Nykynuoriso

No niin. Nyt sen sanan olen julkaissut täällä blogissakin eli olen todistetusti vanhus. Nykynuoriso......sillä sanalla kun aloittaa vaikka ihan minkä tahansa lauseen tai ajatuksen niin...no leimautuu vanhukseksi.

Kerrotaan asia pienenä tarinana.

Eli kaunista kevät päivää lähdin juhlistamaan ottamalla matkaan kameran reppuun ja pienimmät lapsista haalareissaan sekä aurinkolaseissaan hakemaan jäätelö kaupasta. Kissojen raksuja unohtamatta...joita me siis oikeasti lähdettiin hakemaan.

Matkalla Aurinko mollotti kauniisti. Itse kärvistelin silmät sirrillään kun aurinkolasit on tietenkin autossa. Jossa niiden on hyvä olla...varsinkin kun nykyään näen autoa lähinnä katoksessa tai sitten viikonloppuna jopa ehkä ajan sillä.

Siinä sitten koulun kohdalla pisti silmään kun 3 pojan ryhmä haahuili tien yli ja yksi veijari näistä taklasi toisen hankeen ja painoi käsillä vielä hieman syvemmälle. Tätä ennen katsoin että pojat hieman tempaisi tien yli turhankin rehvakkaasti eli ei suojatietä pitkin, sanomattakaan että olisivat katsoneet tuleeko autoja mistään.
Seuraavaksi sitten tien yli toiselle puolelle samalla tyylillä, jossa kohtaa pieni poikani jo totesi että "Isi! Noi ei käyttäny suojatietä!". Tien toisella puolella sitten samaisen pojan hankeen tuuppiminen jatkui ja hieman lisää voimaa tuotiin jo peliin. Aloin hieman hidastaa askelta tässä kohtaa. Ja kun pojat edelleen jatkoivat ja tuli vielä toinen poika tätä kolmatta tönimään niin ihan varmuuden vuoksi totesin ärähtäen hieman että "Pikkasen rauhallisemmin pojat."

Tähän joka jätkän pään kääntö, että kuka puhuu ja ennen kuin edes katseet oli kohdanneet niin näiden pienten valopäiden suusta kommentteja kuten "Mitä se sulle kuuluu mitä me tehdään?", "SUOMI ON VAPAA MAA HEI!", "ALA VETÄÄ SIITÄ".

Tässä kohtaa otin jo askeleen kohti ja sanoin suht kovalla äänellä, että "Nyt pennut helvetti hieman kunnioitusta aikuista kohtaan. Ja tuo touhu loppuu muuten NYT."

Tässä kohtaa pojat tajusi vissiin että ei olla keskustelemassa ihan helposti periksi antavan ihmisen kanssa ja olkapäät hieman lysähti ja jupisten kävelemään pitkin katua samaan suuntaan kuin mekin.

Tässä kohtaa huomaan että joku nainen mies rinnallaan katselee touhua matkan päästä ja nainen huutaa "HEI VILLE POIKA TÄNNE KUULE NYT!" ja mies lähtee poikaa kohti kun samaan aikaan nainen alkaa katselemaan suuntimaa minua kohti. Tässä kohtaa jo valmistauduin siihen, että tulee tämä normaali "Mikäs vittu sinä olet minun lapsille huutamaan!" mutta tulikin olkapäät lysyssä oleva naisihminen, joka kysyy, että heittikö meidän poika teitä kohti jotain. Johon vastasin rennon rempseään tyyliini että pojatkin kuuli että "Ei. Mutta sen verran tuossa toisiaan pieksivät että päärin rauhoittaa tilannetta. JA NÄHTÄVÄSTI ON SUOMI NIIN VAPAA MAA POIKIEN MIELESTÄ ETTÄ TÄÄLLÄ VOI TOISTA PIESTÄ ILMAN ETTÄ TULEE SEURAAMUKSIA." Ja heti perään poikani tälle äidille että "NII! JA NE JÄTKÄT EI EES KÄYTTÄNY SUOJATIETÄ VAIKKA KUULE PITÄISI KÄYTTÄÄ!"

Äidin kommentti tähän oli että niin pitäisi ja sitten ympäri pyöreää muminaa.

Minä niin toivon, toivon tosiaan että jos en lapsilleni mitään muuta jättäisi niin järkeä päähän ja kunnioituksen toista ihmistä kohtaan.

Itse kun on nauttinut lapsuudessaan koulukiusaamisen kohteena olemisesta ja siitä kun tulee myös niitä osumia niin katukuvassa ei pysty tuota vierestä katsomaan. Vaikka se olisikin osittain leikinomaista sillä mistäpä sen erotat enää että missä kohtaa leikki on muuttunut joksikin paljon pahemmaksi. Itse huomaan sen, että tuosta lapsuuden ajasta on itselleni jäänyt se, etten hyväksy toisen lyömistä millään tasolla ja omien lasten välisiin "pieksäjäisiin" reagoin liiankin voimakkaasti.

Joka tämän lukee niin esitän toiveen siitä, että jos näette jonkun lapsen käyttäytyvän huonosti niin antakaa siitä myös palaute, aina. Välinpitämättömyys on isoimpia rikoksia mitä voi tehdä lasta kohtaan. Myös tuollaisessa tilanteessa.