Kyllä. Eilen kun olin toennut edellisen illan ahertamisesta, jossa nosteltiin hikimökissä olutta ja konjakkia kavereiden kanssa, päätin että huomenna hiihtämään tuli mitä tuli.
Olen hiihtänyt edellisen kerran 2 vuotta sitten jolloin hiihdin Vaasassa takapihalle 30 metriä pitkän ladun lapsille. Sitä edellinen kerta meneekin aikaan kun esikoinen oli vielä vauva. Eli ihan helvetin kauan.
Sitten päästään siihen, että jokaisen hiihtokisan jälkeenhän kun kysytään jälleen kerran suomalaiselta hiihtäjältä että mikä meni perseelleen niin vastaus on "Voitelu". Illalla pohdin sitäkin että kyllä voiteet suksieni pohjassa ovat siltä samalta vuodelta kun olen pitemmän matkaa hiihtänyt. Eli pitoa ja luistoa ihan yhtä paljon.....eli ei ollenkaan.
Aamulla vaimo soitti hiihtolenkiltä Pirkanmaalta, että "Perse ylös ja hiihtämään". Teki mieli jättää hiihtämättä sillä melkein iski normaali "jos nainen käskee niin enpähän tee" mutta no onneksi se oli vain hetken tunne....tai no onneksi ja onneksi.
Sitten ei muuta kuin aamupalat naamaan ja kamat kantoon. Sillä piti kävelle lähimmälle ladulle. Ja tietenkin sportstracker piti ladata puhelimeen + laittaa sykemittari.....ja fleeceasu ettei tule kylmä...ja reppu mukaan johon juotavaa.....ja helvetin isot kiikarit jos vaikka katselisi luontoa jossain kohtaa....hetkinen joo ja se kaikkein lämpimin ja paksuin pipo päähän ettei korvat palennu....joo ja villasukat ne pitää olla.
V-i-t-t-u että miten tyhmä ihminen voi olla. Se on lähdössä hiihtämään ja pakkaa päälleen enemmän vaatetta kuin keskiverto sissi -30 asteen pakkaseen kun on menossa viikoksi kuusen alle väijymään olematonta vihollista.
Reippaasti silti tepsuttelin itseni kohti latuja. Matkalla katselin että oi voi miten on kaunis keli. Ja hanki näyttää sille että se kantaisi. Joo nyt mä vedän sukset tässä jalkaan ja tosta tempaisen peltojen yli ladulle. SUksi 1 naps ja suksi 2 naps jalkaan, sauvat tosta noi ja sitten ei muuta ku voimalla maisemaan. Tienpenkalta oli pudotusta jonkun verran ja siitä sai hyvän vauhdin. Tunsin miten lensin kohti tuota aurinkoista maisemaa kuin itse tuuli. Ja sitten kaikki meni ihan vitulleen. Ensi paukahti hangen läpi sauva nro 1, sitten humpsahti hangen sisään oikea ja heti perään vasen suksi. En ehtinyt nakkia sanoa kun makasin omien suksieni päällä jotka tosin olivat 50 cm hangen sisässä. Ja samaan aikaan kuulin miten selkäni takana ohiajavat autot hiljensivät kohdalla katsomaan tuota irvokasta näkyä missä hieman ylipainoinen karvapipoinen mustiin pukeutunut, sininen reppu selässään oleva pula-ajan Mietaa nauraa selällään suksisauva selän alla. Vittu että hiihtäminen on kivaa ajattelin.
Siittä hangen läpi tielle.....sykemittari piippasi että nyt meni päälle 160 sykkeet. Kiva perkele en ole edes ladulla ja kalorit palaa yhtä lujaa kuin pinna.
Kamat kantoon ja tietä pitkin kiltisti ladulle.
Pääsin ladulle. Sitten oli kaksi vaihtoehtoa, joko ensin ylämäkeen kohti läheistä lampea kyltin mukaan tai sitten alamäkeen peltoa pitkin. Tässä kohtaa ajattelin että "jos vedän ekaks ton alamäen tällä kunnolla niin takasin tota mäkeä en kyllä tule". Eli ylämäkeen. Sitten sukset jalkaan ja sauvomaan. Tässä kohtaa huomaan että vittu....vaimon vaparinsauvat mukana.....vittujen kevät. Menee tasan kuin Strömsöössä!! Matkaan hiio hoi. Eka työntö tuntui sille että teki mieli ottaa ne sukset jalasta ja paiskata läheiseen männikköön ja hölkätä kotiin. Ei luista eikä pidä. No mutta tänne on tultu niin perkele hiihdetään.
Eka 20 metriä takana ja tulee ensimmäinen vastaantulija. Hirveen kivoisa hiihtokamoissa. Jotka sai itseni ajattelemaan omia kamojani. Mulla oli n. 500% enemmän kamaa päällä kuin sillä kaverilla oli. Kiva. Ja ylämäkeä koko perkeleen alku. Läpsyttelin sen ylös pelkillä sauvoilla sillä pitoa ei ollut. Jännään muotoon menee tuommoinen sauva kuin oikein lujaa lykkää...kaksin kerroin lähes.
Mäen päällä itkin vähän. Sattuu.
Sitten ei muuta kuin jatkamaan matkaa. Sitten tajuan että "HELVETIN HIENOA!"....mono hankaa jäisen ladun reunaa oikein huolella. Joka on niin kiva asia että en osaa kuvailla. Lykkäys, jarrutus, lykkäys jarrutus....ja jarrutus tuli tuosta monosta. Jos olisi ollut linkkari mukana niin olisin vuollut reunat helvettiin niistä monoista.
No mutta periksi ei perkele anneta.
Vastaan lykkii kaukaisuudesta n. 99 vuotias pappa....ihan vitun lujaa minuun verrattuna. Yritän näyttää edes sille että tiedän miten pitäisi hiihtää ja koetan olla huohottamatta. Moikkaamme papan kanssa. Pappa katoaa taakseni....siirryn omaan perinteiseen eli "hapuroiden, huohottaen eteenpäin".
Tulen kohtaan jossa alkaa helvetin jyrkkä alamäki. Eka ajatus joka tulee mieleen on sama kuin baarissa hirveässä pierussa ja käy mielessä että "Ottaisiko vielä yhden paukun....ei saatana aamulla on ihan kamala darra jos otan". Eli käännän sukset ympäri ja takaisin päin.
Monot vaan jatkaa jarruttamista.
Hetken päästä vastaan tulee isä ja poika......poika vetää kuin Myllylä aikoinaan minuun verrattuna...siis hiihtää paremmin. Vituttaa taas.
Takaisin mennessä ajattelen että "Perkele nyt tämä sujuu kun on alamäkeä". No eipäs suju.....ne monot jarruttelee edelleen ja meinaan vähän väliä olla turvallani.
Pääsen takaisin tien luo. Hörppy mehua ja miettiminen että jatkanko matkaa vai pistänkö pakettiin kamat ja takaisin tietä myöten kotio.
TIen yli, sukset jalkaan ja maisemaan. Tulen isolle pellolle samantien joka viettää alaspäin. Ajattelen ensin että "JES alamäki. Nyt mennään lujaa.". Puolessa välissä mäkeä ajattelen "Voi vittu miten pitkä mäki.....ja tätäkö pitäisi tulla takaisin...ei saatana.". Mäen jälkeen nousen ylämäen jonka päältä lähtee kelkkareitti kotiopäin ja vaihtoehtoisesti latu eteenpäin. Latua pitkin lähden limpsimään...kunnes sulee taas perkeleellinen alamäki. Tässä kohtaa nostan kädet ilmaan, vedän uukkarin ja painun kotio suksineni.
Kotona katson Sports Trackerista että miten monta kymmentä kilsaa vedin.....ei perkele...8km kaikkiaan. No mutta elossa ollaan.
Hiihdän taas.....joskus.
