"Missä sinä olet hyvä?"

Siinä on kysymys, joka tulee eteen jossain kohtaa jokaisen elämässä. Jossain työhaastattelussa tai vastaavassa paikassa tulee eteen tuo kysymys, se on varmaa. Yhtä varmaa taas ei ole se, että mitä tuohon vastaat. Itse olen etsinyt omaa vastaustani vuosia…..ainahan sitä jonkinlaisia asioita keksii vastaukseksi mutta nyt olen ehkä löytänyt jonkintasoisen vastauksen kun katselen lapsiani.

Nyt istun junassa ja tyttäreni, joka tänään täytti 6 vuotta nukkuu sylissäni ja totean, että olen hyvä isä. Enkä tästä maailmasta mitään parempaa voisi mukaani ottaa kun sitten joskus on minun aikani lähteä. Kolme pientä lasta, joista jokainen on täysin erilaisesta muotista.

Vanhin lapseni saa minut pakahtumaan ylpeydestä. Miten rohkea ja järkevä pieni tyttö hän onkaan. Tänään päässyt nauttimaan tätinsä mukana erilaisten julkkisten seurasta (Tähkä, Happoradio, Ylppö….) ja hän on silti onnellisin siitä että sai olla rakkaan tätinsä kanssa Espalla makaamassa nurmikolla syömässä mansikoita. Tämä pieni tyttöni teki minusta isän…..6 vuotta tätä uraa ja monta toivottavasti vielä edessä.

Poikani kanssa pari päivää sitten ajelimme pitkin Joutsenon kyliä kuunnellen Eppuja sekä Elonkerjuuta laulaen mukana sen minkä palkeista lähtee. Poikani ja paras tyyppi tässä maailmassa kenen kanssa jutella höpöjä ja laulaa pari laulua.

Nuorimmaiseni, joka saa päiväni täyttymään naurulla ja rakkaudella. 3 lasta, 3 merkkiä siitä, että elämälläni oli sittenkin tarkoitus.

Hyvä isä……toivon ainakin olevani.