Jonain päivänä kirjoitettua ja nyt julkaistua....

Hei vaan kaikille jotka tänne ovat jossain kohdassa eksyneet...tahtoen, tahi tahtomattaan. Tässä  tuli mieleen kirjoittaa muutama sana minusta, koska jotenkin on jäänyt sellainen maku että ihan kaikille ei ole avautunut se että mitä, minkälainen ja kuka minä olen. Tämä ihan vain selkiyttääkseni sitä mitä kirjoitan, miksi kirjoitan ja mitä omista kirjoittamisista ajattelen.

Ensiksikin olen aikoinaan päätynyt siihen omina synkkinä hetkinäni reilusti päälle 10 vuotta sitten että kaikki mitä tulen tekemään ja sanomaan on mahdollisimman rehellistä. Valkoisista valheista itselläni on aivan oma mielipiteeni ja niistä en ala tässä käymään monologia.

Kuten todettua aikoinaan totesin että Nyt riittää. Olin oppinut valehtelemaan asiasta kuin asiasta sujuvasti ja hyvin, niin sukulaisille kuin myös ystävillenikin. Tässä voitanee hakea syy-seuraus suhteita aikaisemmasta suhteesta mutta isoimman syyn työnnän suoraan omalle kontolle sillä olin eri ihminen; arka, hiljainen ja heikko. Mutta kun sen itselleen viimein myönsin että olen näitä kaikkia ominaisuuksia ja että EN näitä halua olla päätin että siitä päivästä lähtien kaikki mitä teen, mitä sanon ja mitä tunnen on mahdollisimman rehellistä...itselleni. Ihminen voi valehdella niin paljon kuin sielu sietää kaikille muille mutta itselleen ei pysty valehtelemaan ilman seurauksia. Kyseisenä päivänä siis päätin että jos vituttaa niin sanon sen, jos olen iloinen sanon sen ja jos rakastan niin sanon sen. Ilman kompromisseja. Ja koska olen ns. peruskilttiukkeli niin jos itselleni olen rehellinen niin pahasti ei voi mennä metsään muidenkaan kanssa.

Kyseisestä päivästä lähtien olen saanut elää hienoa elämää. Olen ollut onnellinen, surullinen, vihainen ja rakastunut koko sillä kapasiteetilla mitä minussa on. Elän itselleni, jotta voin elää toisille. Joku viisashan on aikoinaan sanonut että sillä hetkellä kun ihminen kuolee niin silloin on paha katua tekemättömiä ja sanomattomia asioita. Ja kuten kuukausi pari sitten ollut tutkimus paljasti niin moni katuu sitä miten on oman elämänsä elänyt sillä hetkellä kun kuolema on tullut hakemaan omansa pois. Jokainen meistä tulee katumaan sillä hetkellä jotain mutta itse pidän huolen että en kadu sitä että en olisi sanonut sitä mitä tunnen tai miten olen elämäni elänyt.

Yksi asia jota aivan jokainen ei tiedä tai tajua minusta on se että kun kirjoitan tai kerron itsestäni tai elämästäni asioita niin on olemassa 4 tahoa, joiden kautta peilaan omia juttujani. Ensimmäinen näistä on vaimoni. Siinä kohdassa kun hän alkaa sanomaan että nyt Ville sanoit tai teit tyhmästi niin tiedän tehneeni(mutisten). Näin ei tapahdu kovinkaan usein. Ja näissäkin joskus....huom joskus on vaimo ollut myös väärässä.Toinen asia Suomen laki. Tätä tuskin tarvitsee selittää. Kolmas työnantaja. Tätäkään tuskin tarvitsee selittää. Ja kolmas omat lapseni. He antavat mm. palautteen siitä jos iti höpöttää mutta ne on minun ja lasteni välisiä juttuja.

Läheiset ihmiset ovat tietenkin oikeutettuja sanomaan oman mielipiteensä mutta ainoat ihmiset jotka voivat vaikuttaa minun tapaani elää/ajatella asuvat samassa osoitteessa kuin minä tai maksaa palkkani. Sukulaiset, ystävät olette kaikki hienoja ja rakkaita ihmisiä mutta teidän kanssa en elä jokaista päivääni...perheeni kanssa elän nyt ja tästä eteenpäin.

Olen siinä käsityksessä että tätäkin lukevista ihmisistä joillain on herännyt ajatuksia siitä että miten typeriä kirjoitan välillä. Teille kaikille voinen sanoa kaksi ellei jopa kolme asiaa:

 A. Luuletteko todella etten itse tiedä mitä kirjoitan? Etten tiedä että osa jutuista on typeriä. Mutta tiedättekö Te, sitä että osa on väritettyjä? Ja jos se mitä tarinan värittäminen on epäselvää niin...no en ala selittämään..

B. En voi käsittää edelleenkään ihmisten tapaa katsoa televisio ohjelmaa jota pitävät typeränä. Vaihtakaa kanavaa tai sulkekaa telkkari ja seisokaa vaikka päällänne. Sama asia tämän blogin kanssa. En voi käsittää mitenkään sitä että on olemassa ihmisiä jotka oikeasti katsovat jotain ohjelmaa ja sitten haukuvat sen toisella formaatilla. Olemme kuitenkin päässeet eroon niistä ajoista kuin oli olemassa vain kaksi kanavaa YLE1 ja YLE2 saati että oli olemassa vain yksi kanava.....kai sellainenkin aika on ollut.

En usko myöskään siihen, että olisin ainoa ihminen jolle sattuu omituisia sattumuksia arkielämässä mutta se miten moni A. näkee niissä hauskuuden/ironian  B. on valmis niistä kertomaan, onkin taas aivan eri asia.

Sama kuin tämän surullisen kuuluisan facebookin kanssa jossa nähtävästi olen ns. hardcore user. HAH.

Senkin laitoksen koko idea on käsittääkseni jakaa itsestään toisille. Tietoa, ajatuksia, tunteita ja hakea kavereilta tukea sekä pysyä kärryillä siitä mitä itselle läheisille ja tutuille ihmisille kuuluu. Ok olen hardcore user sillä kerron itsestäni paljon. Mutta miksi helvetissä sitä palvelua sitten käyttää jos siellä ei kerro? Ei kai nyt kukaan tilaa CANAL+ kanavapakettiakaan televisioon käydäkseen lenkillä ja sitten katsellakseen YLE1:stä?

Missä kohdassa rehellisyydestä ja avoimuudesta on tullut huono asia? Missä kohtaa tarinoista elävästä elämästä on tullut typeryyttä?

Miksi ihmiset yrittävät elää omaa elämäänsä siinä omassa pienessä kuplassaan jossa seinät on tehty puoliläpäisevästälasista? Jokainen on valmis tirkistelemään toisten elämään ja tuijottamaan BB taloa ja tositeevee roskaa muttei jakamaan omasta elämästää avoimesti toisille ja auta armias jos joku sen tekee niin voi Jeesus.

Matti Näsän sanoin...Mua ei taas kiinnosta mikään...

Tällaista vaan.....

t. kärttyinen vanha mies