Ajattelin siis hieman kirjoittaa jotain että saan ajatuksia pois siitä että huomenna tempaisen itseni kulttuuriin josta on yhtä paljon tietoa sekä osaamista kuin teinipojalla rintaliivien avaamisesta.
Yksi tarina mikä tällä viikolla lasten kanssa touhuamisesta tuli päähän on jäänyt kirjaamatta. Ja siitä vaikka pari sanaa.
Eli tarina akaa siitä,että aikoinaan kun meille syntyi vanhin tyttäremme olimme tehneet hoitopöydän pesukoneen päälle kylppäriin. Siinä sitten eräänä iltana vaihdoin vaippaa tytölle ja juuri kun olin saanut paketin auki niin kuului varoitusääni...."prööt". Taisin alkaa hihittelemään pienen vauvan pierulle kun samantien tuli sitten äänen perässä "satsit" ja suoraan meikäläisen päälle. Siinä sitten seisoin soossit sylissä,vaimo nauroi vieressä ja minä ajattelin että "Tätäkö tämä tulee sitten olemaan?".
No ei siinä mitään. Tuon jälkeen alkoikin sitten jo tottumaan siihen, että saa osumia silloin tällöin.
Sitten syntyi poikamme. Samanlainen tilanne eli poikavauva samalla hoitopöydällä ja minä vaihtamassa vaippaa. "PRÖÖT" ja minä hyppään Matrix tyyppisesti pois tieltä kun ilmassa lentää "kaikenlaista". Sitten vaimolle kommentti "Kato!! Näitkö! Vähänkö olin nopea! On kato jo kokemusta!" Käännyin takaisin vaihtamaan vaippaa ja pääsen "ampumasektoriin" niin ilman varoääntä poika lataa ihan kaiken mitä ammuttavissa oli. Siinä olisi Pohjois-Korean tykistökin kateellinen siitä latauksen määrästä mitä päälleni lensi. Siinä sitten olin jälleen kerran...yltä päältä siinä itsessään.....ja vaimo nauraa kikattaa vieressä.....
Nykyään sitä ei sitten enää joudukaan olemaan maalitauluna. Mutta sain minä yhdellä työreissulla tekstiviestin puhelimeen aamulla vaimolta jossa luki "Asioita mitä ei usko koskaan kuulevansa lapsensa suusta. "ÄITI SAARA KAKKASI KIRJAAN!"
Lapsiperheen elämä.....tiukkaa shittiä....ja joskus löysääkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti