Huutonaurua saksalaisen 5 tähden hotellin vessassa.....ja muuta yhtä kovaa shittiä

Saksa ja vessatarinat saavat jatkoa…

Viikko sitten sain nauttia Etelä-Saksassa mahtavasta kokemuksesta junanvessassa, jossa pahimmassa tapauksessa olisi nähty kuinka ”shit hits the fan” tyypinen ratkaisu vaikkakin tosin se kakka olisi paukahtanut kattoon. Kiitän Luojaani että oli silloin vain ns. pieni hätä…..koska ison hädän sattuessa oltaisiin tultu näkemään vieläkin isompi hätä…ensin omalta osalta miten selvitä saksalaisesta marinointikopista parissa tunnissa puhtaaksi veijariksi tärkeään palaveriin….suihkunraikkaana...enkä tarkoita tässä kohdassa kultaista suihkua! 

No tänään (Tiistaina) konferenssissa, joka pidettiin 5 tähden hotellissa……en tiedä missä ne niitä tähtiään pitivät mutta kuulemma 5 tähden hotelli oli kyseessä. No mutta kuitenkin jälleen tapahtuma paikkana on vessa, hemmetin moderni ja hieno sellainen eli vimosen päälle kaikin puolin. Jälleen kerran talsin vessaan konferenssin kahvitauolla ja jälleen….pikkuasialle. Helpotuksen jälkeen vetskari kiinni ja napauttaminen seinässä olevaan lätkään….johon osuisi elämänsä sokeana ollut saksalainen sillä nähtävästi saksalaisissa 5 tähden hotelleissa tälle kyseiselle napille pitää varata puoli seinää, josta painetaan. Veikkaan että Saksassa moni on toisaalta kiittänyt tätä kyseistä mahtavaa keksintöä antaessaan ylen liian humalassa vessanpönttöön….otsa vasten tuota lätkää. No mutta siis asiat saatiin hoidettua ja tein mekaanisen ”Seesam, aukene” liikkeen painamalla kämmenellä kyseistä ”nappia”. No lisää tietoutta tähän väliin saksalaisista vessoista. Suomessa meillä on noin 10 litran säiliöllinen vettä wc istuimessa, joka huuhtelee pöntön ja samaan aikaan Saksassa kyseinen tankki on jossain seinän sisällä ja tilavuus varmaankin noin 20 litraa. Ok, vettä alkaa tulemaan pönttöön…mitä tapahtuu? Samaan aikaan kun omassa pöntössäni alkaa veden pinta huolestuttavan nopeasti nousemaan alkaa viereisistä kopeista kuulumaan suhteellisen kova äänistä pulputusta ”PLUP PLUP PLUP PLUP”…ja veden pinta omassa pöntössäni alkaa olemaan tasolla Marskin ryyppy. Aloin nauramaan tunnettuun tapaan suhteellisen äänekkäästi tilanteen omituisuudelle. Tilanteesta olisi tehnyt vieläkin hauskemman jos viereisessä kopissa olisi ollut joku pöntöllä..sillä veikkaan että naapurikopissa olisi kaveri saattanut luulla että vähintään virtahepo, jonka kaveri on hetkeä aikaisemmin duunannut pönttöön yrittää tulla pöntöstä takaisin lähtöportille.

Toinen asia mikä tuli nähtyä Berliinin katukuvassa…..katukuvassa….joko sytyttää? No enpä ole koskaan nähnyt katukuvassa yhtä auliisti omia urakkapalveluitaan tarjoavia tyttösiä…iloisia sellaisia. Joko sytyttää? Yhdelle seurueestamme kerrottiin jopa ”pienelle pintaremontille” urakkahinta joka oli 80€. Seurueestamme ei kukaan näille nauravaisille tyttösille omaa urakkaansa tarjonnut hoidettavaksi sillä jokaisella meillä on kotona ”pääurakoija”.
”...tai no yhden kaverin pääurakoija oli lähtenyt 3 viikkoa aikaisemmin vieraalle urakoimaan vuosien yhteistyön jälkeen. Olivat purkaneet urakkasopimuksen kuulemma suhteellisen yhteisymmärryksessä.  

Toisaalta aloin ideoimaan sitä että nykypäivänä näidenkin ammatinharjoittajien pitäisi saada järjestettyä jonkinlainen bonuskortti järjestelmä. Miksi ei? Tai sitten päivän tarjous: ”Tänään kaksi yhden hinnalla.”, ”Joka 5 hoito maksutta!”, ”Meillä voi myös höylätä Visalla!”, ”Joka kolmannen hoidon mukana yllätys!”.

Joo vitsi vitsinä mutta eipä tuo herättänyt ainakaan näin julkisesti tunnustettuna muuta kuin sääliä…..kylymässä joutuvat painamaan töitä niin vähissä vaatteissa. Kyllä saisi Punainen risti ottaa nyt asiasta vaarin ja lähettää jonkunlaisen vaatepaketin katujen kuningattarille. Siinä olisi Suomipoika ihmeissään kun seuraavan kerran menee Berliinin kaduilla palveluita hakemaan ja vastassa onkin pataljoona iloisia tyttösiä 4 tuulenhatut päässä ja jalassa vähän käytetyt Reinot.

Reissuun lähtiessä ehdinkin jo pohtimaan että eipäs ole tapahtunut mitään omituista vähään aikaan. No tuli aiheutettua lähes Niagara falls ilmiö 5 tähden hotellin paskahuussissa……kovaa shittiä sanon minä…. Onneksi jo loppumatkassa kotiin…..

AH JOO! Vielä sen verran että kuka perkele on mennyt keksimään sen että on paljon kivempaa kun vessankopin ovi aukeaa kopin SISÄLLE PÄIN! Pikkuisen olin iloinen päästessäni Helsinki-Vantaan lentokentän vessaan....ja pelkästä ilosta auoin kopin ovea hetken aikaa ulos, kiinni, ulos, kiinni.....NIIN SEN PITÄÄ TOIMIA! Saksassa piti tunkea itsensä vessanharjan ja seinän väliin nurkkaan että saa oven auki.....NATSIT....natsien keksintö..ihan varmasti...natsit....

Ah ja sushia käytiin vetämässä. Onneksi jätkät (1 saksalainen, 1 italialainen + 1 italialaiset vanhemmat omaava saksalainen) ehti varoittaa wasabista........mutta suomalaisena keskivertopöljänä miehenä pakkohan sitä oli ottaa...ihan pieni nokare. Ei olisi varmaan nopeammin voinut isolle miehelle tulla kyyneleet silmiin....ja nämä kaikki 3 sanoivat yhteen ääneen että "menit sitten kuitenkin vetämään sitä!". Sushi oli loistavaa silti....vaikka saikin miehen kyyneliin....wasabilla se helppoa on....

Yvonne-lehmän karkumatka

Jokaisella tarinalla pitää olla alku ja loppu....ja jotain myös siinä välissä. Tästä linkistä (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/baijeri-jahtaa-lehmaa--luvassa-10-000-euron-palkkio/art-1288407791488.html) löytyy uutinen joka sai itsessäni aikaan reaktion kirjoittaa Yvonne lehmän karkumatkalle lähdön syistä ja alkumatkasta pikkuisen tekstiä. Raukka parka päässyt maistamaan vapautta ja nyt jahdataan helikoptereiden ja.....uskomatonta kyllä meedion avulla pitkin baijerilaista maalaismaisemaa. No mutta....sitä tarinaa....fiktiota taas kerran...Yvonne on oikea hahmo mutta västäräkki Klaus fiktionaalinen....

Oli kaunis kesäinen päivä ja kärpästen surina vain kuului Baijerilaisessa maalaismaisemassa. Yvonne lehmä oli laiduntamassa ja rouskutti tuoretta apilaa katsellen samalla kaunista maisemaa turhista ajatuksista tyhjillä silmillään.

Siinä Yvonnen syödessä lensi hänen viereensä pieni västäräkki Klaus, joka oli Yvonnelle hyvinkin tuttu pieni lintunen omassa ärsyttävyydessään. Klaus oli paikallinen jokapaikan höylä ja suhteellisen rääväsuinen pieneksi västäräkkiurokseksi. ”Mitäpä lehemälle muuta?” kysyi Klaus äänensävyllä, joka heti paljasti että hänellä oli taas joku kovaakin kovempi tarina kerrottavanaan. ”Märehdin normaalisti eli paskaaks tässä.” Yvonnekaan ei lehmäksi ollut sieltä siisteimmästä päästä jutuissaan ja oli lehmäksi myös suhteellisen suora sanoessaan asioita. ”Se tulloo sullennii noutaja tässä kohtapuoleen. Isäntäes ol tuolla just pistämässä nimiä paperloihin että piäset lihoiks sinähhii mualimalle.”, kertoi Klaus asiansa suoraan. ”Elä puhu paskaa. Mistä nä tuollasia kuulit muka?” kysyi järkyttynyt Yvonne lehmä. ”Minähän olen tämän talon parraita ja iso tissisimpiä elukoita ni eihä minua lihoiks panna vielä välleen.” ”Niin voit olla mutta muistakko mitä teit sillon kesän alusa sille sonnille…saati isännälleis?” muistutti Klaus.

”ERNTS! Kai mie perhana potkasen jos koettaa kiivetä sellase kaeren kansa selekään iliman että ies päevee sannoo. Ja samasta syystä otti isäntäkkii potkut.” totesi jo asteen Klaussin asenteeseen kyrpintynyt Yvonne. ”Voep olla joo mutta sieltä ne on tulossa kohta karja-autolla hakemaan siut wurstipakettiin pantavaks.” naureskeli Klaus. ”Ellet sitte ota ja lähe karkuun.” 

Samassa kuului laitumen läheltä kuorma-auton pahaa enteilevä ääni ja Yvonne teki nopean ratkaisun. ”Pakoon.” Yvonne tempaisi ensimmäisen 100 metriä vauhdilla joka saisi Usain Boltin pistämään piikkarit naulaan ja katkomaan itseltään akillesjänteet ja tulihan Yvonnen siinä matkalla pompattua paimenpoika aidasta yli voltilla. Klaus yritti parhaansa mukaan roikkua tämän pikkaisen pillastuneen hullunlehmän matkassa mutta sai kuin saikin pidettyä Yvonne näköpiirissään ja matkan teko helpottui kun Klaus sai kiinni Yvonnen hännästä. Siinä sai västäräkki kyytiä monessakin mielessä kun matkaa tehtiin läpi risukoiden ja hännän tupsu nyt ei ollut ihan puhtaimmasta päästä ulokkeita Yvonnella. Klausille jäi kyseisestä parin kilometrin taipaleesta pikkuisen paskan maku suuhun.

”Mitä mie nytten tien?” pohti Yvonne ääneen sillä huolet olivat hyvinkin monimuotoiset yksinäisellä lehmällä keskellä Baijerilaista metsikköä. ”Miun utareethan mossahtaa jos ei niitä joku tyhjennä? Miten mie annoin tuon pöljän linnun puhua ihteni tähän kusseen?”. Yvonne alkoi olemaan epätoivoinen mutta esitettyään huolensa Klausille lähti tuon kettumainen västäräkki etsimään ongelmaan ratkaisua metsän kätköistä. Hetken päästä Klaus palasi perässään pieni siiliarmeija. ”Nonni Yvonne tässä siul o hanakoita utareen imijöitä jotka helepottaa siun olloo hyvinnii äkkijä.” julisti idearikas Klaus. ”Mitähä tästäkkii tulloo vielä?” pohti Yvonne mutta antoi siilien alkaa tyhjentämään jo nyt hyvinkin pinkeitä utareita.

Siileillä oli parikin pientä ongelmaa toteutuksen kanssa….ensinnäkin jokaiselta meinasi revetä turpavärkit kun pienet siilit joutuivat repimään turpansa apposen ammolleen saadakseen yhden vetimen suuhunsa mutta nälkäisinä ja pirun ahneina saivat homman toimimaan. Siinä sitä sitten kesäisessä metsikössä siililauma tyhjenteli sen toista kymmentä litraa maitoa Yvonnen utareista suhteellisen nopeassa tahdissa vielä. Ja sitten alkoikin tapahtua….

Ensimmäisenä ”hörpyt” ottanut siili käpertyi tuskissaan piikkäälle kerälle ja alkoi valittamaan vatsaansa ja pieni hetki siitä kuului korvia vihlova n. 5000Hz taajuudella pienen siilin hanurista lähtenyt kimakka pieru. Seuraavaksi alkoikin sitten tulemaan paineella ”sitä ihtiään” ja kyseinen siili alkoi pyörimään maassa kuin kepitön ilotulitusraketti lennättäen hanuristaan tavaraa hyvinkin huolella. Klaus ehti sanomaan vain että ”Mitä helevett…?” kun samainen ilmiö tapahtui 49 muulle siilille Klausin ja Yvonnen ympärillä. Sanomattakin on selvää että kyseinen näky on hieman absurdi ja juuri karanneen Yvonne lehmän muutoinkin herkkä mieli sanoi hetkellisesti ”Prii” ja Yvonne ampaisi juoksuun läpi metsän karkuun tuota siilien kuvioripulointia. Klaus perässä…kun oli ensin saanut hieraistua silmistään pois lastillisen siiliä...

Yvonne ampaisi suoraan maantielle ja poliisiauton eteen mutta onnistui viime hetkellä väistämään kyseisen helvetin laitteen, jonka katolla pyöri kirkkaat valot ja jatkoi matkaansa pusikkoon…..

Junanvessat ja muuta yhtä kovaa shittiä

Tässäpä päivänä eräänä...tarkalleen tiistaina omat ennusteeni junanvessojen fysiikasta kävivät toteen...Saksassa Belgian rajalla. Vuosia olen käynyt vessoissa missä huuhtelu tapahtuu sellaisella leppoisalla parin miljoonan baarin alipaineella. Välillä olen ajatellut sitä että miten moni on tehnyt sen virheen että kesken pöntöllä istumisen on mennyt painamaan napin pohjaan siinä istuessaan. Siinä on ollut konduktöörillä tekemistä kun yrittää kammeta asiakkaan persettä irti pöntöstä kenkälusikalla / vastaavalla sillä jos sen imaisun aikana istuskelee sillä pöntöllä niin sanon minä että "Terve vaan"...siinä aamupala hulahtaa paksusuolen seuraksi samantien.

No mutta siis asiaan. Etelä-Saksa, minä ja saksalaisen junan vessa....joka toimii paineella. A. kyseinen huone näytti tasan sille mille voisi kuvitella oman keittiön kaapin jos siellä olisi käynyt 1000 narkomaania riehumassa LSD huuruissa ja kyseistä kaappia ei olisi pesty....sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen. B. pöntössä ei ollut kantta....jota olen pitänyt jonkin asteisen merkkinä järkevästä vessanpöntöstä...paikassa kuin paikassa.

Sitten siinä ihan pissat tuli sohaistua siihen pönttöön ja sitten....missäs vitussa se nappi on?  Kyseinen tummanpuhuva mokkula oli seinässä ja ennen kuin painoin sen vipstaakin pohjaan niin otin kunnioittavan 2 askelta kauemmas pöntöstä.....ihan vaan varuilta. Joka osoittautui hyväksi ajatukseksi.....napin painaminen aiheutti imaisun......jonka jälkeen tuli vastapaineella ns. suihkulähde-efekti.......jos olisi seisonut lähellä pönttöä niin olisin saanut nauttia ns. golden showerista.......sen ehkä omituisimmassa merkityksessään. Kusinen paikka.

Mutta oli siinä saksalaisilla kanssa matkustajilla miettimistä että mitähän helvettiä siellä vessassa tapahtuu koska aloitin suhteellisen äänekkään huutonaurun samantien.

Go Germany GO!

Tupakka tappaa (fiktionaalinen tarina+kirjoittelu kokeilu)

Pekka yritti hakata kipinäraudalla kipinöitä ikivanhalle sunnuntai Hesarista revitylle paperitollolle. ”VITTU MINNUU NIIIN VITUTTAA!”. Pekka oli krooninen ketjutupakoija sekä tuurijuoppo kaikin puolin, joka kaiken lisäksi oli lähtenyt pitkästä aikaa metsälle keskelle villiä korpea todetakseen että mukana oli 3 kartonkia tupakkia ja pelkkä kipinärauta tulen tekemiseksi.

Pekka oli raapinut raudasta jo puolet ilman savukiehkuran pätkääkään ja vitutuksen määrä alkoi olemaan korvia huumaava. Aikoinaan Pekan kaveri oli kysynyt että ”Voiko vitutukseen kuolla?” ja Pekan silloinen mielipide oli alkanut edellisen tunnin aikana muuttumaan. Viimein Pekalla napsahti niin sanotusti isossa pyörässä iso vaihde pykälään ja hän tempaisi kuuseen nojaavan Tikka merkkisen haulikkonsa ja ampua mossautti sytykkeenä olleeseen Hesariin molemmat piipulliset. Ja kas kummaa paperin palanen syttyi tuleen. Pekka hyökkäsi kuin pakolainen ilmaiseen passiin tulen kimppuun vapiseva nortti huulessaan ja juuri kun oli saamassa tulta tupakkiin… tuli sammui.

Tässä kohtaa Pekan rekisteri otti pienet loparit ja äly lähti samaan matkaan. Pekka ammuskeli Hesariin itse asiassa jokaikisen reissulle varatun panoksen ilman kipinän kipinää. Pekka istahti kannon nokkaan ja vitutukseen otti ja söi suussa olleen norttinsa ja huuhtaisi tämän välipalakääryleen puolikkaalla pullolla Koskenkorvaa.

”Mistä pieraset tulta keskelä korpea, kysyn mie vuan perkele!” mietti Pekka ääneen. Samassa ukkonen jyrähti järvenselän toisella puolella ja Pekka näki hetkeä myöhemmin salaman iskevän vastarannalla maahan. "Aaahaaa!”: totesi Pekka saadessaan omasta mielestään nerokkaan idean. Idea koostui paristakin osasta, jossa ensimmäinen vaati matkaan lähteneen 5 metrin hiilikuituonkivavan sitomista selkään ja toinen osa kiipeämistä lähimaisemassa olevaan korkeimpaan kuuseen. Tässä kohtaa pitänee todeta, että Pekalla ei yleisestikään ottaen ollut asunut jokainen telkkä pöntössä enää vuosiin ja lisäksi puolikas pullo Kossua oli omiaan antamaan yksinäiselle erämiehelle vauhtia ideoihin.

Pekka sai ongen sidottua selkäänsä ja hyökkäsi kuin orava kuusen latvaa kohti. Ukkosrintama alkoikin olla sopivasti kohdalla ja Pekan vauhti kuusen latvaa kohti vain kiihtyi. Läheisessä puussa ollut tikka lopetti nakuttamisensa hetkiseksi seuratakseen tuota omituista näkyä jossa karvainen, pahalle haiseva ihmisapina selässään 5 metrin onkivapa kiipeää kuusen latvaan hokien matkalla ”Kohta saahaan tulta tupakkiin perkele!”.

Pekka pääsi latvaan ja sipaisi ongenvavan täyteen mittaansa ja alkoi huitomaan sillä kohti taivasta samalla kaivaen toisella kädellään norttiaskia taskustaan. ”VOI PERKELE! MIUN NORTIT O REPU TASKUSA!” ja samalla mossahti ns. täysi latinki Pekan vapaan.

Vapa vaihtoi välittömästi iskusta muotoaan Salvador Dalin Valuvat kellot tyyppistä ratkaisua, jonka toisessa päässä tärisi pari miljoonaa volttia roppaan napannut ja savuava metsämies Pekka. Siinä savutessaan ja miettiessään asioita kuten ”Kukas minä olen? Miksi takkini palaa? Miksi ohitseni vilisee kuusen oksia hirvittävällä nopeudella?”, paukahti Pekka maahan n. 50 km/h nopeudella ja teki Suomen mäkimaajoukkue tyylisen tasajalka alas tulon sammalmättäälle jalassaan Nokialaisen kumpareiden varret.

Kello tuli 12.00 ja järvimaisemassa alkoi kuulua normaali haulikkojen pauke. Samaan aikaan eräällä sammalmättäällä tärisi eräs suomalainen sisukas savuava sankari Pekka. Pekka sai ihme ja kumma kaivettua vieressä kytevästä repustaan yhden tupakin esiin ja alkoi sytyttää sitä edelleen pienessä liekissä olevalla hihan suullaan.

Juuri kun hän oli saamassa tupakkiinsa tulta, tuli pienen pieni tuulen vire ja sammutti tulen. Pekka kuoli puhtaan vitutuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

Mikä on tarinan opetus? Tupakka tappaa, tavalla tai toisella.

-tarina on fiktionaalinen, henkilöhahmot keksittyjä ja koko paska on kirjoitettu yhdeltä istumalta ajan kuluksi. Kirjoittaja ei ota vastuuta mistään ideoista mitä tarinasta saattaa saada, ei liittyen tupakointiin saati sitten tupakin sytyttämiseen hiilikuituvavan ja ukkosen avulla-

Yksityisalueen rajalla hyräilemässä Eppuja

Syksy koittaa ja uuden sadon korjuu. Ja nähtävästi myös sydän ja verisuonitaudin todennäköisyyden kasvaminen kertoimella 100.

Jaa miksikö? Noh tässä aamusella käytiin lasten kanssa hieman sienimetsässä, josta kehkeytyikin sitten mustikoiden poiminta reissu. Lasten kanssa metsässä oleminen on yhtä juhlaa...jos siis ajatellaan sitä että tällä hetkellä asustetaan siinä osassa Suomea missä karhun tapaaminen metsässä on lähes yhtä todennäköistä kuin venäläisen tapaaminen samaisessa metsässä. Molempia nimittäin piisaa...... Mutta siis lasten kanssa jos on metsikössä niin se on Jumalan totta että siinä 1000m säteellä ei ole yhtä ainutta luontokappaletta joka ei tietäisi että siinä alueessa on lapsia. Poika varsinkin niin kirkas ääninen että se kun kerran kiekaisee niin etanat vetää kotilon helmat ylös ja pinkaisee tasan toiselle puolelle pitäjää.

No mutta pinna lapsilla metsässä olemiseen on yhtä lyhyt kuin koliikki perheen äidin pinna eli pari litraa mustikoita ja ´poikkeen.

Kotona sitten sain päähäni että perhe saa lähteä ilman minua synttärijuhlille ja isi lähtee puskaan. Hirveällä uholla vielä vaimolle että "Minen tule metästä ennen kuin on ämpäri täynnä mustikoita! Saat tuoda vaikka taksilla eväitä mutta sinne jään jos ei ämpäri ole täynnä kun tulen kotio!". Tämän siitä saatana saa kun asuu pohjanmaan hullujen parissa jonkin aikaa....hirveä uho. No toteutus sitten hieman ontui....eihän niitä mustikoita malttanut kerätä vaan piti painua toiseen mehtään etsimään kanttarelleja.

Autolla hetken sompailtuani löysin niemenkärkeen menevän tien ja sinne siis...järven ääreen etsimään tuota metsän kultaa eli kanttarelleja. No viimein piti vetää stoppi kun tuli viitta "Yksityisalue, tie päättyy" viitta eli pieni uukkari ja samalla huomasin että perhana vieressä ranta ja tasan just sen näköinen paikka että siellä on kanttarelleja. No auto parkkiin ja hipsimään rantaan.....mielessä ajatus siitä että "Perhana...missähän sen yksityisalueen raja muuten menee." No mutta uskaliaana ukkelina ajattelin että pinkaisen rantaan tsekkaamaan sienet ja sitten poikkeen.

Ja TADAA! Kanttarelleja.....poimin kaksi kunnes huomasin että "Mitäs kaarnaa tässä maassa näin paljon on?" ja katse ylös niin puu jonka karhu kuorinut kynsillään paljaaksi. Siinäpä sitten seisoskelin hetkisen miettien pariakin asiaa eli A. karhut väistävät ihmistä jos ihminen pitää meteliä ja B. saatan seisoa kanttarellipussin kanssa yksityisalueella eli summa summaarum: otanko ja alan laulamaan ja pidän karhut loitolla...ja tasan kaiken muunkin öttiäisin mutta jos alan laulamaan niin otanko niskaani perkeleen vihaisen maanomistajan mahdollisesti haulikon kanssa.

Siinä sitten koetin hipsiä rinkiä perkeleen nopeasti hissukseen hyräillen "vuonna -85" kappaletta katsellen samaan aikaan ympärilleni että hyppääkö jostain karhu niskaan tai sitten se maanomistaja. Ikinä ei ole yhtä paljo pelottanut laulaa eppuja.....

Normi pohdintaa

Joskus sitä pysähtyy miettimään omaa elämäänsä ja yleensä se stoppi sille hetkelle syntyy itselläni musiikin kautta. Monta kappaletta olemassa jotka ovat itselle merkityksellisiä tai vain osana tiettyä aikaa elämässä. Crocketts theme aina yhtä kova vain siksi että siitä tulee muisto mummolan tuvasta minusta katsomassa Miami viceä loppuun asti puoliunessa koska samana aamuna olin noussut ennen viittä metsälle. HIMin versio kappaleesta Wicked game...istun juuri entisestä tyttöystävästä eronneena opiskelijakämpässä sängynlaidalla itkemässä. Sometime i feel like screaming...ensimmäinen lapseni syntyi ja itken Vaasassa takapihalla onnesta. Ihmisen poika....Leo omassa sängyssään ja taas itketään. Täällä pohjantähden alla..istun laiturilla teini-ikäisenä menettäen uskon siihen että kukaan ikinä minua voisi rakastaa. Monta muistoa levyhyllyssä.

Elämä on täynnä musiikkia, surullista ja iloista kaikissa sen kirjoissa. Itselleni, joka olen raskaan musiikin suurkuluttaja oheisen linkin takana oleva kappale yksi tärkeimmistä ja varmaankin turhaa sanoa mihin kohtaa minun elämääni tämä musiikki tullee sijoittumaan http://www.youtube.com/watch?v=V_0llEg2KTw ja teille jotka kävitte kuuntelemassa kyseisen kappaleen...en koskaan kirjoittanut että se olisi heviä...vaikka onkin aika heviä...

Englannin kielellä ja paremmalla mielellä

Vaimoni kanssa olemma pitkään jo käyttäneet tiettyjen asioiden suhteen juttelu kielenä englantia koska lapset sitä eivät ymmärrä........jos ymmärtävät niin olen siittänyt neroja! Muut todisteet ovat osittain tätä julkilausumaa vastaan ja vaativat lisätodisteita.

No mutta siis englantia tilanteissa joissa pitää pystyä sanomaan tiettyjä asioita mutta ei haluta lasten ymmärtävän sitä mitä puhutaan. Toimii kuin junan vessa vielä tässä kohdassa...tai no hetki sitten saatiin jälleen tästäkin hieman hauska tilanne aikaiseksi.

Kävimme illalla kaupassa josta ostin säkillisen karkkia. Koska huomenna on lasten karkkipäivä ja Leon lisäaineallergiasta johtuen karkkien tulee olla hieman normaalista poikkeavia niin ajattelin että tällä kertaa pidämmekin aikuiset tänä iltana jo karkkipäivän. Eli ostin sen säkillisen karkkia.

Vaimoni alkoi hetki sitten lukemaan lapsille iltasatua ja sanoin hänelle että "I bought candies" joka siis äännettynä tulee pihalle mallilla "Ai pout kändies" johon lapset yhteen ääneen "Mäki haluun känniis". Esitimme tarkentavan kysymyksen että "Missä haluat olla?" "Kännis". Lapset eivät siis ole kartalla siitä kännistä koska meillä ei olla kotona kännissä mutta näin vaan saatiin karkkien hinnalla ja puhumalla Lontoota hauskoja hetkiä lasten kanssa.

...josta tulikin mieleen että kesälomalla otimme lasipurkkiin minun ideana sokerimuurahaisia. Tätä tuli allergikkona ja sitä kautta lemmikkivapaana vaihtoehtona harrastettua paljonkin pienenä. Siinä saa seurata muurahaisten onkaloiden rakentamista, munimista ja munien kehittymistä ja itseasiassa jopa niin pitkälle seurattua että osa syntyneistä kuningatar vaihtoehdoista joutuvat siipien suhteen reklamoinnin alaisiksi eli alaiset nippaa ne helevettiin.

No sitten tuli ajatus että pitäisikö taloyhtiöss oleville muille lapsille näyttää tätä neronleimausta. Itse visioin että joku taloyhtiön pojista juoksee kertomaan vanhemmilleen notta "ITI ITI ÄITI ÄITI NAAPULIN TETÄLLÄ OLI MULKKUJA PULKKI TÄYNNÄ!! OLI OLI!! TILLÄ YHTELLÄ MULKULLA OLI TIIVET!".....ja nimi lehteen....

Palikkatesti

Tuli taas tänäkin iltana karvas opetus siitä miten palikka sitä voi olla. Niinkin yksinkertainen asia kuin käsisuihku ja sen monen monituiset käyttötarkoitukset + miehen aivot niin ei vaan aina osaa vetää viivaa pisteestä A pisteeseen B.

Vessasta kuului vessanpöntöltä huuto:"ISI ISI TUU AUTTAA". Minä: "No mitä?" Veera: "Antaisitko ton käsisuihkun?" Minä: "Mitä sä sillä muka teet siinä pöntöllä?" Veera katsoi minua samanlaisella ilmeellä kuin neanderthalin ihmistä, joka on tunkenut juuri housunsa täyteen helvetin vihaisia majavia ja totesi "No HÖ pesen pim*in!".

Joskus sitä tuntee elävänsä keskellä palikkatestiä missä testaajina ovat omat lapset ja vaimo. Olen tainnut näiden vuosien aikana saada kerran pyöreä palikan pyöreään reikään......ja varmaan silloinkin vaimon auttamana...muutoin tuleekin pelkkiä hylättyjä arvosanoja...

.....mitäs minä sitten teen kun tyttäret alkaa kyselemään kysymyksiä kuten "Näytänkö lihavalta tässä mekossa?" tai vastaavia yhtä sadistisia kompakysymyksiä joihin vastaamalla on joko A. kusessa kaulaansa myöten tai B. kusessa hiusrajaa myöten. Olen aikoinani jo sanonut rakkaalle vaimolleni etten suostu vastaamaan tuollaisiin kysymyksiin.....ja silti se niitä esittää.......ja minä pöljä vastaan niihin.... Mitähän miehen egolle tapahtuisi jos alkaisi kyselemään naisilta samanlaisia kysymyksiä kun esim. vetää farkut jalkaan että "Näyttääkö mun mu*at näissä housuissa sun mielestä normaalia pienemmiltä?" ......tuollaisia miehet ei kysele koska me pelkäämme niitä vastauksia....

Lasten huumorintaju

Silloin tällöin näitä omia lapsiaan kun katselee ja kuuntelee niin sitä vaan ihmettelee, että tässäkö ne minun parannetut versiot sitten ovat...pojasta polvi paranee taitaa olla sanontakin olemassa. Ja sitten taas silloin tällöin tulee niitä pieniä hetkiä milloin sitä vaan TIETÄÄ että minun lapsia ne on ja huumorintaju jäätävämpää kuin omani koskaan...ainakaan kun itse olin tuon ikäinen.

Yksi esimerkkitapaus tällaisesta puolivahingossa (ainakin sydämeni pohjasta toivon että se oli vahinko) syntyneestä huumori hetkestä on kerta, kun istuin vanhimma ntyttäreni kanssa olohuoneen sohvalla. Siinä katsoimme televisiota ja yhtäkkiä Veera tyttönen ojensi minulle etusormensa ja sanoi "Iti haitta.". Minä ajatuksissani haistoin ja samalla Veera heitti "Eikt haitekin hattulle" johon minä että "Joo. Missäs se on ollut?" Johon Veera "Mun peputta".

Kyseisessä tilanteessa päällimmäinen tunne, joka ensimmäisenä valtasi mieleni oli rajaton ylpeys sekoitettuna huutonauruun, jota ei uskaltanut suustaan pihalle laskea. Koska siitä olisi jäänyt kuitenkin sellainen "Hei haista isi tätäkin sormea"-kierre johon en suurin surminkaan halunnut / halua joutua.

Entistä hauskemman tietenkin omalta kohdaltani teki se että olen nähnyt elokuvan scary movie ja siitä kohtauksen tämä http://www.youtube.com/watch?v=RhoFqYfG59E . Ja lupaan ja vannon että tyttäreni sitä ei ole nähnyt.

Lapsiperheen arki.........pääasiassa kakkajuttuja, muodossa tahi toisessa....

Polvituella plintille

Joskus sitä vaan voi ihmetellä, että mistä ihmeestä tietynlaiset typeryydet ihmisen tekemisissä oikein kumpuaa? Tuli on monelle pienelle lapselle kiva leikkikaveri ja varsinkin palavien kynttilöiden kanssa on niin ihana tuherrella niin pitkään kunnes yläkerrasta alkaa kuulumaan rätinää ja koko talven tukka muoti on sen jälkeen mallia ”Valamonluostarin kaapuveikot”. Tai eipäs niillä taidakaan olla skalpeerattu…ne oli ne toiset munkit. No kuitenkin.

Samaan kategoriaan asetan omalle kohdalle sattuneen omituisuuden, joka tapahtui vaimon syntymäpäivän aamuna. Tuolloin taisin vielä asua Jyväskylässä ja siis käymässä vain Vaasassa no mutta kuitenkin siinä aamusella kävelin keittiöön ja taisi lattialla olla meikäläisen polvituki. Joka siis sellainen ihanalta tuoksahtava musta vulkaaninen sukka. Sitä siinä kädessä hypistellessäni tuli mahtava idea mieleen ”Saisikohan tämän vedettyä muuten päähän?”.

Siittä sitten kokeilemaan. Eli käsillä ensin hieman avittamaan sukkaa suuremmaksi ja sain sen lähes tulkoon päähän kun oikein voimaa tarjosi. Mutta ei ihan…..ja siinä otsalla kun se melkein oli niin mitäpä tekee järkevä mies……tässä nyt ei ollut järkeä muutenkaan mutta pisteeksi iin päälle….kaikilla voimilla tapahtuva terävä nykäisy alaspäin.

No mitäpäs tapahtuu sitten? Niskasta kuului pahaenteinen ”NAKS” ja lopettaessani saman tien viiltävästä kivusta johtuen tämän ”takaisin synnytyskanavaan” tempaukseni niin pystyin toteamaan, että pääni ei käänny…..tai ainakaan ilman helvetillistä kipua.

Vaimo seurasi koko tämän episodin vieressä ja häneltä sain tästä tempauksesta valtavan positiivista palautetta, jonka antamista jatkettiin hänen työpaikallaan hieronnan voimin plintin päällä (onhan hän fysioterapeutti). Eli mitä annoin lahjaksi vaimolleni hänen syntymäpäivänä? No ilmaisen hieronnan….ei ihan sillä idealla mitä yleensä miehet antaa mutta ajatushan on tärkein….? Ja olihan tuo lähes yhtä pitkälle ajateltu kuin vaimon 30 vuotislahja jonka ostin……radiopuhelimet.

Hääpäivä vol 2 ja katolilaisuuden kirot

Rantasaunalla käydessäni tuli mieleeni vihkisormusta katsellessa että katolilaisilla sormuksen kanssa voi tulla hieman kinkkisiä tilanteita.

Jaa miksi kysytte?

No ensinnäkin ongelmahan lähtee siitä että katolilaiset pitävät kuten itse ortodoksina vihkisormusta oikean käden nimettömässä koska silloin se uskontoni ja käytännönkin puitteissa on siinä oikeassa kädessä.

Entäpäs sitten jos satut lähtemään esimerkiksi baariin ja törmäät siellä ihmisiin joista osa tuntee sinut tarkasti
eli tietävät että olet katolilainen ja sitten osa jotka eivät tiedä että olet katolilainen. Eikö vieläkään aukea tämä dilemma sormukseen liittyen.

No jos tapaat ihmisiä, jotka tuntevat sinut ja tietävät että olet naimisissa niin joku saattaa (todennäköisesti nainen tässä kohdassa) katsoa että onko sinulla sormus kädessä. ja huomaavat että se on oikeassa kädessä. Eli ajatuksena heti "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."

Sitten jos menet vaihtamaan sormuksen toiseen käteen tätä samaista ajatusmaailmaa peläten niin sitten tulee vastaan tuttu, joka tuntee sinut ja tietää että olet katolilainen. "Hitto mikä sika. Lähtee baariin ja pitää sormusta väärässä kädessä."

Tätä dilemmaa olen miettinyt jo vuosia naimisiin menosta lähtien. Mutta sitten taas toisaalta perkeleenkö väliä sillä sormuksella on koska naimisissa ollaan tuolla omassa pienessä päässä ja sydämmessä. Siinä ei yksi pikku rinkula paljoa paina.

Jokj kaveri aikoinaan kertoi että vihkisormus on ongelmallinen toisille miehille baarissa. Kuulemma toimii **nahaukka magneettina. Eli siis nainen saattaa katsoa että "Hahaa. Toi jätkä on varattu." Tässä kohta voisi siis rinnastaa tietyt naiset kissoihin (kuten naisista silloin tällöin puhutaan) ja se varattu äijjä on puu (niin monessa mielessä että....huoh). Koska kissoillahan on tapana puun nähdessään saada kamala pakko kiivetä siihen puuhun vaikka ei välttämättä rahkeet riitä alas tulemiseen.... Uskomatonta että tämän metaforan heitin kehiin...... Miehilä käsittääkseni ei tätä samaista "Hei perhana toi on varattu." ja kiinni niin kuin sika limppuun- efektiä ei ole olemassa. Eihän? Vai olisiko sitten niin että kun naiset haluavat mahdollisuuksien mukaan mieheltä mahdollisimman monen karaatin timantin siihen sormukseen niin karaattien määrä on kääntäen suhteessa mahdollisuuteen pokata kyseinen nainen baarissa? Matematiikko minussa nostaa tässä kohtaa päätään kuten on helppoa huomata. Ja maallikoille siis sama suomeksi eli mitä enemmän karaatteja sitä pienemmät mahdollisuudet on kyseiseen varattuun naiseen......perkele.......vaimolla ei ole karaatin karaattia sormuksessa........no mutta eipä se pidä muutenkaan niitä sormuksia.................missäs se puhelin taas olikaan......

Hääpäivä

Tänään tuli täyteen 6 vuotta (tarkistin sormuksesta. Kyseinen kapistus on todennäköisesti naisen keksintö, jotta miehellä on muistilappu mukana A. sille että on naimisissa ja B. milloin on hääpäivä) täyteen rakkaan vaimoni kanssa naimisissa oloa. Ja heti kun tuon virkkeen on kirjoittanut niin se kuulostaa tarkemmin siltä kuin olisin pitämässä tukkimiehen kirjanpitoa. No mutta vaimoani rakastan yli kaiken ja olen kiitollinen että hän jaksaa minun sekoilujani seurata ja kuunnella.

Toisaalta voisin kuvailla vaimoani myös sanalla ”rajoittaja”. Ei pahalla tavalla vaan hyvällä tavalla. Esimerkiksi autoissa on kierroksenrajoitin eli jos kierrokset meinaa mennä liian korkealle niin tulee rajoittajalta isku ylämummoon että ”ALAS”. Hieman samaan tyyliin myös meillä. Mutta siis hyvällä tavalla. Näinkin omituisen pääkopan sisämaailman omaavalle kaverille rajoittaja on yhtä tarpeellinen kuin etumaski autolautassa tai näkökyky autoilijalla.

Käytän tähän kohtaan yhden lempikoomikkoni/trubaduurin Jaakko Tepon heittoa: "Meillä on vaemon kanssa hirveen hyvät välit. Tällähhii hetkellä piälle 300 kilometriä."

Tässä aamukahvipöydässä tuli vaan mieleen sellainen pieni omituinen asia ajalta ennen kuin vaimoni tapasin. Olin elänyt hieman myrskyisen ja vaikean parisuhteen aikaisemmin ja kesällä ennen kuin vaimoni kohtasin oli edelleen suhteellisen rikki silloin tällöin. Tuli itkettyä paljon ja mietittyä erittäinkin synkkiä asioita pääkopan sisällä yksin siellä silloisessa opiskelijasolussa.

Sitten eräänä yönä näin unen. Kävelen kohti kesäisen järven rantaa, jossa rantakivellä istuu selkä minuun päin nainen punaisen valkoisessa kukkamekossa ja istun hänen viereensä itkien. Tämä nainen otti minua kädestä kiinni ja sanoi ”Ville, kaikki menee ihan hyvin” ja lähti taluttamaan minua yli pitkän puusillan kohti saarta missä on tanssilava kesäisine tansseineen.

Heräsin unesta ennen kuin pääsin edes puoleen väliin siltaa. Se tunne sisälläni herätessäni oli jotain käsittämätöntä. Olin erittäin onnellinen. Olin itse asiassa pakahtua onnesta.

Tuohon aamuun lopetin haikailut, itsesäälit ja itkut. Tuosta aamusta alle puolivuotta ja kohtasin vaimoni ja elämä lähtikin sitten kulkemaan omasta mielestäni hyvään suuntaan.

En ole ns. himouskovainen mutta enkeleihin voisin uskoa ja varsinkin suojelusenkeleihin. Minun suojelusenkelillä on punavalkoinen kukkamekko. Ja jos se edelleen meikäläisen matkassa on pysynyt niin herra siunaa miten omituisen huumorintajun ja pitkän pinnan omaava sellainen. Se että miksi mulle on annettu naispuolinen suojelusenkeli..........ei voi käsittää. Ja jos myös vaimon suojelusenkeli on nainen niin...........hetkinen mihinkäs mä jäinkään.....noh siis.....jaa........joo......