Ja niin saapui päivä jolloin tuli päätettyä että tänään käydään katsomassa että saatiinko sillä "leikkaussalikomiikkaa vol 3.0" setillä aikaiseksi se mitä pitikin. Aamuhan alkoi hienosti. Ensinnäkin aina....siis AINA jos tulee mieleen joku asia mikä voisi mennä vituiksi jos sille ei tee tasan sillä hetkellä ennen kuin mitään on tapahtunut niin tehkää se korjaava asia HETI! Viikko sitten sain tietää että poika oli tussilla piirrellyt saunanpaneeleihin. Aamulla näin sen tussin saunan lattialla ja ajattelin "Tuo pitäisi nostaa lasten ulottumattomiin", en nostanut sitten...vittu. Eilen illalla tyttären kanssa ulkona ja tyttö ajeli potkukelkallaan edes takaisin ja parkkeerasi sen autokatoksen eteen. Ajattelin että "No ton näkee sitten aamulla aika helposti, otanpa sitten sen pois tosta.". BANG! Peruutin potkuriin. V-i-t-t-u että olen välillä pöljä.
No eilen jo soittelin että mihin tuo näyte pitää viedä. Soitin keskussairaalan päiväkirurgiseen kysyäkseni että mihin "näyte" viedään. Ei vastausta. Soitin laboratorion osastohoitajalle. "Jaa että mihin näyte no kuule sitä varmaan pitää kysyä sieltä päiväkirurgiselta." Uusi soitto päiväkirurgiseen ja vastaus "No sen näytteen voi tuoda tänne.". Minä "Tota pitääkös se toimittaa jossain tietyssä aika välissä?". Hoitaja "Eikö sulle annettu mitään ohjeita siellä leikkauksessa?". Minä: "Iskettiin kaksi purkkia käteen ja sanottiin että 3 kk päästä näytteet tänne. Ja olin sen verran rauhoittavissa että vaikka olisikin annettu niin ei mitään hajua mihin ne olen tunkenut." (Tuolloin funtsin että jos nää pitää molemmat purkit täynnä tänne tuoda niin kuolema korjaa...se on varmaa). "No soitappa kuule sinne labraan mutta ne näytteet voi tuoda tännekin."
Reippaana poikana sitten lähdin näytettä viemään. Päiväkirurgiselle parkkiin ja köpöttely sisälle, purkki visusti taskussa. "Hei olisin tuonut kontrollinäytteen kun olin täällä vasektomiassa tuossa päälle 3 kk sitten.". Johon hoitaja lakonisella äänellä "Voi kuule se näyte pittää viijjä tuonne laboratorioon.". Mielessäni noiduin että on tämä yhtä persettä.....tuo tänne vie sinne tuo tänne soita tuonne....perkele.
No sairaalan pääovelle kipittäminen ja sitten infon tädiltä kysymään notta "Anteeksi missä täällä on laboratorio?" johon täti antoi vastaukseksi suoran käden......jolla osoitti selkäni taakse. Purkki tädille luukusta sisään.....siis vastaanottoluukusta...en siis pakottanut vetämään sitä näytepurkkia äänensuuntaan...ajattelin tarkentaa vaan...
Jeps......tuloksena pyöreä nolla eli niitä "elämää muuttavia Jani Sievisiä" ei yhtään näyteessä. Soitin siis tuloksen ja toisessa päässä täti oli hetken aika hiljaa kun sanoin tuloksen saatuani "No mutta tuohan on ihan hemmetin hyvä uutinen! Hyvää päivän jatkoa.".....se taisi jopa naurahtaa hieman. Höh...
Kaiken kaikkiaan koko homma siitä kun astuin päiväkirurgisella housut nilkassa leikkuupöydälle "katkolle" niin voi jälkikäteen sanoa että pokkaahan tuo vaan vaatii ja pitkää pinnaa. Pokkaa nepata housut nilkkoihin ilman rauhoittavia ja pokeria nyt vähän muutenkin. Mutta hyvinhän tuo meni vaikkakin joku tuostakin jonkinlaisen trauman saisi itselleen kehitettyä. "Onko sun kivekset varmasti molemmat laskeutuneet?" ....vittu mitä vittuilua päälle kolmekymppiselle kaverille jolla on 3 lasta. Ja kai nekin tajuaa vaihtaa maisemaa jos nuori likka yhtäkkiä ilmaantuu skalpellin kanssa tuijottamaan... :)
Joo......nyt sitten oksennetaan. Perhe harrasti tämän ilon jo minua ennen ja jaksoin olla ilman sairastumista näinkin pitkään. Parasta tässä on tietenkin se että on vaimon syntymäpäivä vielä kaiken lisäksi. Heh heh.
Lahjaksi hommasin lahjakortin kauneushoitolaan ja mietin vaan tuossa sitten että miten riskaabelia sekin on. Se saattaisi jollekin naiselle vihjata että "tee nainen ittelles jottain...minä maksan". Meillä asiaa osataan käsitellä siten kuten sitä pitää käsitellä....pitäisi siis tehdä jottain...minä maksan XD
Enemmän ehkä pelkäisin palautetta jos antaisin vaimolle ensin kirjekuoressa 1 hengen risteilymatkan Tallinnaan ja heti perään toisessa kirjekuoressa valmiiksi maksetut rasvaimut, silikonit +jne jne. Uskoisin elinkaareni päätyvän sellaisessa tilanteessa omaan leivinuuniimme hitaalle kypsytykselle.
Olen onnellinen siitä että olen aikoinani löytänyt ihmisen vierelleni joka on A. ollut riittävän hullu mennäkseen kanssani naimisiin B. ymmärtää omalaatuista huumoriani (tai on vaihtoehtoisesti sen verran vajaa ettei välitä) ja C. jota rakastan yli kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti