Syksy koittaa ja uuden sadon korjuu. Ja nähtävästi myös sydän ja verisuonitaudin todennäköisyyden kasvaminen kertoimella 100.
Jaa miksikö? Noh tässä aamusella käytiin lasten kanssa hieman sienimetsässä, josta kehkeytyikin sitten mustikoiden poiminta reissu. Lasten kanssa metsässä oleminen on yhtä juhlaa...jos siis ajatellaan sitä että tällä hetkellä asustetaan siinä osassa Suomea missä karhun tapaaminen metsässä on lähes yhtä todennäköistä kuin venäläisen tapaaminen samaisessa metsässä. Molempia nimittäin piisaa...... Mutta siis lasten kanssa jos on metsikössä niin se on Jumalan totta että siinä 1000m säteellä ei ole yhtä ainutta luontokappaletta joka ei tietäisi että siinä alueessa on lapsia. Poika varsinkin niin kirkas ääninen että se kun kerran kiekaisee niin etanat vetää kotilon helmat ylös ja pinkaisee tasan toiselle puolelle pitäjää.
No mutta pinna lapsilla metsässä olemiseen on yhtä lyhyt kuin koliikki perheen äidin pinna eli pari litraa mustikoita ja ´poikkeen.
Kotona sitten sain päähäni että perhe saa lähteä ilman minua synttärijuhlille ja isi lähtee puskaan. Hirveällä uholla vielä vaimolle että "Minen tule metästä ennen kuin on ämpäri täynnä mustikoita! Saat tuoda vaikka taksilla eväitä mutta sinne jään jos ei ämpäri ole täynnä kun tulen kotio!". Tämän siitä saatana saa kun asuu pohjanmaan hullujen parissa jonkin aikaa....hirveä uho. No toteutus sitten hieman ontui....eihän niitä mustikoita malttanut kerätä vaan piti painua toiseen mehtään etsimään kanttarelleja.
Autolla hetken sompailtuani löysin niemenkärkeen menevän tien ja sinne siis...järven ääreen etsimään tuota metsän kultaa eli kanttarelleja. No viimein piti vetää stoppi kun tuli viitta "Yksityisalue, tie päättyy" viitta eli pieni uukkari ja samalla huomasin että perhana vieressä ranta ja tasan just sen näköinen paikka että siellä on kanttarelleja. No auto parkkiin ja hipsimään rantaan.....mielessä ajatus siitä että "Perhana...missähän sen yksityisalueen raja muuten menee." No mutta uskaliaana ukkelina ajattelin että pinkaisen rantaan tsekkaamaan sienet ja sitten poikkeen.
Ja TADAA! Kanttarelleja.....poimin kaksi kunnes huomasin että "Mitäs kaarnaa tässä maassa näin paljon on?" ja katse ylös niin puu jonka karhu kuorinut kynsillään paljaaksi. Siinäpä sitten seisoskelin hetkisen miettien pariakin asiaa eli A. karhut väistävät ihmistä jos ihminen pitää meteliä ja B. saatan seisoa kanttarellipussin kanssa yksityisalueella eli summa summaarum: otanko ja alan laulamaan ja pidän karhut loitolla...ja tasan kaiken muunkin öttiäisin mutta jos alan laulamaan niin otanko niskaani perkeleen vihaisen maanomistajan mahdollisesti haulikon kanssa.
Siinä sitten koetin hipsiä rinkiä perkeleen nopeasti hissukseen hyräillen "vuonna -85" kappaletta katsellen samaan aikaan ympärilleni että hyppääkö jostain karhu niskaan tai sitten se maanomistaja. Ikinä ei ole yhtä paljo pelottanut laulaa eppuja.....
tänään pojan kanssa samassa paikassa ihan piruuttaan katsomassa että olisi vielä jäänyt kanttarelleja. Yksi partasuu ukkeli lähti kuin hauki rannasta kun poika kiljaisi meikäläisen olkapäiltä että "ONKOHAN TÄÄLLÄ ITI TIENIÄ??!!!". Itse meinasin saada siellä hämärässä puskassa ns. paska halvauksen koska poika huusi kyseisen asian korvan juuressa ja itse oppinut olemaan metsässä hiljaa. Sitä huutoa se äijjäkin varmaan säikähti niin perkeleesti........luuli varmaan että ollaan maanomistajia!
VastaaPoista