Niin vain mustelmaa pukkaa tasan toiselle puolelle polvea kuin mitä aikaisemmin korjattiin eturistisidettä. No mutta polvi pyörikin tasan toiseen suuntaan eli aika loogista sikäli.
Tänään on ollut kyllä hieman vaikea päivä, henkisesti vaikea. Alkaa pomppimaan naamalle se fakta, että tästä tulee hyvän matkaa monen kuukauden kuntoutus jossa todennäköisesti mennään taas eteenpäin ja taaksepäin miten sattuu. Tosin hyvä puoli on se että vaimo on fysioterapeutti, josta tosin edellisellä kerralla 11 vuotta sitten lääkäri sanoi meille että parempi että joku toinen kuntouttaa. Nyt olen vanhempi ja viisaampi.....ja tämä pyörähtäminen opetti kyllä sen että oma terveys on aika oleellinen osa elämää.....voi kele miten fiksu lause...huh huh.
Joo....tänään on lapset säikkyneet kun isä alkaa itkemään yks kaks yllättäen.....pakko kai se vaan on myöntää että pikkaisen tämä tilanne silti masentaa. Olisi miljoona asiaa mitä pitäisi tehdä ja reissuakin suunniteltu vaimon kanssa mutta niin vaan taas.....jälleen kerran tapahtuu jotain joka nasauttaa kaikki suunnitelmat päreiksi. No....tämä minun elämäni välillä tuntuu olevan tätä....wituiks menoa tasan niillä hetkillä kun se ei sopisi. Ironista tässä on se, että lauantaina n. 45 min ennen kuin "nasahti", pitkästä aikaa tuntui sille että on sisällä rauhallinen olo ja että kaikki menee hyvin. Piti mennä sitten ajattelemaan.
Tosin sunnuntaina kelaillessani röntgeniin pysähdyin katsomaan matkalla olleen syöpähoitoosaston käytävää ja mietin että miltä sillä käytävällä olijoista tuntuu. Ja nyt kun tuon tähän kirjasin niin samantien taas sai referenssiä tähän omaan juttuun.
No leikkaus on aikalailla faktana edessä eli blogiteksteihin taas jotain uutta. Edellisellä kerrallahan minua kun operoitiin niin anestesiahoitaja kysäisi että "Laitetaanko lisää rauhoittavia että saat nukuttua vaikka" johon vastasin "Eih khiitosh. Thostha thelkkaristha thulee shen verran thiukkaa shittä että phakko khattoo lophuun". Siitä 10 minuuttia, kirurgi potkaisi itsensä viereisen pöydän ääreen hääräämään ja minä tietenkin hetken kuluttua "Hei äijjä. Äijjä. Eiksh shun pitäish olla thuolla duunissa? Mhitä shä shiinä theet?" johon kirurgi "Mä teen tätä sun uutta ristisidettä" ja roikotti kädessään sellaista letitettyä jännepitkoa. Sitten alkoi kuulumaan poran ääni kun kaveri tekee reikää polven läpi. Driiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiinnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn,,,"OHO! Ai se meni noin paljon ohi!". Tähän minä lääketokkurasta nanosekunnissa selvinneenä "Mitä mitä mitä mitä?" Kirurgi "Joo mä porasin ton ekan reiän ihan liian vinoon...tehhään uus reikä".
No joo....tokenemaan mut vietiin Jykylän johonkin yksityissairaalaan. Siellä erehdyin vastaamaan hoitajan kysymykseen "Sattuuko polveen? Tarvitsetko särkylääkettä?" että "Kyllä mä voisin vaikka buranan ottaa." Hetkeä myöhemmin pärähti pataljoona naisia huoneeseen ja vikana ikivanha täti joka kaivoi ruiskun esiin ja sanoi "Ja sitten pyllyä esiin." johon minä että "No eiköhän tässä huoneessa nyt ole sitä hommaa varten turhankin paljon populaa." Siinä huoneessa oli harjoittelijoita, fyssareita + jne jne.....jälkeen päin kuulin että kyseessä on sairaala jossa tollaset 25 vee kaverit on harvinaisuus ja tulivat kattomaan minkänäköinen potilas on tullut taloon. No likat lähti ja täti tirpaisi piikin hanuriin.
Siitä alkoikin sellainen sekoilu että en edes muista muuta kuin että hoitajaa hyppyytin kuin orjaa ja ainoa muistikuva on että käskin sitä mm. että "HEI HEI TYTTÖ! Nyt toi kake telkkarin päältä tänne tsupi tsupi!". Iskin telkkarin päälle ja siellä alkoi Teletapit. En ole ikinä ennen sitä katsonut niitä enkä sen jälkeen mutta tollasessa morfiinijohdannais/vastaavissa nauroin koko sen ohjelman ajan.
Joo....no.....tohon se hauskuus sitten loppuikin.
Eipähän siinä mitään....leuka rintaan ja kohti uusia kokemuksia ja kuntoutuksia......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti