Joskus sitä vaan mun elämässä on päiviä milloin kaikki mitä tekee ja mihin koskee muuttuu absurdiksi osaksi maailmankaikkeutta. Näin kävi sunnuntaina.
Olin duunannut remonttia 27 tuntia 2 vuorokauden aikana eli voitanee sanoa että olin tasan oikeassa "wituiksmän" tilassa. No sitten tuli todettua että perhana munhan piti vaihtaa talvirenkaat alle. Tunkki oli ostettuna ja asenne sellainen että vittu nyt muuten vaihdetaan pisteeksi iin päälle ne renkaat. Ja sitten alkaa kaikki menemään tasan päin persettä.
Ei muuta kun auto katokseen ja tunkki paketista (motonetin taattua laatua) ja etsimään hylsyä jolla saada pultit auki. No löysin momenttiavaimen ja hylsyn joka sopi pultteihin...tässä kohdassa heräsi mielikuva siitä että "olikos mulla ne toiset vanteet sellaiset että normiavain muuten EI sovi"....ja ei muuta kun perkele etsimään sitä hylsyä. Valokuvamuistin omaavana muistin että jossain se on autossa....ja vartin etsimisen jälkeen tuli todettua että olihan se......takapenkkirivin alla olevien tukikiskojen vieressä. No mutta kamat kondiksessa.
Jaa....alkaa pimenemään no mutta hei mullahan on katoksessa valot....jotka tosin toimivat liiketunnistimella....kaikki 5 min kerrallaan. JA IHAN HELEVETIN HUONO IDEA ALKAA TEKEMÄÄN TUOTA HOMMAA SELLAISESSA VALAISTUKSESSA!
Ei muutta ku tunkki alle ja tarkistus vielä manuaalista että olikos tässä jotkut erikoispaikat mihin tunkki piti laittaa..olihan ne. Ja tunkki alle ja nostamaan autoa......"höh....onpas hassun muotoinen tuo helmapelti....EI SAATANA!"....ja tunkki siellä hämärässä tuli asetettu ihan vaan vähän ohi oikeasta paikasta.... auto alas, totetaminen että näin pääsi käymään. Ja sitten sellainen pieni parin sadan metrin kävely noituen kyyneleet silmissä...vitutti niin ettei veri meinannut kiertää.
No mutta se on vaan peltiä ja ei näy pahasti.
Ensin meinasin antaa periksi koska olin kirjaimellisesti finaalissa mutta sitten normisuomalainen asenne nosti päätään...."mulle ei pikku vastoinkäymiset kyllä hypi silmille....perkele renkaat vaihdetaan vaikka tulisi kuolema!".
Auto ylös ja renkaat alkoi vaihtumaan lentäen...ja helmapellit pysymään kondiksessa muualla. Ja sitten päästään renkaaseen numero 3......yhden pultin edellinen renkaat vaihtanut firma oli pyöräyttänyt pultin pään kivasti pyöreäksi. Villellä palaa tässä kohtaa käämi lopullisesti.....otin sen toisen hylsyn...iskin sen päähän kiinni ja hakasin sen ainoalla vasaralla...joka oli se koko perkeleen talon kevein....sen helevetin hylsyn puoleen väliin pulttia ilman että oli edes kohdallaan.
No ei mitään rengas vaihdettu...viimeinen jäljellä...ja siellä IHAN PERKELE SAMANLAINEN PULTTI! Tässä kohtaa tuntui että aivoissa joku paikka sanoi sopimuksen irti mutta renkaat vaihdoin.........
vituttaa se helmapelti silti...vähän....
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
perjantai 21. lokakuuta 2011
Kun nälkä menee överiksi
Itselläni ja tyttärelläni on yksi pieni valuvika. Se että jos nälkä pääsee liian suureksi niin vitutuksen määrä kasvaa minuuteissa eksponentiaalisesti aika jäätäviin mittoihin. Eilen pitkästä aikaa tämä tuli koettua omalta kohdaltani kun olimme sohvakaupoilla. Juha Vuorinen on kirjoittanut yhdessä kirjassaan käyttävänsä sanontaa että "On niin nälkä että voisin hakata aikuisen miehen" tai jotain vastaavaa. Itsellä tila menee samaan jos siis pääsee nälkä liian suureksi.
Siinä kebabilla omaa tilaani rauhoittaessa perheeni kanssa repesin nauramaan ajatukselle, että minä olen varmaan kamalimpia vaihtoehtoja joutua kaveriksi juuttuneeseen hissiin. Ensimmäisen 4-5 tunnin jälkeen alan mököttämään, sitten pari tuntia siitä alan vittuilemaan, pari tuntia siitä niin olen varmaan siirtynyt jo kannibalismin harjoittajaksi. Vitsi vitsi...mutta jos joskus tulet hissiin kanssani niin ole varma että sulla on jossain taskussa vähintään suklaapatukka......
Toivon vaan että sitten joskus kun pääsen väittelemään niin olen muistanut syödä ennen väitöstilaisuutta jotain.......ettei vastapuolta satu...pahasti...
Siinä kebabilla omaa tilaani rauhoittaessa perheeni kanssa repesin nauramaan ajatukselle, että minä olen varmaan kamalimpia vaihtoehtoja joutua kaveriksi juuttuneeseen hissiin. Ensimmäisen 4-5 tunnin jälkeen alan mököttämään, sitten pari tuntia siitä alan vittuilemaan, pari tuntia siitä niin olen varmaan siirtynyt jo kannibalismin harjoittajaksi. Vitsi vitsi...mutta jos joskus tulet hissiin kanssani niin ole varma että sulla on jossain taskussa vähintään suklaapatukka......
Toivon vaan että sitten joskus kun pääsen väittelemään niin olen muistanut syödä ennen väitöstilaisuutta jotain.......ettei vastapuolta satu...pahasti...
maanantai 17. lokakuuta 2011
Turun reissu
Kyllä...minä kävin Turussa. Meno matkalla oli montakin uutta asiaa itselleni mitä tuli koettua. Aloitetaan siitä että käytin elämäni ekaa kertaa firman puhelimen navigaattoria....Nokian navigaattoria. Alkumatkasta jo hieman huomailin että laite antaa aika viime tipassa osittain ohjeita...ja aloin ounastelemaan pieniä haastavia hetkiä Kehä I sellä......koska normaalistihan siellä on joku perkeleen tietyö menossa.....onko siellä joskus ollut tilanne että jotain EI olisi korjattu? No Kehällä sitten köröttelin ja arvaahan tuon saatana.....kartat ei IHAN mukana siinä että reitit hieman muuttuneet sitten edellisen päivityksen.....tai eilisen...kuulemma muuttuu päivittäin. No mm. siellä törötin liikenteen jakaja nenän edessä ja molemmilta puolilta painaa autoa loppumattomana letkana. Sanat VITTU, SAATANA olivat aika pitkälti se mitä Jetan kopissa kuului. No yksi Audi antoi tietä ja minä Jetasta luulot pois.
Turkuun tuli melkein päästyä kunnes totesin sen miksi olen aikoinaan vaihtanut nuo "perse kiinni maassa" autot tuohon S-maxiin....molemmista jaloista melkein tunto poissa.
No sitten Turkua kohti tullessa tuli "ai vittu miten pitkiä tunneleita" tilanne.....2.3 km tunnelia.....hienoa. No Turku läheni ja Nokialaisesta virrat alkoi piippailemaan uhkaavasti akun tyhjenemistä. Pääsin kuin pääsin Hamburger Börssiin ja info tiskiltä avain ja kysymys "Missä teillä on parkkipaikka?". "Tässä on kaukosäädin ja se parkkipaikka on tuolla meidän katolla.", "Anteeksi voitko toistaa? Missä?" "Niin siis meidän parkki on tuolla katolla eli tuolta porteista läpi tuolla kaukosäätimellä ja sitten autohissillä katolle.", "Anteeksi mulla on vissiin kuulossa vikaa, siis millä katolle? Hissillä?", "Joo siellä on autohissi.", "Asia tällä selvä". Pääsin pihalle kaukosäädin kädessä ja mietin että mitä vittua täällä tapahtuu. No siellä oli hissi....ja hissillä katolle....auton kanssa.
Ok.
Sitten tähän päivään. Töiden jälkeen autoon ja Nokian navigaattori päälle ja ohjeeksi "Kotiin". Ja sitten tapahtuu seuraavaa.....
A. Käänny seuraavasta oikealle. Minä käännyn.
B. Aja suoraan 150 metriä. Minä ajan
C. Käänny vasemmalle. Minä käännyn.
Tässä kohtaa huomaan että vastaan tulee perkeleesti polkupyöriä jotka katsovat vähän pitkään. Ja joki vieressä. Meikä jatkaa matkaa...kunnes tulee kielletyn ajosuunnan merkki.
D. Tee U-Käännös. "No vittu meinaatko?" Tässä kohtaa aloin käymään dialogia puhelimen kanssa....
E. Käänny tästä oikealle. "En kai mä nyt saatana pyörätietä lähde ajamaan...vittu mulla mennee hermot näihin Nokialaisiin.."
F. Sitten iso liuta ohjeita...ja sitten taas.."Tee U-käännös"...siis TÄH? Ensin ajattaa saatana yhteen suuntaan ja sitten tee U-käännös.....nice.. No tein U-käännöksen...
G. Käänny seuraavasta oikealle.... "Voi PERKELE.....SE ON YKSI SUUNTAINEN VÄÄRÄÄN SUUNTAAN!!!
H. "Tee U-käännös", tässä kohtaa näytin puhelimelle keskaria ja päätin vetää hetkeksi parkkiin ja päivittää tilanteen ihan karttaohjelmalla....
Sitten matkaan...
I. "Käänny oikealle" ja TA-VITUN-DAA ollaan motarilla.....
J.Lähellä Helsinkiä tulee info SuomiPopilta että Kehä I sellä on 2 isoa onnettomuutta...ja meikä päättää vetää Kehä IIIselle.
K. Kehä III vetää kuin vanha junan vessa...ja sitten erehdyn kuuntelemaan navogaattoria "Käänny seuraavasta oikealle" ja minä....VITUN TORPEDO KÄÄNNYN...
L. Olen ajamassa tasan saatana kohti Helsingin keskustaa......"Käänny oikealle".....ja uskomatonta kyllä....se perkeleen laitos väänsi mut takaisin Kehä I selle jota yritin välttää ja seisoin jonossa puoli tuntia....
......minnuu NIIN VITUTTAA NAVIGAATTORIT!
muuten olikin ihan hyvä päivä.......perkele
Turkuun tuli melkein päästyä kunnes totesin sen miksi olen aikoinaan vaihtanut nuo "perse kiinni maassa" autot tuohon S-maxiin....molemmista jaloista melkein tunto poissa.
No sitten Turkua kohti tullessa tuli "ai vittu miten pitkiä tunneleita" tilanne.....2.3 km tunnelia.....hienoa. No Turku läheni ja Nokialaisesta virrat alkoi piippailemaan uhkaavasti akun tyhjenemistä. Pääsin kuin pääsin Hamburger Börssiin ja info tiskiltä avain ja kysymys "Missä teillä on parkkipaikka?". "Tässä on kaukosäädin ja se parkkipaikka on tuolla meidän katolla.", "Anteeksi voitko toistaa? Missä?" "Niin siis meidän parkki on tuolla katolla eli tuolta porteista läpi tuolla kaukosäätimellä ja sitten autohissillä katolle.", "Anteeksi mulla on vissiin kuulossa vikaa, siis millä katolle? Hissillä?", "Joo siellä on autohissi.", "Asia tällä selvä". Pääsin pihalle kaukosäädin kädessä ja mietin että mitä vittua täällä tapahtuu. No siellä oli hissi....ja hissillä katolle....auton kanssa.
Ok.
Sitten tähän päivään. Töiden jälkeen autoon ja Nokian navigaattori päälle ja ohjeeksi "Kotiin". Ja sitten tapahtuu seuraavaa.....
A. Käänny seuraavasta oikealle. Minä käännyn.
B. Aja suoraan 150 metriä. Minä ajan
C. Käänny vasemmalle. Minä käännyn.
Tässä kohtaa huomaan että vastaan tulee perkeleesti polkupyöriä jotka katsovat vähän pitkään. Ja joki vieressä. Meikä jatkaa matkaa...kunnes tulee kielletyn ajosuunnan merkki.
D. Tee U-Käännös. "No vittu meinaatko?" Tässä kohtaa aloin käymään dialogia puhelimen kanssa....
E. Käänny tästä oikealle. "En kai mä nyt saatana pyörätietä lähde ajamaan...vittu mulla mennee hermot näihin Nokialaisiin.."
F. Sitten iso liuta ohjeita...ja sitten taas.."Tee U-käännös"...siis TÄH? Ensin ajattaa saatana yhteen suuntaan ja sitten tee U-käännös.....nice.. No tein U-käännöksen...
G. Käänny seuraavasta oikealle.... "Voi PERKELE.....SE ON YKSI SUUNTAINEN VÄÄRÄÄN SUUNTAAN!!!
H. "Tee U-käännös", tässä kohtaa näytin puhelimelle keskaria ja päätin vetää hetkeksi parkkiin ja päivittää tilanteen ihan karttaohjelmalla....
Sitten matkaan...
I. "Käänny oikealle" ja TA-VITUN-DAA ollaan motarilla.....
J.Lähellä Helsinkiä tulee info SuomiPopilta että Kehä I sellä on 2 isoa onnettomuutta...ja meikä päättää vetää Kehä IIIselle.
K. Kehä III vetää kuin vanha junan vessa...ja sitten erehdyn kuuntelemaan navogaattoria "Käänny seuraavasta oikealle" ja minä....VITUN TORPEDO KÄÄNNYN...
L. Olen ajamassa tasan saatana kohti Helsingin keskustaa......"Käänny oikealle".....ja uskomatonta kyllä....se perkeleen laitos väänsi mut takaisin Kehä I selle jota yritin välttää ja seisoin jonossa puoli tuntia....
......minnuu NIIN VITUTTAA NAVIGAATTORIT!
muuten olikin ihan hyvä päivä.......perkele
lauantai 15. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 6
Jorma rämpi pakokauhun vallassa läpi puskien peläten, että takaa pomppaa kimppuun Falabella ja antaa todellisen "nuijanukutuksen", josta hän ei haluaisi koskaan enää herätä. Hetken matkaa juostuaan ja ollessaan varma ettei takaa todellakaan kuulu laukka-askeleita tai perkeleellistä ravaamista päätti Jorma ottaa suuntiman kohti kuninkaan linnaa.
Matkalla Jormaa alkoi kuitenkin jäätävästi janottamaan ja mieleen paukahti se, että kyseisessä metsässä ei niin kaukana siitä paikasta missä Jorma seisoi oli erään erakon mökki, jossa erakko keitteli omia liemiään. Erakon nimi oli jostain kumman syystä Ristus.
Jorma päätti hiippailla Ristuksen mökille ja yrittää napata vaivihkaa jonkun lekan hyllystä, että saisi lisää virtaa jatkaa kohti kuninkaan linnaa ja oman kohtalon täyttymystä. Ja niin Jorma hiippaili Ristuksen mökille ja ovesta sisään........ja tuli yllätetyksi kirjaimellisesti housut nilkoissa....sillä poikkeuksella että housut olivat jollain muulla nilkoissa...
Siellä se Ristus oli omassa pirtissään housut nilkoissa juomassa ponua pänikästä ja kusemassa Jukka palmuun..siihen kasviin...ei pidä sekoittaa taiteilijaan......Juhani Palmuun...no mutta kuitenkin....
Ristus pyörähti ympäri kuullessaan oven aukeavan ja Jorman oviaukossa nähdessään sanoi vain että "Ai kamala" ja siihenpä se sitten Ristuksen juttu sitten lopahtikin....
silmät nimittäin pyörähtivät ensin yhden kiekan taaksepäin ja sitten yhden kiekan vasempaan ja Ristus tipahti lattialle makaamaan. Jorma ihmetteli että mitäs vittua sille nyt tapahtui. Ja sitten hän otti pari askelta taaksepäin sillä Ristuksen rakko Ristuksesta muutoin poiketen ei ollut lopettanut toimintaansa. Siinä se Ristus makasi kädet sivuilla jalat ristissä omassa virtsassaan.....
Jorma oli hetken ihmeissään tästä luonnottomasta näystä ja pohti myös siinä samalla että päästäisikö Ristuksen kärsimyksistään tökkäämällä nurkassa olevalla heinähangolla miehestä hengen pois. Hetken pohdittuaan päätyi kuitenkin siihen että tähän reissuun nyt ei mies murhaa kuitenkaan kehtaisi enää ottaa....
Nurkassa Jorma näki Ristuksen ison pannun jolla oli tehty lientä useampiin pitoihin...ja no oli sillä liemellä saatu aikamoiset liemetkin aikaan. Tarina kertoi että Ristus oli tehnyt kuninkaallekin pitoloihin juomia aikoinaan ja nykyäänkin kuninkaan näköisiä puolisokeita apäriä oli puoli kylää täynnä olipa yksi kuningasta muistuttava liiito-oravakin nähty lähimetsässä.
Siellä sitä oli juotavaa pullotettuna ja Jorma otti ensimmäisen huikan ns.
huolellisella kaadolla. Ensimmäinen asia minkä Jorma tajusi oli, että hänen toinen silmänsä pyrki katselemaan nenän vartta ja vasen jalka taputti tahtia Judas Priestin Painkillerin alkubasarin tahtiin eli voitanee sanoa että lattian taputtaminen oli aika huolellista.
Jorma venttaili hetken tahdin tasoittumista edes jossain määrin hyväksyttävälle tasolle. Kun tahti oli sitä luokkaa ettei tennarista enää savu noussut hän päätti lähteä ensin mökistä pihalle ja sitten ottaa vielä yhden hörpyn. Pihamaalle pääsy oli sikäli hankalaa että vasen jalka tuppasi edelleen ottamaan 80 askelta siinä missä oikea otti yhden. Eli voitanee sanoa että vinkeän näköistä etenemistä.
Pihamaalla Jorma nappasi seuraavan tuikun edellistä pienemmän ja huomasi että homma alkoi tasoittumaan. Molemmat jalat taputti samaan tahtiin....ja molemmat silmät ikävä kyllä katsoivat keskittyneesti nokkaan. No mutta "close enough" ajatteli Jorma. Hän otti ensimmäisen askel yrityksen kohti kuninkaan linnaa.....ja ampaisi valtavaan maantiekiitäjän kyykytys vauhtiin.....sikäli vittumainen asia tuollaisessa lähemmäs pari sataa vuotta vanhassa mäntymetsässä. Oravia vitutti aivan raivolla kun yliäänellä etenevä Jorma poukkoili tammimetsässä kuin metallikuula flipperissä. Ihmeenä pidettäköön sitä että Jormalla oli sen verran järkeä päässä kilinkolinin keskellä että hän sai ohjattua etenemistään edes jossain määrin oikeaan suuntaan. Viimein hän saapuikin kuninkaanlinnan takapihalle......paukahtaen keskelle suurinta kuusta. PAM!
Matkalla Jormaa alkoi kuitenkin jäätävästi janottamaan ja mieleen paukahti se, että kyseisessä metsässä ei niin kaukana siitä paikasta missä Jorma seisoi oli erään erakon mökki, jossa erakko keitteli omia liemiään. Erakon nimi oli jostain kumman syystä Ristus.
Jorma päätti hiippailla Ristuksen mökille ja yrittää napata vaivihkaa jonkun lekan hyllystä, että saisi lisää virtaa jatkaa kohti kuninkaan linnaa ja oman kohtalon täyttymystä. Ja niin Jorma hiippaili Ristuksen mökille ja ovesta sisään........ja tuli yllätetyksi kirjaimellisesti housut nilkoissa....sillä poikkeuksella että housut olivat jollain muulla nilkoissa...
Siellä se Ristus oli omassa pirtissään housut nilkoissa juomassa ponua pänikästä ja kusemassa Jukka palmuun..siihen kasviin...ei pidä sekoittaa taiteilijaan......Juhani Palmuun...no mutta kuitenkin....
Ristus pyörähti ympäri kuullessaan oven aukeavan ja Jorman oviaukossa nähdessään sanoi vain että "Ai kamala" ja siihenpä se sitten Ristuksen juttu sitten lopahtikin....
silmät nimittäin pyörähtivät ensin yhden kiekan taaksepäin ja sitten yhden kiekan vasempaan ja Ristus tipahti lattialle makaamaan. Jorma ihmetteli että mitäs vittua sille nyt tapahtui. Ja sitten hän otti pari askelta taaksepäin sillä Ristuksen rakko Ristuksesta muutoin poiketen ei ollut lopettanut toimintaansa. Siinä se Ristus makasi kädet sivuilla jalat ristissä omassa virtsassaan.....
Jorma oli hetken ihmeissään tästä luonnottomasta näystä ja pohti myös siinä samalla että päästäisikö Ristuksen kärsimyksistään tökkäämällä nurkassa olevalla heinähangolla miehestä hengen pois. Hetken pohdittuaan päätyi kuitenkin siihen että tähän reissuun nyt ei mies murhaa kuitenkaan kehtaisi enää ottaa....
Nurkassa Jorma näki Ristuksen ison pannun jolla oli tehty lientä useampiin pitoihin...ja no oli sillä liemellä saatu aikamoiset liemetkin aikaan. Tarina kertoi että Ristus oli tehnyt kuninkaallekin pitoloihin juomia aikoinaan ja nykyäänkin kuninkaan näköisiä puolisokeita apäriä oli puoli kylää täynnä olipa yksi kuningasta muistuttava liiito-oravakin nähty lähimetsässä.
Siellä sitä oli juotavaa pullotettuna ja Jorma otti ensimmäisen huikan ns.
huolellisella kaadolla. Ensimmäinen asia minkä Jorma tajusi oli, että hänen toinen silmänsä pyrki katselemaan nenän vartta ja vasen jalka taputti tahtia Judas Priestin Painkillerin alkubasarin tahtiin eli voitanee sanoa että lattian taputtaminen oli aika huolellista.
Jorma venttaili hetken tahdin tasoittumista edes jossain määrin hyväksyttävälle tasolle. Kun tahti oli sitä luokkaa ettei tennarista enää savu noussut hän päätti lähteä ensin mökistä pihalle ja sitten ottaa vielä yhden hörpyn. Pihamaalle pääsy oli sikäli hankalaa että vasen jalka tuppasi edelleen ottamaan 80 askelta siinä missä oikea otti yhden. Eli voitanee sanoa että vinkeän näköistä etenemistä.
Pihamaalla Jorma nappasi seuraavan tuikun edellistä pienemmän ja huomasi että homma alkoi tasoittumaan. Molemmat jalat taputti samaan tahtiin....ja molemmat silmät ikävä kyllä katsoivat keskittyneesti nokkaan. No mutta "close enough" ajatteli Jorma. Hän otti ensimmäisen askel yrityksen kohti kuninkaan linnaa.....ja ampaisi valtavaan maantiekiitäjän kyykytys vauhtiin.....sikäli vittumainen asia tuollaisessa lähemmäs pari sataa vuotta vanhassa mäntymetsässä. Oravia vitutti aivan raivolla kun yliäänellä etenevä Jorma poukkoili tammimetsässä kuin metallikuula flipperissä. Ihmeenä pidettäköön sitä että Jormalla oli sen verran järkeä päässä kilinkolinin keskellä että hän sai ohjattua etenemistään edes jossain määrin oikeaan suuntaan. Viimein hän saapuikin kuninkaanlinnan takapihalle......paukahtaen keskelle suurinta kuusta. PAM!
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 5
Paroni istui kuskin pukilla selvempänä kuin aikoihin. "Nhitks te miäk tsta mni?", hän sai soperrettua. Järki siis leikkasi joten kuten mutta Jorman temppuliemi se vaan edelleen pisti kieltä solmuun. Molemmat pojat halasivat mykkinä toisiaan ja taisi siinä vähän itkuakin tulla. Hetken itseään kerättyään ja tultuaan järkiinsä hakaisivat metsään heittämänsä viinalekan ja jatkoivat matkaa.
Samaan aikaan toisaalla eräs pieni Falabella-poni/hevonen/poni/hevonen laukkasi niin perkeleesti saadakseen kiinni tuon hemaisevan hempukan, joka jostain syystä tuntui olevan kokoajan yhtä kaukana vaikka heppa/poni/heppa/poni välillä nakutti kaviota toisen eteen kuin Singer ompelukone ja välillä otti loikkaa kuin raketin perseeseen saanut heinäsirkka. Jorma heilui kuskin pukilla puolelta toiselle pidellen nyt jo hieman rispaantunutta onkivapaansa. "Mitä minä menin tekemäänkään?" ehti Jorma ajatella juuri ennen kuin tapahtui se mitä hän vähän pelkäsi......ihan helevetin vihainen "tuunattu" kukko tipahti ongenvavasta irti suoraan kuskin penkille Jorman viereen. Siinä he kaksi "kukkoa" tuijottivat silmänräpäyksen verran toisiaan ennen kuin kukko tajusi että hän on a. vapaa ja b. syyllinen tervaiseen perseeseen istuu nenän edessä. Kukko pomppasi haituvat heilahtaen Jorman kimppuun muttei ehtinyt saada kuin pari naarmua aikaiseksi kunnes tapahtui ehkä se pelottavin asia. Vaunut pysähtyivät.
Falabella-heppa släsh poni, tajusi että hemaiseva hempukka oli kadonnut nenän edestä. "Missäs piruss....aaaaHAAAA!" tokaisi heppa väliviiva poni huomatessaan hempukan heiluvan kuskinpukilla.
Heponen tempaisi hampailla itsensä vaunuista irti ja pomppasi kuskinpukille kohti rakkautensa kohdetta. Jorma ehti sen verran tajuamaan että nyt kopsahti päälle kukon lisäksi jotain isompaa elukkaa, rikkoen Jorman repussa olleen viinileilin kukon,hepan ja Jorman päälle.
Seuraavaksi Jormalle tulikin ajatus että "Tästä pitää päästä pakoon ja lujaa!". Jorma nimittäin ehti näkemään sen, että heponen nappasi punaviinissä uitetusta kukkeli-ukkelista ns. "ruuvipenkki" otteen ja aloitti sellaisen nakuttamisen, että Nakke Nakuttajallakin olisi tekemistä. Jorma pakeni metsään peläten olevansa seuraava uhri....vaikka olikin syyllinen koko episodiin kerran meni lemmenlientä heposelle tarjoilemaan.
Jorma juostessaan lähimetsään ns. hippulat vinkuen kuului takaa helvetillinen möykkä, jossa yhdistyi raivoissaan itseään toteuttavan heposen irvokas hirnunta, johon sekoittui erittäin kimeä "KUKKO KIEKUU".
Hetki ennen kuin taikajuoman ja 1000Hz taajuudella tapahtuvan "nakutuksen" aiheuttama ylirasitus sai Falabella poni/heposella massiivisen sydänkohtauksen se ehti ajattelemaan "Perhana tämä mikään hevonen ole! No toisaalta enpä ole ennen nauttinut Kukkoa punaviinissä, että kerrankos sitä....". Kukkoa vaan vitutti....
to be continued.....
Samaan aikaan toisaalla eräs pieni Falabella-poni/hevonen/poni/hevonen laukkasi niin perkeleesti saadakseen kiinni tuon hemaisevan hempukan, joka jostain syystä tuntui olevan kokoajan yhtä kaukana vaikka heppa/poni/heppa/poni välillä nakutti kaviota toisen eteen kuin Singer ompelukone ja välillä otti loikkaa kuin raketin perseeseen saanut heinäsirkka. Jorma heilui kuskin pukilla puolelta toiselle pidellen nyt jo hieman rispaantunutta onkivapaansa. "Mitä minä menin tekemäänkään?" ehti Jorma ajatella juuri ennen kuin tapahtui se mitä hän vähän pelkäsi......ihan helevetin vihainen "tuunattu" kukko tipahti ongenvavasta irti suoraan kuskin penkille Jorman viereen. Siinä he kaksi "kukkoa" tuijottivat silmänräpäyksen verran toisiaan ennen kuin kukko tajusi että hän on a. vapaa ja b. syyllinen tervaiseen perseeseen istuu nenän edessä. Kukko pomppasi haituvat heilahtaen Jorman kimppuun muttei ehtinyt saada kuin pari naarmua aikaiseksi kunnes tapahtui ehkä se pelottavin asia. Vaunut pysähtyivät.
Falabella-heppa släsh poni, tajusi että hemaiseva hempukka oli kadonnut nenän edestä. "Missäs piruss....aaaaHAAAA!" tokaisi heppa väliviiva poni huomatessaan hempukan heiluvan kuskinpukilla.
Heponen tempaisi hampailla itsensä vaunuista irti ja pomppasi kuskinpukille kohti rakkautensa kohdetta. Jorma ehti sen verran tajuamaan että nyt kopsahti päälle kukon lisäksi jotain isompaa elukkaa, rikkoen Jorman repussa olleen viinileilin kukon,hepan ja Jorman päälle.
Seuraavaksi Jormalle tulikin ajatus että "Tästä pitää päästä pakoon ja lujaa!". Jorma nimittäin ehti näkemään sen, että heponen nappasi punaviinissä uitetusta kukkeli-ukkelista ns. "ruuvipenkki" otteen ja aloitti sellaisen nakuttamisen, että Nakke Nakuttajallakin olisi tekemistä. Jorma pakeni metsään peläten olevansa seuraava uhri....vaikka olikin syyllinen koko episodiin kerran meni lemmenlientä heposelle tarjoilemaan.
Jorma juostessaan lähimetsään ns. hippulat vinkuen kuului takaa helvetillinen möykkä, jossa yhdistyi raivoissaan itseään toteuttavan heposen irvokas hirnunta, johon sekoittui erittäin kimeä "KUKKO KIEKUU".
Hetki ennen kuin taikajuoman ja 1000Hz taajuudella tapahtuvan "nakutuksen" aiheuttama ylirasitus sai Falabella poni/heposella massiivisen sydänkohtauksen se ehti ajattelemaan "Perhana tämä mikään hevonen ole! No toisaalta enpä ole ennen nauttinut Kukkoa punaviinissä, että kerrankos sitä....". Kukkoa vaan vitutti....
to be continued.....
tiistai 4. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 4 hulluus jatkuu...
Paroni makasi maassa mahallaan inisten kuin jättiläiskokoinen hyttynen hänen kahden "rakkaamman" poikansa
katsellessa vieressä. Usko ihmetteli että ei voi olla viinassa noin paljon potkua että isä ukko vetää yhdestä
mukista itsensä ininäkänniin ja tempaisi putelin Jorman kädestä, siipaisi puoli kuppia kerralla huiviin.
"IIIIIIIIIHHHH!!!", huusi Usko ja tippui suorilta taaksepäin kuin lipputanko. Toivolla meni sen verran pasmat
sekaisin että tempaisipa hänkin suoraan Jorman pullosta pitkän huikan ja samalla sävelellä paukahti tuokin
erilaisissa etanoleissa marinoitu miehen köriläs isänsä ja veljensä viereen. Siinä nämä paksupohjaisten pullojen
sankarit nyt sitten inisivät maassa kuin siipensä menettäneet hyttyset. Jorma ajatteli ensin, että nyt kusi
koko kosto kokonaan siihen, että valopäät ottaa liian isoa huikkaa hänen tärpätistään. Mutta viimein paroni
sai könyttyä itsensä ensin polvilleen ja siitä itsensä Jorman tukemana pystyyn. "Äsiri kau ti put put?" kysyi
paroni hyvinkin selkeällä äänellä Jormalta. Hetken paroni läimi naamaansa kämmenillään saadakseen taajuuden
kohdilleen lähettimestä ja toisti kysymyksensä "Mitlä kupt kupt oli?". Tästä Jorma jo hieman pääsi jyvälle ja
vastasi että "Sitä toivomaasi maailman parasta ponua.", sillä Jorma oletti kysymyksen olleen että "Mitä kupissa oli?".
"Nyvä. Slaat tlla mknaan." sanoi paroni, josta Jorma päätteli että lähtölupa juhliin oli saatu. Usko ja Toivo istuivat keskellä pihamaata käyden sen verran omituista keskustelua, että ohi lentäneet tikat jäivät viereen pyörittelemään päitään.
Jormaa nauratti kun hän ajatteli tulevaa iltaa ja varsinkin seuraavaa päivää kun itse sulhasen valinta tilaisuus
alkaisi.
Mutta niin siinä sitten kävi kuitenkin, että umpitunnelissa ja Jorman ponuissa paroni sekä hänen kaksi lempilastaan lähtivät hevosvaunuillaan kuninkaanlinnaan täydellisesti unohtaen Jorman kartanolle.
Jorma koetti miettiä mahdollista kulkuvälinettä tuolle useamman kymmenen kilometrin matkalle ja tuijotti
tallissa olevia vaihtoehtoja. Emakko, joka oli edelleen pitkällään hiiren hurjan lemmenleikin uuvuttamana,
Falabella mallinen pikkuheppa, reen alta törötti edelleen hieman sätkivä hiiren jalka ja sitten nurkassa
istui hemmetin vihainen kukko.
"AAAHAAA" kekkaisi Jorma ja samalla ajatteli että hätä ei lue lakia....varsinkaan eläinsuojelulakia. Hän
tempaisi kartanon ylimääräiset vaunut ja niiden eteen tuon kaikista maailman heposista pienimmän kiinni.
Tässä vaiheessa kyseinen heppa alkoi hieman huolestumaan sillä näitä vaunuja yleensä veti 4 noin miljoona
kertaa isompaa hevosta kuin hän, mutta ajatteli että kaippa tuo hullu Jorma kohta sen tajuaa että nämä vaunut
ei hänen vetämänään liiku minnekään. Sitten alkoi tallista kuulumaan hemmetinmoinen mekkala jossa päällimmäisenä äänenä oli heidän kukkonsa ensin rehvakas huutaminen joka hetken päästä kuulosti jo asteen pari laimemmalta.
Jorma pomppasi pihalle tallista pitkän ongenvavan kanssa, jonka toiseen päähän oli sidottu kukko. "Mitä helevettiä?" ajatteli heppa puoliääneen. Ja kukolla oli vielä jostain hemmetin syystä laitettu mustiksi maalattuja heiniä hanuriin liimalla. "Tuohan näyttää lähes pieneltä hevoselta takaapäin." hihitteli heppa itsekseen. Nauru katkesi kuin veitsellä kun Jorma nappasi heppaa leuasta ja lurautti pari tippaa Haltiakummin taikaa hepan turpaan. Jorma pomppasi kamalalla kiireellä kuskin paikalle ja alkoi heiluttelemaan ongenvavassa roikkuvaa kukkoa heinineen hepan edessä.
Hevonen ajatteli että "Mitähän helevettiä tuo pöljä oikein mein......hetkinen kukas hemaiseva neitokainen se tuossa hengailee ihan nenän edessä. Minäpäs vähän napautan sitä?" Heppa lähti kuin kuula tykin suusta repimään itseään kohti vavasta roikkuvaa kukkoa. Ja kyseinen ajoyhdistelmä lähti kuin lähtikin matkaan kohti kuninkaan linnaa. Vaunun takaosassa makasi kaksi koiraa, jotka toihua seuratessaan päättivät mennä pari piirua paremmin piiloon.
Jormaa pikkasen tämä touhu hirvitti sillä vauhti oli suhteellisen jäätävä. Hetken kuluttua hän jopa ohitti paronin, Uskon ja Toivon vaunut ja ehti sen verran näkemään että pojat nakkasivat välittömästi matkaeväspullot mäkeen. Toisaalta jos ohi menee hemmetin isot hevosvaunut, joita vetää Falabella mallinen hevonen "köli" pystyssä ja kuski pitää hemmetin vihaista kukkoa ongenvavassa, jonka hanuriin on liimattu mustia heiniä niin tämä juomattomuus ollee ymmärrettävää...
to be continued.....
katsellessa vieressä. Usko ihmetteli että ei voi olla viinassa noin paljon potkua että isä ukko vetää yhdestä
mukista itsensä ininäkänniin ja tempaisi putelin Jorman kädestä, siipaisi puoli kuppia kerralla huiviin.
"IIIIIIIIIHHHH!!!", huusi Usko ja tippui suorilta taaksepäin kuin lipputanko. Toivolla meni sen verran pasmat
sekaisin että tempaisipa hänkin suoraan Jorman pullosta pitkän huikan ja samalla sävelellä paukahti tuokin
erilaisissa etanoleissa marinoitu miehen köriläs isänsä ja veljensä viereen. Siinä nämä paksupohjaisten pullojen
sankarit nyt sitten inisivät maassa kuin siipensä menettäneet hyttyset. Jorma ajatteli ensin, että nyt kusi
koko kosto kokonaan siihen, että valopäät ottaa liian isoa huikkaa hänen tärpätistään. Mutta viimein paroni
sai könyttyä itsensä ensin polvilleen ja siitä itsensä Jorman tukemana pystyyn. "Äsiri kau ti put put?" kysyi
paroni hyvinkin selkeällä äänellä Jormalta. Hetken paroni läimi naamaansa kämmenillään saadakseen taajuuden
kohdilleen lähettimestä ja toisti kysymyksensä "Mitlä kupt kupt oli?". Tästä Jorma jo hieman pääsi jyvälle ja
vastasi että "Sitä toivomaasi maailman parasta ponua.", sillä Jorma oletti kysymyksen olleen että "Mitä kupissa oli?".
"Nyvä. Slaat tlla mknaan." sanoi paroni, josta Jorma päätteli että lähtölupa juhliin oli saatu. Usko ja Toivo istuivat keskellä pihamaata käyden sen verran omituista keskustelua, että ohi lentäneet tikat jäivät viereen pyörittelemään päitään.
Jormaa nauratti kun hän ajatteli tulevaa iltaa ja varsinkin seuraavaa päivää kun itse sulhasen valinta tilaisuus
alkaisi.
Mutta niin siinä sitten kävi kuitenkin, että umpitunnelissa ja Jorman ponuissa paroni sekä hänen kaksi lempilastaan lähtivät hevosvaunuillaan kuninkaanlinnaan täydellisesti unohtaen Jorman kartanolle.
Jorma koetti miettiä mahdollista kulkuvälinettä tuolle useamman kymmenen kilometrin matkalle ja tuijotti
tallissa olevia vaihtoehtoja. Emakko, joka oli edelleen pitkällään hiiren hurjan lemmenleikin uuvuttamana,
Falabella mallinen pikkuheppa, reen alta törötti edelleen hieman sätkivä hiiren jalka ja sitten nurkassa
istui hemmetin vihainen kukko.
"AAAHAAA" kekkaisi Jorma ja samalla ajatteli että hätä ei lue lakia....varsinkaan eläinsuojelulakia. Hän
tempaisi kartanon ylimääräiset vaunut ja niiden eteen tuon kaikista maailman heposista pienimmän kiinni.
Tässä vaiheessa kyseinen heppa alkoi hieman huolestumaan sillä näitä vaunuja yleensä veti 4 noin miljoona
kertaa isompaa hevosta kuin hän, mutta ajatteli että kaippa tuo hullu Jorma kohta sen tajuaa että nämä vaunut
ei hänen vetämänään liiku minnekään. Sitten alkoi tallista kuulumaan hemmetinmoinen mekkala jossa päällimmäisenä äänenä oli heidän kukkonsa ensin rehvakas huutaminen joka hetken päästä kuulosti jo asteen pari laimemmalta.
Jorma pomppasi pihalle tallista pitkän ongenvavan kanssa, jonka toiseen päähän oli sidottu kukko. "Mitä helevettiä?" ajatteli heppa puoliääneen. Ja kukolla oli vielä jostain hemmetin syystä laitettu mustiksi maalattuja heiniä hanuriin liimalla. "Tuohan näyttää lähes pieneltä hevoselta takaapäin." hihitteli heppa itsekseen. Nauru katkesi kuin veitsellä kun Jorma nappasi heppaa leuasta ja lurautti pari tippaa Haltiakummin taikaa hepan turpaan. Jorma pomppasi kamalalla kiireellä kuskin paikalle ja alkoi heiluttelemaan ongenvavassa roikkuvaa kukkoa heinineen hepan edessä.
Hevonen ajatteli että "Mitähän helevettiä tuo pöljä oikein mein......hetkinen kukas hemaiseva neitokainen se tuossa hengailee ihan nenän edessä. Minäpäs vähän napautan sitä?" Heppa lähti kuin kuula tykin suusta repimään itseään kohti vavasta roikkuvaa kukkoa. Ja kyseinen ajoyhdistelmä lähti kuin lähtikin matkaan kohti kuninkaan linnaa. Vaunun takaosassa makasi kaksi koiraa, jotka toihua seuratessaan päättivät mennä pari piirua paremmin piiloon.
Jormaa pikkasen tämä touhu hirvitti sillä vauhti oli suhteellisen jäätävä. Hetken kuluttua hän jopa ohitti paronin, Uskon ja Toivon vaunut ja ehti sen verran näkemään että pojat nakkasivat välittömästi matkaeväspullot mäkeen. Toisaalta jos ohi menee hemmetin isot hevosvaunut, joita vetää Falabella mallinen hevonen "köli" pystyssä ja kuski pitää hemmetin vihaista kukkoa ongenvavassa, jonka hanuriin on liimattu mustia heiniä niin tämä juomattomuus ollee ymmärrettävää...
to be continued.....
maanantai 3. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 3
Takaisin kartanolle saavuttuaan Jorma pinkaisi ponupannulle varmistamaan pannun olevan niillä
asetuksilla mille hän ne jättikin että juomasta tulee mitä todennäköisemmin kirjaimellisesti
sokaisevan hyvää. Siinä pannulla pienessä kostonhimoisessa päässään hän päätti tehdä pienen
testin Haltiakummilta saamallaan aineella. Ensin mielessä oli ottaa ihan pieni kulaus itse
mutta sitten järki voitti ja hän tiputti pienen tipan tallilla olevaan juoma-altaaseen.
Eläimiä saapui sulassa sovussa ottamaan pienet hörpyt. Mukana oli tallin pienin hevonen
(Falabella rotua edustava, jonka säkä korkeus on n.80cm mutta ei ole poni vaan hevonen vaikka sen säkäkorkeus
on alle ponin määritelmän 148cm........en ole katkera mutta kuitenkin WTF?) ja tulipa siihen
hörpylle myös tallin suurin emakko sekä yksi hiiri.
Hetkeä myöhemmin Jorma huomasi olevansa oksentamassa tallin ulkopuolella nähtyään minkälaiseen vinkeään
ryhmäsessioon tämä reipas kolmikko ryhtyi. Se että porukassa ainoa uros puolinen oli tämä pieni hiirulainen
ja että koko ero oli suhteellisen jäätävä ei tälle "team Tallille" juuri esteitä asettanut. Hetken kululttua oli
emakko tajuttomana tallin lattialla ja tuo pienistä heposista pienin
polttamassa heinistä käärittyä sätkää (jota voidaan kavioilla käärittynä olevan suhteellisen haastavaa uskoisin) selällään emakon vieressä. Hiiri jatkoi riehumistaan vielä läheisessä
karsinassa olevan puureen kimpussa ja porata poksautti siitä yhden jalaksen irti ja jäi kaatuvan reen alle.
Jorma sai viimein lopetettua oksentamisen ja hoippui pontikka pannulleen. Samalla paroni poikineen
pomppasi pihalle kartanorakennuksesta ja saivat hetken zoomailujen jälkeen näköyhteyden keskellä
pihaa seisovaan Jormaan.
"Nho nhiin Jhorma! Nyth shitä ponhua ja shen on pharempi olla pharasta lhaatua thai et..thai et...phääshe
mukhaan." huuteli pihamaalla ympyrää pyörivä paroni. Jorma haki pienen mukillisen tuota tekaisemaansa
tulilientä paronille ja koetti saada annoksen sen verran pieneksi, ettei nyt ihan koko ilo kaadu paronin
ylijuomiseen näin aamupäivästä kun illalla alkaisi tapahtumaan oikein tosissaan. Paroni kiskaisi mukillisen
ponua ja kiljaisi kuin pieni tyttö "IIIIIIIIHHH!" ja kaatui tajuttomana maahan.
to be continued....
asetuksilla mille hän ne jättikin että juomasta tulee mitä todennäköisemmin kirjaimellisesti
sokaisevan hyvää. Siinä pannulla pienessä kostonhimoisessa päässään hän päätti tehdä pienen
testin Haltiakummilta saamallaan aineella. Ensin mielessä oli ottaa ihan pieni kulaus itse
mutta sitten järki voitti ja hän tiputti pienen tipan tallilla olevaan juoma-altaaseen.
Eläimiä saapui sulassa sovussa ottamaan pienet hörpyt. Mukana oli tallin pienin hevonen
(Falabella rotua edustava, jonka säkä korkeus on n.80cm mutta ei ole poni vaan hevonen vaikka sen säkäkorkeus
on alle ponin määritelmän 148cm........en ole katkera mutta kuitenkin WTF?) ja tulipa siihen
hörpylle myös tallin suurin emakko sekä yksi hiiri.
Hetkeä myöhemmin Jorma huomasi olevansa oksentamassa tallin ulkopuolella nähtyään minkälaiseen vinkeään
ryhmäsessioon tämä reipas kolmikko ryhtyi. Se että porukassa ainoa uros puolinen oli tämä pieni hiirulainen
ja että koko ero oli suhteellisen jäätävä ei tälle "team Tallille" juuri esteitä asettanut. Hetken kululttua oli
emakko tajuttomana tallin lattialla ja tuo pienistä heposista pienin
polttamassa heinistä käärittyä sätkää (jota voidaan kavioilla käärittynä olevan suhteellisen haastavaa uskoisin) selällään emakon vieressä. Hiiri jatkoi riehumistaan vielä läheisessä
karsinassa olevan puureen kimpussa ja porata poksautti siitä yhden jalaksen irti ja jäi kaatuvan reen alle.
Jorma sai viimein lopetettua oksentamisen ja hoippui pontikka pannulleen. Samalla paroni poikineen
pomppasi pihalle kartanorakennuksesta ja saivat hetken zoomailujen jälkeen näköyhteyden keskellä
pihaa seisovaan Jormaan.
"Nho nhiin Jhorma! Nyth shitä ponhua ja shen on pharempi olla pharasta lhaatua thai et..thai et...phääshe
mukhaan." huuteli pihamaalla ympyrää pyörivä paroni. Jorma haki pienen mukillisen tuota tekaisemaansa
tulilientä paronille ja koetti saada annoksen sen verran pieneksi, ettei nyt ihan koko ilo kaadu paronin
ylijuomiseen näin aamupäivästä kun illalla alkaisi tapahtumaan oikein tosissaan. Paroni kiskaisi mukillisen
ponua ja kiljaisi kuin pieni tyttö "IIIIIIIIHHH!" ja kaatui tajuttomana maahan.
to be continued....
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Miten helevetissä?
Miten voi olla että 4 lottoriviä ja koko perkeleen rivistössä 1+1 oikein.......kaikissa 28 numerossa!!!!!!
....en ole katkera mutta lottovoitot meni Malmille ja Lappiin. Mahtavaa. Eli mikä on todennäköisyys sille että Malmilla joku mustalaisukko sen nappasi tai sitten toisaalla jänkhän kupeessa Soikhiophiä juoksee Lapin taigassa
huudellen nunnuka nunnuka loikhaa loikhaa.
On lottovoitto syntyä Suomeen......joo no.....voisihan tuo toisenkin kerran osua kohdalle. Edellisen kerran kun olen katsonut lottoa siis sitä lähetystä niin silloin paukahti ekat 5 palloa paperille........jonka jälkeen joka perhanan kromosomikin meni ristiin että nasahtaisi vielä kahdesti. No ei nasahtanut.....joka varmaan oli kaikille ihan perhanan iso yllätys. En ole sen jälkeen katsonut koko showta......vituttaa vähän vieläkin siis.
Jos ottaisi ja kirjoittaisi bestsellerin joskus ja käärisi sillä ne miljoonat......hah. Näistäkään teksteistäkään ei saa kuin hullun maineen.....tai no...se asia vissiin onkin jo tullut aikaa sitten selvitettyä kaikille.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Tuhkimo jatko-osa 2
Jorma tuikkasi ponupannun takapihalla tulille, kävi pöllimässä paronin kukkarosta pari kultarahaa jättäen kävyn tilalle ja painui hevosellaan täyttä laukkaa
Haltiakummin luokse tekemään totaalisen koston sisältämien ainesten tilaustaan.
Jorma selitti tuolle hyvinkin omalaatuiselle pikku noita-akalle että hän tarvitsisi nyt sellaisen lemmenyrtin, joka saisi lumiukonkin lämpenemään.
Haltiakummi hetken mietittyään nyhtäisi muutamasta ruukusta yrttejä, jotka suoraan sanottuna haiskahtivat hieman housuille, sitten hän kahmaisi sillin kala-altaasta, ruusunnuppuja sylillisen ja vielä salaista yrttiään....
jota hän leikkisästi kutsui Kokkeliksi. Nämä kaikki ainekset Haltiakummi keitti suuressa padassaan pitäen huolen siitä että tuuli kävi sellaisesta suunnasta että hajut ja savut menivät läheiseen metsään.
Kyseisessä metsässä savut aiheuttivat...no kai sitä voitaisiin jonkinasteiseksi ympäristökatastrofiksi kutsua....metsässä oli ollut käyskentelemässä jo ikävuosiltaan terminaalivaiheeseen tullut pappa Gûnther,
joka metsästä erään majatalon pihalle pinkaistuaan ensin alkuun raiskasi pihamaalla lojuneen nahkasaappaan ja tämän jälkeen läheisessä karsinassa olleen sonnin, joka tästä suivaantuneena seivästi Gûntherin seinään vasemmasta polvesta, joka operaationa oli omiaan rauhoittamaan tämän papparaisen "naulaamista".
Günther kertoi jälkikäteen metsässä nähneensä asioita joita hän kuvasi häiriintyneimmiksi asioiksi tässä kuningaskunnassa. Lauma kaneja oli hyökännyt karhun kimppuun ja kirjaimellisesti panneet karhusta taljan irti, pääskyset olivat paritelleen puiden oksilla lojuneiden käpyjen
kanssa ja vieressä oravat olivat katselleet tätä touhua ja hakanneet hanskaansa.
Haltiakummi muistutti Jormaa siitä, että tätä lientä pitää annostella erittäin varovasti. Yksi tippa pitää blandata vähintään litraan vettä ja silläkin satsilla saa puolesta valtakunnasta
käveleviä porakoneita seuraavan kuukauden ajaksi.
Jorma läppäsi Haltiakummille kultaa kouraan ja ratsasti hullun kiilto silmissään kohti kotia....
to be continued....
Haltiakummin luokse tekemään totaalisen koston sisältämien ainesten tilaustaan.
Jorma selitti tuolle hyvinkin omalaatuiselle pikku noita-akalle että hän tarvitsisi nyt sellaisen lemmenyrtin, joka saisi lumiukonkin lämpenemään.
Haltiakummi hetken mietittyään nyhtäisi muutamasta ruukusta yrttejä, jotka suoraan sanottuna haiskahtivat hieman housuille, sitten hän kahmaisi sillin kala-altaasta, ruusunnuppuja sylillisen ja vielä salaista yrttiään....
jota hän leikkisästi kutsui Kokkeliksi. Nämä kaikki ainekset Haltiakummi keitti suuressa padassaan pitäen huolen siitä että tuuli kävi sellaisesta suunnasta että hajut ja savut menivät läheiseen metsään.
Kyseisessä metsässä savut aiheuttivat...no kai sitä voitaisiin jonkinasteiseksi ympäristökatastrofiksi kutsua....metsässä oli ollut käyskentelemässä jo ikävuosiltaan terminaalivaiheeseen tullut pappa Gûnther,
joka metsästä erään majatalon pihalle pinkaistuaan ensin alkuun raiskasi pihamaalla lojuneen nahkasaappaan ja tämän jälkeen läheisessä karsinassa olleen sonnin, joka tästä suivaantuneena seivästi Gûntherin seinään vasemmasta polvesta, joka operaationa oli omiaan rauhoittamaan tämän papparaisen "naulaamista".
Günther kertoi jälkikäteen metsässä nähneensä asioita joita hän kuvasi häiriintyneimmiksi asioiksi tässä kuningaskunnassa. Lauma kaneja oli hyökännyt karhun kimppuun ja kirjaimellisesti panneet karhusta taljan irti, pääskyset olivat paritelleen puiden oksilla lojuneiden käpyjen
kanssa ja vieressä oravat olivat katselleet tätä touhua ja hakanneet hanskaansa.
Haltiakummi muistutti Jormaa siitä, että tätä lientä pitää annostella erittäin varovasti. Yksi tippa pitää blandata vähintään litraan vettä ja silläkin satsilla saa puolesta valtakunnasta
käveleviä porakoneita seuraavan kuukauden ajaksi.
Jorma läppäsi Haltiakummille kultaa kouraan ja ratsasti hullun kiilto silmissään kohti kotia....
to be continued....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)