Tuossa päivänä eräänä aamun keskustelussa vaimon kanssa tuli mieleeni tämä ns. fakta miehistä. Jokainen mies kuulemma on antanut "sille" nimen.
Totesin vaimolleni, että eipä ole sitä vielä tullut tehtyä ja aika monta vuotta on menty ilman nimeä.
Ja kerran on joku näinkin vähäpäitöinen asia unohtunut pitkäksi aikaa niin.....no ajatus lähti hieman lentämään....mitä jos jollain miehellä on tällainen tilanne....olisiko paikallaan ihan pitää nimenantojuhlat?
Lehteen ilmoitus kastajaisista. Papille pyyntö saapua osoitteeseen N.N. ja sukulaiset paikalle. Sitten lähisuvusta vielä sylikummi, jonka tietenkin on pakko kuulua kirkkoon.
Mietin sitä papin ilmettä kun seurakunnan edessä pappi sanoo "No niin eiköhän olisi aika ottaa pienokainen essiin?" ja sankari tempaistaan kastettavaksi.
Kyllä...olin hieman väsynyt....
perjantai 13. joulukuuta 2013
lauantai 9. marraskuuta 2013
Isyys
Katselin tänään ikkunasta ulos harmauteen, jossa pieni poikani käveli ajatuksissaan pitkin pihamaata. Koputin ikkunaan ja hän kääntyi katsomaan ja nähdessään minut hymyili leveästi ja nosti hattua.
Kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskiani.
Mietin sitä isoa taakkaa, jonka isyys tuo hartioille. Vastuu toisesta ihmisestä ja siitä että hänestä kasvattaa järkevän tai edes järkevän tapaisen aikuisen alun. Aikuisuushan tulee sitten ilojen, itkujen, kipujen ja muiden kautta myöhemmin. Mutta se, että on osannut antaa ne oikeat eväät joilla päästä alkuun ja kestää oikealla tavalla ne kaikki kolhut joita elämä tuo.......iso vastuu, joka saa itseni joka kerta kun sitä mietin haukkomana henkeäni ja miettimään että onko minusta oikeasti olemaan esikuvana pienille lapsille.
Tulin isäksi 12.6.2006 keskiyön jälkeen...muistaakseni kello 01 maissa. Olin vieläpä se henkilö, joka piti vaimoni jalat auki synnytyksen ajan...........vaimoni on elämänsä harrastanut voimistelua....ja voin sanoa että se vaati jokaisen voiman rippeen että sai pidettyä jotenkin ne jalat auki. Ja näin siis kun lapseni tuli maailmaan.........ja veti ensimmäisen henkäyksensä. Kyseinen tyttö näytti lähinnä avaruusoliolta....se oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten ensimmäinen huuto ja sitten jossain kohtaa vauvan ensimmäinen peseminen jonka tietenkin minä hoidin. Kädetön.....se varmaan on lähimpänä totuutta jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata sitä tunnetta kun otin sen pienen vauvan kämmenelleni pesemistä varten. Nyt se pieni vauva......7 vuotias mahtava tyttäreni opetteli kanssani kertotauluja saunassa tunti sitten ja viilaa pilkkua enemmän kuin minä ikinä.
Nuorimmaiseni kanssa otimme tänään yhteen otteeseen yhteen ja piti tyttöä istuttaa jäähyllä, jonka jälkeen tyttö juoksi syliin pyytämään anteeksi että haukkui komentavaa isäänsä tyhmäksi.
Miten paljon nuo lapset ovatkaan elämääni muuttaneet......ja miten paljon heiltä saankaan ja miten paljon toivonkaan että sitten joskus kun nuo veijarit ovat isoja että heidän mielestään olisin ollut hyvä isä. Tosin poikani silloin tällöin ottaa minua kaulasta kiinni ja kuiskaa "Sinä olet ihana isi".
Isä. 3 kirjaiminen sana, joka sisältää ison vastuun.
Hyvää isänpäivää kaikille.
Kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskiani.
Mietin sitä isoa taakkaa, jonka isyys tuo hartioille. Vastuu toisesta ihmisestä ja siitä että hänestä kasvattaa järkevän tai edes järkevän tapaisen aikuisen alun. Aikuisuushan tulee sitten ilojen, itkujen, kipujen ja muiden kautta myöhemmin. Mutta se, että on osannut antaa ne oikeat eväät joilla päästä alkuun ja kestää oikealla tavalla ne kaikki kolhut joita elämä tuo.......iso vastuu, joka saa itseni joka kerta kun sitä mietin haukkomana henkeäni ja miettimään että onko minusta oikeasti olemaan esikuvana pienille lapsille.
Tulin isäksi 12.6.2006 keskiyön jälkeen...muistaakseni kello 01 maissa. Olin vieläpä se henkilö, joka piti vaimoni jalat auki synnytyksen ajan...........vaimoni on elämänsä harrastanut voimistelua....ja voin sanoa että se vaati jokaisen voiman rippeen että sai pidettyä jotenkin ne jalat auki. Ja näin siis kun lapseni tuli maailmaan.........ja veti ensimmäisen henkäyksensä. Kyseinen tyttö näytti lähinnä avaruusoliolta....se oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten ensimmäinen huuto ja sitten jossain kohtaa vauvan ensimmäinen peseminen jonka tietenkin minä hoidin. Kädetön.....se varmaan on lähimpänä totuutta jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata sitä tunnetta kun otin sen pienen vauvan kämmenelleni pesemistä varten. Nyt se pieni vauva......7 vuotias mahtava tyttäreni opetteli kanssani kertotauluja saunassa tunti sitten ja viilaa pilkkua enemmän kuin minä ikinä.
Nuorimmaiseni kanssa otimme tänään yhteen otteeseen yhteen ja piti tyttöä istuttaa jäähyllä, jonka jälkeen tyttö juoksi syliin pyytämään anteeksi että haukkui komentavaa isäänsä tyhmäksi.
Miten paljon nuo lapset ovatkaan elämääni muuttaneet......ja miten paljon heiltä saankaan ja miten paljon toivonkaan että sitten joskus kun nuo veijarit ovat isoja että heidän mielestään olisin ollut hyvä isä. Tosin poikani silloin tällöin ottaa minua kaulasta kiinni ja kuiskaa "Sinä olet ihana isi".
Isä. 3 kirjaiminen sana, joka sisältää ison vastuun.
Hyvää isänpäivää kaikille.
lauantai 19. lokakuuta 2013
Soulin keikka Osa 1
Tässä väsymystä vastaan tapellessa ja iltaa odotellessa että lähtisi jonnekin syömään pitänee summata reissun tähän astinen saldo....joka on mittakaavassaan massiivinen.
Eli eilen.....joo oli se eilen olin tekemässä lähtöä Souliin työmatkalle ja aamun pakkailin viimeisiä kamoja matkaan ja kun kaikki oli kondiksessa soitin taksin.
Soiton jälkeen pistin laukut kiinni otin takin niskaan ja pihalle taksia vartoomaan. Kello on tässä kohtaa n. 10.50.
Odottelin kello 11.05 asti jolloin alkoi jälleen joku pieni ääni sanomaan että ettei vaan olisi taksi tehnyt tepposet. Soitto Joutsenon taksille että missäs mun pirssini on? Taksikeskuksesta kommentti että "Tämän mukaan sut on jo haettu." Johon minä lakonisesti että "No nähtävästi ei ole haettu. Olen menossa 11.24 junaan ja alkaisi olemaan kiire että saisinko sen auton nyt?" Joo lähetetään auto samantien, oli kommentti. Kello tikittää eteenpäin...vilkaisen junan tilanteen että onko se myöhässä.. VR:n järjestelmä näyttää että arvioitu saapumisaika olisi 11.38. Huh huh totean...no ei siinä mittään odotellaan. Kello tulee 11.15...11.17....tässä kohtaa alkaa vikavillat nousemaan. Ei näy autoa. Kipaisen naapurissa että josko joku heittäisi junalle. Ei ole ketään kotona. Soitto toiselle naapurille joka sanoo lähtevänsä heittämään minut junalle. Naapuri tulee pihaan 11.24 joka siis lähtöaika junalle.....ei näy taksia edelleenkään. Eikä näkynyt vastaantulijoissa yhtään taksia mitä juna-asemalle ajettiin.
Ehdin juna-asemalle ja juna saapuukin 11.44. Olen onnellinen junan myöhästymisestä. Kampean junaan ja konduktööri tulee leimaamaan lippua. Sanon hänelle "No nyt kuulet sellaisen jutun mitä et tänään tai ehkä ikinä ole kuullut. Kiitos kun olette myöhässä sillä taksi ryssi niin pahasti hommat että olisin aika kusessa." Konduktööri "No en ole kuullut ennen tuota. Tota.....eihän sulla ole kamal kiire sinne lennolle? Kun meidän veturista ei saada täysiä tehoja pihalle niin myöhästytään kokoajan lisää." Repeän nauramaan ja sanon "Ei todellakaan haittaa mulla on aikaa aina 16.30 asti eli hyvin ehdin."
Juna körötteleepi Tikkurilaan ja ollaan 40 min aikataulusta jäljessä. Nou hätä.
Taksilla juna-asemalla ja kerron taksisuharille aamun kokemuksesta. Saan vinkin "Tee valitus taksivalvontaan. Ei tuo ole hyväksyttävää mitenkään." Kerron että todellakin teen.
Pääsen lentokentälle ja käyn syömässä rauhassa.
Otan vinkistä vaarin ja haahuilen eri kaupoissa etsimässä lentosukkia. Viimein löydän kaupan jossa on oikean kokoisia sukkia jopa.. Ja sitten lähimpään vessaan. Ihan helvetin pieneen koppiin jossa vaihdan sukat. Tulen ulos kopista ja vessaan tulee pieni poika isänsä kanssa. Poika toteaa koppiin mennessään isälleen "Tää on ihan kamalan pieni koppi". Teki mieli sanoa pojalle että "EIPÄS OLE!"
Sitten ei muuta kuin portille jossa boardingin piti alkaa 16.45 joka alkaakin sitten 1720. Myöhässä ollaan...taas.
Tässä odotellessa kävin viereisessä vessassa...niissä kopeissa olisi voinut heitellä kärrynpyöriä osumatta seinään...vitutti.
Nou hätä.
Lentoon lähtiessä tapahtuu taas jälleen sama kuin aina ennenkin että kone lähtee liikkeelle ja alkaa paineentasaus jossa kohtaa minä nukahdan ja herään ilmassa. Normi setti.
Lennon aikana katselen leffan ja vielä toistakin. Sitten koetan saada unen päästä kiinni. Viimein nukahdan. Herään siihen n. 1-2 tunnin jälkeen kun vieressä istunut täti neppaa kassinsa penkkiin ns. huolella.....herätys siis sellainen "MITÄ KUKA SAATANA!" tyyppinen eli sen jälkeen unen saaminen täyttä unta....tai no siis haavetta.
Ei mitään päästään Souliin. Ja sitten siirrytään junaan lauman mukana joka vie johonkin toiseen osaan terminaalia.....tässä kohtaa jo hieman tuntuu että mitähän tästäkin tulee.
Jonossa on pari suomalaista ja hieman ennen passintarkastusta kysyn heiltä että "Hei mitä ne pikkulaput muuten oli mitä se yksi likka jakeli koneessa ja meni mun ohi huomaamatta?" "Tota ne on sellaisia maahantuloilmoitus lappuja jotka tossa hetken päästä sulta vaaditaan." "No voi ny vittu....ok tossahan niitä on pöydällä." Täyttelen lappusen lennossa ja sitten pikku-ukkelille lappu kouraan. Meitsin etusormet lukijaan ja naamasta otetaan kuva....itketti nähdä se kuva. Kaveri sanoo että TSingdongding jne jne......minä että mitä? "Juu kan kooo". Selvä ja kiitti.
Sitten kamojen kanssa eteenpäin. Kävelen kohti taksiasemaa kun tulee taksimies kysymään että tarttetko kyydin...englanniksi. Mä että joo tartten. Kamat autoon ja kohti Soulia. Matkalla funtsin että olikohan se viisasta parin päivän takia vaihtaa 150 egeä woneiksi......ja tätä pyöritän päässäni koko matkan. Taksikuski kertoo nähtävyyksistä ja ajelee....no varmaan paikalliseen tyyliin rauhallisesti...itsellä parissa kohtaa meinasi sydän käydä kurkussa.
Sitten päästään kohteeseen 1.5 h myöhemmin. Ja kaveri heittää että "it will make 150.000 wons". No voi vittu.....otin sitten just sen kalleimman version tulla perille. Ei mennyt hukkaan rahan vaihto......paloi se satanen että heilahti.
Kamat huoneeseen ja käymään COEX centerissä jossa on ensi viikolla konferenssikin. Matkalla neppailen kuvia ja näytän tasan turistilta. Väsynyt katse silmissä ja suu auki + kamera handussa.
COEX centerissä käväisen syömässä.....Burger Kingissä....säälittävää...tiedetään...
Sitten löydän akvaarion jossa käyn turistina häärimässä eli neppailemassa kuvia ja yhtä perhettä jeesasin ottamalla heidän puhelimellaan kuvan koko perheestä.
Hieno akvaario.
Sitten hotellin kautta etsimään jotain kauppaa mistä saa juotavaa. Haahuilen katuja ja viimein totean että nyt on saatava kahvi. Menen kahvilaan joka tietenkin on joku jenkkilän ketju.....siellä likka kysyy että "Wat kaint of koffii?" Meikän väsyneisiin silmiin osuu ekana sana Americano...sanon sen......likka kysyy "Small ol lekulal?".....minä mietin että mistä minä tiedän....no "Lekulal....ei ku regular". Saa käteeni sellaisen lätkän joka piippaa kun tilaus on valmis...haahuilen ulos pöytään istumaan ja koetan saada kameraa laukkuun....ja samassa se lätkä alkaa rääkymään. Ei kun kamat kantoon ja sisälle hakemaan kahvi. Siellä odotti tuoppi kannen kanssa. Kiitän ja painuin pihalle sen tuoppini kanssa. Sitten muistan.....ei vittu......ei kait se Americano ollut musta kahvi. Kansi pois.......no sitä se oli....kiehuvan kuumaa ja helvetin paljon. Jippii....en tykkää mustasta kahvista. Naukkailen kuppini hissukseen pois ja seuraan kun muiden kahvilassa olijoiden vitutuskäyräu nousee kertaluokalla kun heidän täydellisen väärin kahvilan viereen parkkeerattujen autojen viereen hyppää paikallinen parkkipirkko.
Naukkailen kahvini ja sisällä kysyn tarjoilijalta joka iloisesti toivotti minulle englanniksi hyvät päivän jatkot. No minä tietenkin kysymään että missä on lähin kioski tai kauppa mistä voisi ostaa vettä tai muuta juotavaa. Kaveri menee sellaiseen lukkoon ettei pihalle tule kuin piipittävällä äänellä koreaa...vähän. Minä kiitän ja painun pihalle.
Seuraava ovi kahvilasta on kioski. Nauratti.
Ei kun sisälle ja sieltä ekana iso vesipullo ja sitten katselin että "Kappas tässä on tuontioluita ja helvetin kalliita sellaisia....tossahan on näiden alapuolella mineraalivettä...siinä on sininen vesipisaran kuvakin." Ostan tuotteet.
Painun omaan huoneeseen ja tuijottelen tätä mysteerilekaa. Avaan sen....ei sihahdusta. No vettä se on....eka hörppy......ei helvetti tämähän on viinaa. Lähempi tarkastelu ja totta 19% Sojua.....guuglen mukaan.
Nauroin aikalailla lujaa.
No sitten lähdin alakertaan kysymään että onko täällä missäpäin mahdollisuutta silittää paitoja. Saan vastauksen ja painun takaisin hissiin ja kortti koneeseen ja 10 kerrokseen painallus. Välähtää punainen valo....hissi ei liiku. Tulee toinen heebo hissiin neppaa kortin koneeseen ja tadaa painutaan kerrokseen 11. Minä jään hieromaan omaa korttiani koneeseen joka välkyttää vaan punaista.....nauran taas.
Pääsen vain respaan hissillä. Ja sieltä itselle uusi kortti......likka näki vissiin silmistä että tällä jätkällä ei ole paras päivä menossa...ja antoi kaksi korttia.
Nyt venttaan että tulisi ns. ruoka-aika...tai no onhan se jo....Suomessa lounas aika ja täällä kai päivällinen. Väsyttää aivan jäätävästi. Pakko tästä on hipsiä safkaamaan.........jos jollekulle tutulle tulee korttii pohjois-koreasta niin no.....siellä sitten.....
Bon appetit
p.s. huomenna meinaan mennä metroon........jänskättää....ihan syystäkin...
Eli eilen.....joo oli se eilen olin tekemässä lähtöä Souliin työmatkalle ja aamun pakkailin viimeisiä kamoja matkaan ja kun kaikki oli kondiksessa soitin taksin.
Soiton jälkeen pistin laukut kiinni otin takin niskaan ja pihalle taksia vartoomaan. Kello on tässä kohtaa n. 10.50.
Odottelin kello 11.05 asti jolloin alkoi jälleen joku pieni ääni sanomaan että ettei vaan olisi taksi tehnyt tepposet. Soitto Joutsenon taksille että missäs mun pirssini on? Taksikeskuksesta kommentti että "Tämän mukaan sut on jo haettu." Johon minä lakonisesti että "No nähtävästi ei ole haettu. Olen menossa 11.24 junaan ja alkaisi olemaan kiire että saisinko sen auton nyt?" Joo lähetetään auto samantien, oli kommentti. Kello tikittää eteenpäin...vilkaisen junan tilanteen että onko se myöhässä.. VR:n järjestelmä näyttää että arvioitu saapumisaika olisi 11.38. Huh huh totean...no ei siinä mittään odotellaan. Kello tulee 11.15...11.17....tässä kohtaa alkaa vikavillat nousemaan. Ei näy autoa. Kipaisen naapurissa että josko joku heittäisi junalle. Ei ole ketään kotona. Soitto toiselle naapurille joka sanoo lähtevänsä heittämään minut junalle. Naapuri tulee pihaan 11.24 joka siis lähtöaika junalle.....ei näy taksia edelleenkään. Eikä näkynyt vastaantulijoissa yhtään taksia mitä juna-asemalle ajettiin.
Ehdin juna-asemalle ja juna saapuukin 11.44. Olen onnellinen junan myöhästymisestä. Kampean junaan ja konduktööri tulee leimaamaan lippua. Sanon hänelle "No nyt kuulet sellaisen jutun mitä et tänään tai ehkä ikinä ole kuullut. Kiitos kun olette myöhässä sillä taksi ryssi niin pahasti hommat että olisin aika kusessa." Konduktööri "No en ole kuullut ennen tuota. Tota.....eihän sulla ole kamal kiire sinne lennolle? Kun meidän veturista ei saada täysiä tehoja pihalle niin myöhästytään kokoajan lisää." Repeän nauramaan ja sanon "Ei todellakaan haittaa mulla on aikaa aina 16.30 asti eli hyvin ehdin."
Juna körötteleepi Tikkurilaan ja ollaan 40 min aikataulusta jäljessä. Nou hätä.
Taksilla juna-asemalla ja kerron taksisuharille aamun kokemuksesta. Saan vinkin "Tee valitus taksivalvontaan. Ei tuo ole hyväksyttävää mitenkään." Kerron että todellakin teen.
Pääsen lentokentälle ja käyn syömässä rauhassa.
Otan vinkistä vaarin ja haahuilen eri kaupoissa etsimässä lentosukkia. Viimein löydän kaupan jossa on oikean kokoisia sukkia jopa.. Ja sitten lähimpään vessaan. Ihan helvetin pieneen koppiin jossa vaihdan sukat. Tulen ulos kopista ja vessaan tulee pieni poika isänsä kanssa. Poika toteaa koppiin mennessään isälleen "Tää on ihan kamalan pieni koppi". Teki mieli sanoa pojalle että "EIPÄS OLE!"
Sitten ei muuta kuin portille jossa boardingin piti alkaa 16.45 joka alkaakin sitten 1720. Myöhässä ollaan...taas.
Tässä odotellessa kävin viereisessä vessassa...niissä kopeissa olisi voinut heitellä kärrynpyöriä osumatta seinään...vitutti.
Nou hätä.
Lentoon lähtiessä tapahtuu taas jälleen sama kuin aina ennenkin että kone lähtee liikkeelle ja alkaa paineentasaus jossa kohtaa minä nukahdan ja herään ilmassa. Normi setti.
Lennon aikana katselen leffan ja vielä toistakin. Sitten koetan saada unen päästä kiinni. Viimein nukahdan. Herään siihen n. 1-2 tunnin jälkeen kun vieressä istunut täti neppaa kassinsa penkkiin ns. huolella.....herätys siis sellainen "MITÄ KUKA SAATANA!" tyyppinen eli sen jälkeen unen saaminen täyttä unta....tai no siis haavetta.
Ei mitään päästään Souliin. Ja sitten siirrytään junaan lauman mukana joka vie johonkin toiseen osaan terminaalia.....tässä kohtaa jo hieman tuntuu että mitähän tästäkin tulee.
Jonossa on pari suomalaista ja hieman ennen passintarkastusta kysyn heiltä että "Hei mitä ne pikkulaput muuten oli mitä se yksi likka jakeli koneessa ja meni mun ohi huomaamatta?" "Tota ne on sellaisia maahantuloilmoitus lappuja jotka tossa hetken päästä sulta vaaditaan." "No voi ny vittu....ok tossahan niitä on pöydällä." Täyttelen lappusen lennossa ja sitten pikku-ukkelille lappu kouraan. Meitsin etusormet lukijaan ja naamasta otetaan kuva....itketti nähdä se kuva. Kaveri sanoo että TSingdongding jne jne......minä että mitä? "Juu kan kooo". Selvä ja kiitti.
Sitten kamojen kanssa eteenpäin. Kävelen kohti taksiasemaa kun tulee taksimies kysymään että tarttetko kyydin...englanniksi. Mä että joo tartten. Kamat autoon ja kohti Soulia. Matkalla funtsin että olikohan se viisasta parin päivän takia vaihtaa 150 egeä woneiksi......ja tätä pyöritän päässäni koko matkan. Taksikuski kertoo nähtävyyksistä ja ajelee....no varmaan paikalliseen tyyliin rauhallisesti...itsellä parissa kohtaa meinasi sydän käydä kurkussa.
Sitten päästään kohteeseen 1.5 h myöhemmin. Ja kaveri heittää että "it will make 150.000 wons". No voi vittu.....otin sitten just sen kalleimman version tulla perille. Ei mennyt hukkaan rahan vaihto......paloi se satanen että heilahti.
Kamat huoneeseen ja käymään COEX centerissä jossa on ensi viikolla konferenssikin. Matkalla neppailen kuvia ja näytän tasan turistilta. Väsynyt katse silmissä ja suu auki + kamera handussa.
COEX centerissä käväisen syömässä.....Burger Kingissä....säälittävää...tiedetään...
Sitten löydän akvaarion jossa käyn turistina häärimässä eli neppailemassa kuvia ja yhtä perhettä jeesasin ottamalla heidän puhelimellaan kuvan koko perheestä.
Hieno akvaario.
Sitten hotellin kautta etsimään jotain kauppaa mistä saa juotavaa. Haahuilen katuja ja viimein totean että nyt on saatava kahvi. Menen kahvilaan joka tietenkin on joku jenkkilän ketju.....siellä likka kysyy että "Wat kaint of koffii?" Meikän väsyneisiin silmiin osuu ekana sana Americano...sanon sen......likka kysyy "Small ol lekulal?".....minä mietin että mistä minä tiedän....no "Lekulal....ei ku regular". Saa käteeni sellaisen lätkän joka piippaa kun tilaus on valmis...haahuilen ulos pöytään istumaan ja koetan saada kameraa laukkuun....ja samassa se lätkä alkaa rääkymään. Ei kun kamat kantoon ja sisälle hakemaan kahvi. Siellä odotti tuoppi kannen kanssa. Kiitän ja painuin pihalle sen tuoppini kanssa. Sitten muistan.....ei vittu......ei kait se Americano ollut musta kahvi. Kansi pois.......no sitä se oli....kiehuvan kuumaa ja helvetin paljon. Jippii....en tykkää mustasta kahvista. Naukkailen kuppini hissukseen pois ja seuraan kun muiden kahvilassa olijoiden vitutuskäyräu nousee kertaluokalla kun heidän täydellisen väärin kahvilan viereen parkkeerattujen autojen viereen hyppää paikallinen parkkipirkko.
Naukkailen kahvini ja sisällä kysyn tarjoilijalta joka iloisesti toivotti minulle englanniksi hyvät päivän jatkot. No minä tietenkin kysymään että missä on lähin kioski tai kauppa mistä voisi ostaa vettä tai muuta juotavaa. Kaveri menee sellaiseen lukkoon ettei pihalle tule kuin piipittävällä äänellä koreaa...vähän. Minä kiitän ja painun pihalle.
Seuraava ovi kahvilasta on kioski. Nauratti.
Ei kun sisälle ja sieltä ekana iso vesipullo ja sitten katselin että "Kappas tässä on tuontioluita ja helvetin kalliita sellaisia....tossahan on näiden alapuolella mineraalivettä...siinä on sininen vesipisaran kuvakin." Ostan tuotteet.
Painun omaan huoneeseen ja tuijottelen tätä mysteerilekaa. Avaan sen....ei sihahdusta. No vettä se on....eka hörppy......ei helvetti tämähän on viinaa. Lähempi tarkastelu ja totta 19% Sojua.....guuglen mukaan.
Nauroin aikalailla lujaa.
No sitten lähdin alakertaan kysymään että onko täällä missäpäin mahdollisuutta silittää paitoja. Saan vastauksen ja painun takaisin hissiin ja kortti koneeseen ja 10 kerrokseen painallus. Välähtää punainen valo....hissi ei liiku. Tulee toinen heebo hissiin neppaa kortin koneeseen ja tadaa painutaan kerrokseen 11. Minä jään hieromaan omaa korttiani koneeseen joka välkyttää vaan punaista.....nauran taas.
Pääsen vain respaan hissillä. Ja sieltä itselle uusi kortti......likka näki vissiin silmistä että tällä jätkällä ei ole paras päivä menossa...ja antoi kaksi korttia.
Nyt venttaan että tulisi ns. ruoka-aika...tai no onhan se jo....Suomessa lounas aika ja täällä kai päivällinen. Väsyttää aivan jäätävästi. Pakko tästä on hipsiä safkaamaan.........jos jollekulle tutulle tulee korttii pohjois-koreasta niin no.....siellä sitten.....
Bon appetit
p.s. huomenna meinaan mennä metroon........jänskättää....ihan syystäkin...
torstai 17. lokakuuta 2013
Soulia pukkaa ja juttuja mitä mieleen pukahtanut
Jo vain...kuten otsikkokin jo sanoo niin tässä ollaan pakkaus puuhissa.....tai no käytännössä pesty vaatteita ja odotellaan niiden kuivamista ennen kuin pakataan....ja Souliin Etelä-Koreaan olllaan matkalla työreissulle.
Ajattelin siis hieman kirjoittaa jotain että saan ajatuksia pois siitä että huomenna tempaisen itseni kulttuuriin josta on yhtä paljon tietoa sekä osaamista kuin teinipojalla rintaliivien avaamisesta.
Yksi tarina mikä tällä viikolla lasten kanssa touhuamisesta tuli päähän on jäänyt kirjaamatta. Ja siitä vaikka pari sanaa.
Eli tarina akaa siitä,että aikoinaan kun meille syntyi vanhin tyttäremme olimme tehneet hoitopöydän pesukoneen päälle kylppäriin. Siinä sitten eräänä iltana vaihdoin vaippaa tytölle ja juuri kun olin saanut paketin auki niin kuului varoitusääni...."prööt". Taisin alkaa hihittelemään pienen vauvan pierulle kun samantien tuli sitten äänen perässä "satsit" ja suoraan meikäläisen päälle. Siinä sitten seisoin soossit sylissä,vaimo nauroi vieressä ja minä ajattelin että "Tätäkö tämä tulee sitten olemaan?".
No ei siinä mitään. Tuon jälkeen alkoikin sitten jo tottumaan siihen, että saa osumia silloin tällöin.
Sitten syntyi poikamme. Samanlainen tilanne eli poikavauva samalla hoitopöydällä ja minä vaihtamassa vaippaa. "PRÖÖT" ja minä hyppään Matrix tyyppisesti pois tieltä kun ilmassa lentää "kaikenlaista". Sitten vaimolle kommentti "Kato!! Näitkö! Vähänkö olin nopea! On kato jo kokemusta!" Käännyin takaisin vaihtamaan vaippaa ja pääsen "ampumasektoriin" niin ilman varoääntä poika lataa ihan kaiken mitä ammuttavissa oli. Siinä olisi Pohjois-Korean tykistökin kateellinen siitä latauksen määrästä mitä päälleni lensi. Siinä sitten olin jälleen kerran...yltä päältä siinä itsessään.....ja vaimo nauraa kikattaa vieressä.....
Nykyään sitä ei sitten enää joudukaan olemaan maalitauluna. Mutta sain minä yhdellä työreissulla tekstiviestin puhelimeen aamulla vaimolta jossa luki "Asioita mitä ei usko koskaan kuulevansa lapsensa suusta. "ÄITI SAARA KAKKASI KIRJAAN!"
Lapsiperheen elämä.....tiukkaa shittiä....ja joskus löysääkin...
tiistai 17. syyskuuta 2013
Fear of the Dark
Pimeän pelko. Sepä olikin ainoita asioita ihan helvetin isojen hämähäkkien lisäksi jota itse pienenä poikana pelkäsin. Montakohan kertaa makasin sängyssä pikku-ukkelina tuijottaen pelosta täristen sitä helvetin potan vieressä pistorasiassa hehkuvaa Tiikeri (Nalle Puhista) yövaloa, joka hohti oranssina valona pilkkopimeässä.
Onneksi en silloin ollut likinäköinen sillä se olisi muistuttanut lähinnä jotain demonin silmää siinä tapauksessa.....hieno keksintö kertakaikkiaan.
Jaa että mitä pelkäsin pimeässä? No lukekaa nyt perkele näitä tekstejä niin ehkä voi päästä käsiksi siihen että tässä telkänpöntössä joka on näiden hartioiden väliin kasvanut saattaa ihan silloin tällöin pyöriä ihan hemmetin hämäriä asioita.......ja pikku nappulana pimeässä..kyllä siellä viirasi aika omituisia öttiäisiä.
No nyt sitten illalla pääsin näkemään senkin, että oma poikani friikkasi pimeästä. Aivan jäätävällä setillä vielä: lue huuto itku rääkyminen......vaikka ovi hänen huoneeseen auki jonka etupuolella heti lamppu katossa, pojan seinällä lukulamppu päällä....ja poika rääkyy pimeän pelkoa. Itsellä hieman kiehutti kun ei siellä edes ollut PIMEÄÄ! No sitten käytiin lyhyt dialogi että aiheesta että mikäs se nyt sitten oikein oikeasti pelottaa.
Poikani: "Mua pejottaa sängyn alunen että siellä on jokin."
Minä: "Eihän siellä ole kuin pölypalloja."
Poikani: "NO ENTÄ JOS ON!!!"
Minä: "Ei siellä OLE MITÄÄN!"
Poikani:"ENTÄ JOS ON?!!!"
Voi luvata että oli lähempänä kuin nanosekunnin päässä että tapahtuisi seuraavaa http://www.youtube.com/watch?v=KntK1ZENcIU ja vielä sillä tasolla missä Ville laittaa kaiken näyttelijän lahjansa peliin.....mutta ihan traumojen välttämiseksi jätin tekemättä....
Minä: "No mutta kun ei siellä ole mitään!!"
Poikani: "NO MUTTA ENTÄ JOS ON!"
Tässä kohtaa itselläni alkoi viheltämään.
"Poika. Pois sängystä."
Sänky kyljelleen ja irrottamaan sängyn jalkoja. Neppailin kaikki 4 jalkaa irti, laitoin lakanan ojennukseen
ja sanoin pojalle "No nyt siellä sängyn alla ei mahdu olemaan edes muurahainen saatikka mikään ihmissusi (josta oli hetkeä aikaisemmin vaihdettu muutama sananen) eikä edes muurahaisihmissutta eikä käytännössä edes niitä pölypallojakaan.
Pojan ilma oli näkemisen arvoinen. Se epäuskoinen katse siitä kun hänelle valkeni että "Ei hemmetti, jos sängyssä ei ole jalkoja niin ei siellä allakaan mitään voi olla."
Todettakoon tähän kohtaan että tämä jalkojen poistaminen sängystä on pääni sisällä suunniteltu jo silloin kun itse pelkäsin pimeää. Nykyään en enää pelkää....ellei siellä ole joku muurahaisihmissusi / vastaava........pitääköhän mun sahata työpöydästä jalat.....
Onneksi en silloin ollut likinäköinen sillä se olisi muistuttanut lähinnä jotain demonin silmää siinä tapauksessa.....hieno keksintö kertakaikkiaan.
Jaa että mitä pelkäsin pimeässä? No lukekaa nyt perkele näitä tekstejä niin ehkä voi päästä käsiksi siihen että tässä telkänpöntössä joka on näiden hartioiden väliin kasvanut saattaa ihan silloin tällöin pyöriä ihan hemmetin hämäriä asioita.......ja pikku nappulana pimeässä..kyllä siellä viirasi aika omituisia öttiäisiä.
No nyt sitten illalla pääsin näkemään senkin, että oma poikani friikkasi pimeästä. Aivan jäätävällä setillä vielä: lue huuto itku rääkyminen......vaikka ovi hänen huoneeseen auki jonka etupuolella heti lamppu katossa, pojan seinällä lukulamppu päällä....ja poika rääkyy pimeän pelkoa. Itsellä hieman kiehutti kun ei siellä edes ollut PIMEÄÄ! No sitten käytiin lyhyt dialogi että aiheesta että mikäs se nyt sitten oikein oikeasti pelottaa.
Poikani: "Mua pejottaa sängyn alunen että siellä on jokin."
Minä: "Eihän siellä ole kuin pölypalloja."
Poikani: "NO ENTÄ JOS ON!!!"
Minä: "Ei siellä OLE MITÄÄN!"
Poikani:"ENTÄ JOS ON?!!!"
Voi luvata että oli lähempänä kuin nanosekunnin päässä että tapahtuisi seuraavaa http://www.youtube.com/watch?v=KntK1ZENcIU ja vielä sillä tasolla missä Ville laittaa kaiken näyttelijän lahjansa peliin.....mutta ihan traumojen välttämiseksi jätin tekemättä....
Minä: "No mutta kun ei siellä ole mitään!!"
Poikani: "NO MUTTA ENTÄ JOS ON!"
Tässä kohtaa itselläni alkoi viheltämään.
"Poika. Pois sängystä."
Sänky kyljelleen ja irrottamaan sängyn jalkoja. Neppailin kaikki 4 jalkaa irti, laitoin lakanan ojennukseen
ja sanoin pojalle "No nyt siellä sängyn alla ei mahdu olemaan edes muurahainen saatikka mikään ihmissusi (josta oli hetkeä aikaisemmin vaihdettu muutama sananen) eikä edes muurahaisihmissutta eikä käytännössä edes niitä pölypallojakaan.
Pojan ilma oli näkemisen arvoinen. Se epäuskoinen katse siitä kun hänelle valkeni että "Ei hemmetti, jos sängyssä ei ole jalkoja niin ei siellä allakaan mitään voi olla."
Todettakoon tähän kohtaan että tämä jalkojen poistaminen sängystä on pääni sisällä suunniteltu jo silloin kun itse pelkäsin pimeää. Nykyään en enää pelkää....ellei siellä ole joku muurahaisihmissusi / vastaava........pitääköhän mun sahata työpöydästä jalat.....
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Kuumeessa kuuppani kiehuu
Kipusi kamala kuume kroppaani. Kopautti koko kehon kipeäksi. Kerpele.
Kamalaa kokea keskiviikkona krapulaakin kamalampi kohtalo. Kääk.
Kyykkäsi kaikki kivat kikkailut kuten kovalevyjen kiinnittely kellarissa. Kismittää.
Kehoni kenties kuihtuu kivaan kondikseen?! Kuka kehtasi käkättää?!!!!!!!!!!!!
Kihisen kiukusta kun kehtaakin kaikenlaiset kivut kroppaani kivuta.
Kaikenlaista.
Kamalaa kokea keskiviikkona krapulaakin kamalampi kohtalo. Kääk.
Kyykkäsi kaikki kivat kikkailut kuten kovalevyjen kiinnittely kellarissa. Kismittää.
Kehoni kenties kuihtuu kivaan kondikseen?! Kuka kehtasi käkättää?!!!!!!!!!!!!
Kihisen kiukusta kun kehtaakin kaikenlaiset kivut kroppaani kivuta.
Kaikenlaista.
perjantai 2. elokuuta 2013
Kesäloman jälkeen...
Ohhoh ja taas kamala tauko kirjoittamisessa. No puolustuksena se, että olin lomalla ja keskityin valokuvaamiseen ja lasten kanssa olemiseen.
Enkä oikein tiedä onko nytkään mitään ihmeempää sanottavaa. Ainoa asia mikä oikeastaan tulee mieleen viime päiviltä, josta pitää kommentoida on tällä hehkutetut kuvat naisista synnytyksen jälkeen. Itselläni kävi mielessä sellainen asia, että missä on ne kuvat miehistä synnytyksen jälkeen? Ja tässä kohtaa osa tätä lukevista ajattelee että "Hei hei hei! Miehen kroppa ei käy läpi mitään myllerrystä eikä jää synnytyksestä arpia jne jne..." Eikö totta?
No entäpäs sitten blogit jotka ovat hirveän suosittuja joissa perheen äidit kertovat lapsiperheen arjesta sanoin sekä kuvin.
Muistan edelleen meidän ensimmäisen lapsen aikana pidetyn "koulutuksen" siitä mitä on kun perhe saa lapsen. Luennon pitäjä aloitti siitä miten hän oikein ihannoi sitä Valittujen Palojen tekstiä missä joku perheen isä kertoi miten ME saamme lapsen ja että "Juuri NÄIN. Me saamme lapsen! Ei vain äiti!" ja että "Isällä on ISO rooli!". Ja sen jälkeen 2-3 h luentoa aiheesta "Äidin rooli lapsen kasvattamisessa". Parhaita vetoja oli muun muassa mielestäni se, että "Äiti voi olla lapsestaan erossa yhtä monta päivää kuin lapsella on ikää VUOSISSA!".
Tässä kohtaa nauroimme vaimoni kanssa keskenämme takapenkissä luennoijan (nainen, 5 lasta) puhtaalle sekopäisyydelle.
Mihin helvettiin se isä hävisi?
Olen pari vuotta ajatellut että pitäisi kirjoittaa kirja, jossa olisi tarinoita eri iseiltä lapsien kanssa olemisesta ja hassuista tapahtumista. Mihin helvettiin ne isät aina unohtuu?
Ja per**le tämä ei ole kritiikki niitä naisten kuvia kohtaan tai sitä että naisten blogeja on niin paljon äitiydestä. Ihan mahtavaa että niitä on ja se kertookin kuvan siitä että nainen on edelleen isossa, tärkeässä roolissa lasten kasvattamisessa mutta ei se poista sitä että meitä (ainakin osaa) isejä vituttaa se että olemme vain sivuroolissa koko touhussa. No eihän se näin ole mutta siltä se tuntuu....siis se kuva jonka mm. media luo.
Plaah.......itse olin 5 viikkoa lasteni kanssa ja kyllä, hajosin välillä väsymyksen vuoksi ja mm. aina yhtä mahtavassa facebookissa asiasta avauduin. Joo totta ei voi verrata siihen että nainen on esim minimissään 9 kk vauvan kanssa kotona tai kuten oma vaimoni 7 vuotta. Me isät väännetään siellä työpaikalla duunia ja murehditaan että miten vaimo jaksaa kotona lapsen tai lasten kanssa. Kuka niistä jutuista kirjoittaa tarinoita? Kertoo pahasta mielestä kun ei saa olla lasten kanssa ja että yksi päivä huomaa ettei perhana tiedä omien lastensa parhaiden kavereiden nimiä tai muuta vastaavaa.
Ei kukaan.
No mä tiedän omien lasteni parhaiden kavereiden nimet nyt loman jälkeen ja tiedän monta muutakin juttua lapsistani.
Palatakseni niihin kuviin miehistä versus raskauden läpikäyneistä naisista. Totta, me miehet selvitään vähemmällä. Ehkä pari sympatia kiloa lähtee raskaudesta mukaan... Mutta missä on ne kuvat vaikka minusta kun olen työmatkalla istumassa yksin hotellihuoneen sängyllä miettimässä miten kotona menee? Kyynelsilmässä katsomassa kuvia lapsista. Ei niitä ole. Missään. Entä ne kuvat missä istun yöllä kiikkutuolissa laulamassa huutavaa vauvaa uneen, jotta vaimo saa nukkua. Ajatellen samalla että 2h päästä hypätään auton rattiin parin tunnin unilla.
Tai on ne kuvat siellä missä ne on arvokkaimmalla paikalla. Päässäni ja muistoissani.
Niitä ei vaan paineta mihinkään lehteen, ikinä.
Kyllä meillä miehilläkin on arpia, ne vaan ei näy päälle päin....aina..
Enkä oikein tiedä onko nytkään mitään ihmeempää sanottavaa. Ainoa asia mikä oikeastaan tulee mieleen viime päiviltä, josta pitää kommentoida on tällä hehkutetut kuvat naisista synnytyksen jälkeen. Itselläni kävi mielessä sellainen asia, että missä on ne kuvat miehistä synnytyksen jälkeen? Ja tässä kohtaa osa tätä lukevista ajattelee että "Hei hei hei! Miehen kroppa ei käy läpi mitään myllerrystä eikä jää synnytyksestä arpia jne jne..." Eikö totta?
No entäpäs sitten blogit jotka ovat hirveän suosittuja joissa perheen äidit kertovat lapsiperheen arjesta sanoin sekä kuvin.
Muistan edelleen meidän ensimmäisen lapsen aikana pidetyn "koulutuksen" siitä mitä on kun perhe saa lapsen. Luennon pitäjä aloitti siitä miten hän oikein ihannoi sitä Valittujen Palojen tekstiä missä joku perheen isä kertoi miten ME saamme lapsen ja että "Juuri NÄIN. Me saamme lapsen! Ei vain äiti!" ja että "Isällä on ISO rooli!". Ja sen jälkeen 2-3 h luentoa aiheesta "Äidin rooli lapsen kasvattamisessa". Parhaita vetoja oli muun muassa mielestäni se, että "Äiti voi olla lapsestaan erossa yhtä monta päivää kuin lapsella on ikää VUOSISSA!".
Tässä kohtaa nauroimme vaimoni kanssa keskenämme takapenkissä luennoijan (nainen, 5 lasta) puhtaalle sekopäisyydelle.
Mihin helvettiin se isä hävisi?
Olen pari vuotta ajatellut että pitäisi kirjoittaa kirja, jossa olisi tarinoita eri iseiltä lapsien kanssa olemisesta ja hassuista tapahtumista. Mihin helvettiin ne isät aina unohtuu?
Ja per**le tämä ei ole kritiikki niitä naisten kuvia kohtaan tai sitä että naisten blogeja on niin paljon äitiydestä. Ihan mahtavaa että niitä on ja se kertookin kuvan siitä että nainen on edelleen isossa, tärkeässä roolissa lasten kasvattamisessa mutta ei se poista sitä että meitä (ainakin osaa) isejä vituttaa se että olemme vain sivuroolissa koko touhussa. No eihän se näin ole mutta siltä se tuntuu....siis se kuva jonka mm. media luo.
Plaah.......itse olin 5 viikkoa lasteni kanssa ja kyllä, hajosin välillä väsymyksen vuoksi ja mm. aina yhtä mahtavassa facebookissa asiasta avauduin. Joo totta ei voi verrata siihen että nainen on esim minimissään 9 kk vauvan kanssa kotona tai kuten oma vaimoni 7 vuotta. Me isät väännetään siellä työpaikalla duunia ja murehditaan että miten vaimo jaksaa kotona lapsen tai lasten kanssa. Kuka niistä jutuista kirjoittaa tarinoita? Kertoo pahasta mielestä kun ei saa olla lasten kanssa ja että yksi päivä huomaa ettei perhana tiedä omien lastensa parhaiden kavereiden nimiä tai muuta vastaavaa.
Ei kukaan.
No mä tiedän omien lasteni parhaiden kavereiden nimet nyt loman jälkeen ja tiedän monta muutakin juttua lapsistani.
Palatakseni niihin kuviin miehistä versus raskauden läpikäyneistä naisista. Totta, me miehet selvitään vähemmällä. Ehkä pari sympatia kiloa lähtee raskaudesta mukaan... Mutta missä on ne kuvat vaikka minusta kun olen työmatkalla istumassa yksin hotellihuoneen sängyllä miettimässä miten kotona menee? Kyynelsilmässä katsomassa kuvia lapsista. Ei niitä ole. Missään. Entä ne kuvat missä istun yöllä kiikkutuolissa laulamassa huutavaa vauvaa uneen, jotta vaimo saa nukkua. Ajatellen samalla että 2h päästä hypätään auton rattiin parin tunnin unilla.
Tai on ne kuvat siellä missä ne on arvokkaimmalla paikalla. Päässäni ja muistoissani.
Niitä ei vaan paineta mihinkään lehteen, ikinä.
Kyllä meillä miehilläkin on arpia, ne vaan ei näy päälle päin....aina..
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Narun jatkona takapihan pihlajanoksassa
Otsikko voisi kertoa masentavaa tarinaa viikonlopustani mutta tosin jos olisin "jojoon" itseni tunkenut niin tuskin olisin tässä kirjoittamassa asiasta....tai no mun tuurilla siitäkin hommasta olisi selvinnyt jollain omituisella käänteellä. Meteoriitti katkaisi köyden tai vastaavaa....hmph...
No mutta siis viikonloppuna olin ns. yh-isänä 3 lapselleni kun vaimo oli reissun päällä. Siinä sattui niin että kaikki lapset tuli jossain kohtaa vietyä ympäri kyliä kavereilleen ja jäin pariksi tunniksi yksin kotiin. Siittä kipaisu kellariin siivoilemaan pitkästä aikaa paikkoja ja lähes heti löysin talvella lapsille kellarin kattoon ostamani hamppuköyden.
Tästä sikisi ajatus että onkohan takapihalla mitään oksaa johon voisi virittää sen köyden, pistää siihen useampi solmu ja sitten lapset saisi kiipeillä siinä.
Köysi käteen ja takapihalle.
Ja heti silmiin sattui pihlajanoksa johon näppärästi samantien kiskaisin köyden yli. Ja jäi hieman vajaaksi. No ei muuta kuin pari lastauslavaa päällekkäin ja niiden päälle keikkuen seisomaan. Köyden päästä kiinni, lukko kiinni köyteen ja tempaisulla kiristys oksaan. Sitten testi roikkuminen omalla painolla että varmasti kestää. Sitten solmuja tekemään joista lapset saisi kunnon otteen. Olisikohan ollut solmu nro 3 kun tajusin miltä touhu saattoi ulkopuolisesta näyttää....hihitellen tein vielä pari solmua lisää.....ilman pään läpi lentäviä lenkkejä....
No mutta siis viikonloppuna olin ns. yh-isänä 3 lapselleni kun vaimo oli reissun päällä. Siinä sattui niin että kaikki lapset tuli jossain kohtaa vietyä ympäri kyliä kavereilleen ja jäin pariksi tunniksi yksin kotiin. Siittä kipaisu kellariin siivoilemaan pitkästä aikaa paikkoja ja lähes heti löysin talvella lapsille kellarin kattoon ostamani hamppuköyden.
Tästä sikisi ajatus että onkohan takapihalla mitään oksaa johon voisi virittää sen köyden, pistää siihen useampi solmu ja sitten lapset saisi kiipeillä siinä.
Köysi käteen ja takapihalle.
Ja heti silmiin sattui pihlajanoksa johon näppärästi samantien kiskaisin köyden yli. Ja jäi hieman vajaaksi. No ei muuta kuin pari lastauslavaa päällekkäin ja niiden päälle keikkuen seisomaan. Köyden päästä kiinni, lukko kiinni köyteen ja tempaisulla kiristys oksaan. Sitten testi roikkuminen omalla painolla että varmasti kestää. Sitten solmuja tekemään joista lapset saisi kunnon otteen. Olisikohan ollut solmu nro 3 kun tajusin miltä touhu saattoi ulkopuolisesta näyttää....hihitellen tein vielä pari solmua lisää.....ilman pään läpi lentäviä lenkkejä....
tiistai 4. kesäkuuta 2013
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Pöndeltä Hesaan ja hississä kakkoseen
Jälleen tuli käväistyä yhdellä työmatkalla
isolla kirkolla eli Suomen Helsingissä. Matkahan alkoi jo lähdössä
omalaatuisesti eli bisnesluokassapa oli samaan aikaan näyttelijä Peter Franzen.
Ajattelin että no pentele tulipa nähtyä yksi suomalainen julkkis eli hyvä
meininki.
Tässä kohtaa jo huomataan että meillä
Etelä-Karjalassa on vain yksi julkkis, Hynynen. Kaikki muut mitä nähdään niin
heti maailma sekoaa. No en käynyt kysymässä nimmaria…..koska Petulla oli joko
krapula tai helvetin huono päivä tai sitten tosi paska yritys maastoutua…..junassa
aurinkolasien taakse.
Ei muutta ku junalla Heltsinkiin ja 3 laukun
kanssa linkaten hotelliin. Tässä kohtaa huomautetaan sellaisesta asiasta että
ainakin 2 kassillista kamaa oli ihan perkeleen turhaan mukana. Mutta kun sitä
on tottunut varautumaan kaikkeen aina marsupilamien maihinnoususta ydintuhoon
niin sen mukaan sitten varustukset……noin karkeasti ottaen.
No pääsin hotellille ja siinä täytellessäni
lomaketta huomasin että pentele Vesa Vierikko tilaamassa respassa kaljaa. Vesa
on yksi mun idoleista näyttelijärintamalla ja siinä on ukkeli joka on saanut
minut nauramaan enemmän kuin tuhat kertaa. Hieno mies. Vanhentunut tosin myös
hänkin…….aika…..you suck.
No kamat kantoon ja pikkuvilkaisu pöytäseurueeseen
jossa Vesku istui. No eihän siinä sitten ollutkaan kuin Mikko Kivinen ja muuta
näyttelijä porukkaa. Kaikkien nimistä ei mitään tietoakaan mutta jossain kohtaa
televisiosta tuttuja.
Tässä kohtaa jo ajattelin että no nyt on
kyllä nähty taas vuodeksi eteenpäin julkkiksia.
Surullista tässä on se että tämä kaikki vain
ja ainoastaan osoittaa että minä asun maaseudulla vaikkakin kaupungissa. Tosin
en juossut kiljuen repimään Vierikolta poskiparrasta karvoja muistoksi
näkemisestä……sain hillittyä itseni.
Mitähän vielä….joo eilen menin elämäni
pisimmän kokouksen jälkeen (10h) hotellille. Painoin hissin nappia ja ovet
aukenivat. Sisällä oli mies ja nainen. Nainen hinkkaa korttia siihen hissin
kirjautumisaukkoon ja yrittää painella 2 kerroksen nappia onnistumatta saamaan
hissiä liikkeelle. .En voinut vastustaa kiusausta. Nappasin oman kortin. Käytin
kirjautumisaukossa ja tökkäsin hissin nappia. Hissi liikehti saman tien liikkeelle.
Nainen katsoi minua hölmistyneenä. Mutta se ilme tädin kasvoilla kun otin ja
puhalsin siihen etusormeen jolla painoin hissin nappia ja sanoin ”That is how
you do it” oli vertaansa vailla. Siinä hississä ainakin sinä päivänä kuului
kerran 3 äänisenä huutonaurua.
Elämä on täynnä hauskoja hetkiä jos niitä
osaa etsiä. Tosin elämä on myös täynnä ikäviäkin hetkiä ja niitä ei tarvitse edes
etsiä……ne perkeleet kun tulee etsimään sinut.
…joo….kevätflunssa kiipeämässä keholle…eli
matkalla kotiin……varmaan sain jonkun pöpön siitä napista.
Ei pitäisi painaa hississä kakkoseen.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Opettajat
Kai tätäkin aihetta pitää hieman hipaista nyt sitten täälläkin kun se kerran on nyt tapetilla niin lujasti.
Aikoinaan ennen kuin lähdin opettajan uralle tein kotipuolessa pienessä maalaiskoulussa yläasteen sijaisopettaja hommia yhden kevään. Tänä aikana tuli koettua pariin otteeseen se, että oppilas alkaa aukomaan päätään kesken tunnin ja myös se, että minkäpäs teet tälle oppilaalle. Jo tuolloin aloitin sen mitä jatkoin koko opettajan urani ajan alusta loppuun, että kerroin ensimmäisellä tapaamisella oppilaille/opiskelijoille, että riippuen siitä miten hommat etenee niin olen joko varmaan yksi mukavimmista ihmisistä mitä olette tavanneet mutta jos alatte aukomaan päätä ja hommat ei etene niin yksi kamalimimista. En tiedä miten hyvin sitä toteutin mutta olin minä opettajan urani aikana myös kusipää. Olen ihminen.
Ok no tuo sikseen, tein omat hommani miten tein mutta palataan vuosia taaksepäin.
Vuosi 1998, matematiikan tunti. Kyseessä yhden tunnin opetustilaisuus 8. luokkalaisille. Ja olikohan tunnista kulunut 15 minuuttia kun eräs poika kekkaisi alkaa hokea kovaan ääneen sanaa "terska". Komensin poikaa lopettamaan ja tämä uuden sanan ja vissiin osan itsestään löytänyt veijari jatkoi silmiin tuijottaen että "Terska terska terska". Tässä kohtaa aloin jo uhkaamaan luokasta poistamisella jos ei oikeasti ala sana kuulumaan ja loppumaan tämä hokeminen ja sitten tulikin repertuaariin tämä "Mitä sä mulle mahdat kun et voi edes koskea muhun?". Tässä kohtaa että "Selvä. Haetaan rehtori paikalle.". Hain rehtorin paikalle ja tämä veijari jatkoi entistä painokkaammin naisrehtorin silmiin tuijottamista ja hoki aivan tätä samaa sanaa ja sitten rehtorikin totesi jotain tyyliin "No minkäs tälle tekee" ja poistui.
En jaksa muistaa miten asia tästä eteenpäin sitten eteni. Tosin en muista että olisi ollut enää kyseisen kaverin kanssa mitään ongelmia.
Opettajat ovat tällä hetkellä enemmän kuin kusessa lasten kanssa. Tämä siis niiden opettajien osalta jotka eivät osaa pitää luokassa kuria ja joilta puuttuu se "Mulle ei vittuilla" asenne silmäkulmasta. Kuten tuossa eräältä tutulta kuulin viikko sitten, että hänen tuttunsa, joka on siis matematiikan opettaja oli kertonut että hänen uransa alussa oli n. 2-3 vuotta milloin hän yritti olla kasvattaja ja opettaja samaan aikaan. Sitten hän totesi ettei jaksa enää eikä varsinkaan voi tehdä mitään muuta kuin opettaa niille joita nappaa. Näitä luokassa noin kolmasosa, sitten on se toinen kolmasosa joita ei nappaa mutta ne tekee ja sitten on se osa jota ei nappaa ja jotka ei tee. Hän oli kertonut aika suoraan että hän paskat välittää siitä viimeisestä kolmanneksesta ja keskittyy niihin joita kiinnostaa. Ymmärrän hyvin.
Aikanaan juuri valmistuneena opettajana Vaasassa ollessani sijaisena olin välituntivahtina matematiikan opettajan kanssa jolla oli vuosi eläkkeeseen. Hän kysyi minulta että kuka olen ja mitä teen. Kerroin että olen vasta valmistunut opettaja ja että haen apurahoja ja kuvioita kuntoon että menen yliopistolle tutkimushommiin ja ehkä luennoimaan. Tämä opettaja otti olkapäästä kiinni ja sanoi "HYVÄ! Hemmetin hyvä. Jos hän jotain voi sanoa niin älä ikinä tule yläasteelle opettajaksi. Näissä hommissa vanhenee joka vuosi 10 vuotta. Minäkin lasken päiviä että pääsen eroon tästä roskasta." Tämä vuonna 2003.
Nyt elämme vuotta 2013. Opettajat tappelee tänä päivänä entistä enemmän luokkien rauhattomuutta vastaan, kitkevät koulukiusausta, tekevät hallinnollisia tehtäviä, ratkovat oppilaiden tulevaisuuksia arvosanoin, ottavat paskaa vastaan vanhemmilta joilta puuttuu peili kotoa ja pisteenä iin päälle tämän kaiken vielä ehkä homeisissa rakennuksissa.
Itse opetin pääasiassa aikuisia, joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Minä sain nauttia siitä mitä opettaminen oikeasti pitäisi olla eli tiedon jakamista ja auttamista eteenpäin elämässä. Sain käyttää niitä asioita hyväksi mitä minulle mm. fysiikan ja matematiikan kursseilla opetettiin ja jopa opettajankoulutuksessa olevia asioita. Tänä päivänä se taitaa ennemminkin olla sitä että opettajat käyttävät sitä yhtä asiaa joka opetetaan jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla eli kymmeneen hiljaa laskemista.
En tiedä muista mutta itse ainakin koetan pitää huolen siitä että omat lapset kunnioittavat sitä ainoaa ihmistä siellä luokassa jolla on oikeasti merkitystä eli opettajaa. Tai kuten poikani minulta kysyi "Isi, koska sinä ja äiti aina meitä niin paljon komennatte ja torutte kun me tehdään pahojamme niin ettehän te meitä silloin rakasta." Vastasin pojalle että "Poika. Jos isä ja äiti ei teitä rakastaisi niin me ei teitä toruttaisi jos te teette pahojanne tai väärin. Jos me ei teitä rakastettaisi niin me emme sanoisi mitään."
Joo....isosti tsemppistä vaan opettajille ja niille jotka vielä haluavat sille uralle. Jos minä olisin miettimässä opettajan uralle lähtemistä niin varmaan nauraisin ja katsoisin opinto-opasta uudelleen. Pappinakin olisi kivempaa....olisi ainakin yleisö hiljaa.
Aikoinaan ennen kuin lähdin opettajan uralle tein kotipuolessa pienessä maalaiskoulussa yläasteen sijaisopettaja hommia yhden kevään. Tänä aikana tuli koettua pariin otteeseen se, että oppilas alkaa aukomaan päätään kesken tunnin ja myös se, että minkäpäs teet tälle oppilaalle. Jo tuolloin aloitin sen mitä jatkoin koko opettajan urani ajan alusta loppuun, että kerroin ensimmäisellä tapaamisella oppilaille/opiskelijoille, että riippuen siitä miten hommat etenee niin olen joko varmaan yksi mukavimmista ihmisistä mitä olette tavanneet mutta jos alatte aukomaan päätä ja hommat ei etene niin yksi kamalimimista. En tiedä miten hyvin sitä toteutin mutta olin minä opettajan urani aikana myös kusipää. Olen ihminen.
Ok no tuo sikseen, tein omat hommani miten tein mutta palataan vuosia taaksepäin.
Vuosi 1998, matematiikan tunti. Kyseessä yhden tunnin opetustilaisuus 8. luokkalaisille. Ja olikohan tunnista kulunut 15 minuuttia kun eräs poika kekkaisi alkaa hokea kovaan ääneen sanaa "terska". Komensin poikaa lopettamaan ja tämä uuden sanan ja vissiin osan itsestään löytänyt veijari jatkoi silmiin tuijottaen että "Terska terska terska". Tässä kohtaa aloin jo uhkaamaan luokasta poistamisella jos ei oikeasti ala sana kuulumaan ja loppumaan tämä hokeminen ja sitten tulikin repertuaariin tämä "Mitä sä mulle mahdat kun et voi edes koskea muhun?". Tässä kohtaa että "Selvä. Haetaan rehtori paikalle.". Hain rehtorin paikalle ja tämä veijari jatkoi entistä painokkaammin naisrehtorin silmiin tuijottamista ja hoki aivan tätä samaa sanaa ja sitten rehtorikin totesi jotain tyyliin "No minkäs tälle tekee" ja poistui.
En jaksa muistaa miten asia tästä eteenpäin sitten eteni. Tosin en muista että olisi ollut enää kyseisen kaverin kanssa mitään ongelmia.
Opettajat ovat tällä hetkellä enemmän kuin kusessa lasten kanssa. Tämä siis niiden opettajien osalta jotka eivät osaa pitää luokassa kuria ja joilta puuttuu se "Mulle ei vittuilla" asenne silmäkulmasta. Kuten tuossa eräältä tutulta kuulin viikko sitten, että hänen tuttunsa, joka on siis matematiikan opettaja oli kertonut että hänen uransa alussa oli n. 2-3 vuotta milloin hän yritti olla kasvattaja ja opettaja samaan aikaan. Sitten hän totesi ettei jaksa enää eikä varsinkaan voi tehdä mitään muuta kuin opettaa niille joita nappaa. Näitä luokassa noin kolmasosa, sitten on se toinen kolmasosa joita ei nappaa mutta ne tekee ja sitten on se osa jota ei nappaa ja jotka ei tee. Hän oli kertonut aika suoraan että hän paskat välittää siitä viimeisestä kolmanneksesta ja keskittyy niihin joita kiinnostaa. Ymmärrän hyvin.
Aikanaan juuri valmistuneena opettajana Vaasassa ollessani sijaisena olin välituntivahtina matematiikan opettajan kanssa jolla oli vuosi eläkkeeseen. Hän kysyi minulta että kuka olen ja mitä teen. Kerroin että olen vasta valmistunut opettaja ja että haen apurahoja ja kuvioita kuntoon että menen yliopistolle tutkimushommiin ja ehkä luennoimaan. Tämä opettaja otti olkapäästä kiinni ja sanoi "HYVÄ! Hemmetin hyvä. Jos hän jotain voi sanoa niin älä ikinä tule yläasteelle opettajaksi. Näissä hommissa vanhenee joka vuosi 10 vuotta. Minäkin lasken päiviä että pääsen eroon tästä roskasta." Tämä vuonna 2003.
Nyt elämme vuotta 2013. Opettajat tappelee tänä päivänä entistä enemmän luokkien rauhattomuutta vastaan, kitkevät koulukiusausta, tekevät hallinnollisia tehtäviä, ratkovat oppilaiden tulevaisuuksia arvosanoin, ottavat paskaa vastaan vanhemmilta joilta puuttuu peili kotoa ja pisteenä iin päälle tämän kaiken vielä ehkä homeisissa rakennuksissa.
Itse opetin pääasiassa aikuisia, joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Minä sain nauttia siitä mitä opettaminen oikeasti pitäisi olla eli tiedon jakamista ja auttamista eteenpäin elämässä. Sain käyttää niitä asioita hyväksi mitä minulle mm. fysiikan ja matematiikan kursseilla opetettiin ja jopa opettajankoulutuksessa olevia asioita. Tänä päivänä se taitaa ennemminkin olla sitä että opettajat käyttävät sitä yhtä asiaa joka opetetaan jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla eli kymmeneen hiljaa laskemista.
En tiedä muista mutta itse ainakin koetan pitää huolen siitä että omat lapset kunnioittavat sitä ainoaa ihmistä siellä luokassa jolla on oikeasti merkitystä eli opettajaa. Tai kuten poikani minulta kysyi "Isi, koska sinä ja äiti aina meitä niin paljon komennatte ja torutte kun me tehdään pahojamme niin ettehän te meitä silloin rakasta." Vastasin pojalle että "Poika. Jos isä ja äiti ei teitä rakastaisi niin me ei teitä toruttaisi jos te teette pahojanne tai väärin. Jos me ei teitä rakastettaisi niin me emme sanoisi mitään."
Joo....isosti tsemppistä vaan opettajille ja niille jotka vielä haluavat sille uralle. Jos minä olisin miettimässä opettajan uralle lähtemistä niin varmaan nauraisin ja katsoisin opinto-opasta uudelleen. Pappinakin olisi kivempaa....olisi ainakin yleisö hiljaa.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Persekuukausi
Pikainen summaus listana viimeisen kuukauden ajalta:
A. polvi pyörähti ympäri ja sen jälkeen olen nauttinut mm. punkteerauksesta, magneettikuvauksesta ja puhtaasta harmituksesta tietäen mitä tässä on vielä edessä.
B. perheelle paukahti enterorokko, pojalle märkärupi ja itselleni vielä yksi flunssa.....sillä 1.5 kk sitten kärsitty influlenssa olisikin ollut aivan liian helppo juttu tähän kevääseen.
C. vaimolla todettii kaihi, joka pitää operoida jossain kohdassa. Tämä ei niin vituttanut minua....eikä oikein vaimoakaan.....
D. auto otti rantua yhdellä parkkipaikalla takaosaan....vakuutusyhtiö hoitaa
E. käytiin Tukholmassa perheen kesken. Eka matka ikinä yhdessä ulkomaille. Lapset pomppi pallomeressä puolet reissusta....no nyt ne pomppii sitten vuorollaan oksennustaudissa vessassa. Nuorin tytär oksenti toissayön ja poika oksenti viime yön. Veikkauksia että kuka oksentaa tämän päivän tai ensi yön.......
Kuten totesin työkaverille, joka sanoi muistaakseni että "Ei voi olla totta.", että kyllä voi ja näitä kun alkaa sattua niin sitten jossain kohtaa katoaa se vitutuskin. Ei ehdi vituttaa nimittäin ollenkaan kun tulee vasemmalta ja oikealta jotain "pikkukivaa".
.......ai niin......oltiin pakattu Tukholman reissua varten kaikki kamat autoon ja katseltiin vaan että on kotona kaikki ok kunnossa lähtöä ajatellen...ja sitten meidän isoin siperiankissa heittää kaariyrjöt leivinuunin päältä keittiön lattialle josta se leviää noin 2 metrin pudotuksen voimasta aika helvetin isolle alueelle. Minua vitutti ja huudatti....vaimoa vaan nauratti..
Alkaa pikkuhiljaa pelottaa .......uskon vakaasti siihen että kun minä kuolen niin se lähtö ei ole mitään sydänkohtaus/aivohalvaus kategoriaa vaan ennemmin listalta: meteoriitti naamaan, porotokka talloo kuoliaaksi keskellä kesäistä Saimaata, vesikauhuinen orava raatelee kurkun auki.....tai sitten näiden kaikkien yhdistelmä...
över and aut
A. polvi pyörähti ympäri ja sen jälkeen olen nauttinut mm. punkteerauksesta, magneettikuvauksesta ja puhtaasta harmituksesta tietäen mitä tässä on vielä edessä.
B. perheelle paukahti enterorokko, pojalle märkärupi ja itselleni vielä yksi flunssa.....sillä 1.5 kk sitten kärsitty influlenssa olisikin ollut aivan liian helppo juttu tähän kevääseen.
C. vaimolla todettii kaihi, joka pitää operoida jossain kohdassa. Tämä ei niin vituttanut minua....eikä oikein vaimoakaan.....
D. auto otti rantua yhdellä parkkipaikalla takaosaan....vakuutusyhtiö hoitaa
E. käytiin Tukholmassa perheen kesken. Eka matka ikinä yhdessä ulkomaille. Lapset pomppi pallomeressä puolet reissusta....no nyt ne pomppii sitten vuorollaan oksennustaudissa vessassa. Nuorin tytär oksenti toissayön ja poika oksenti viime yön. Veikkauksia että kuka oksentaa tämän päivän tai ensi yön.......
Kuten totesin työkaverille, joka sanoi muistaakseni että "Ei voi olla totta.", että kyllä voi ja näitä kun alkaa sattua niin sitten jossain kohtaa katoaa se vitutuskin. Ei ehdi vituttaa nimittäin ollenkaan kun tulee vasemmalta ja oikealta jotain "pikkukivaa".
.......ai niin......oltiin pakattu Tukholman reissua varten kaikki kamat autoon ja katseltiin vaan että on kotona kaikki ok kunnossa lähtöä ajatellen...ja sitten meidän isoin siperiankissa heittää kaariyrjöt leivinuunin päältä keittiön lattialle josta se leviää noin 2 metrin pudotuksen voimasta aika helvetin isolle alueelle. Minua vitutti ja huudatti....vaimoa vaan nauratti..
Alkaa pikkuhiljaa pelottaa .......uskon vakaasti siihen että kun minä kuolen niin se lähtö ei ole mitään sydänkohtaus/aivohalvaus kategoriaa vaan ennemmin listalta: meteoriitti naamaan, porotokka talloo kuoliaaksi keskellä kesäistä Saimaata, vesikauhuinen orava raatelee kurkun auki.....tai sitten näiden kaikkien yhdistelmä...
över and aut
torstai 28. maaliskuuta 2013
Nykynuoriso
No niin. Nyt sen sanan olen julkaissut täällä blogissakin eli olen todistetusti vanhus. Nykynuoriso......sillä sanalla kun aloittaa vaikka ihan minkä tahansa lauseen tai ajatuksen niin...no leimautuu vanhukseksi.
Kerrotaan asia pienenä tarinana.
Eli kaunista kevät päivää lähdin juhlistamaan ottamalla matkaan kameran reppuun ja pienimmät lapsista haalareissaan sekä aurinkolaseissaan hakemaan jäätelö kaupasta. Kissojen raksuja unohtamatta...joita me siis oikeasti lähdettiin hakemaan.
Matkalla Aurinko mollotti kauniisti. Itse kärvistelin silmät sirrillään kun aurinkolasit on tietenkin autossa. Jossa niiden on hyvä olla...varsinkin kun nykyään näen autoa lähinnä katoksessa tai sitten viikonloppuna jopa ehkä ajan sillä.
Siinä sitten koulun kohdalla pisti silmään kun 3 pojan ryhmä haahuili tien yli ja yksi veijari näistä taklasi toisen hankeen ja painoi käsillä vielä hieman syvemmälle. Tätä ennen katsoin että pojat hieman tempaisi tien yli turhankin rehvakkaasti eli ei suojatietä pitkin, sanomattakaan että olisivat katsoneet tuleeko autoja mistään.
Seuraavaksi sitten tien yli toiselle puolelle samalla tyylillä, jossa kohtaa pieni poikani jo totesi että "Isi! Noi ei käyttäny suojatietä!". Tien toisella puolella sitten samaisen pojan hankeen tuuppiminen jatkui ja hieman lisää voimaa tuotiin jo peliin. Aloin hieman hidastaa askelta tässä kohtaa. Ja kun pojat edelleen jatkoivat ja tuli vielä toinen poika tätä kolmatta tönimään niin ihan varmuuden vuoksi totesin ärähtäen hieman että "Pikkasen rauhallisemmin pojat."
Tähän joka jätkän pään kääntö, että kuka puhuu ja ennen kuin edes katseet oli kohdanneet niin näiden pienten valopäiden suusta kommentteja kuten "Mitä se sulle kuuluu mitä me tehdään?", "SUOMI ON VAPAA MAA HEI!", "ALA VETÄÄ SIITÄ".
Tässä kohtaa otin jo askeleen kohti ja sanoin suht kovalla äänellä, että "Nyt pennut helvetti hieman kunnioitusta aikuista kohtaan. Ja tuo touhu loppuu muuten NYT."
Tässä kohtaa pojat tajusi vissiin että ei olla keskustelemassa ihan helposti periksi antavan ihmisen kanssa ja olkapäät hieman lysähti ja jupisten kävelemään pitkin katua samaan suuntaan kuin mekin.
Tässä kohtaa huomaan että joku nainen mies rinnallaan katselee touhua matkan päästä ja nainen huutaa "HEI VILLE POIKA TÄNNE KUULE NYT!" ja mies lähtee poikaa kohti kun samaan aikaan nainen alkaa katselemaan suuntimaa minua kohti. Tässä kohtaa jo valmistauduin siihen, että tulee tämä normaali "Mikäs vittu sinä olet minun lapsille huutamaan!" mutta tulikin olkapäät lysyssä oleva naisihminen, joka kysyy, että heittikö meidän poika teitä kohti jotain. Johon vastasin rennon rempseään tyyliini että pojatkin kuuli että "Ei. Mutta sen verran tuossa toisiaan pieksivät että päärin rauhoittaa tilannetta. JA NÄHTÄVÄSTI ON SUOMI NIIN VAPAA MAA POIKIEN MIELESTÄ ETTÄ TÄÄLLÄ VOI TOISTA PIESTÄ ILMAN ETTÄ TULEE SEURAAMUKSIA." Ja heti perään poikani tälle äidille että "NII! JA NE JÄTKÄT EI EES KÄYTTÄNY SUOJATIETÄ VAIKKA KUULE PITÄISI KÄYTTÄÄ!"
Äidin kommentti tähän oli että niin pitäisi ja sitten ympäri pyöreää muminaa.
Minä niin toivon, toivon tosiaan että jos en lapsilleni mitään muuta jättäisi niin järkeä päähän ja kunnioituksen toista ihmistä kohtaan.
Itse kun on nauttinut lapsuudessaan koulukiusaamisen kohteena olemisesta ja siitä kun tulee myös niitä osumia niin katukuvassa ei pysty tuota vierestä katsomaan. Vaikka se olisikin osittain leikinomaista sillä mistäpä sen erotat enää että missä kohtaa leikki on muuttunut joksikin paljon pahemmaksi. Itse huomaan sen, että tuosta lapsuuden ajasta on itselleni jäänyt se, etten hyväksy toisen lyömistä millään tasolla ja omien lasten välisiin "pieksäjäisiin" reagoin liiankin voimakkaasti.
Joka tämän lukee niin esitän toiveen siitä, että jos näette jonkun lapsen käyttäytyvän huonosti niin antakaa siitä myös palaute, aina. Välinpitämättömyys on isoimpia rikoksia mitä voi tehdä lasta kohtaan. Myös tuollaisessa tilanteessa.
Kerrotaan asia pienenä tarinana.
Eli kaunista kevät päivää lähdin juhlistamaan ottamalla matkaan kameran reppuun ja pienimmät lapsista haalareissaan sekä aurinkolaseissaan hakemaan jäätelö kaupasta. Kissojen raksuja unohtamatta...joita me siis oikeasti lähdettiin hakemaan.
Matkalla Aurinko mollotti kauniisti. Itse kärvistelin silmät sirrillään kun aurinkolasit on tietenkin autossa. Jossa niiden on hyvä olla...varsinkin kun nykyään näen autoa lähinnä katoksessa tai sitten viikonloppuna jopa ehkä ajan sillä.
Siinä sitten koulun kohdalla pisti silmään kun 3 pojan ryhmä haahuili tien yli ja yksi veijari näistä taklasi toisen hankeen ja painoi käsillä vielä hieman syvemmälle. Tätä ennen katsoin että pojat hieman tempaisi tien yli turhankin rehvakkaasti eli ei suojatietä pitkin, sanomattakaan että olisivat katsoneet tuleeko autoja mistään.
Seuraavaksi sitten tien yli toiselle puolelle samalla tyylillä, jossa kohtaa pieni poikani jo totesi että "Isi! Noi ei käyttäny suojatietä!". Tien toisella puolella sitten samaisen pojan hankeen tuuppiminen jatkui ja hieman lisää voimaa tuotiin jo peliin. Aloin hieman hidastaa askelta tässä kohtaa. Ja kun pojat edelleen jatkoivat ja tuli vielä toinen poika tätä kolmatta tönimään niin ihan varmuuden vuoksi totesin ärähtäen hieman että "Pikkasen rauhallisemmin pojat."
Tähän joka jätkän pään kääntö, että kuka puhuu ja ennen kuin edes katseet oli kohdanneet niin näiden pienten valopäiden suusta kommentteja kuten "Mitä se sulle kuuluu mitä me tehdään?", "SUOMI ON VAPAA MAA HEI!", "ALA VETÄÄ SIITÄ".
Tässä kohtaa otin jo askeleen kohti ja sanoin suht kovalla äänellä, että "Nyt pennut helvetti hieman kunnioitusta aikuista kohtaan. Ja tuo touhu loppuu muuten NYT."
Tässä kohtaa pojat tajusi vissiin että ei olla keskustelemassa ihan helposti periksi antavan ihmisen kanssa ja olkapäät hieman lysähti ja jupisten kävelemään pitkin katua samaan suuntaan kuin mekin.
Tässä kohtaa huomaan että joku nainen mies rinnallaan katselee touhua matkan päästä ja nainen huutaa "HEI VILLE POIKA TÄNNE KUULE NYT!" ja mies lähtee poikaa kohti kun samaan aikaan nainen alkaa katselemaan suuntimaa minua kohti. Tässä kohtaa jo valmistauduin siihen, että tulee tämä normaali "Mikäs vittu sinä olet minun lapsille huutamaan!" mutta tulikin olkapäät lysyssä oleva naisihminen, joka kysyy, että heittikö meidän poika teitä kohti jotain. Johon vastasin rennon rempseään tyyliini että pojatkin kuuli että "Ei. Mutta sen verran tuossa toisiaan pieksivät että päärin rauhoittaa tilannetta. JA NÄHTÄVÄSTI ON SUOMI NIIN VAPAA MAA POIKIEN MIELESTÄ ETTÄ TÄÄLLÄ VOI TOISTA PIESTÄ ILMAN ETTÄ TULEE SEURAAMUKSIA." Ja heti perään poikani tälle äidille että "NII! JA NE JÄTKÄT EI EES KÄYTTÄNY SUOJATIETÄ VAIKKA KUULE PITÄISI KÄYTTÄÄ!"
Äidin kommentti tähän oli että niin pitäisi ja sitten ympäri pyöreää muminaa.
Minä niin toivon, toivon tosiaan että jos en lapsilleni mitään muuta jättäisi niin järkeä päähän ja kunnioituksen toista ihmistä kohtaan.
Itse kun on nauttinut lapsuudessaan koulukiusaamisen kohteena olemisesta ja siitä kun tulee myös niitä osumia niin katukuvassa ei pysty tuota vierestä katsomaan. Vaikka se olisikin osittain leikinomaista sillä mistäpä sen erotat enää että missä kohtaa leikki on muuttunut joksikin paljon pahemmaksi. Itse huomaan sen, että tuosta lapsuuden ajasta on itselleni jäänyt se, etten hyväksy toisen lyömistä millään tasolla ja omien lasten välisiin "pieksäjäisiin" reagoin liiankin voimakkaasti.
Joka tämän lukee niin esitän toiveen siitä, että jos näette jonkun lapsen käyttäytyvän huonosti niin antakaa siitä myös palaute, aina. Välinpitämättömyys on isoimpia rikoksia mitä voi tehdä lasta kohtaan. Myös tuollaisessa tilanteessa.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Magnetointia
No mutta otti ja tuota.
Tänään sitten pääsin vihdoin ja viimein magneettikuvaukseen. Jaa miten niin vihdoin ja viimein? No ensimmäinen sovittu aika oli viime viikolla mutta kävi niin että tunti ennen sovittua aikaa...... Ring ringgggg......."Halloo", "No se on kuule Pirjo täältä Terveystalolta. Sulla olisi aika magneetikuvaan tuossa tunnin päästä mutta kuule kun meillä on nyt huoltomies käymässä ja se magneetti on rikki. Pitäisi siis siirtää aika ensi viikkoon."
Miten niin EN ollut yllättynyt?
No ei siinä mitään. Tänään sitten magneettikuvaukseen, jossa siis aikaisemmin en ole ollut. Ja siellä sitten ei muutta kun vaatteita ensin ottamaan poikkeen jossa kohtaa tulin kysyneeksi edessä seisovalta hoitajalta, että "Niin mites monta Teslaa siinä magneetissa on?" Harvoin näkee niin tyhjää katsetta ihmisen kasvoilla kuin tasan siinä kohtaa. Ja sitten "PIRJOO! MITEN MONTA TESLAA SIINÄ MAGNEETISSA ON? ASIAKAS KYSYY!". Vastaus "16 TESLAA".
Ok. Tätä ennen vastasin kyselylomakkeeseen jossa mm. kysyttiin "Onko teillä metallisiruja silmässä tai jossain muualla kehossanne?" Ihan eka ajatus oli että "Ei vittu. Mistä minä tiedän? Mähän söin pentunakin sen ilmakiväärinluodin. Ja sitten on paukahdellut kiinanpommeja vieressä, jotka sijoitettuna strategisesti leikkiautoihin. Ei helvetti. No vastataan että ei."
16 Teslaa.........mä tein graduni magneetin vieressä jossa olis 2.5 Teslaa ja perhana se repi sellaisella voimalla kotiavaimetkin kiinni itseensä matkan päästä että oli pakko sammuttaa koko paska että sai ne irti. 16 Teslaa......kiva.
No ei mitään lavetille pötkölleen ja sitten sain käteeni ilmalla pumpattavan anturin jota kuulemma piti painaa jos alkaa tuntua jossain päin kehoa hassulta. Vittu määrittäkää HASSU!!!!! Maksaa lävistävä leikkiauton puskuri kenties?! Onko se riittävän hassua?
Sitten päähän korvalumpat, joista lähti ilmaletkut. Pitkään piti mietti että mitä helvettiä varten niissä oli ilmaletkut ja itseasiassa niitä pitkin tuli musiikkia....sitten tosin tajusin että jos ne olisi ollut normi metallista johtoa niin olisi saattanut olla villikuvaus sessio.
No ei tässäkään vielä mitään. Eli meikä makaa jalka sellaisessa telineessä komennolla "ÄLÄ SITTEN LIIKU", miettien että onko mulla joku leikkiauton rengas kehossani joka kohta lähtee kuin Nato ohjus 16 Teslan magneettikentässä ja mitä alkaa kuulua niistä perkeleen isoista korvalumpista?
Tiluliiluu tiluliiluulii.....The Final Countdown......jossa kohtaa ihan pikkasen piti liikahtaa kun meinasi tirahtaa tippa bokseriin.
No mutta se meni ihan kivasti. Perkeleellinen humina eikä edes hypännyt leikkiauton osia pihalle kehosta...eikä hanurista ilmakiväärin luotikaan....sitä olisi ollut vaikea selittää...edes Iltalehdelle..
Tänään sitten pääsin vihdoin ja viimein magneettikuvaukseen. Jaa miten niin vihdoin ja viimein? No ensimmäinen sovittu aika oli viime viikolla mutta kävi niin että tunti ennen sovittua aikaa...... Ring ringgggg......."Halloo", "No se on kuule Pirjo täältä Terveystalolta. Sulla olisi aika magneetikuvaan tuossa tunnin päästä mutta kuule kun meillä on nyt huoltomies käymässä ja se magneetti on rikki. Pitäisi siis siirtää aika ensi viikkoon."
Miten niin EN ollut yllättynyt?
No ei siinä mitään. Tänään sitten magneettikuvaukseen, jossa siis aikaisemmin en ole ollut. Ja siellä sitten ei muutta kun vaatteita ensin ottamaan poikkeen jossa kohtaa tulin kysyneeksi edessä seisovalta hoitajalta, että "Niin mites monta Teslaa siinä magneetissa on?" Harvoin näkee niin tyhjää katsetta ihmisen kasvoilla kuin tasan siinä kohtaa. Ja sitten "PIRJOO! MITEN MONTA TESLAA SIINÄ MAGNEETISSA ON? ASIAKAS KYSYY!". Vastaus "16 TESLAA".
Ok. Tätä ennen vastasin kyselylomakkeeseen jossa mm. kysyttiin "Onko teillä metallisiruja silmässä tai jossain muualla kehossanne?" Ihan eka ajatus oli että "Ei vittu. Mistä minä tiedän? Mähän söin pentunakin sen ilmakiväärinluodin. Ja sitten on paukahdellut kiinanpommeja vieressä, jotka sijoitettuna strategisesti leikkiautoihin. Ei helvetti. No vastataan että ei."
16 Teslaa.........mä tein graduni magneetin vieressä jossa olis 2.5 Teslaa ja perhana se repi sellaisella voimalla kotiavaimetkin kiinni itseensä matkan päästä että oli pakko sammuttaa koko paska että sai ne irti. 16 Teslaa......kiva.
No ei mitään lavetille pötkölleen ja sitten sain käteeni ilmalla pumpattavan anturin jota kuulemma piti painaa jos alkaa tuntua jossain päin kehoa hassulta. Vittu määrittäkää HASSU!!!!! Maksaa lävistävä leikkiauton puskuri kenties?! Onko se riittävän hassua?
Sitten päähän korvalumpat, joista lähti ilmaletkut. Pitkään piti mietti että mitä helvettiä varten niissä oli ilmaletkut ja itseasiassa niitä pitkin tuli musiikkia....sitten tosin tajusin että jos ne olisi ollut normi metallista johtoa niin olisi saattanut olla villikuvaus sessio.
No ei tässäkään vielä mitään. Eli meikä makaa jalka sellaisessa telineessä komennolla "ÄLÄ SITTEN LIIKU", miettien että onko mulla joku leikkiauton rengas kehossani joka kohta lähtee kuin Nato ohjus 16 Teslan magneettikentässä ja mitä alkaa kuulua niistä perkeleen isoista korvalumpista?
Tiluliiluu tiluliiluulii.....The Final Countdown......jossa kohtaa ihan pikkasen piti liikahtaa kun meinasi tirahtaa tippa bokseriin.
No mutta se meni ihan kivasti. Perkeleellinen humina eikä edes hypännyt leikkiauton osia pihalle kehosta...eikä hanurista ilmakiväärin luotikaan....sitä olisi ollut vaikea selittää...edes Iltalehdelle..
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Pohdintaa ja hajoamista
Niin vain mustelmaa pukkaa tasan toiselle puolelle polvea kuin mitä aikaisemmin korjattiin eturistisidettä. No mutta polvi pyörikin tasan toiseen suuntaan eli aika loogista sikäli.
Tänään on ollut kyllä hieman vaikea päivä, henkisesti vaikea. Alkaa pomppimaan naamalle se fakta, että tästä tulee hyvän matkaa monen kuukauden kuntoutus jossa todennäköisesti mennään taas eteenpäin ja taaksepäin miten sattuu. Tosin hyvä puoli on se että vaimo on fysioterapeutti, josta tosin edellisellä kerralla 11 vuotta sitten lääkäri sanoi meille että parempi että joku toinen kuntouttaa. Nyt olen vanhempi ja viisaampi.....ja tämä pyörähtäminen opetti kyllä sen että oma terveys on aika oleellinen osa elämää.....voi kele miten fiksu lause...huh huh.
Joo....tänään on lapset säikkyneet kun isä alkaa itkemään yks kaks yllättäen.....pakko kai se vaan on myöntää että pikkaisen tämä tilanne silti masentaa. Olisi miljoona asiaa mitä pitäisi tehdä ja reissuakin suunniteltu vaimon kanssa mutta niin vaan taas.....jälleen kerran tapahtuu jotain joka nasauttaa kaikki suunnitelmat päreiksi. No....tämä minun elämäni välillä tuntuu olevan tätä....wituiks menoa tasan niillä hetkillä kun se ei sopisi. Ironista tässä on se, että lauantaina n. 45 min ennen kuin "nasahti", pitkästä aikaa tuntui sille että on sisällä rauhallinen olo ja että kaikki menee hyvin. Piti mennä sitten ajattelemaan.
Tosin sunnuntaina kelaillessani röntgeniin pysähdyin katsomaan matkalla olleen syöpähoitoosaston käytävää ja mietin että miltä sillä käytävällä olijoista tuntuu. Ja nyt kun tuon tähän kirjasin niin samantien taas sai referenssiä tähän omaan juttuun.
No leikkaus on aikalailla faktana edessä eli blogiteksteihin taas jotain uutta. Edellisellä kerrallahan minua kun operoitiin niin anestesiahoitaja kysäisi että "Laitetaanko lisää rauhoittavia että saat nukuttua vaikka" johon vastasin "Eih khiitosh. Thostha thelkkaristha thulee shen verran thiukkaa shittä että phakko khattoo lophuun". Siitä 10 minuuttia, kirurgi potkaisi itsensä viereisen pöydän ääreen hääräämään ja minä tietenkin hetken kuluttua "Hei äijjä. Äijjä. Eiksh shun pitäish olla thuolla duunissa? Mhitä shä shiinä theet?" johon kirurgi "Mä teen tätä sun uutta ristisidettä" ja roikotti kädessään sellaista letitettyä jännepitkoa. Sitten alkoi kuulumaan poran ääni kun kaveri tekee reikää polven läpi. Driiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn,,,"OHO! Ai se meni noin paljon ohi!". Tähän minä lääketokkurasta nanosekunnissa selvinneenä "Mitä mitä mitä mitä?" Kirurgi "Joo mä porasin ton ekan reiän ihan liian vinoon...tehhään uus reikä".
No joo....tokenemaan mut vietiin Jykylän johonkin yksityissairaalaan. Siellä erehdyin vastaamaan hoitajan kysymykseen "Sattuuko polveen? Tarvitsetko särkylääkettä?" että "Kyllä mä voisin vaikka buranan ottaa." Hetkeä myöhemmin pärähti pataljoona naisia huoneeseen ja vikana ikivanha täti joka kaivoi ruiskun esiin ja sanoi "Ja sitten pyllyä esiin." johon minä että "No eiköhän tässä huoneessa nyt ole sitä hommaa varten turhankin paljon populaa." Siinä huoneessa oli harjoittelijoita, fyssareita + jne jne.....jälkeen päin kuulin että kyseessä on sairaala jossa tollaset 25 vee kaverit on harvinaisuus ja tulivat kattomaan minkänäköinen potilas on tullut taloon. No likat lähti ja täti tirpaisi piikin hanuriin.
Siitä alkoikin sellainen sekoilu että en edes muista muuta kuin että hoitajaa hyppyytin kuin orjaa ja ainoa muistikuva on että käskin sitä mm. että "HEI HEI TYTTÖ! Nyt toi kake telkkarin päältä tänne tsupi tsupi!". Iskin telkkarin päälle ja siellä alkoi Teletapit. En ole ikinä ennen sitä katsonut niitä enkä sen jälkeen mutta tollasessa morfiinijohdannais/vastaavissa nauroin koko sen ohjelman ajan.
Joo....no.....tohon se hauskuus sitten loppuikin.
Eipähän siinä mitään....leuka rintaan ja kohti uusia kokemuksia ja kuntoutuksia......
Tänään on ollut kyllä hieman vaikea päivä, henkisesti vaikea. Alkaa pomppimaan naamalle se fakta, että tästä tulee hyvän matkaa monen kuukauden kuntoutus jossa todennäköisesti mennään taas eteenpäin ja taaksepäin miten sattuu. Tosin hyvä puoli on se että vaimo on fysioterapeutti, josta tosin edellisellä kerralla 11 vuotta sitten lääkäri sanoi meille että parempi että joku toinen kuntouttaa. Nyt olen vanhempi ja viisaampi.....ja tämä pyörähtäminen opetti kyllä sen että oma terveys on aika oleellinen osa elämää.....voi kele miten fiksu lause...huh huh.
Joo....tänään on lapset säikkyneet kun isä alkaa itkemään yks kaks yllättäen.....pakko kai se vaan on myöntää että pikkaisen tämä tilanne silti masentaa. Olisi miljoona asiaa mitä pitäisi tehdä ja reissuakin suunniteltu vaimon kanssa mutta niin vaan taas.....jälleen kerran tapahtuu jotain joka nasauttaa kaikki suunnitelmat päreiksi. No....tämä minun elämäni välillä tuntuu olevan tätä....wituiks menoa tasan niillä hetkillä kun se ei sopisi. Ironista tässä on se, että lauantaina n. 45 min ennen kuin "nasahti", pitkästä aikaa tuntui sille että on sisällä rauhallinen olo ja että kaikki menee hyvin. Piti mennä sitten ajattelemaan.
Tosin sunnuntaina kelaillessani röntgeniin pysähdyin katsomaan matkalla olleen syöpähoitoosaston käytävää ja mietin että miltä sillä käytävällä olijoista tuntuu. Ja nyt kun tuon tähän kirjasin niin samantien taas sai referenssiä tähän omaan juttuun.
No leikkaus on aikalailla faktana edessä eli blogiteksteihin taas jotain uutta. Edellisellä kerrallahan minua kun operoitiin niin anestesiahoitaja kysäisi että "Laitetaanko lisää rauhoittavia että saat nukuttua vaikka" johon vastasin "Eih khiitosh. Thostha thelkkaristha thulee shen verran thiukkaa shittä että phakko khattoo lophuun". Siitä 10 minuuttia, kirurgi potkaisi itsensä viereisen pöydän ääreen hääräämään ja minä tietenkin hetken kuluttua "Hei äijjä. Äijjä. Eiksh shun pitäish olla thuolla duunissa? Mhitä shä shiinä theet?" johon kirurgi "Mä teen tätä sun uutta ristisidettä" ja roikotti kädessään sellaista letitettyä jännepitkoa. Sitten alkoi kuulumaan poran ääni kun kaveri tekee reikää polven läpi. Driiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn,,,"OHO! Ai se meni noin paljon ohi!". Tähän minä lääketokkurasta nanosekunnissa selvinneenä "Mitä mitä mitä mitä?" Kirurgi "Joo mä porasin ton ekan reiän ihan liian vinoon...tehhään uus reikä".
No joo....tokenemaan mut vietiin Jykylän johonkin yksityissairaalaan. Siellä erehdyin vastaamaan hoitajan kysymykseen "Sattuuko polveen? Tarvitsetko särkylääkettä?" että "Kyllä mä voisin vaikka buranan ottaa." Hetkeä myöhemmin pärähti pataljoona naisia huoneeseen ja vikana ikivanha täti joka kaivoi ruiskun esiin ja sanoi "Ja sitten pyllyä esiin." johon minä että "No eiköhän tässä huoneessa nyt ole sitä hommaa varten turhankin paljon populaa." Siinä huoneessa oli harjoittelijoita, fyssareita + jne jne.....jälkeen päin kuulin että kyseessä on sairaala jossa tollaset 25 vee kaverit on harvinaisuus ja tulivat kattomaan minkänäköinen potilas on tullut taloon. No likat lähti ja täti tirpaisi piikin hanuriin.
Siitä alkoikin sellainen sekoilu että en edes muista muuta kuin että hoitajaa hyppyytin kuin orjaa ja ainoa muistikuva on että käskin sitä mm. että "HEI HEI TYTTÖ! Nyt toi kake telkkarin päältä tänne tsupi tsupi!". Iskin telkkarin päälle ja siellä alkoi Teletapit. En ole ikinä ennen sitä katsonut niitä enkä sen jälkeen mutta tollasessa morfiinijohdannais/vastaavissa nauroin koko sen ohjelman ajan.
Joo....no.....tohon se hauskuus sitten loppuikin.
Eipähän siinä mitään....leuka rintaan ja kohti uusia kokemuksia ja kuntoutuksia......
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Polven punkteerausta ja EKSOTEn taikaa
Sitä kun viettää päivystyksessä sen 4.5 tuntia odotellen omaa vuoroaan näkee vähän kaikenlaista taatelin tallaajaa ja tapahtumaa.
Ensinnäkin 4.5h.......sain kello 10.14 tekstiviestin että "Teidän vastaanottoaikanne on n. tunnin kuluttua". No noin 4 tunnin kuluttua olin käynyt lmoittautumassa, nähnyt yhden nuoren pojan oksentavan päälleen jonkin omalaatuisen vaaleanpunaisen nesteen, jonka veikkaan olleen EKSOTEn tarjoamaa, 4 ambulanssilastillista vanhuksia erilaisissa kunnoissa, yksi nuori mies puoli päätä veressä ja päällysvaatteista päätellen kyseinen veijari on ottanut snakarilla murresyistä joutuisasti turpaansa, yksi rouvashenkilö joka jutteli kaikkien kanssa ja hätääntyi kaikista valotaulujen numeroista peläten menettäneensä vuoronsa....mutta omaa vuoroani en ollut vielä kokenut.
Soitin siis aikaa itselleni kello 9.10 jolloin sain tietää että EKSOTElla on tällainen tekstiviestijärjestelmä ettei tartte istua jonottamassa pitkään. Eli 10.14 viesti että tunnin päästä lääkärille....jonne pääsin 14.40 maissa. Aivan helevetin toimiva järjestelmä. V-I-T-T-U!!!!!!
No viimein sitten tuli lääkärin suusta komento "Vauhkonen" , johon tuo samainen rouvashenkilö alkoi vaahtoamaan "VAUHKONEN VAUHKONEN MISSÄ ON VAUHKONEN. VAUHKOSEN VUORO MENNÄ!!!". Johon vastasin kelailemalla tyynesti sen lääkärin vierestä kohti avointa ovea ja sanomalla vittuuntuneella äänellä "Tässä on Vauhkonen, kelaamassa itseään huoneeseen...".
Polvesta imaistiin iso ruutallinen veristä nestettä eli jotain tuolta on siis paskana. Tosin diagnosoin sen paskana olon jo eilen kun olin naama hangen sisässä huutaen kaikkia suomalaisugrilaisen sanaston kirosanoja väritettynä 120dB puhtaalla karjumisella/rääkymisellä. Veikkaan että siinä lähimettässä saattoi jokunen makuulla oleva jänis löytää itsensä kuusen latvasta halaamasta käpy suussa olevaa hölmistynyttä oravaa.
.....miten minnuu ihan pikkasen vitutti se lääkärin kommentti "kyllä sieltä taitaa olla jotain rikki".....no shit....
Nyt sitten kepitetään taas ainakin viikko ja aloitetaan rumba: vakuutusyhtiölle soitto, magneettikuvaan ajan varaus, mahdollinen leikkaus ja kuntoutus. No jos koettaisi pistää itseään kokonaisvaltaisesti samalla parempaan kondikseen.
Joopa joo...nyt on polvea punkteerattu 2 kertaa elämäni aikana ja molemmat kerrat ovat olleet aivan persereikä kokemuksia.....piikki puuduttamatta polven sisään....ei hyvä......millään tasolla tai tavalla hyvä...
Ensinnäkin 4.5h.......sain kello 10.14 tekstiviestin että "Teidän vastaanottoaikanne on n. tunnin kuluttua". No noin 4 tunnin kuluttua olin käynyt lmoittautumassa, nähnyt yhden nuoren pojan oksentavan päälleen jonkin omalaatuisen vaaleanpunaisen nesteen, jonka veikkaan olleen EKSOTEn tarjoamaa, 4 ambulanssilastillista vanhuksia erilaisissa kunnoissa, yksi nuori mies puoli päätä veressä ja päällysvaatteista päätellen kyseinen veijari on ottanut snakarilla murresyistä joutuisasti turpaansa, yksi rouvashenkilö joka jutteli kaikkien kanssa ja hätääntyi kaikista valotaulujen numeroista peläten menettäneensä vuoronsa....mutta omaa vuoroani en ollut vielä kokenut.
Soitin siis aikaa itselleni kello 9.10 jolloin sain tietää että EKSOTElla on tällainen tekstiviestijärjestelmä ettei tartte istua jonottamassa pitkään. Eli 10.14 viesti että tunnin päästä lääkärille....jonne pääsin 14.40 maissa. Aivan helevetin toimiva järjestelmä. V-I-T-T-U!!!!!!
No viimein sitten tuli lääkärin suusta komento "Vauhkonen" , johon tuo samainen rouvashenkilö alkoi vaahtoamaan "VAUHKONEN VAUHKONEN MISSÄ ON VAUHKONEN. VAUHKOSEN VUORO MENNÄ!!!". Johon vastasin kelailemalla tyynesti sen lääkärin vierestä kohti avointa ovea ja sanomalla vittuuntuneella äänellä "Tässä on Vauhkonen, kelaamassa itseään huoneeseen...".
Polvesta imaistiin iso ruutallinen veristä nestettä eli jotain tuolta on siis paskana. Tosin diagnosoin sen paskana olon jo eilen kun olin naama hangen sisässä huutaen kaikkia suomalaisugrilaisen sanaston kirosanoja väritettynä 120dB puhtaalla karjumisella/rääkymisellä. Veikkaan että siinä lähimettässä saattoi jokunen makuulla oleva jänis löytää itsensä kuusen latvasta halaamasta käpy suussa olevaa hölmistynyttä oravaa.
.....miten minnuu ihan pikkasen vitutti se lääkärin kommentti "kyllä sieltä taitaa olla jotain rikki".....no shit....
Nyt sitten kepitetään taas ainakin viikko ja aloitetaan rumba: vakuutusyhtiölle soitto, magneettikuvaan ajan varaus, mahdollinen leikkaus ja kuntoutus. No jos koettaisi pistää itseään kokonaisvaltaisesti samalla parempaan kondikseen.
Joopa joo...nyt on polvea punkteerattu 2 kertaa elämäni aikana ja molemmat kerrat ovat olleet aivan persereikä kokemuksia.....piikki puuduttamatta polven sisään....ei hyvä......millään tasolla tai tavalla hyvä...
Hiihtoa ja polvea sijoiltaan
Jeppis. Tässä sitä nyt sitten nautitaan jo toisen vuorokauden puolella tuosta suomalaisesta erimahtavasta lajista eli hiihdosta. Jaa että miksi vielä tänään siitä nautitaan?
Eilen lähdettiin hienoon keväiseen keliin hiihtämään vaimon kanssa ja vaimolla tytär selässä rinkassa. Hanki kesti hienosti ja lasetettiin se eteenpäin minkä jaksettiin.
Sitten yhden alamäen kohdalla ajattelin käydä vilkaisemassa yksiä jälkiä metsän vieressä. Lähdin laskemaan jälkiä kohti ja tajusin että näillä suksilla jarruttaminen voinee olla hieman haastavaa kovassa vauhdissa. Eli aloin kanttaamaan vauhtia pois. No suksipa upposikin lumen sisään ja minä kaaduin etuoikealle ja samalla tunsin kun vasenpolvi paukahti sijoiltaan. Tämä onkin jo toinen kerta kun kyseinen polvi tuon tempun tekee. Viime kerralla korjailtiin kierukkaa ja tehtin uusi eturistiside....tässä aloitetaan siis selvittäminen että mitä tällä kertaa korjataan.
Illalla pystyi vielä kävelemään jalalla mutta tänään onkin jo sen verran nestettä polvessa että eipä kävelläkään.
Jos voisi tätä juttua kuvata parilla sanalla niin käytetään tähän kohtaan sellainen sensuroimaton veto kuin että "Vittu".
Haluaisko joku ostaa sukset. Vähän käytetyt. Myydään tarpeettomina. Täysin.
Eilen lähdettiin hienoon keväiseen keliin hiihtämään vaimon kanssa ja vaimolla tytär selässä rinkassa. Hanki kesti hienosti ja lasetettiin se eteenpäin minkä jaksettiin.
Sitten yhden alamäen kohdalla ajattelin käydä vilkaisemassa yksiä jälkiä metsän vieressä. Lähdin laskemaan jälkiä kohti ja tajusin että näillä suksilla jarruttaminen voinee olla hieman haastavaa kovassa vauhdissa. Eli aloin kanttaamaan vauhtia pois. No suksipa upposikin lumen sisään ja minä kaaduin etuoikealle ja samalla tunsin kun vasenpolvi paukahti sijoiltaan. Tämä onkin jo toinen kerta kun kyseinen polvi tuon tempun tekee. Viime kerralla korjailtiin kierukkaa ja tehtin uusi eturistiside....tässä aloitetaan siis selvittäminen että mitä tällä kertaa korjataan.
Illalla pystyi vielä kävelemään jalalla mutta tänään onkin jo sen verran nestettä polvessa että eipä kävelläkään.
Jos voisi tätä juttua kuvata parilla sanalla niin käytetään tähän kohtaan sellainen sensuroimaton veto kuin että "Vittu".
Haluaisko joku ostaa sukset. Vähän käytetyt. Myydään tarpeettomina. Täysin.
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Naamakirjaa vaiko ihan jotain muuta
Viime lauantaina aloitin 2 viikon tauon naamakirjasta eli facebookista, ihan vain Putous voittaja Karimin kunniaksi ja toisaalta kokeiluksi siitä minkälaista on olla ilman päivittelyä.
Viimeisen viikon aikana olen käynyt laitesukeltamassa (uimahallilla tosin), lähettänyt 3 abstractia arvostettuihin konferensseihin, lennättänyt 3 neliön leijaa jälleen vuoden tauon jälkeen, napsinut useamman sata valokuvaa ja kaikenlaista muuta mukavaa.
Kaiken tuon olisin tehnyt muutoinkin mutta eipähän tullut asiasta kenellekään mainittua. Miksipä olisi pitänytkään kun jokainen noista asioista koskettaa vain itseäni.
Voitanee sanoa, että olen suhteellisen ailahtelevainen tuon softan kanssa joka on niin koukuttava ja silloin tällöin haluan vaan ottaa siitä itseni irti täydellisesti vain nähdäkseni että voin sen tehdä jos niin tahdon.
Jep.......onneksi on blogi jossa voi käydä kertomassa kaikkea että mitä on tehnyt....onko tämä nyt sitten sama kuin että vieroittaisi itsensä tupakasta vetämällä crackkiä..........
Viimeisen viikon aikana olen käynyt laitesukeltamassa (uimahallilla tosin), lähettänyt 3 abstractia arvostettuihin konferensseihin, lennättänyt 3 neliön leijaa jälleen vuoden tauon jälkeen, napsinut useamman sata valokuvaa ja kaikenlaista muuta mukavaa.
Kaiken tuon olisin tehnyt muutoinkin mutta eipähän tullut asiasta kenellekään mainittua. Miksipä olisi pitänytkään kun jokainen noista asioista koskettaa vain itseäni.
Voitanee sanoa, että olen suhteellisen ailahtelevainen tuon softan kanssa joka on niin koukuttava ja silloin tällöin haluan vaan ottaa siitä itseni irti täydellisesti vain nähdäkseni että voin sen tehdä jos niin tahdon.
Jep.......onneksi on blogi jossa voi käydä kertomassa kaikkea että mitä on tehnyt....onko tämä nyt sitten sama kuin että vieroittaisi itsensä tupakasta vetämällä crackkiä..........
perjantai 15. helmikuuta 2013
Manaaja
Joo...tossa pari päivää sitten tuli manattua tosta meteoriitti asiasta että kohta nasahtaa ja sitten tänään nasahti Venäjällä.
Lainaan Juha Vuorisen Kristian sarjan kirjoja ja heitä Venäjän suuntaan että "Saanks mä sorin?"
Se oli sellaista ihan viatonta läppää vaan....ja siis hei en mä voi olla ainoa joka on heittänyt tollasta....ei tartte niin pienistä suuttua.
......lotossa nasahtaa ihan helvetin varmasti 7 oikein huomenna......manattu mikä manattu...
Lainaan Juha Vuorisen Kristian sarjan kirjoja ja heitä Venäjän suuntaan että "Saanks mä sorin?"
Se oli sellaista ihan viatonta läppää vaan....ja siis hei en mä voi olla ainoa joka on heittänyt tollasta....ei tartte niin pienistä suuttua.
......lotossa nasahtaa ihan helvetin varmasti 7 oikein huomenna......manattu mikä manattu...
tiistai 12. helmikuuta 2013
Evoluutioteoriaa ja joka päiväistä uutisvirtaa
Hohhoijjaa. Ensinnäkin myönnän sen että luen liikaa iltapäivälehtiä netin kautta....paperiversioita en ole ostanut vuosiin enkä osta ja myönnän noiden lukemisen paheekseni.
Pakko se vaan silti on todeta että kun noita lehtiä lukee, niin herää oikeasti se kysymys, jonka työkaverini esitti että "Missä kohtaa evoluutio antoi periksi?". Evoluutiolla taisi olla taka-ajatuksena se että tehdään ihminen ja se sitten hoitaa ton Maapallon mun jälkeen. Nyt sitten evoluutio katselee ihmisen tekemisiä jostain Kuun pimeältä puolelta kurkkien ja dokaa tajuntaansa sumeaksi puhtaasta vitutuksesta.
Jos ottaisi sellaisen top 10 luetuinta juttua normaalista iltapäivälehdestä ja sitten vaikkapa top 10 juttua yle uutisista ja vielä maustaa tämän top 10 juttua Hesarista, kääntäisi tämän kokoelman kaikille tunnetuille ja kadonneille maailman kielille ja lähettäisi koko kirjelmän menneisyyteen niin koko silloinen sivilisaatio tekisi varmaan itsemurhan.
Alan olemaan sitä mieltä että ihme on jos ei kohta mossahda joku isompi meteoriitti ja napauta taas pöytää puhtaaksi....kappas joo-o perjantaina taitaisi olla seuraava mahdollisuus että "kilahtaa". Tosin sekin kivi menee ohi ja on aika pieni.......hmph.....
Pakko se vaan silti on todeta että kun noita lehtiä lukee, niin herää oikeasti se kysymys, jonka työkaverini esitti että "Missä kohtaa evoluutio antoi periksi?". Evoluutiolla taisi olla taka-ajatuksena se että tehdään ihminen ja se sitten hoitaa ton Maapallon mun jälkeen. Nyt sitten evoluutio katselee ihmisen tekemisiä jostain Kuun pimeältä puolelta kurkkien ja dokaa tajuntaansa sumeaksi puhtaasta vitutuksesta.
Jos ottaisi sellaisen top 10 luetuinta juttua normaalista iltapäivälehdestä ja sitten vaikkapa top 10 juttua yle uutisista ja vielä maustaa tämän top 10 juttua Hesarista, kääntäisi tämän kokoelman kaikille tunnetuille ja kadonneille maailman kielille ja lähettäisi koko kirjelmän menneisyyteen niin koko silloinen sivilisaatio tekisi varmaan itsemurhan.
Alan olemaan sitä mieltä että ihme on jos ei kohta mossahda joku isompi meteoriitti ja napauta taas pöytää puhtaaksi....kappas joo-o perjantaina taitaisi olla seuraava mahdollisuus että "kilahtaa". Tosin sekin kivi menee ohi ja on aika pieni.......hmph.....
Pohjois-Korea - profetia tulee toteen
http://wituiksman.blogspot.fi/2012/03/pohjois-korean-tilanne-my-version.html
Hahaa! Viime vuoden maaliskuussa jo ennustin, että kyllä ne Korean lappalaiset eli Pohjois-Korealaiset sen pomminsa jossain puskan juuressa vielä loppuun asti väsäävät.
Niin vain länsimaat heltyivät ja antoivat ruoka-apua, että pojjaat jaksaa vääntää pomminsa loppuun. Ja taas länsimaat kokoontuu yhteen pohtimaan, että
"No mitäs vittua sitten keksitään? Viime kerralla luvattiin lopettaa saarto ja antaa ruokaa niin jätkät lupas lopettaa pommin teon. No eivät sitten lopettaneet. No niin kenellä on hyviä ideoita? Ja HEI HEI HEI U.S.A:n edustaja käsi alas. Anna mä arvaan. Otetaan helvetisti teidän sotilasjoukkoja ja mennään voimalla pistämään koko Pohjois-Korea matalaksi ja revitään johtajien patsaat panssarivaunuilla mataliksi? Eikö ollukkin mielessä? Häh? No niin. Jos ei ole järkevämpiä ajatuksia niin käsi alas ja turpa kiinni."
Pohjois-Korean suunnalla ydinsodan uhkaa...tosin ne varmaan ampui kaiken mitä niillä oli, paavi yritti erota työtehtävistään ja siirtyä eläkkeelle, josta Päivi Räsänenkin mainitsi että "Kyllä paavikin saa siirtyä eläkkeelle".....varmaan samoihin aikoihin nasahtaa Vatikaanin kattoon itse työnjohtajalta salama, jonka voisi tulkita että "Eläkkeelle? Ja paskat."
Ja suomalainen oli Adelen kanssa samalla lavalla. Suomi ampaisee tästä raketin lailla nousuun talousahdingosta ja tämä siivittää myös Leijonat MM-kultaan ja pahuus katoaa maailmasta.......terve...
On taas sellainen viikko menossa ettei voi kuin lainata Samppa Linnaa "Mielevigaast läppändeerost"
Hahaa! Viime vuoden maaliskuussa jo ennustin, että kyllä ne Korean lappalaiset eli Pohjois-Korealaiset sen pomminsa jossain puskan juuressa vielä loppuun asti väsäävät.
Niin vain länsimaat heltyivät ja antoivat ruoka-apua, että pojjaat jaksaa vääntää pomminsa loppuun. Ja taas länsimaat kokoontuu yhteen pohtimaan, että
"No mitäs vittua sitten keksitään? Viime kerralla luvattiin lopettaa saarto ja antaa ruokaa niin jätkät lupas lopettaa pommin teon. No eivät sitten lopettaneet. No niin kenellä on hyviä ideoita? Ja HEI HEI HEI U.S.A:n edustaja käsi alas. Anna mä arvaan. Otetaan helvetisti teidän sotilasjoukkoja ja mennään voimalla pistämään koko Pohjois-Korea matalaksi ja revitään johtajien patsaat panssarivaunuilla mataliksi? Eikö ollukkin mielessä? Häh? No niin. Jos ei ole järkevämpiä ajatuksia niin käsi alas ja turpa kiinni."
Pohjois-Korean suunnalla ydinsodan uhkaa...tosin ne varmaan ampui kaiken mitä niillä oli, paavi yritti erota työtehtävistään ja siirtyä eläkkeelle, josta Päivi Räsänenkin mainitsi että "Kyllä paavikin saa siirtyä eläkkeelle".....varmaan samoihin aikoihin nasahtaa Vatikaanin kattoon itse työnjohtajalta salama, jonka voisi tulkita että "Eläkkeelle? Ja paskat."
Ja suomalainen oli Adelen kanssa samalla lavalla. Suomi ampaisee tästä raketin lailla nousuun talousahdingosta ja tämä siivittää myös Leijonat MM-kultaan ja pahuus katoaa maailmasta.......terve...
On taas sellainen viikko menossa ettei voi kuin lainata Samppa Linnaa "Mielevigaast läppändeerost"
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Kakkajuttuja
Tänään sorruin siihen mihin ajattelin, että en sorru.....eli kävin Ylioppilaslehden sivuilla lukemassa tämän kohujutun housuun kakkaamisesta bussissa.
Tai totuus on ennemminkin se, että luin rivin sieltä, toisen täältä. En vaan voinut lukea sitä koko roskaa, sillä se juttuhan oli kertakaikkiaan ihan paska......niin siis aika monellakin tapaa.
Koetin miettiä sitäkin että olisinko yliopistoaikana eli siis ennen kuin minusta ensin tuli kansankynttilä ja sitten teollisuudessa tutkimusta tekevä...mikä se sana nyt sitten onkaan....en tiiä....no mutta kuitenkin niin en vaan edelleen usko siihen että edes yliopistossa ollessa olisin pitänyt sitä juttua...en minä keksi tähänkään sanaa. Olen mennyt ihan sanattomaksi tämän jutun tiimoilta.
Eritoten pidin hauskoina yksityiskohtana sitä, että kyseisen lehden etusivulla oli sananvapaudesta asiaa ja maininta, että "Yliopistolla/tiedekunnalla on oikeus rajoittaa sitä mitä opiskelijat nettiin kirjoittelevat" ja kaksi otsikkoa ylöspäin "Paskottiin housuun bussissa". Näkisin tässä pienen ristiriidan...no mutta....eipä täälläkään blogissa ole paskalta vältytty. Eilen luin omia juttujani ja taisi siellä kakkaa olla vähän kaikkialla...jos ei jutuissa niin juttujen tasossa.
Hohhoijjaa.....no mutta huomenna on taas joku julkkis hommannut itselleen tyttöystävän jostain afrikan maasta...ei kun...perhana sehän oli jo tänään lehdissä...no siis huomenna joku poliitikko ehdottaa jotain randomia...ei ku.....perhana...sehän oli jo eilen....no siis joku meteoriitti tulee kohti maapalloa....hetkinen....äh antaa olla...
Tai totuus on ennemminkin se, että luin rivin sieltä, toisen täältä. En vaan voinut lukea sitä koko roskaa, sillä se juttuhan oli kertakaikkiaan ihan paska......niin siis aika monellakin tapaa.
Koetin miettiä sitäkin että olisinko yliopistoaikana eli siis ennen kuin minusta ensin tuli kansankynttilä ja sitten teollisuudessa tutkimusta tekevä...mikä se sana nyt sitten onkaan....en tiiä....no mutta kuitenkin niin en vaan edelleen usko siihen että edes yliopistossa ollessa olisin pitänyt sitä juttua...en minä keksi tähänkään sanaa. Olen mennyt ihan sanattomaksi tämän jutun tiimoilta.
Eritoten pidin hauskoina yksityiskohtana sitä, että kyseisen lehden etusivulla oli sananvapaudesta asiaa ja maininta, että "Yliopistolla/tiedekunnalla on oikeus rajoittaa sitä mitä opiskelijat nettiin kirjoittelevat" ja kaksi otsikkoa ylöspäin "Paskottiin housuun bussissa". Näkisin tässä pienen ristiriidan...no mutta....eipä täälläkään blogissa ole paskalta vältytty. Eilen luin omia juttujani ja taisi siellä kakkaa olla vähän kaikkialla...jos ei jutuissa niin juttujen tasossa.
Hohhoijjaa.....no mutta huomenna on taas joku julkkis hommannut itselleen tyttöystävän jostain afrikan maasta...ei kun...perhana sehän oli jo tänään lehdissä...no siis huomenna joku poliitikko ehdottaa jotain randomia...ei ku.....perhana...sehän oli jo eilen....no siis joku meteoriitti tulee kohti maapalloa....hetkinen....äh antaa olla...
maanantai 4. helmikuuta 2013
Palveluammatit
Joopa joo. Ihmiset. Kun valitsette ammattia niin aina kannattaa miettiä asioita kuten A. sovellunko tähän ammattiin jota ajattelen B. sovellunko tähän ammattiin jos minua hieman vituttaa C. sovellunko tähän ammattiin jos minua vähän väsyttää ja D. sovellunko tähän ammattiin jos joku aikaisempi asiakas on heittänyt hiekkaa minun perseeseen ja tietenkin E. sovellunko tähän ammattiin niin etten omalla huumorillani aiheuta traumoja tai muuta fyysistä tai henkistä häiriötä kanssaihmiselle.
Noilla kysymyksillä kun lähtee seulomaan niin pääsee jo aika pitkälle. Esimerkiksi itse en soveltuisi palveluammattiin mitenkään. Joskus mietin, että jos olisin gynekologi (kirjoitetaanko se noin?) niin saattaisi jonain päivänä olla ehkä liikaakin huumoria ja saattaisi tulla "löydettyä" erilaisia esineitä nimeltä mainitsemattomista paikoista. Tai sitten umpivitutuksessa heitettyä nitojalla jotakuta infotiskillä kun 100:tta kertaa tulee joku kysymään jotain samaa asiaa.
Jaa että mistä tämä avautuminen? No koetin soittaa itselleni aamujunaan taksia, joka lähtee kylmäasemalta kello 06.24 ja koetin tilata taksia kello 06.10:ksi omaan pihaan. "Ei käy. Meillä on siihen kohtaan yksi varaus jo olemassa. Teidän on otettava aikaisempi ajankohta tai sitten myöhempi.". "Siis minun olisi ehdittävä kello 06.24 junaan. Eli miten voisin ehtiä myöhemmällä taksiajalla siihen junaan?". "Niin kuten sanoin joko aikaisempi ajankohta tai sitten myöhempi ajankohta.". Laskin tässä kohtaa että jos otan aikaisemman niin sen on oltava reippaasti aikaisempi sillä jos kerran 0610 sen nähtävästi ainoan natiiviauton pitää olla jossain muualla niin se ei minua kyllä junalle ehdi viemään ja edelleen myöhempi ajankohta....siis mitä vittua?
"No nähtävästi minun on sitten koetettava etsiä jostain muualta itselleni kyyti että pääsen tuohon junaan."
Ja taksin tädin vastaus: "Klik tuut tuut tuut tuut tuut...."
Joo tietysti olisin voinut mennä aikaisemmin juna-asemalle hytisemään mutta ei mene jakeluun että asiakaspalvelun täti vetää luurin korvaan vaikka omasta mielestäni suhteellisen kohteliaasti vastasin aika valopäisiin "apukommentteihin".
Sillä tädillä oli varmaan "ne" tai sitten hiekkaa pikkareissa. **kele.
Noilla kysymyksillä kun lähtee seulomaan niin pääsee jo aika pitkälle. Esimerkiksi itse en soveltuisi palveluammattiin mitenkään. Joskus mietin, että jos olisin gynekologi (kirjoitetaanko se noin?) niin saattaisi jonain päivänä olla ehkä liikaakin huumoria ja saattaisi tulla "löydettyä" erilaisia esineitä nimeltä mainitsemattomista paikoista. Tai sitten umpivitutuksessa heitettyä nitojalla jotakuta infotiskillä kun 100:tta kertaa tulee joku kysymään jotain samaa asiaa.
Jaa että mistä tämä avautuminen? No koetin soittaa itselleni aamujunaan taksia, joka lähtee kylmäasemalta kello 06.24 ja koetin tilata taksia kello 06.10:ksi omaan pihaan. "Ei käy. Meillä on siihen kohtaan yksi varaus jo olemassa. Teidän on otettava aikaisempi ajankohta tai sitten myöhempi.". "Siis minun olisi ehdittävä kello 06.24 junaan. Eli miten voisin ehtiä myöhemmällä taksiajalla siihen junaan?". "Niin kuten sanoin joko aikaisempi ajankohta tai sitten myöhempi ajankohta.". Laskin tässä kohtaa että jos otan aikaisemman niin sen on oltava reippaasti aikaisempi sillä jos kerran 0610 sen nähtävästi ainoan natiiviauton pitää olla jossain muualla niin se ei minua kyllä junalle ehdi viemään ja edelleen myöhempi ajankohta....siis mitä vittua?
"No nähtävästi minun on sitten koetettava etsiä jostain muualta itselleni kyyti että pääsen tuohon junaan."
Ja taksin tädin vastaus: "Klik tuut tuut tuut tuut tuut...."
Joo tietysti olisin voinut mennä aikaisemmin juna-asemalle hytisemään mutta ei mene jakeluun että asiakaspalvelun täti vetää luurin korvaan vaikka omasta mielestäni suhteellisen kohteliaasti vastasin aika valopäisiin "apukommentteihin".
Sillä tädillä oli varmaan "ne" tai sitten hiekkaa pikkareissa. **kele.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Influenssa
Mahtavaa. Miten mahtavaa onkaan sairastamalla sairastaa ja maata pötköllään monta päivää, nautiskella erilaisia kuumelääkkeitä ja nauttia siitä kaikesta ihanuudesta minkä tauti tuo mukanaan.
Ei, ei ole mahtavaa. Taudin kuvahan oli sellainen, että ensinnäkin jäi poikaamme hoitamaan kotiin viikko sitten sillä hänellä oli kuumetta ja paha yskä. No siinä päivän nautiskelin työsähköpostien selailusta ja pari kuvaa neppailin ikkunan läpi. Sitten se tapahtui "köh". Ensimmäinen yskäisy. Nooh eihän tuo mittään kuppi kahvia tähän paikkaan ja pojalle lääkettä.
Köh. No pentele. Olipas se kuivakka yskäisy. Hmph....no onneksi ei ole huono olo eikä mittään.
...hetkinen.....nyt vessaan. Pakki alkoi sekoilemaan jostain kumman syystä kuin Wärtsilän kuivausrumpu pyykkituvassa (katso eka blogimerkintä). Kipittäen vessaan ja vatta ihan sekaisin.
Ja sitten siellä pöntöllä se sitten paukahti "KÖH KÖH KÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖöööööööööÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖöööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!"
Ikinä, ei siis ikinä ole tullut yskäisyä joka A. kestää ikuisuuden B. saa tuntemaan että kuolee ja C. nasauttaa välilihan sellaiseen kramppiin että toivoo että kuolee. Voin luvata että se on tuntemuksista yksi lähimpää persettä. Au au au.
No siittä sitten alkoikin yskiminen pahenemaan. Sitten nasahtikin illalla kuume joka sai aikaan sellaisen vapinan etten uskaltanut mennä seisomapissalle. Olisin saattanut tulla liiankin onnellinen loppu sille vessareissulle.
Tuosta kun lähdettiin viime maanantaina niin tässä sitä ollan yskitty, hikoiltu, paleltu, käyty lääkärissä, käyty hoitajalla, otettu verikoe, saatu nappikuuri, vedetty nappeja, vedetty veteenliukenevia lääkkeitä, alettu kärsimään erittäin pahasta niskakivusta (joka by the way kuumepotilaalle on yhtä hauskaa kuin juoksulenkki sydäninfarktipotilaalle).
Parasta tässä kaikessa vielä on sitten se, että parhaimmillaan hoidin 3 kipeää lasta samaan aikaan kun koetin pitää vapinaltani vaatteet päällä.
Ai niin ja yksi tapahtuma vielä tältä viikolta. Eräänä iltana tai no se oli jo keskiyötä. Nenä paukahti tukkoon. Hiljaa hiipien (ja tutisten) köpöttelin vessaan etsimään nenäsumutetta. Löysin sen. Avasin pakkauksen. Otin ohjevihkon pois. Otin sumutteen käteen.......ja samalla se tippui vapisevista käsistäni. Seurasin sen tippumista kohti klinkkeriä sen murtosekunnin ajan ja ehdin mielessäni jo sanoa...voi vittu. Ja kling. Koko pullo paskaksi. Ja minä paljain jaloin keskellä vessaa....lattia täynnä lasinsiruja. Ja kaikki muut nukkuu. Siinä sitten kun käsin noukin pieniä lasinsirpaleita roskikseen että pääsen hakemaan imuria niin ihan pikkusen otti pattiin.
taudit........**ttu mitä **skaa
Ei, ei ole mahtavaa. Taudin kuvahan oli sellainen, että ensinnäkin jäi poikaamme hoitamaan kotiin viikko sitten sillä hänellä oli kuumetta ja paha yskä. No siinä päivän nautiskelin työsähköpostien selailusta ja pari kuvaa neppailin ikkunan läpi. Sitten se tapahtui "köh". Ensimmäinen yskäisy. Nooh eihän tuo mittään kuppi kahvia tähän paikkaan ja pojalle lääkettä.
Köh. No pentele. Olipas se kuivakka yskäisy. Hmph....no onneksi ei ole huono olo eikä mittään.
...hetkinen.....nyt vessaan. Pakki alkoi sekoilemaan jostain kumman syystä kuin Wärtsilän kuivausrumpu pyykkituvassa (katso eka blogimerkintä). Kipittäen vessaan ja vatta ihan sekaisin.
Ja sitten siellä pöntöllä se sitten paukahti "KÖH KÖH KÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖöööööööööÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖöööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!"
Ikinä, ei siis ikinä ole tullut yskäisyä joka A. kestää ikuisuuden B. saa tuntemaan että kuolee ja C. nasauttaa välilihan sellaiseen kramppiin että toivoo että kuolee. Voin luvata että se on tuntemuksista yksi lähimpää persettä. Au au au.
No siittä sitten alkoikin yskiminen pahenemaan. Sitten nasahtikin illalla kuume joka sai aikaan sellaisen vapinan etten uskaltanut mennä seisomapissalle. Olisin saattanut tulla liiankin onnellinen loppu sille vessareissulle.
Tuosta kun lähdettiin viime maanantaina niin tässä sitä ollan yskitty, hikoiltu, paleltu, käyty lääkärissä, käyty hoitajalla, otettu verikoe, saatu nappikuuri, vedetty nappeja, vedetty veteenliukenevia lääkkeitä, alettu kärsimään erittäin pahasta niskakivusta (joka by the way kuumepotilaalle on yhtä hauskaa kuin juoksulenkki sydäninfarktipotilaalle).
Parasta tässä kaikessa vielä on sitten se, että parhaimmillaan hoidin 3 kipeää lasta samaan aikaan kun koetin pitää vapinaltani vaatteet päällä.
Ai niin ja yksi tapahtuma vielä tältä viikolta. Eräänä iltana tai no se oli jo keskiyötä. Nenä paukahti tukkoon. Hiljaa hiipien (ja tutisten) köpöttelin vessaan etsimään nenäsumutetta. Löysin sen. Avasin pakkauksen. Otin ohjevihkon pois. Otin sumutteen käteen.......ja samalla se tippui vapisevista käsistäni. Seurasin sen tippumista kohti klinkkeriä sen murtosekunnin ajan ja ehdin mielessäni jo sanoa...voi vittu. Ja kling. Koko pullo paskaksi. Ja minä paljain jaloin keskellä vessaa....lattia täynnä lasinsiruja. Ja kaikki muut nukkuu. Siinä sitten kun käsin noukin pieniä lasinsirpaleita roskikseen että pääsen hakemaan imuria niin ihan pikkusen otti pattiin.
taudit........**ttu mitä **skaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)