Jarrulevyjä kynttilänvalossa

Mies. Mies on sellainen laitos, jossa periaatteet versus osaaminen on joskus hieman omalaatuisessa suhteessa toisiinsa nähden. Jos vaikka otetaan tilanne jossa pitäisi kasata IKEAn kirjahylly niin mies ottaa ensin ja purkaa koko paketin lattialle ja sitten yrittää kasata sen oman loogisuuden mukaan. Hetken väkerrettyään ja tapeltuaan toteaa sitten että on se perkele ohje kaivettava esiin…tästä jäi 24 mutteria ja ruuvia yli…ja sen kyhäelmän voisi myydä Salvador Dalin 3D teoksena "Valuvat kellot" modernin taiteenmuseoon....tai vastaavaa... No joku vuosi sitten totesin että jarrulevyt pitää vaihtaa silloiseen Tojota Avensikseen. Tietenkin ensimmäisenä googleen pönkittämään omaa ajatusta siitä että ”Eihän se VOI olla vaikea juttu tehdä” ja kuinka ollakaan niin siellähän sitä sanottiin että rengas irti ja vähän irrottelee jarrupaloja + jne diiba daabaa niin levy on irti ja uudet palatkin vaihdettuna. Jes! Tästä lähtee. Sitten mieleeni palautui erään mekaanikon sanat ”Joo tää sun Avensis sitten on sellainen missä on sellaiset ohuemmat jarrulevyt” sillä hän vaihtoi ne taakse jossain kohtaa. No meikäläinen iloisella mielellä ja täynnä mekaanikkotarmoa Motonettiin ja tiskille. ”Moi, haluaisin ostaa Avensikseen etupäähän uudet jarrulevyt ja jarrupalat. Niin ja sitten sellainen että Avensikseen on olemassa kahdenlaisia levyjä: ohuita sekä vähän paksumpia ja minä haluan ne ohuemmat.” Vastaus tuli hieman murtavalla suomella että ”Jåå-å, kyllä meillä on naita hyllyssä. Mä haen ne sulle. Ja tossa noi on ja kassan kautta sitten.” Minä iloisena poikana pihalle kassan kautta ja omalle pihalle. Auto parkkiin, tunkilla etupää ilmaan, rengas irti, jarrupalat irti, uudet tilalle, vasaralla kopauttaminen jarrulevyyn joka tipahti heti irti. Sitten aloin sovittamaan jarrulevyä palojen väliin……..jossa kohtaa alkoi ns. vittuhuutomyrsky. Se s**tanan torpedo oli myynyt sittenkin ne paksummat levyt minulle. Eli levy pakettiin ja naapurilta muistaakseni auto lainaan ja Motonettiin. ”Sinä sitten myit mulle ne paksummat levyt.”, ”Jåå-å nå niinpäs myin.”……….vitutti pikkaisen vaikkakin ne ohuemmat oli vähän halvemmat. Teki silti mieli työntää ne levyt sen myyjän hanuriini yksi kerrallaan ja käytännössä siis näyttää mitä tarkoittaa kun ”Ei mahdu, on liian paksu”. Pöljä myyjä. No eipäs siinä mittään….uusien levyjen kanssa kotiin ja paria hetkeä myöhemmin paketti valmiina oikealta puolelta eli uudet jarrupalat ja levyt. Ja siinä kohtaa huomasin että syksyinen ilta alkoi taittumaan sille pimeämmälle puolelle….kuten koko touhu alkoi kääntymään. Vasemmalta puolelta auto ylös, rengas irti, uudet jarrupalat paikoilleen ja kopautus vasaralla jarrulevyyn ”Klong”. Ei tapahdu mitään. ”Klong Klong”. Vieläkään ei tapahdu mitään. Tässä kohtaa huomautan että ainoa vasara jonka hommaan löysin oli taloutemme pienin vasara..jolla siis saa hakata listanaulojakin paikoilleen voimalla. ”Klong Klong Klong Klong Klong”…..ei heilahdustakaan. Sitten aloitettiin ns. voimalyönnit eli sen minkä jaksaa lyödä. ” Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong”…ei tapahdu mitään, ainoa mikä heiluu on koko perkeleen auto sen tunkin varassa. Hakkailen tällä samalla tavalla pitkän aikaa ja huomaan että tulee pimeää ja oikeasti ei enää meinaa nähdä. Sisältä hakemaan taskulamppu. Löytyy lamppu……muttei toimivia pattereita. Tässä kohtaa pinna suhisee ihan uusissa kierroslukemissa. Ainoa valaisuvaihtoehto jonka keksin oli tuikkukynttilät, joita kopaisin taskuun sen 3-5 kappaletta. Sanotaan näin että hieman vitutti pihamaalla vääntää hakkaamisesta vapisevilla lapasilla pieniin tuikkuihin tulia…ja koko ajatus muutoinkin vitutti synkästi. No tuikut tulilla ja taas hakkaamaan ” Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong”. Nakuttelin siinä yhteensä toista tuntia kunnes alkoi väsymys olemaan luokkaa kova. Ja sitten piippasi päässä ja aloitin ns. raivolla hakkaamisen….eli sen mitä koko kehosta ja siitä saatanan pienestä vasarasta lähtee ” KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG” pieksin sitä jarrulevyä varmaan vartin ja sitten se tipahti irti. Lähes itkin ilosta siinä hempeässä syksyisessä illassa kynttilänvalossa. Uusi levy tilalle ja auto pakettiin muutoinkin. En vaihda enää ikinä jarrulevyjä muuta kuin koko auton kanssa toiseen autoon.

Elossa ollaan

Kuukausi takana ilman tekstejä. Tai no olen minä koettanut kirjoittaa mutta olen vissiin jonkinlaisessa kirjoittajanlukossa.....vaihtoehtoisesti mikään ei ole mennyt perseelleen.

Uutisissakaan ei oikein ole tapahtunut mitään ihmeellistä, oikeastaan lehdistö vaan tunkee sitä mitään sanomatonta shaibaa jos siis lukee pelkästään näitä iltapäivälehtiä joiden otsikot ovat ainakin vetäviä ja reippaasti harhaanjohtavia. Englannista kuulunut että Pippa on sotkeentunut pieniin ihmisiin ja vankeustuomio uhkaa...tai jotain tähän tyyliinhän se oli. Tuosta voisi saada mielikuvan että Pippa on sekaantunut oikein huolella pieniin ihmisiin...eli siis pienikokoisiin aikuisiin ja sitten on pitänyt tapahtua jotain hyvinkin omalaatuista että nasahtaisi tuomioksi 7 vuotta linnaa. No sitten selvisi että joku autossa oli osoittanut aseentapaisela ihmisiä. Täh? Omassa mielessäni siinä setissä on Pippa, pieniä ihmisiä, uhanalaisia eläimiä kyseenalaisesti sijoiteltuna....esim liito-oravasta tehdyt bikinit ja valkoselkätikkahattu tai jotain vastaavaa. Mutta ei taas lukijaa viilattiin linssiin.

Ennustukseni aikaisemmin Pohjois-Korean tilanteesta tuli toteen eli vitut ne mittään ole lopettaneet omia ohjuskokeitaan / vastaavia. Saivat vaan hetkeksi rajojaan auki että saatiin pari tölkkiä ruokaa ja sitten pystyi taas nasauttamaan ohjuksen maisemaan. En käsitä.

Kameran minä menin ostamaan ja koetan opetella ottamaan kuvia. Siinähän sitä on seuraava ilo kun alkaa niistä vituiks menneistä tilanteista ottamaan vielä kuvamateriaalia....jippii.

Oheinen kuva ei ole otettu tällä uudella kameralla vaan Tukholman risteilyltä jonne pääsimme vaimon kanssa lähtemään ensimmäistä kertaa ikinä. Kuva oli pakko ottaa sillä....no onhan toi nyt saakeli hämmentävä mokkula. Mitä tuon pitäisi kuvastaa? Itse olen nähnyt tuon tyyppisen näkymän...tasan 3 kertaa elämäni aikana ja joka kerta lasten lukumäärä on kasvanut. Siitä voi sitten miettiä että mitä se minun mielestä kuvastaa.

Joo......kesärenkaat pitäisi vaihtaa eli juttua alkanee pukkaamaan taas jossain kohtaa......plaah