ei pala lämpimämpänä, linnut ei laula lujempaa ja krapula aamuna hiljempaa. Talous on edelleen perseellään...minun, sinun ja valtion.
Kevät tulee! Ja Nykäsen Masa pääsi pois linnasta!
Niin……edistysaskel. Vuosia ellei vuosikymmeniä lähinaapurisi Viljo siittä 3 talon päästä uhkailee että ”Mie teen täällä sellaista pommia perkele, että ku se tulloo valamiiks ni siun tuvasta ei jiä ku märkä läikkä ku se mossahtaa siun tuvan alla, pirkele! Ja eläkä tule tänne kahtomaan tae mie ammun tykillä tuota seinänuapuria jotta läsähtää!”
Sitten sinä
vittuunnuksissasi vedät kaivurilla tämän naapurin ainoan tien paskaksi ja naapuri ei pääse ruokakauppaan valovuoteen. Uhittelu edelleen jatkuu..
”HET TIE KUNTOON TAE MIE TIEN PERKELE ISOMMAN POMMIN! JA KATO NYT MIE MOSSAUTIN JO NAAPURIN KOERANKOPIN PASKAKS! SE O SIUN VIKA!”
Ja kun tätä on jatkunut useita vuosia niin sitten viimein riutunut naapuri nostaa kädet ilmaan ”Elä ennee! En mie jaksa tätä pommija tehhä loppuun.
Eehä mulla ies ou tarpeiks asti räjähteitä perkele, sytkäribensaa vuan.” Ja tästä hyvästä sinä vedät tien kondikseen ja annat vielä naapurille siitä hyvästä että se ei ENÄÄ uhittele pari puikkoa kossua ja puoli homeisen ruisleivän.
Ja sitten kun tilanne rauhoittuu ja tomu laskeutuu ja olet käynyt toteamassa että eihän sillä pommia ollutkaan. Makaat omassa sängyssä, laitat silmät kiinni ja nukahdat…..samassa naapurin pihamaalla syttyy taskulamppu. Valokiila halkaisee pimeän syysillan ja seuraa polkua naapurin pihalta läheiseen metsään.
Lapioinnin ääni vain katkaisee kuusen oksalla istuvan oravan onanoinnin ja hiljaisuuden muutenkin. Sitten pimeydessä alkaa kuulua kuiskauksena ”Hi hi tihihiii…..ee se hölömö tajunna että miehä sain sen pommin jo valamiiks par viikkova sitten. Kihi. Nyt siitä perkeleestä mie tien sosetta a la Viljo ja sitten mie kusen sen kaevurin tankkiin.”
Tässä on minun versio Pohjois-Korean tilanteesta ja miten minä sen näen.
Hei tämähän oli samalla profetia! Olen uusi Nostokurki....ei kun...Norske.....mikä perkele se oli...Nostradamus!!! Just se.
Ah ja tänään Niinistöstä tulee pressa ja profetioin että....mikään ei muutu. Aurinko ei pala lämpimämpänä, linnut ei laula lujempaa ja krapula aamuna hiljempaa. Talous on edelleen perseellään...minun, sinun ja valtion.
Kevät tulee! Ja Nykäsen Masa pääsi pois linnasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)