Kun lapsen maha on kipeä

Viikonloppuna vaimoni oli reissun päällä ja minä sain nauttia lasten jakamattomasta huomiosta kokonaista 2,5 vuorokautta. Olihan se erilaista. Vähän samanlainen tunne kuin ekaa kertaa pääsi autonrattiin apukuskin penkiltä. Tai no ei nyt ihan... :)

Kävipä perjantai....vai olikohan se lauantai-iltana niin että lapset söivät iltapalansa loppuun eli murot ns. äänen suuntaan. Sitten nuorimmainen nousi seisomaan tuolistaan ja sanoi että "Iti! Maha pipee!". Minä pyysin tytön tulekaan luokseni ja otin tytön syliin. Siinä sylissä ollessaan tytär taas: "ITI! Maha on PIPEE!". Ja minä sain jostain ihmeestä päähäni pyytää 2 muuta lasta ympärille ja esitin tämän kysymyksen: "Tiedättekö mitä vauvoille tehdään jos niillä on vatsa kipeänä?". Lapset seisoivat H. Moilasina suu auki ympärillä ja pyörittivät päitään. "No niitä taputetaan tällä tavalla pepulle." ja aloin taputtamaan tytärtä takapuoleen.

Olisikohan ollut taputus nro 3 tai 4 kun katsoin tytärtäni kohti huomatakseni että hänellä on suu täysin auki ja sieltä alkoi vyörymään mm. murot, maidot, kurkun kappaleita, leipää, lisää maitoa, jne jne jne....ja suoraan minun päälleni.

En voi liikaa painottaa sitä että tavaraa tuli PALJON.

Siinä me tuijotettiin toisiamme hetken, tytär ja minä. Sitten aloin nauramaan syvintä naurua ehkä kuukausiin. Seisoen keskellä oksennusmerta. 2 vanhempaa lasta tällä välin tuijottivat edelleen suu auki meitä ja pyörittivät päitään.

Muuten menikin ihan kivasti........mutta enää en taputtele kenenkään persettä joka tulee mulle sanomaan että "Maha pipee."

On taas se aika vuodesta kun....

Alkaa Big Brother. Ei, en seuraa kyseistä formaattia. Katsoin aikoinaan Suomessa ensimmäisenä näytetyn kauden joka taisi olla joku.....Englannin 2. kausi ja sitä tuli mielenkiinnosta jopa seurattua. Sitten yks kaks yllättäen huomasinkin seuraavien vuosien aikana että olin saanut omankin elämän jota seurata.

Ah miten ihanaa se onkaan kun aamulla herää, jokaisesta huoneesta alkaa könyämään tukka sekaisin olevaa porukkaa, kuka kenenkin vierestä ja kuka millekin haisien...ja ei, en kuvannut BB taloa vaan tätä omaa taloa. Milloin on poika könynnyt viereen ja minun selän takana nyhjäämisellä aiheuttanut nikamalukon suoraan helvetistä, milloin on nuorimmainen kusaissut meidän sänkyyn, jne jne. Ja 5 hengen perheessäkin silloin tällöin mietitään että mitäs sitä tänään ostetaan.

Meillä on myös viikko tehtäviä. Tällä viikolla viikkotehtävänä on saada poika terveeksi flunssasta, että saadaan mies Meilahteen fistelikanavan ja kitarisan poistoon. Itse makasin nakki paljaana leikkauspöydällä ympärillä pelkkiä naisia......silti pelkään ihan helvetin paljon enemmän ensi maanantaita kun poika menee veitsen alle. Siltä leikataan kurkkua auki....jahka hommat menee hyvin niin se on mun sankari siitä lähtien....mä en enää sen..jos ikinä olen ollutkaan. Tosin meidän viikkotehtävien perusteella ei mennä kolikot kourassa miettimään sitä että ostanko tällä parilla kolikolla ruokaa vai viinaa. Voi jeesus. Sinä päivänä kun minä joutuisin miettimään tuota niin jätän molemmat ostamatta ja kävelen lähimpään rautakauppaan ja ostan "keinutarpeet" sovitettuna yhdelle kaulalle.

BB talon hommat on muutenkin aika pliisuja. Ne kisailee 3kk ja vikana talosta lähtee voittaja. Tässä taloudessa on 9 kisailijaa: 5 ihmistä, 2 kissaa ja 2 kalaa. Noi kalat lähtee ekoina häviäjinä...mitä todennäköisimmin vessanpöntöstä alas, kissat sitten joskus Fiskarsin lapiolla tehtyyn monttuun, lapset maailmalle mitali sijoilta ja me sitten vaimon kanssa pelataan se finaali loppuun. Itse toivon jääväni hopealle. BB talo.....pyh, en peukuta.

........ja tänäkin vuonna saadaan, jumankauta uskomatonta kyllä, yhteiskuntakeskustelua jostain asiasta mikä tulee esiin maailmaa syleilevässä Big Brother ohjelmassa. Maailmassa kuolee käsittääkseni satoja pieniä lapsia päivässä erilaisiin asioihin, sodissa tapetaan viattomia + jne jne ja Suomessa käydään keskustelua siitä että oliko soveliasta jos joku BB-talossa veti perseet ja tunkaisi banaanin omaan reppuun.

Ja sitten parhaimmillaan siitä banaaniperseestä tehdään ns. BB julkkis, joka saa massia siitä että hän vaan nyt raahaa sen kuuluisan banaanihanurinsa paikalle..........voi Jehna.

Kännykkä kadoksissa

Ah miten mahtavaa onkaan oman puhelimen "kadottaminen". Huomaa elävänsä kahden puhelimen loukussa ja että jos toinen katoaa niin on valmis lähes myymään toisen munuaisensa saadakseen sen takaisin sillä onhan se ihan helvetin tärkeä kapistus.

No viime viikolla kävin lasten kanssa uimassa, koska olen ihan helvetin hyvä isä (sarkasmia). Lapset rantsuun ja itse kameralla napsimaan omista muksuista kuvia. Ei vaan tällä kertaa napannut uiminen. Siinä sitten touhuttiin rannassa ja sitten jossain kohtaa ei muutta kuin kotio. Ja kaupan kautta hakien jäätelöt sillä olen IHAN HELVETIN HYVÄ ISÄ (sarkasmia kamalasti mukana).

Illalla saapuu myös vaimo kotiin ja lapset laitetaan nukkumaan. Sitten tulee kello 2315 ja itsekin menossa yöpuulle. "Jaa kappas jäi HTC:n laturi töihin. No mä laitan herätyksen firman puhelimeen....hetkinen missäs se on?".

Sitten alkaakin tonkiminen ja omaan puhelimeen vaimon luurilla soittelu. Käännän kämpän ympäri, käännän auton ympäri, syytän varkaaksi ovella käynyttä puolalaista kaupustelijaa (lähes lähdin jahtaamaan miesparkaa autolla...siinä olisi nähty omalaatuinen tilanne kun iso mies ravistelee pientä lähes hampaatonta kaupustelijaa huutaen "MISSÄ HELEVETISSÄ ON MUN NOKIALAINEN?" varsinkin kun toinen ei puhu suomea pätkääkään).

Kello tulee 2330. Meikä päättää lähteä katsomaan uimarannan ja etsii lamppua...ainoa joka löytyy on lasten palkinnoksi edellisellä viikolla saama avaimenperä jossa on pieni LED valo. Tässä kohtaa minua vituttaa ihan kamalasti.

Ajan rantaan. PAM! Alkaa satamaan ihan helvetisti. Kompuroin sen perkeleen tuikun valossa rannalle ja sahaan koko rannan läpi edes takaisin kokoajan soittaen siihen puhelimeen. Sitten totean että nokialainen ei kestä edes hikistä poskea jahka tällaista sadetta...ei voi olla täällä. Ei muuta kuin ajatusta päähän että "Fuck it" ja kotio nukkumaan.

Aamulla linja-autolla töihin ja oman huoneen oven avaamisen yhteydessä toteaminen että siinä se puhelin on keskellä pöytää. Vaimon numerosta 14 puhelua. Soitin vaimolle:"Olit soittanut. Oliko jotain asiaakin?"

Langattomat puhelimet on kikkelistä.

The fucking End

Kun kyyneleet eivät meinaa loppua

Onnen kyyneleet. Niitä harvoin elämässään tulee tehtyä mutta tänään itkin puhtaasta onnesta ja osaltaan surusta.

Tyttären kanssa juteltiin siitä miten hän ensi viikolla menee esikouluun. Kerroin hänelle että vastahan pesin hänen ensimmäistä kakkaansa sairaalassa ja nyt hän menee jo esikouluun. Tytär totesi vaan, että "Isi, minulla on pitkä tie vielä edessä ja niin on sinullakin eli meillä yhdessä."

Siittä kohtaa sitten padot paukahtikin auki ja hetken päästä itkettiin tytön kanssa molemmat. Kumpikaan ei oikein osannut sanoa että miksi itketään mutta itkettiin kuitenkin. Kyyneleet puhdistaa ja vie mukanaan aina niitä pienien kitinöiden ja komentamisien muistoja joista aika pitkälle lapsiperheessä arki koostuu.

Tyttäreni, vanhin sellainen. Miten paljon sinua rakastankaan ja miten harvoin muistan sinulle sen kertoa. Kun on nuo kaksi nuorempaa, jotka osaavat viedä sen tilan myös mitä sinä minulta tarvitsisit. Ja miten harvoin muistan, että sinä olit se, joka teki minusta isän.

Lapset. Miten paljon te ihmisen maailmaa muutattekaan ja tuotte valoa tähän arkeen joka hetkittäin on niin tasaisen harmaata kuin vain voi olla.

Tupakoinnin vaaroja

Gunnar oli syntynyt kultalusikka suussaan. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin taisipa yksi sellainen lusikka luiskahtaa myös Gunnarin hanuriinkin pienenä poikana, sen verran oli vuosien saatossa suvun rahat nasahtaneet Gunnarin huppuun.

Eräänä kesäisenä päivänä Gunnar otti ostamansa huvijahdin ja päätti lähteä seilaamana Itämerelle ja nauttimaan omasta rauhasta erossa vitivalkohampaisesta perheestään, jonka jokainen lapsi oli kuin samasta kultaisesta tammesta vuoltuja. Gunnar oli myös päättänyt, että tällä reissulla ollaan hetken aikaa poissa kotoa ja varsinkin vaimon nokan alta tarkoittaen, että reissussa hän aikoi polttaa muutaman tupakin sillä kotona tätä ei uskaltanut tehdä. Vaimo sekä koko suku olivat laittaneet kovat ukaasit savuttomuudesta sillä sehän on tapa, joka on rahvaan harrastuksia. Kyseisessä suvussa suonensisäiset hallusinogeenitkin olisivat olleet vähemmän tuomittavia aineita verrattuna keskiverto Norttiin, joita Gunnar pakkasi rintataskun täyteen.

Merelle päästyään Gunnar katseli merimaisemaa, kuunteli yläpuolellaan huutelevia lokkeja ja ajatteli, että nyt on aika laittaa tupakiksi. Vaimo ja suku on kaukana rannassa eikä ristinsielua lähimaillakaan. Filtterittömän Norttinsa hän asetteli kuitenkin norsunluusta tehtyyn holkkiin, sillä näissä hommissa pitää sen verran rahan näkyä ja kaivoi esiin kullatun Zipponsa. Samalla kun Gunnar raapaisi ensimmäisen kipinän hän haistoi vahvan kerosiinin tuoksun.

SKA-BUM!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Seuraava mitä Gunnar alkoi rekisteröimään oli se, että hän istua nakottaa meren luodolla olevan kitukasvuisen männyn nokassa, huulillaan hiiltynyt holkki, josta hän edelleen yrittää imeä savuja, päässä olevasta kapteenin hatusta nousee savukiehkura ja taivaalta sataa palavia lokkeja. Sitten hän kuulee lentokoneen äänen ja katsoo taivaalle. ”Kato A380.” tokaisi Gunnar mustuneilla hampaillaan ja pyörtyi.

http://yle.fi/uutiset/aftonbladet_maailman_suurin_matkustajalentokone_vaikeuksissa_itameren_ylla/6202142

Naamakirjattomuus

Jep taas tuli eteen aika kokeilla elämän erilaisia asioita sen sijaan, että olisin facebookissa elikkäs naamakirjassa notkumassa. Kokeilla myös olla jakamatta itsestään kenellekään mitään pyytämättä, olematta sidoksissa johonkin softaan ja toisten elämien seuraamiseen.

Veikkaisin, että eilisen päivtyksen jälkeen joku on saattanut laittaa jo kommentin tyylillä, että "Mistähän se nyt on ottanut herneen nenään?". Tällä kertaa en mistään, en yhdestäkään ainoasta asiasta vaan kokeilen katsoa maailmaa toisella tavalla, ilman addiktiota paikkaan jossa kertoo ehkä itsestään liikaakin ja siitä mitä ajattelee. Ja on aikaa kirjoittaa ehkä enemmän kun tekee sen vaikka tällaiseen blogiin, johon voi kirjoittaa hieman pidemmin asiasta kuin asiasta. Ja loppujen lopuksi, enemmän tai vähemmän naamakirjakin on itsensä kanssa kirjoittamista.....päiväkirja siitä, että milloin vitutti ja milloin oli iloinen ja milloin piti jotain uutista ihan paskana + jne jne.

Eilen huomasin, että olen väsynyt. Aika monta vuotta mennyt tahdilla jossa elämä on muuttunut kamalan paljon ja sen lisäksi olen vääntänyt väitöskirjan artikkeleita ja sen lisäksi itse väikkäriä. Yhden kansallisen polttoaineprojektin oman osani loppuraportin, siihen liittyvän tutkimuksen + jne jne. Edellisen kerran olen tainnut aidosti pitää lomaa......en muista milloin...2009? Ehkä? Ja päätin että vähennän hieman tietokoneaikaa ja koetan katsella elämää vaikka lasten kanssa, leikkien ja pelaten.

Eilen juoksin metsässä pitkästä aikaa, istuin hetken haistellen vasta niitetyn heinäpellon tuoksua ja seurasin sateenkaaren hidasta katoamista ja söin muutaman metsämansikan. Pitkästä aikaa sellainen "aika pysähtyi" hetki

Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja hetkiä nauttia pienistä asioista. Miksiköhän sitä yrittää silti etsiä vain niitä isoja?

"Missä sinä olet hyvä?"

Siinä on kysymys, joka tulee eteen jossain kohtaa jokaisen elämässä. Jossain työhaastattelussa tai vastaavassa paikassa tulee eteen tuo kysymys, se on varmaa. Yhtä varmaa taas ei ole se, että mitä tuohon vastaat. Itse olen etsinyt omaa vastaustani vuosia…..ainahan sitä jonkinlaisia asioita keksii vastaukseksi mutta nyt olen ehkä löytänyt jonkintasoisen vastauksen kun katselen lapsiani.

Nyt istun junassa ja tyttäreni, joka tänään täytti 6 vuotta nukkuu sylissäni ja totean, että olen hyvä isä. Enkä tästä maailmasta mitään parempaa voisi mukaani ottaa kun sitten joskus on minun aikani lähteä. Kolme pientä lasta, joista jokainen on täysin erilaisesta muotista.

Vanhin lapseni saa minut pakahtumaan ylpeydestä. Miten rohkea ja järkevä pieni tyttö hän onkaan. Tänään päässyt nauttimaan tätinsä mukana erilaisten julkkisten seurasta (Tähkä, Happoradio, Ylppö….) ja hän on silti onnellisin siitä että sai olla rakkaan tätinsä kanssa Espalla makaamassa nurmikolla syömässä mansikoita. Tämä pieni tyttöni teki minusta isän…..6 vuotta tätä uraa ja monta toivottavasti vielä edessä.

Poikani kanssa pari päivää sitten ajelimme pitkin Joutsenon kyliä kuunnellen Eppuja sekä Elonkerjuuta laulaen mukana sen minkä palkeista lähtee. Poikani ja paras tyyppi tässä maailmassa kenen kanssa jutella höpöjä ja laulaa pari laulua.

Nuorimmaiseni, joka saa päiväni täyttymään naurulla ja rakkaudella. 3 lasta, 3 merkkiä siitä, että elämälläni oli sittenkin tarkoitus.

Hyvä isä……toivon ainakin olevani.

Tositeevee

Hesus.

Kai muuta ei voi sanoa tilanteessa, jossa televisio on täynnä tosi elämää. Uusimpana tähän kategoriaan napsahtaa sitten pimiän wapun äitiystositeeveehässäkkä.

Eli nyt siis koetan listata tositeevee juttuja tai siis ohjelmia lonkalta, joita muistan...olen lopettanut niiden seuraamisen aikaa sitten...kun huomasin että "perkele mullahan on yhtä tositeeveetä tämä mun omakin elämä".

Eli siis kokeilenpa listata pari...ehkä muutamilla kommenteilla:

A. Selviytyjät, kaiken pahan alku ja juuri. Tämä on oma mielipiteeni sillä tämä on varmaan ensimmäinen tositeevee ohjelma jonka muistan....Avaran luonnon ja Metsoloiden jälkeen. Ohjelmassa nakataan wannabe heeboja saarelle/muutoin vittumaiseen ympäristöön jossa sitten kisaillaan ja kieroillaan oikein olan takaa että joku sitten saa miljoonan ja hyvä kakkonen sata tonttua. Ekan kisan joka Suomessa televisioitiin muistaakseni voitti homoksi tunnustautunut mies. Ok tämä oli kiinnostavaa.

B. Suuri Seikkailu. Jollakin valopäällä välähti että "Hei joo tämä me kopioidaan ja tehdään siitä Suomi versio". Odotin että nyt perhan näytetään maailmalle närhen munat että suomalaisella sisulla eletään vaikka liito-oravan paskalla se pari kuukautta kisaillen veri suusta lentäen suomalaisessa maisemassa. JA PASKAT. Miten kävi? Muistan edelleen vain sen ekan jakson kun porukalle jaettiin Haltin kamat niskaan, maastopyörät ja näissä kiinni gps:t ja näillä kamoilla piti löytää siihen annettuun koordinaattiin jossa oli hirsihuvila ja laavu. Voittajat sai asua mökissä ja häviäjät siinä saatanan laavussa.....että mua sieppaa edelleen kun ajatteleekin. V*ttu.....gps:t....ja Taru Valkhiapää juontamassa.....mitä helvettiä? Puuttui vaan että olisi Hugo peikko vielä pompannut jostain puskasta ja sitä ohjailisi Taru.....hohhoijjaa...

C. Kaikkea muuta paskaa.....siis noita ohjelmia on niin paljon ollut ja on että ei voi käsittää. Haluatko nyrkkeilijäksi/rokkarin morsiammeksi/miljonääri Villen kusetettavaksi/kokiksi/......AAAAAAAAAAGH!

ja nyt sitten tositeeveetä siitä että joku saa lapsia....ja käsittääkseni 10 hyvin erilaista versiota samasta aiheesta.

Mun lapsuudessa telkkarista tuli Pikku Kakkonen, piirrettyjä, Spede Show, Vesku show, elokuvia, toimintasarjoja....Miami Vice, Taistelupari, Kaupunki Cowboyt, Hawk, Ritari Ässä, Ihmemies....tossa on laatua ihan hemmetin paljon. ...tai no toi Hawk...vai oliko se Katuhaukka niin olihan se ihan paska mutta hakkaa jonkun......."pettääkö puolisosi jos se laitetaan saarelle hemmetillinen kasa hottiksia ja heitetään muuten vielä tilatankki viinaa kaverin kurkusta alas"-tyyppinen ratkaisu...JOKA SEKIN ON TULLUT TELKKARISTA!

joo.....keksitään nyt sitten pari vielä lisää...jotka todennäköisesti tulee vielä joskus telkkarista...koska ne on kipeitä ideoita ja televisiohan menee kipeään suuntaan tahtoi tahi ei. Ekana tulisi mieleen "Narkkarille morsian", joka selittänee ihan itsensä, "Sokkokokki-hardcore versio" porukka tekee oikeasti sokkona ruokaa ja jokaisessa kalatiskissä on pallokalaa, meduusaa ja skorpionikalaa tiskissä josta pitäisi etsiä muikkuja, "Haluatko mäkihyppääjäksi" jossa otetaan katukuvasta 20 pahaa aavistamatonta kaveria, isketään sukset Puijon hyppyrimäen huipulla jalkaa ja hyppäämään....ja siis kaikkea....

Plaah...olkoon...mä alan kattomaan Southparkkia netistä.....se sentään on mutkattoman sairasta ja ketään ei satu....paitsi Kennyä..

Puutarhanhoitoa

Mahtavaa. On se mahtavaa kun on oma pihamaa missä möyriä ja tuunata sitä sellaiseen kuntoon kuin itsestä tuntuu. Ja samalla se on myös stressaavaa jollain omituisella tavalla.....puhumattakaan tapaturma-altiuden huomattavasta kasvamisesta.

Puutarhanhoito. Ihan kamalaa tämä on tietenkin tunnustaa mutta johtuen erään suomalaisen ex-ministerin ja erään wannabe julkkiksen tekstiviestittelyjen vuoksi joka kerta kun näen tekstejä "puutarhanhoitoa, näin hoidan puutarhaani +jne jne niin verkkokalvoille piirtyy tämän naisihmisen kuva.....bikineissä......yhhyhyhyy.....MIKSI ILE MIKSI?

Joo.......voiko silmät pestä fairyllä? Mielikuvituksen?

Noh...kuitenkin tässäpä päivänä eräänä koetin vaimon pyynnöstä poistaa kantoa maasta...sellaista ihan pientä. Ja joskus aikaisemminkin poistanut niitä lyömällä lapiolla paloja irti...ja yleensä kanto onkin murtunut ihan kivasti. No tällä kertaa kuitenkin kävi sitten niin että tempaisin kunnolla kantoon sen lapion kiinni, voimalla taivutus ja pala irti. Sitten uudestaan lapio toiseen kohtaan pystyyn ja voimalla veto.....ja FLÄDÄNG...ote irtosi, lapio kävi ääripäässä edessäpäin ja palautui näppärästi suoraan nyyteille. Tässä kohtaa vaimoni kysyi tirskuen vieressä että miten ihmeessä sulle voi aina tapahtua tuollaisia.

Vastasin kivuliaasti kuiskaten että "Koska mä teen niin paljon....", joka oli paskapuhetta.....mulle vaan sattuu noita....Lepakkomiestä jahtaa friikit kuten Pingviini ja Jokeri, Teräsmiestä kalju katkera hyypiö Lex Luthor, Hämähäkkimiestä Tohtori Mustekala ja Vihreä Menninkäinen ja mun kohdalla.....Wituiksmäniä jahtaa.....elämä?

Pari kertaa kivuliaasti jossain maanneena / hyppiessä vittua kivusta huutaen että miten helvetissä voi tosiaan tapahtua niin paljon meikäläiselle. Varmaan jos vaan makaisin tässä sohvalla niin pari päivää menisi ihan hyvin....ja sitten tipahtaisi joku kattopalkki munille tai ikkunasta syöksyisi jättimäinen dodolintu suoraan päälle.

Puutarhanhoitoa.....ei hemmetti ja taas Tukiainen palasi mielikuviin. Voidaanko vaihtaa puutarha sana vaikka.......en tiiä...joksikin muuksi. .....näin hoidan puutarhaani...että minua ottaa päähän....yläpäähän!!!!!

Muuten tässä meneekin sitten kivasti. Viime viikolla omalaatuisin uutisotsikko jonka näin oli muistaakseni "Homopingviinipariskunta sai vihdoin oman munan". Mykistävää. Hämmentävää. Yhtä hämmentävää on se että ihan sama mitä nykyään tapahtuu niin reportterit on heti Soinin Timen ovella kysymässä mielipidettä asiasta.....ihan sama mikä se asia on mutta kysymään on mentävä koska Timo tietää.....Timo tovereistaan totisin. Täräyttää totuudet tiskiin tiukassa tilanteessa tosissaan. Tiristäisi taatelistakin totuuden tenttaamalla. Tosi tiukka Timo.

..käviköhän kukaan vielä kysymässä Timpeltä että mitä mieltä se on tuosta pingviini uutisesta...

Kaikenlaisia sääennustuksia

Tänään tuli puheeksi kissa, joka ennustaa Etelä-Saimaassa sään eli sammakkoprofessorien ja mopon savusta ennustavien heppujen rinnalle on kehittynyt kokonainen legioona erilaisia ennustajia. Kehitin oman.

Puli-Jorman kesäennustukset

Puli-Jorman sääennustukset ovat saapuneet ilahduttamaan kesäisiä päiviämme, joissa sää on suurin murheen aihe. Tähän varmaan jokainen grillin ääreen itsensä kesäisessä kaatosateessa kaljapullo kädessä ja makkarapaketti vettyneenä toisessa on todennut kerta toisensa jälkeen. Nyt sammakkoprofeettojen ja Rilli kissojen rinnalle on saapunut Puli-Jorman ennustukset. Puli-Jorma onkin aikamoinen sääprofeetta ja asiantuntija asiassa kuin asiassa, varsinkin kun hän on ottanut muutaman napanterin liikaa SawonWiinaa, joka onkin tämä sisukkaan entisen yritysjohtajan lempijuoma. Kesäisin Puli-Jorma sekoittaa SawonWiinaan myös kiljua sekä lumenkaatopaikalta haalittua lunta joilla saadaan leppoisa kesäjuoma nimeltään ”Hiekoittajan erikoinen”.

Puli-Jorma käyttää ennustuksissaan pettämätöntä tekniikkaansa maata 25 napanterin jälkeen selällään pihamaalla ja oman miehisyytensä varjosta ennustaa tuleva sää sekä lämpötila. Tälle päivälle Puli-Jorma onkin jo tehnyt oman ennustuksensa, joka on seuraavassa:

”Alkhuillastaha ryöppyävää tundrapilveä, eteläkaakko neljäshataa. Porttaria puoli kuudelta. Russärö ketterää keskiketterää. Yöstä hiipivää isäntää.”

Näin saatiin taas Suomen kartalle ihan uutta verta meteorologian ihanaan maailmaan jossa kissakin voi olla ennustaja. Ennustan, tunnustan ja pahempaa on luvassa.

Fiilikset 2012 MM jääkiekkoturnauksesta

V*ttu.

Jarrulevyjä kynttilänvalossa

Mies. Mies on sellainen laitos, jossa periaatteet versus osaaminen on joskus hieman omalaatuisessa suhteessa toisiinsa nähden. Jos vaikka otetaan tilanne jossa pitäisi kasata IKEAn kirjahylly niin mies ottaa ensin ja purkaa koko paketin lattialle ja sitten yrittää kasata sen oman loogisuuden mukaan. Hetken väkerrettyään ja tapeltuaan toteaa sitten että on se perkele ohje kaivettava esiin…tästä jäi 24 mutteria ja ruuvia yli…ja sen kyhäelmän voisi myydä Salvador Dalin 3D teoksena "Valuvat kellot" modernin taiteenmuseoon....tai vastaavaa... No joku vuosi sitten totesin että jarrulevyt pitää vaihtaa silloiseen Tojota Avensikseen. Tietenkin ensimmäisenä googleen pönkittämään omaa ajatusta siitä että ”Eihän se VOI olla vaikea juttu tehdä” ja kuinka ollakaan niin siellähän sitä sanottiin että rengas irti ja vähän irrottelee jarrupaloja + jne diiba daabaa niin levy on irti ja uudet palatkin vaihdettuna. Jes! Tästä lähtee. Sitten mieleeni palautui erään mekaanikon sanat ”Joo tää sun Avensis sitten on sellainen missä on sellaiset ohuemmat jarrulevyt” sillä hän vaihtoi ne taakse jossain kohtaa. No meikäläinen iloisella mielellä ja täynnä mekaanikkotarmoa Motonettiin ja tiskille. ”Moi, haluaisin ostaa Avensikseen etupäähän uudet jarrulevyt ja jarrupalat. Niin ja sitten sellainen että Avensikseen on olemassa kahdenlaisia levyjä: ohuita sekä vähän paksumpia ja minä haluan ne ohuemmat.” Vastaus tuli hieman murtavalla suomella että ”Jåå-å, kyllä meillä on naita hyllyssä. Mä haen ne sulle. Ja tossa noi on ja kassan kautta sitten.” Minä iloisena poikana pihalle kassan kautta ja omalle pihalle. Auto parkkiin, tunkilla etupää ilmaan, rengas irti, jarrupalat irti, uudet tilalle, vasaralla kopauttaminen jarrulevyyn joka tipahti heti irti. Sitten aloin sovittamaan jarrulevyä palojen väliin……..jossa kohtaa alkoi ns. vittuhuutomyrsky. Se s**tanan torpedo oli myynyt sittenkin ne paksummat levyt minulle. Eli levy pakettiin ja naapurilta muistaakseni auto lainaan ja Motonettiin. ”Sinä sitten myit mulle ne paksummat levyt.”, ”Jåå-å nå niinpäs myin.”……….vitutti pikkaisen vaikkakin ne ohuemmat oli vähän halvemmat. Teki silti mieli työntää ne levyt sen myyjän hanuriini yksi kerrallaan ja käytännössä siis näyttää mitä tarkoittaa kun ”Ei mahdu, on liian paksu”. Pöljä myyjä. No eipäs siinä mittään….uusien levyjen kanssa kotiin ja paria hetkeä myöhemmin paketti valmiina oikealta puolelta eli uudet jarrupalat ja levyt. Ja siinä kohtaa huomasin että syksyinen ilta alkoi taittumaan sille pimeämmälle puolelle….kuten koko touhu alkoi kääntymään. Vasemmalta puolelta auto ylös, rengas irti, uudet jarrupalat paikoilleen ja kopautus vasaralla jarrulevyyn ”Klong”. Ei tapahdu mitään. ”Klong Klong”. Vieläkään ei tapahdu mitään. Tässä kohtaa huomautan että ainoa vasara jonka hommaan löysin oli taloutemme pienin vasara..jolla siis saa hakata listanaulojakin paikoilleen voimalla. ”Klong Klong Klong Klong Klong”…..ei heilahdustakaan. Sitten aloitettiin ns. voimalyönnit eli sen minkä jaksaa lyödä. ” Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong”…ei tapahdu mitään, ainoa mikä heiluu on koko perkeleen auto sen tunkin varassa. Hakkailen tällä samalla tavalla pitkän aikaa ja huomaan että tulee pimeää ja oikeasti ei enää meinaa nähdä. Sisältä hakemaan taskulamppu. Löytyy lamppu……muttei toimivia pattereita. Tässä kohtaa pinna suhisee ihan uusissa kierroslukemissa. Ainoa valaisuvaihtoehto jonka keksin oli tuikkukynttilät, joita kopaisin taskuun sen 3-5 kappaletta. Sanotaan näin että hieman vitutti pihamaalla vääntää hakkaamisesta vapisevilla lapasilla pieniin tuikkuihin tulia…ja koko ajatus muutoinkin vitutti synkästi. No tuikut tulilla ja taas hakkaamaan ” Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong Klong”. Nakuttelin siinä yhteensä toista tuntia kunnes alkoi väsymys olemaan luokkaa kova. Ja sitten piippasi päässä ja aloitin ns. raivolla hakkaamisen….eli sen mitä koko kehosta ja siitä saatanan pienestä vasarasta lähtee ” KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG KLONG” pieksin sitä jarrulevyä varmaan vartin ja sitten se tipahti irti. Lähes itkin ilosta siinä hempeässä syksyisessä illassa kynttilänvalossa. Uusi levy tilalle ja auto pakettiin muutoinkin. En vaihda enää ikinä jarrulevyjä muuta kuin koko auton kanssa toiseen autoon.