Tuhkimo jatko-osa 1

Paronin pojat sitä vastoin joivat sen minkä eteensä saivat sen ihmeemmin nirsoilematta. Olivatpa pojat myös kerran jos parikin juoda lipittäneet huonommin tislattua tavaraa ja molemmat olivatkin puolisokeita lepakoita. Paroni silti piti enemmän näistä kahdesta pojastaan Uskosta ja Toivosta kuin siitä viininlipittäjä Jormasta. Usein saunoessaan kahden suosikkipoikansa kanssa ja humaltuessaan oikein kunnolla paronilla oli tapana heittää pojistaan omasta mielestään hyvää läppää kuten:"Usko siirtää vuoria. Tosi vahva jätkä." ja "Toivossa on hyvä elää julisti satiainen lapamadon kanssa yhteen ääneen.". Nuorimmasta pojastaan he heittelivät juttuja hyvinkin negatiivisessa mielessä kuten: "Seisoo kuin Jorma häissä".

Näillä kolmella umpialkoholisoituneilla sankareilla oli hupina teetättää talouden likaisimmat hommat Jormalla. Jorma parka joutui olemaan heidän kiljujensa esimaistaja, keittäjä, siivoaja ja kuski. Kaiken kaikkiaan silloin tällöin kirjaimellisesti ihan paskaa hommaa siis, varsinkin kesken käyneen kiljun maistelun jälkeen...

Kun tuli tieto että prinsessa olisi valitsemassa itselleen miestä niin paroni näitä kahta vanhinta poikaansa naittamaan heti prinsessalle sillä rahavaratkin alkoivat olemaan pikuhiljaa lopussa. Mutta Jorman pyydellessä että hän haluaisi lähteä myös tähän juhlaan sanoi paroni kierosti että "Jos saat tehtyä maailman parasta ja vahvinta ponua niin sillä ehdolla pääset juhliin". Jorma protestoi vastaan sillä juhliin oli enää 2 päivää ja seuraavana päivänä pitäisi jo lähteä valmistautumaan kuninkaan pyynnöstä linnaan. Tästä valmistautumisesta oli tihkunut sen verran vain tietoa että paikalla pitää olla vuorokautta ennen itse juhlan alkua ja että pukeutumiskoodia EI todellakaan ole, sen verran kuningas oli sanonut että mitä pinkimpää sen
kinkimpää ja pitkällä tukalla varustetut peruukit. Eli siis pinkkiä päälle ja peruukkien hommaus Uskolle ja Toivolle.

Ei siinä auttanut Jorman muuta kuin alkaa suunnittelemaan ponun keittoa. Illalla omassa huoneessaan asiaa suunnitellessa hän sattui kuulemaan tuuletusräppänän kautta kun paroni puhui hänen veljilleen että "She idhioothi Jhorma lhuulee phääshevänshä lhinnaan, HIK! Ja nhyt she thekee meille khunnon phonut....hahahahahaha....HIK!". Nuo kolme oikein myhäilivät keskenään että saadaan voitto ja jälleen nöyryytettyä Jormaa oikein huolella.

Jorma päätti sillä istumalla että "Hyvä on! Nyt riitti kusetus ja nöyristely! Nyt keitetään sellaiset liemet että opitte olemaan. Ja saattaapa olla että niiden liemien jälkeen Toivo kääntyy ihan fyysisesti Uskoon!". Jorma lopetti viinin lipittämisen ja alkoi pähkäilemään ns. huolellista kostoa, jonka alkuvauhdit tulisi antamaan paronin tilaama ponu ja läheisessä metsässä elävä noita-akka, jota myös Haltiakummiksi kutsuttiin. Hänen tiedettiin keittelevän synkimpien metsien synkimmissä luolissa kasvavista sienistä jauhetta, jota kutsuttiin yleisesti "Haltiakummin taiaksi". Sillä kerrottiin olevan kyky saada ihmisissä aikaan suhteettomuuksiin asti kasvavia hallusinaatioita yhdistettynä valtaviin mittakaavoihin nouseviin intohimoihin.

"....katsotaan kuka viimeisenä nauraa", totesi Jorma pahaenteisesti omassa haisevassa kopissaan.

to be continued....

Tuhkimo.....oma aikuisempi versio....

satusetä iskee jälleen.....

Olipa kerran kaukainen maa, jonka kuninkaana hääräsi kuningas Kippis. Kippis oli valinnut vaimokseen aikoinaan Kulauksen-suvusta kauniin morsiammen ja kuten arvata saattaa valitsi tämä hieman viiniin kallellaan oleva kuningatar itselleen yhdistelmäsukunimen Kippis-Kulaus.

Heillä oli tytär Hulda, jonka ainoana toiveena oli löytää itselleen prinssi , jonka kanssa jakaa puolivaltakuntaa...tai no myönnettäköön että parikymmentä hehtaaria joutomaata kuningaskunnan laidalta. Kuningas Kippiksen perjantaipullon piilottaminen oli aiheuttanut  kränää isän ja tyttären välille, sillä tytär oli kyseisen lekan hulauttanut valtakunnan vihaisimman sonnin hanuriin estääkseen isänsä suht suorasuuntaisen alkoholisoitumisen. Tätä olisi voinut kuvitella hyväksikin ideaksi sillä kyseisen sonnin tiedettiin potkivan jokaisen laitumelle tulevan käyskentelijän taivaanrantaan. Olipa sinne kerran potkaistu yksi karhukin.

Kyseisenä perjantaina nähtiin kesäisellä laitumella ehkä omalaatuisin painiottelu miesmuistiin kun viinanhimoissaan ja 1.5 promillen sivumyötäisessä oleva kuningas Kippis riuhtoi helevetin vihaisen sonnin hanurista pihalle Meaukow-konjakkipulloa pelkkä pyyhe ympärillään. Kuningas ei tästä tapahtumasta ole suostunut puhumaan sen jälkeen ja hän muutti testamenttiaan niin, että tytär saa sen maapläntin ja loput saa dementikkomummojen vapaa-ajan osasto "Kuka, ketä, hä?". Toisaalta kuningas ei tainnut tajuta sitä että kansalaisten pelko ja myös kunnioitus häntä kohtaan oli noussut aivan uuteen luokkaan. Oli se sen verran jäätävä suoritus...sillä Kippis sai kuin saikin putelin pihalle ja hermostuksissaan otti ensimmäisen kulauksen sen ihmeemmin putsailematta putelia....paskan maku jäi koko touhusta siis...

Kuninkaalla oli kamala hinku päästä tyttärestään eroon ja hän päättikin pitää tanssiaiset, johon hän kertoi tyttärelleen kutsuvansa kaikkien valtakuntien prinssit sekä rikkaimpien sukujen vesat, joista illan päätteeksi Huldan tulisi valita itselleen elämänkumppani. Tosiasiassa isän katkeruus oli sellaisissa mittaluokissa, että hän sitä vastoin kutsui valtakunnan pahimmat puliveivarit linnaan tanssiaisiin, joista tultaisiin puhumaan vielä pitkään, sillä harvemmin pääsee kukaan seuraamaan selvinpäin kun 300 valtakunnan pahinta deekua pyrkii hurmaamaan prinsessaa sillä lupauksella että maata tulee niin paljon että ympäri kävelemiseen menee sulhaselta ainakin päivä. Joka ei ollut kovin paljoa luvattu sillä joka toinen näistä hepuista joko katkokäveli tai sitten veti sen verran mutkille että saattoi tuollaisen hehtaarin pellon kiertämiseen päivä jos toinenkin. Juhlathan kuningas aloitti jo edellisenä iltana juotattamalla sulhasehdokkaille kesken käynyttä kiljua jota oli blendattu kunnon ponulla. Tällä kuningas halusi varmistaa, että Huldalla olisi oikein rattoisat tanssiaiset tiedossa. Sillä sopimuksena oli että tansseista ei lähdetä ilman sulhasta.

Kutsun sai myös läheisen valtakunnan paroni, jolla oli kaksi poikaa joiden juonti tahti oli sellaisissa mitoissa joista isä pystyi olemaan aidosti ylpeä.....ja sitten yksi tissuttelija peräkammarin poika joka vain lipitti viiniä....

..to be continued....

Bussia odotellessa

Jaa sitä olisi sitten jaossa tulevana viikonloppuna useammankinlaista pikavoittoa. Huomenna perjantaina olisi tarjolla 1/3200 todennäköisyydellä ns. näyttävä lähtö useammallekin jos huonoa tuuria on. Vai onko näyttävämpää lähtöä mananmajoille kuin se että paukahtaa taivaalta titaaninen bussin kokoinen satelliitti kehoon. Itse pohdiskelin myös sitä vaihtoehtoa, että jos se tipahtaminen jääkin tuonne lauantaille kello 21.05 aikoihin. Siinä saattaisi jopa käydä niin, että juuri kun tipahtaa viimeinen oikea pallo lottoarvonnassa kippoon ja ehdit ottaa ensimmäisen ilohypyn niin FA-BUM....ja olet käryävä lottokuponki kourassa seisomassa, liiasta nauramisesta housuihinsa juuri  kusevan pirun edessä, joka on juuri keksinyt vuosituhannen käytännön pikkupilan.

Itse pelkään sitä että huomenna kun on remontoimassa niin se perkeleen dösä tipahtaa suoraan tupaan. Veikkaan että joku mannerlaatta halkeaa siitä noitumisen määrästä kun juur olet saanut homman loppusuoralle niin eikö kohtalo tule ja virtsaa suoraan naamalle.

No...manattu mikä manattu. Parempi tuolla tavalla kuin että joku lappalainen puree kivekset irti ja kuolee verenhukkaan.

Jos ehdin nähdä sen taivaalta tulevan värkin tulevan kohti niin lupaan viimeisten sanojeni olevan "Nysse tulee"

Miss Universum

Tässä aloin pohdiskelemaan että ajatelkaapas jos joskus joku ulkoavaruuden porukka sattuu nappaamaan signaalin avaruudesta, jonka mukana menee uutinen siitä että nyt on valittu Miss Universum ja sen on tumma tyttö Angolasta.

 

Mitäpäs jos ne vittuuntuu koska niiden parasta herkkupersettä jolla on niitä itse asiassa evoluution myötä 5 joista jokainen on 2 metriä korkeita ja 30 cm leveitä ei ole edes kutsuttu kisaamaan ja nyt väitetään että Angolan tyttö on

Universumin kaunein. 

Mitäpäs jos ne lataakin koko perkeleen armeijansa pariin Ufo-askiin kaikkine fotoniplasmaleikkuritykkeineen

ja matkaan vielä pari laserhimopommia ja tulee lahtaamaan koko ihmiskunnan sen takia kun ylimielisyyttämme olemme

jo vuosikymmeniä valinneet Universumin kauneimpia ilman että kutsuja on lähetetty edes naapuriplaneetoille. EDES

VASTUUTONTA SANON MINÄ! Vähintään Marssiin olisi pitänyt lähettää kutsu vaikkakin kyllä kyllä minä tiedän että eihän

sieltä kukaan vastaa mutta Just in case.

 

Odotan nyt pelolla sitä että joku uffomies tulee ja repii minulta nahan päältä ja tekee siitä lapsilleen lapikkaat ihan vaan

saatana sen takia että ihmiskunta hulluudessaan on pistänyt missikisoille liian suureellisen nimen. Veikkaan kuulkaa että

joku päivä vielä ”Perästä kuuluu” sano uffomies ja mossauttaa annihilaatiopositroninegatronikiväärillä mua päähän!!

 

……hyvästi julma elämä

Remontti

Jollain tasolla uskon, että siitä hetkestä lähtien kun tuli kaikkien tietoisuuteen että olemme ostaneet talon
ja että olemme tekemässä remonttia niin oletusarvo on se että tänne alkaa pukkaamaan remonttijuttuja
koska meikäläisellä yleisen käsityksen mukaan tällaiset hommat kusee huolella.

Joudun nyt tuhoamaan tämän käsityksen....osittain. Remonttia on tehty viikko ja purkaminen juuri tarvitsee
sankaria kuten wituiksman. Ja ei en ole onnistunut puhkomaan vesiputkia.....vielä....sitä paitsi se olisi ihan helvetin vaikeaa koska putkisto lattian alapuolella. Mutta....

On tässä pari hetkeä ollut jo sellaisia että voisi taas miettiä että mitä vittua tapahtui.

Saimme tietää että kodinhoitohuoneen lattiakaito on ongelmallinen eli haisee. No sanotaan näin että
kyllä kai se haisee jos sitä ei putsaa riittävällä intervallilla. No minä poika putsailin sen kaivon ja olin
sitä mieltä että tätä ei vaihdeta...on tämä niin hyvä. Rakenne seuraava kaivossa: kuppi jossa keskellä poistoputki ja sen päälle tulee kolmella ruuvilla hajulukon kansi. No meikäläinen otti ja pesaisi koko paskan ja pisti ruuvit kiinni. Sitten alkaa vituiksi meneminen. Siinä betonilla istuessa katselin että "Jaa mikäs se tuo punainen muovinen osa on tuossa hajulukon keskellä?". Ja ajattelin että se on joku ilmausruuvvi..vittu että ihminen voi olla tyhmä. No minä sitten tökkäsin sitä etusormella.....ja "plup" kyseinen tulppa suoraan valtakunnan viemäriverkostoon.

Siinä istuin ja mieleen tuli aikaisemman omistajan sanat "Lattiakaivoon ei sitten saa varaosia."..........en voinut kuin nauraa..... No huomenna jatkan sen perkeleen kaivon irti piikkaamista...käsin...jotta opin olla tökkimättä punaisia nappuloita.

Tulevina viikkoina NASAn yksi satelliitti on tippumassa taivaalta....todennäköisyys sen asettumisesta meikäläisen kropan päälle on uskomattoman suuri.....

Elämysravintola

Tänään ideoimme uutta elämysravintolaa työkaverin kanssa. Kaikki lähti siitä kun kaveri kyseli mukaansa syömään ravinteliin hernekeittoa...jolle olen suht jämäkästi allerginen. Ja sen innoittamana....

Ohessa menu sekä muutama mainoslause.


Mainostekstejä lehteen sekä mainoksiin:

"Tule makujen maailmaan ja koe Larden ja Vilden ravintolamaailma "Pain & suffer"

"Jos jätät ruumispussin käyttämättä, saat ensi kerralla 5 %:n alennuksen!"

"Jokaisesta raajan menetyksestä leima lounaspassiin. Kerää 5 leimaa ja nauti ilmainen ateria"


Alkupalat:

1. Hillottuja partakoneenteriä

2. Lajitelma borrelioosipunkkeja

3. Curaressa uitettua siiliä


Pääruuat:

1. Ärsytettyjä dopermanneja

2. Kommunistipuolueen johtajaa, elävänä

3. Uutuus Piraija-sushi. Pulahda altaaseen ja kääri rullaan mieleisesi uiskentelija. Taatusti tuoretta!

4. Hain evät ovat so last season. Syötyäsi nälkäisen hain eväät, tunnet todella eläväsi!

5. Erikoisannos: anuksestaan guacamolella valeltua elävää taisteluhärkää. Nautitaan lusikalla punaisessa asussa.

6. Sokean kokin yllätys: Sokean kokimme leikkaama pallokala annos. Tajunnan pysäyttävä annos.


Jälkiruokalista:

1. Harpilla pisteltyä puumaa. Nautitaan pimeässä siivouskomerossa.

2. "Pillillä taivaaseen": Soseutettua nuolisammakkoa metanolikastikkeessa

3. Ampiaispesä: shaken, not stirred

Huutonaurua saksalaisen 5 tähden hotellin vessassa.....ja muuta yhtä kovaa shittiä

Saksa ja vessatarinat saavat jatkoa…

Viikko sitten sain nauttia Etelä-Saksassa mahtavasta kokemuksesta junanvessassa, jossa pahimmassa tapauksessa olisi nähty kuinka ”shit hits the fan” tyypinen ratkaisu vaikkakin tosin se kakka olisi paukahtanut kattoon. Kiitän Luojaani että oli silloin vain ns. pieni hätä…..koska ison hädän sattuessa oltaisiin tultu näkemään vieläkin isompi hätä…ensin omalta osalta miten selvitä saksalaisesta marinointikopista parissa tunnissa puhtaaksi veijariksi tärkeään palaveriin….suihkunraikkaana...enkä tarkoita tässä kohdassa kultaista suihkua! 

No tänään (Tiistaina) konferenssissa, joka pidettiin 5 tähden hotellissa……en tiedä missä ne niitä tähtiään pitivät mutta kuulemma 5 tähden hotelli oli kyseessä. No mutta kuitenkin jälleen tapahtuma paikkana on vessa, hemmetin moderni ja hieno sellainen eli vimosen päälle kaikin puolin. Jälleen kerran talsin vessaan konferenssin kahvitauolla ja jälleen….pikkuasialle. Helpotuksen jälkeen vetskari kiinni ja napauttaminen seinässä olevaan lätkään….johon osuisi elämänsä sokeana ollut saksalainen sillä nähtävästi saksalaisissa 5 tähden hotelleissa tälle kyseiselle napille pitää varata puoli seinää, josta painetaan. Veikkaan että Saksassa moni on toisaalta kiittänyt tätä kyseistä mahtavaa keksintöä antaessaan ylen liian humalassa vessanpönttöön….otsa vasten tuota lätkää. No mutta siis asiat saatiin hoidettua ja tein mekaanisen ”Seesam, aukene” liikkeen painamalla kämmenellä kyseistä ”nappia”. No lisää tietoutta tähän väliin saksalaisista vessoista. Suomessa meillä on noin 10 litran säiliöllinen vettä wc istuimessa, joka huuhtelee pöntön ja samaan aikaan Saksassa kyseinen tankki on jossain seinän sisällä ja tilavuus varmaankin noin 20 litraa. Ok, vettä alkaa tulemaan pönttöön…mitä tapahtuu? Samaan aikaan kun omassa pöntössäni alkaa veden pinta huolestuttavan nopeasti nousemaan alkaa viereisistä kopeista kuulumaan suhteellisen kova äänistä pulputusta ”PLUP PLUP PLUP PLUP”…ja veden pinta omassa pöntössäni alkaa olemaan tasolla Marskin ryyppy. Aloin nauramaan tunnettuun tapaan suhteellisen äänekkäästi tilanteen omituisuudelle. Tilanteesta olisi tehnyt vieläkin hauskemman jos viereisessä kopissa olisi ollut joku pöntöllä..sillä veikkaan että naapurikopissa olisi kaveri saattanut luulla että vähintään virtahepo, jonka kaveri on hetkeä aikaisemmin duunannut pönttöön yrittää tulla pöntöstä takaisin lähtöportille.

Toinen asia mikä tuli nähtyä Berliinin katukuvassa…..katukuvassa….joko sytyttää? No enpä ole koskaan nähnyt katukuvassa yhtä auliisti omia urakkapalveluitaan tarjoavia tyttösiä…iloisia sellaisia. Joko sytyttää? Yhdelle seurueestamme kerrottiin jopa ”pienelle pintaremontille” urakkahinta joka oli 80€. Seurueestamme ei kukaan näille nauravaisille tyttösille omaa urakkaansa tarjonnut hoidettavaksi sillä jokaisella meillä on kotona ”pääurakoija”.
”...tai no yhden kaverin pääurakoija oli lähtenyt 3 viikkoa aikaisemmin vieraalle urakoimaan vuosien yhteistyön jälkeen. Olivat purkaneet urakkasopimuksen kuulemma suhteellisen yhteisymmärryksessä.  

Toisaalta aloin ideoimaan sitä että nykypäivänä näidenkin ammatinharjoittajien pitäisi saada järjestettyä jonkinlainen bonuskortti järjestelmä. Miksi ei? Tai sitten päivän tarjous: ”Tänään kaksi yhden hinnalla.”, ”Joka 5 hoito maksutta!”, ”Meillä voi myös höylätä Visalla!”, ”Joka kolmannen hoidon mukana yllätys!”.

Joo vitsi vitsinä mutta eipä tuo herättänyt ainakaan näin julkisesti tunnustettuna muuta kuin sääliä…..kylymässä joutuvat painamaan töitä niin vähissä vaatteissa. Kyllä saisi Punainen risti ottaa nyt asiasta vaarin ja lähettää jonkunlaisen vaatepaketin katujen kuningattarille. Siinä olisi Suomipoika ihmeissään kun seuraavan kerran menee Berliinin kaduilla palveluita hakemaan ja vastassa onkin pataljoona iloisia tyttösiä 4 tuulenhatut päässä ja jalassa vähän käytetyt Reinot.

Reissuun lähtiessä ehdinkin jo pohtimaan että eipäs ole tapahtunut mitään omituista vähään aikaan. No tuli aiheutettua lähes Niagara falls ilmiö 5 tähden hotellin paskahuussissa……kovaa shittiä sanon minä…. Onneksi jo loppumatkassa kotiin…..

AH JOO! Vielä sen verran että kuka perkele on mennyt keksimään sen että on paljon kivempaa kun vessankopin ovi aukeaa kopin SISÄLLE PÄIN! Pikkuisen olin iloinen päästessäni Helsinki-Vantaan lentokentän vessaan....ja pelkästä ilosta auoin kopin ovea hetken aikaa ulos, kiinni, ulos, kiinni.....NIIN SEN PITÄÄ TOIMIA! Saksassa piti tunkea itsensä vessanharjan ja seinän väliin nurkkaan että saa oven auki.....NATSIT....natsien keksintö..ihan varmasti...natsit....

Ah ja sushia käytiin vetämässä. Onneksi jätkät (1 saksalainen, 1 italialainen + 1 italialaiset vanhemmat omaava saksalainen) ehti varoittaa wasabista........mutta suomalaisena keskivertopöljänä miehenä pakkohan sitä oli ottaa...ihan pieni nokare. Ei olisi varmaan nopeammin voinut isolle miehelle tulla kyyneleet silmiin....ja nämä kaikki 3 sanoivat yhteen ääneen että "menit sitten kuitenkin vetämään sitä!". Sushi oli loistavaa silti....vaikka saikin miehen kyyneliin....wasabilla se helppoa on....

Yvonne-lehmän karkumatka

Jokaisella tarinalla pitää olla alku ja loppu....ja jotain myös siinä välissä. Tästä linkistä (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/baijeri-jahtaa-lehmaa--luvassa-10-000-euron-palkkio/art-1288407791488.html) löytyy uutinen joka sai itsessäni aikaan reaktion kirjoittaa Yvonne lehmän karkumatkalle lähdön syistä ja alkumatkasta pikkuisen tekstiä. Raukka parka päässyt maistamaan vapautta ja nyt jahdataan helikoptereiden ja.....uskomatonta kyllä meedion avulla pitkin baijerilaista maalaismaisemaa. No mutta....sitä tarinaa....fiktiota taas kerran...Yvonne on oikea hahmo mutta västäräkki Klaus fiktionaalinen....

Oli kaunis kesäinen päivä ja kärpästen surina vain kuului Baijerilaisessa maalaismaisemassa. Yvonne lehmä oli laiduntamassa ja rouskutti tuoretta apilaa katsellen samalla kaunista maisemaa turhista ajatuksista tyhjillä silmillään.

Siinä Yvonnen syödessä lensi hänen viereensä pieni västäräkki Klaus, joka oli Yvonnelle hyvinkin tuttu pieni lintunen omassa ärsyttävyydessään. Klaus oli paikallinen jokapaikan höylä ja suhteellisen rääväsuinen pieneksi västäräkkiurokseksi. ”Mitäpä lehemälle muuta?” kysyi Klaus äänensävyllä, joka heti paljasti että hänellä oli taas joku kovaakin kovempi tarina kerrottavanaan. ”Märehdin normaalisti eli paskaaks tässä.” Yvonnekaan ei lehmäksi ollut sieltä siisteimmästä päästä jutuissaan ja oli lehmäksi myös suhteellisen suora sanoessaan asioita. ”Se tulloo sullennii noutaja tässä kohtapuoleen. Isäntäes ol tuolla just pistämässä nimiä paperloihin että piäset lihoiks sinähhii mualimalle.”, kertoi Klaus asiansa suoraan. ”Elä puhu paskaa. Mistä nä tuollasia kuulit muka?” kysyi järkyttynyt Yvonne lehmä. ”Minähän olen tämän talon parraita ja iso tissisimpiä elukoita ni eihä minua lihoiks panna vielä välleen.” ”Niin voit olla mutta muistakko mitä teit sillon kesän alusa sille sonnille…saati isännälleis?” muistutti Klaus.

”ERNTS! Kai mie perhana potkasen jos koettaa kiivetä sellase kaeren kansa selekään iliman että ies päevee sannoo. Ja samasta syystä otti isäntäkkii potkut.” totesi jo asteen Klaussin asenteeseen kyrpintynyt Yvonne. ”Voep olla joo mutta sieltä ne on tulossa kohta karja-autolla hakemaan siut wurstipakettiin pantavaks.” naureskeli Klaus. ”Ellet sitte ota ja lähe karkuun.” 

Samassa kuului laitumen läheltä kuorma-auton pahaa enteilevä ääni ja Yvonne teki nopean ratkaisun. ”Pakoon.” Yvonne tempaisi ensimmäisen 100 metriä vauhdilla joka saisi Usain Boltin pistämään piikkarit naulaan ja katkomaan itseltään akillesjänteet ja tulihan Yvonnen siinä matkalla pompattua paimenpoika aidasta yli voltilla. Klaus yritti parhaansa mukaan roikkua tämän pikkaisen pillastuneen hullunlehmän matkassa mutta sai kuin saikin pidettyä Yvonne näköpiirissään ja matkan teko helpottui kun Klaus sai kiinni Yvonnen hännästä. Siinä sai västäräkki kyytiä monessakin mielessä kun matkaa tehtiin läpi risukoiden ja hännän tupsu nyt ei ollut ihan puhtaimmasta päästä ulokkeita Yvonnella. Klausille jäi kyseisestä parin kilometrin taipaleesta pikkuisen paskan maku suuhun.

”Mitä mie nytten tien?” pohti Yvonne ääneen sillä huolet olivat hyvinkin monimuotoiset yksinäisellä lehmällä keskellä Baijerilaista metsikköä. ”Miun utareethan mossahtaa jos ei niitä joku tyhjennä? Miten mie annoin tuon pöljän linnun puhua ihteni tähän kusseen?”. Yvonne alkoi olemaan epätoivoinen mutta esitettyään huolensa Klausille lähti tuon kettumainen västäräkki etsimään ongelmaan ratkaisua metsän kätköistä. Hetken päästä Klaus palasi perässään pieni siiliarmeija. ”Nonni Yvonne tässä siul o hanakoita utareen imijöitä jotka helepottaa siun olloo hyvinnii äkkijä.” julisti idearikas Klaus. ”Mitähä tästäkkii tulloo vielä?” pohti Yvonne mutta antoi siilien alkaa tyhjentämään jo nyt hyvinkin pinkeitä utareita.

Siileillä oli parikin pientä ongelmaa toteutuksen kanssa….ensinnäkin jokaiselta meinasi revetä turpavärkit kun pienet siilit joutuivat repimään turpansa apposen ammolleen saadakseen yhden vetimen suuhunsa mutta nälkäisinä ja pirun ahneina saivat homman toimimaan. Siinä sitä sitten kesäisessä metsikössä siililauma tyhjenteli sen toista kymmentä litraa maitoa Yvonnen utareista suhteellisen nopeassa tahdissa vielä. Ja sitten alkoikin tapahtua….

Ensimmäisenä ”hörpyt” ottanut siili käpertyi tuskissaan piikkäälle kerälle ja alkoi valittamaan vatsaansa ja pieni hetki siitä kuului korvia vihlova n. 5000Hz taajuudella pienen siilin hanurista lähtenyt kimakka pieru. Seuraavaksi alkoikin sitten tulemaan paineella ”sitä ihtiään” ja kyseinen siili alkoi pyörimään maassa kuin kepitön ilotulitusraketti lennättäen hanuristaan tavaraa hyvinkin huolella. Klaus ehti sanomaan vain että ”Mitä helevett…?” kun samainen ilmiö tapahtui 49 muulle siilille Klausin ja Yvonnen ympärillä. Sanomattakin on selvää että kyseinen näky on hieman absurdi ja juuri karanneen Yvonne lehmän muutoinkin herkkä mieli sanoi hetkellisesti ”Prii” ja Yvonne ampaisi juoksuun läpi metsän karkuun tuota siilien kuvioripulointia. Klaus perässä…kun oli ensin saanut hieraistua silmistään pois lastillisen siiliä...

Yvonne ampaisi suoraan maantielle ja poliisiauton eteen mutta onnistui viime hetkellä väistämään kyseisen helvetin laitteen, jonka katolla pyöri kirkkaat valot ja jatkoi matkaansa pusikkoon…..

Junanvessat ja muuta yhtä kovaa shittiä

Tässäpä päivänä eräänä...tarkalleen tiistaina omat ennusteeni junanvessojen fysiikasta kävivät toteen...Saksassa Belgian rajalla. Vuosia olen käynyt vessoissa missä huuhtelu tapahtuu sellaisella leppoisalla parin miljoonan baarin alipaineella. Välillä olen ajatellut sitä että miten moni on tehnyt sen virheen että kesken pöntöllä istumisen on mennyt painamaan napin pohjaan siinä istuessaan. Siinä on ollut konduktöörillä tekemistä kun yrittää kammeta asiakkaan persettä irti pöntöstä kenkälusikalla / vastaavalla sillä jos sen imaisun aikana istuskelee sillä pöntöllä niin sanon minä että "Terve vaan"...siinä aamupala hulahtaa paksusuolen seuraksi samantien.

No mutta siis asiaan. Etelä-Saksa, minä ja saksalaisen junan vessa....joka toimii paineella. A. kyseinen huone näytti tasan sille mille voisi kuvitella oman keittiön kaapin jos siellä olisi käynyt 1000 narkomaania riehumassa LSD huuruissa ja kyseistä kaappia ei olisi pesty....sitten dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen. B. pöntössä ei ollut kantta....jota olen pitänyt jonkin asteisen merkkinä järkevästä vessanpöntöstä...paikassa kuin paikassa.

Sitten siinä ihan pissat tuli sohaistua siihen pönttöön ja sitten....missäs vitussa se nappi on?  Kyseinen tummanpuhuva mokkula oli seinässä ja ennen kuin painoin sen vipstaakin pohjaan niin otin kunnioittavan 2 askelta kauemmas pöntöstä.....ihan vaan varuilta. Joka osoittautui hyväksi ajatukseksi.....napin painaminen aiheutti imaisun......jonka jälkeen tuli vastapaineella ns. suihkulähde-efekti.......jos olisi seisonut lähellä pönttöä niin olisin saanut nauttia ns. golden showerista.......sen ehkä omituisimmassa merkityksessään. Kusinen paikka.

Mutta oli siinä saksalaisilla kanssa matkustajilla miettimistä että mitähän helvettiä siellä vessassa tapahtuu koska aloitin suhteellisen äänekkään huutonaurun samantien.

Go Germany GO!

Tupakka tappaa (fiktionaalinen tarina+kirjoittelu kokeilu)

Pekka yritti hakata kipinäraudalla kipinöitä ikivanhalle sunnuntai Hesarista revitylle paperitollolle. ”VITTU MINNUU NIIIN VITUTTAA!”. Pekka oli krooninen ketjutupakoija sekä tuurijuoppo kaikin puolin, joka kaiken lisäksi oli lähtenyt pitkästä aikaa metsälle keskelle villiä korpea todetakseen että mukana oli 3 kartonkia tupakkia ja pelkkä kipinärauta tulen tekemiseksi.

Pekka oli raapinut raudasta jo puolet ilman savukiehkuran pätkääkään ja vitutuksen määrä alkoi olemaan korvia huumaava. Aikoinaan Pekan kaveri oli kysynyt että ”Voiko vitutukseen kuolla?” ja Pekan silloinen mielipide oli alkanut edellisen tunnin aikana muuttumaan. Viimein Pekalla napsahti niin sanotusti isossa pyörässä iso vaihde pykälään ja hän tempaisi kuuseen nojaavan Tikka merkkisen haulikkonsa ja ampua mossautti sytykkeenä olleeseen Hesariin molemmat piipulliset. Ja kas kummaa paperin palanen syttyi tuleen. Pekka hyökkäsi kuin pakolainen ilmaiseen passiin tulen kimppuun vapiseva nortti huulessaan ja juuri kun oli saamassa tulta tupakkiin… tuli sammui.

Tässä kohtaa Pekan rekisteri otti pienet loparit ja äly lähti samaan matkaan. Pekka ammuskeli Hesariin itse asiassa jokaikisen reissulle varatun panoksen ilman kipinän kipinää. Pekka istahti kannon nokkaan ja vitutukseen otti ja söi suussa olleen norttinsa ja huuhtaisi tämän välipalakääryleen puolikkaalla pullolla Koskenkorvaa.

”Mistä pieraset tulta keskelä korpea, kysyn mie vuan perkele!” mietti Pekka ääneen. Samassa ukkonen jyrähti järvenselän toisella puolella ja Pekka näki hetkeä myöhemmin salaman iskevän vastarannalla maahan. "Aaahaaa!”: totesi Pekka saadessaan omasta mielestään nerokkaan idean. Idea koostui paristakin osasta, jossa ensimmäinen vaati matkaan lähteneen 5 metrin hiilikuituonkivavan sitomista selkään ja toinen osa kiipeämistä lähimaisemassa olevaan korkeimpaan kuuseen. Tässä kohtaa pitänee todeta, että Pekalla ei yleisestikään ottaen ollut asunut jokainen telkkä pöntössä enää vuosiin ja lisäksi puolikas pullo Kossua oli omiaan antamaan yksinäiselle erämiehelle vauhtia ideoihin.

Pekka sai ongen sidottua selkäänsä ja hyökkäsi kuin orava kuusen latvaa kohti. Ukkosrintama alkoikin olla sopivasti kohdalla ja Pekan vauhti kuusen latvaa kohti vain kiihtyi. Läheisessä puussa ollut tikka lopetti nakuttamisensa hetkiseksi seuratakseen tuota omituista näkyä jossa karvainen, pahalle haiseva ihmisapina selässään 5 metrin onkivapa kiipeää kuusen latvaan hokien matkalla ”Kohta saahaan tulta tupakkiin perkele!”.

Pekka pääsi latvaan ja sipaisi ongenvavan täyteen mittaansa ja alkoi huitomaan sillä kohti taivasta samalla kaivaen toisella kädellään norttiaskia taskustaan. ”VOI PERKELE! MIUN NORTIT O REPU TASKUSA!” ja samalla mossahti ns. täysi latinki Pekan vapaan.

Vapa vaihtoi välittömästi iskusta muotoaan Salvador Dalin Valuvat kellot tyyppistä ratkaisua, jonka toisessa päässä tärisi pari miljoonaa volttia roppaan napannut ja savuava metsämies Pekka. Siinä savutessaan ja miettiessään asioita kuten ”Kukas minä olen? Miksi takkini palaa? Miksi ohitseni vilisee kuusen oksia hirvittävällä nopeudella?”, paukahti Pekka maahan n. 50 km/h nopeudella ja teki Suomen mäkimaajoukkue tyylisen tasajalka alas tulon sammalmättäälle jalassaan Nokialaisen kumpareiden varret.

Kello tuli 12.00 ja järvimaisemassa alkoi kuulua normaali haulikkojen pauke. Samaan aikaan eräällä sammalmättäällä tärisi eräs suomalainen sisukas savuava sankari Pekka. Pekka sai ihme ja kumma kaivettua vieressä kytevästä repustaan yhden tupakin esiin ja alkoi sytyttää sitä edelleen pienessä liekissä olevalla hihan suullaan.

Juuri kun hän oli saamassa tupakkiinsa tulta, tuli pienen pieni tuulen vire ja sammutti tulen. Pekka kuoli puhtaan vitutuksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

Mikä on tarinan opetus? Tupakka tappaa, tavalla tai toisella.

-tarina on fiktionaalinen, henkilöhahmot keksittyjä ja koko paska on kirjoitettu yhdeltä istumalta ajan kuluksi. Kirjoittaja ei ota vastuuta mistään ideoista mitä tarinasta saattaa saada, ei liittyen tupakointiin saati sitten tupakin sytyttämiseen hiilikuituvavan ja ukkosen avulla-

Yksityisalueen rajalla hyräilemässä Eppuja

Syksy koittaa ja uuden sadon korjuu. Ja nähtävästi myös sydän ja verisuonitaudin todennäköisyyden kasvaminen kertoimella 100.

Jaa miksikö? Noh tässä aamusella käytiin lasten kanssa hieman sienimetsässä, josta kehkeytyikin sitten mustikoiden poiminta reissu. Lasten kanssa metsässä oleminen on yhtä juhlaa...jos siis ajatellaan sitä että tällä hetkellä asustetaan siinä osassa Suomea missä karhun tapaaminen metsässä on lähes yhtä todennäköistä kuin venäläisen tapaaminen samaisessa metsässä. Molempia nimittäin piisaa...... Mutta siis lasten kanssa jos on metsikössä niin se on Jumalan totta että siinä 1000m säteellä ei ole yhtä ainutta luontokappaletta joka ei tietäisi että siinä alueessa on lapsia. Poika varsinkin niin kirkas ääninen että se kun kerran kiekaisee niin etanat vetää kotilon helmat ylös ja pinkaisee tasan toiselle puolelle pitäjää.

No mutta pinna lapsilla metsässä olemiseen on yhtä lyhyt kuin koliikki perheen äidin pinna eli pari litraa mustikoita ja ´poikkeen.

Kotona sitten sain päähäni että perhe saa lähteä ilman minua synttärijuhlille ja isi lähtee puskaan. Hirveällä uholla vielä vaimolle että "Minen tule metästä ennen kuin on ämpäri täynnä mustikoita! Saat tuoda vaikka taksilla eväitä mutta sinne jään jos ei ämpäri ole täynnä kun tulen kotio!". Tämän siitä saatana saa kun asuu pohjanmaan hullujen parissa jonkin aikaa....hirveä uho. No toteutus sitten hieman ontui....eihän niitä mustikoita malttanut kerätä vaan piti painua toiseen mehtään etsimään kanttarelleja.

Autolla hetken sompailtuani löysin niemenkärkeen menevän tien ja sinne siis...järven ääreen etsimään tuota metsän kultaa eli kanttarelleja. No viimein piti vetää stoppi kun tuli viitta "Yksityisalue, tie päättyy" viitta eli pieni uukkari ja samalla huomasin että perhana vieressä ranta ja tasan just sen näköinen paikka että siellä on kanttarelleja. No auto parkkiin ja hipsimään rantaan.....mielessä ajatus siitä että "Perhana...missähän sen yksityisalueen raja muuten menee." No mutta uskaliaana ukkelina ajattelin että pinkaisen rantaan tsekkaamaan sienet ja sitten poikkeen.

Ja TADAA! Kanttarelleja.....poimin kaksi kunnes huomasin että "Mitäs kaarnaa tässä maassa näin paljon on?" ja katse ylös niin puu jonka karhu kuorinut kynsillään paljaaksi. Siinäpä sitten seisoskelin hetkisen miettien pariakin asiaa eli A. karhut väistävät ihmistä jos ihminen pitää meteliä ja B. saatan seisoa kanttarellipussin kanssa yksityisalueella eli summa summaarum: otanko ja alan laulamaan ja pidän karhut loitolla...ja tasan kaiken muunkin öttiäisin mutta jos alan laulamaan niin otanko niskaani perkeleen vihaisen maanomistajan mahdollisesti haulikon kanssa.

Siinä sitten koetin hipsiä rinkiä perkeleen nopeasti hissukseen hyräillen "vuonna -85" kappaletta katsellen samaan aikaan ympärilleni että hyppääkö jostain karhu niskaan tai sitten se maanomistaja. Ikinä ei ole yhtä paljo pelottanut laulaa eppuja.....

Normi pohdintaa

Joskus sitä pysähtyy miettimään omaa elämäänsä ja yleensä se stoppi sille hetkelle syntyy itselläni musiikin kautta. Monta kappaletta olemassa jotka ovat itselle merkityksellisiä tai vain osana tiettyä aikaa elämässä. Crocketts theme aina yhtä kova vain siksi että siitä tulee muisto mummolan tuvasta minusta katsomassa Miami viceä loppuun asti puoliunessa koska samana aamuna olin noussut ennen viittä metsälle. HIMin versio kappaleesta Wicked game...istun juuri entisestä tyttöystävästä eronneena opiskelijakämpässä sängynlaidalla itkemässä. Sometime i feel like screaming...ensimmäinen lapseni syntyi ja itken Vaasassa takapihalla onnesta. Ihmisen poika....Leo omassa sängyssään ja taas itketään. Täällä pohjantähden alla..istun laiturilla teini-ikäisenä menettäen uskon siihen että kukaan ikinä minua voisi rakastaa. Monta muistoa levyhyllyssä.

Elämä on täynnä musiikkia, surullista ja iloista kaikissa sen kirjoissa. Itselleni, joka olen raskaan musiikin suurkuluttaja oheisen linkin takana oleva kappale yksi tärkeimmistä ja varmaankin turhaa sanoa mihin kohtaa minun elämääni tämä musiikki tullee sijoittumaan http://www.youtube.com/watch?v=V_0llEg2KTw ja teille jotka kävitte kuuntelemassa kyseisen kappaleen...en koskaan kirjoittanut että se olisi heviä...vaikka onkin aika heviä...