Naamakirjattomuus

Jep taas tuli eteen aika kokeilla elämän erilaisia asioita sen sijaan, että olisin facebookissa elikkäs naamakirjassa notkumassa. Kokeilla myös olla jakamatta itsestään kenellekään mitään pyytämättä, olematta sidoksissa johonkin softaan ja toisten elämien seuraamiseen.

Veikkaisin, että eilisen päivtyksen jälkeen joku on saattanut laittaa jo kommentin tyylillä, että "Mistähän se nyt on ottanut herneen nenään?". Tällä kertaa en mistään, en yhdestäkään ainoasta asiasta vaan kokeilen katsoa maailmaa toisella tavalla, ilman addiktiota paikkaan jossa kertoo ehkä itsestään liikaakin ja siitä mitä ajattelee. Ja on aikaa kirjoittaa ehkä enemmän kun tekee sen vaikka tällaiseen blogiin, johon voi kirjoittaa hieman pidemmin asiasta kuin asiasta. Ja loppujen lopuksi, enemmän tai vähemmän naamakirjakin on itsensä kanssa kirjoittamista.....päiväkirja siitä, että milloin vitutti ja milloin oli iloinen ja milloin piti jotain uutista ihan paskana + jne jne.

Eilen huomasin, että olen väsynyt. Aika monta vuotta mennyt tahdilla jossa elämä on muuttunut kamalan paljon ja sen lisäksi olen vääntänyt väitöskirjan artikkeleita ja sen lisäksi itse väikkäriä. Yhden kansallisen polttoaineprojektin oman osani loppuraportin, siihen liittyvän tutkimuksen + jne jne. Edellisen kerran olen tainnut aidosti pitää lomaa......en muista milloin...2009? Ehkä? Ja päätin että vähennän hieman tietokoneaikaa ja koetan katsella elämää vaikka lasten kanssa, leikkien ja pelaten.

Eilen juoksin metsässä pitkästä aikaa, istuin hetken haistellen vasta niitetyn heinäpellon tuoksua ja seurasin sateenkaaren hidasta katoamista ja söin muutaman metsämansikan. Pitkästä aikaa sellainen "aika pysähtyi" hetki

Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja hetkiä nauttia pienistä asioista. Miksiköhän sitä yrittää silti etsiä vain niitä isoja?