Tuhkimo jatko-osa 6

Jorma rämpi pakokauhun vallassa läpi puskien peläten, että takaa pomppaa kimppuun Falabella ja antaa todellisen "nuijanukutuksen", josta hän ei haluaisi koskaan enää herätä. Hetken matkaa juostuaan ja ollessaan varma ettei takaa todellakaan kuulu laukka-askeleita tai perkeleellistä ravaamista päätti Jorma ottaa suuntiman kohti kuninkaan linnaa.

Matkalla Jormaa alkoi kuitenkin jäätävästi janottamaan ja mieleen paukahti se, että kyseisessä metsässä ei niin kaukana siitä paikasta missä Jorma seisoi oli erään erakon mökki, jossa erakko keitteli omia liemiään. Erakon nimi oli jostain kumman syystä Ristus.

Jorma päätti hiippailla Ristuksen mökille ja yrittää napata vaivihkaa jonkun lekan hyllystä, että saisi lisää virtaa jatkaa kohti kuninkaan linnaa ja oman kohtalon täyttymystä. Ja niin Jorma hiippaili Ristuksen mökille ja ovesta sisään........ja tuli yllätetyksi kirjaimellisesti housut nilkoissa....sillä poikkeuksella että housut olivat jollain muulla nilkoissa...

Siellä se Ristus oli omassa pirtissään housut nilkoissa juomassa ponua pänikästä ja kusemassa Jukka palmuun..siihen kasviin...ei pidä sekoittaa taiteilijaan......Juhani Palmuun...no mutta kuitenkin....

Ristus pyörähti ympäri kuullessaan oven aukeavan ja Jorman oviaukossa nähdessään sanoi vain että "Ai kamala" ja siihenpä se sitten Ristuksen juttu sitten lopahtikin....

silmät nimittäin pyörähtivät ensin yhden kiekan taaksepäin ja sitten yhden kiekan vasempaan ja Ristus tipahti lattialle makaamaan. Jorma ihmetteli että mitäs vittua sille nyt tapahtui. Ja sitten hän otti pari askelta taaksepäin sillä Ristuksen rakko Ristuksesta muutoin poiketen ei ollut lopettanut toimintaansa. Siinä se Ristus makasi kädet sivuilla jalat ristissä omassa virtsassaan.....


Jorma oli hetken ihmeissään tästä luonnottomasta näystä ja pohti myös siinä samalla että päästäisikö Ristuksen kärsimyksistään tökkäämällä nurkassa olevalla heinähangolla miehestä hengen pois. Hetken pohdittuaan päätyi kuitenkin siihen että tähän reissuun nyt ei mies murhaa kuitenkaan kehtaisi enää ottaa....

Nurkassa Jorma näki Ristuksen ison pannun jolla oli tehty lientä useampiin pitoihin...ja no oli sillä liemellä saatu aikamoiset liemetkin aikaan. Tarina kertoi että Ristus oli tehnyt kuninkaallekin pitoloihin juomia aikoinaan ja nykyäänkin kuninkaan näköisiä puolisokeita apäriä oli puoli kylää täynnä olipa yksi kuningasta muistuttava liiito-oravakin nähty lähimetsässä.

Siellä sitä oli juotavaa pullotettuna ja Jorma otti ensimmäisen huikan ns.
huolellisella kaadolla. Ensimmäinen asia minkä Jorma tajusi oli, että hänen toinen silmänsä pyrki katselemaan nenän vartta ja vasen jalka taputti tahtia Judas Priestin Painkillerin alkubasarin tahtiin eli voitanee sanoa että lattian taputtaminen oli aika huolellista.

Jorma venttaili hetken tahdin tasoittumista edes jossain määrin hyväksyttävälle tasolle. Kun tahti oli sitä luokkaa ettei tennarista enää savu noussut hän päätti lähteä ensin mökistä pihalle ja sitten ottaa vielä yhden hörpyn. Pihamaalle pääsy oli sikäli hankalaa että vasen jalka tuppasi edelleen ottamaan 80 askelta siinä missä oikea otti yhden. Eli voitanee sanoa että vinkeän näköistä etenemistä.

Pihamaalla Jorma nappasi seuraavan tuikun edellistä pienemmän ja huomasi että homma alkoi tasoittumaan. Molemmat jalat taputti samaan tahtiin....ja molemmat silmät ikävä kyllä katsoivat keskittyneesti nokkaan. No mutta "close enough" ajatteli Jorma. Hän otti ensimmäisen askel yrityksen kohti kuninkaan linnaa.....ja ampaisi valtavaan maantiekiitäjän kyykytys vauhtiin.....sikäli vittumainen asia tuollaisessa lähemmäs pari sataa vuotta vanhassa mäntymetsässä. Oravia vitutti aivan raivolla kun yliäänellä etenevä Jorma poukkoili tammimetsässä kuin metallikuula flipperissä. Ihmeenä pidettäköön sitä että Jormalla oli sen verran järkeä päässä kilinkolinin keskellä että hän sai ohjattua etenemistään edes jossain määrin oikeaan suuntaan. Viimein hän saapuikin kuninkaanlinnan takapihalle......paukahtaen keskelle suurinta kuusta. PAM!