No viime viikolla kävin lasten kanssa uimassa, koska olen ihan helvetin hyvä isä (sarkasmia). Lapset rantsuun ja itse kameralla napsimaan omista muksuista kuvia. Ei vaan tällä kertaa napannut uiminen. Siinä sitten touhuttiin rannassa ja sitten jossain kohtaa ei muutta kuin kotio. Ja kaupan kautta hakien jäätelöt sillä olen IHAN HELVETIN HYVÄ ISÄ (sarkasmia kamalasti mukana).
Illalla saapuu myös vaimo kotiin ja lapset laitetaan nukkumaan. Sitten tulee kello 2315 ja itsekin menossa yöpuulle. "Jaa kappas jäi HTC:n laturi töihin. No mä laitan herätyksen firman puhelimeen....hetkinen missäs se on?".
Sitten alkaakin tonkiminen ja omaan puhelimeen vaimon luurilla soittelu. Käännän kämpän ympäri, käännän auton ympäri, syytän varkaaksi ovella käynyttä puolalaista kaupustelijaa (lähes lähdin jahtaamaan miesparkaa autolla...siinä olisi nähty omalaatuinen tilanne kun iso mies ravistelee pientä lähes hampaatonta kaupustelijaa huutaen "MISSÄ HELEVETISSÄ ON MUN NOKIALAINEN?" varsinkin kun toinen ei puhu suomea pätkääkään).
Kello tulee 2330. Meikä päättää lähteä katsomaan uimarannan ja etsii lamppua...ainoa joka löytyy on lasten palkinnoksi edellisellä viikolla saama avaimenperä jossa on pieni LED valo. Tässä kohtaa minua vituttaa ihan kamalasti.
Ajan rantaan. PAM! Alkaa satamaan ihan helvetisti. Kompuroin sen perkeleen tuikun valossa rannalle ja sahaan koko rannan läpi edes takaisin kokoajan soittaen siihen puhelimeen. Sitten totean että nokialainen ei kestä edes hikistä poskea jahka tällaista sadetta...ei voi olla täällä. Ei muuta kuin ajatusta päähän että "Fuck it" ja kotio nukkumaan.
Aamulla linja-autolla töihin ja oman huoneen oven avaamisen yhteydessä toteaminen että siinä se puhelin on keskellä pöytää. Vaimon numerosta 14 puhelua. Soitin vaimolle:"Olit soittanut. Oliko jotain asiaakin?"
Langattomat puhelimet on kikkelistä.
The fucking End
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti