Maailmanloppu

Tämä voikin sitten olla viimeinen tekstini jos perjantaina lävähtää magneettisten napojen siirtyminen toisinpäin tai joku Lontoon  kokoinen komeetta nasahtaa Maapalloon yks kaks yllättäen. Tai sitten......miten se maailmanloppu tapahtuukaan?

Sille on laitettu tarkka päivämäärä 21.12.2012. Tässä käytiin pohdiskelua vaan sitten oikeastaan siitä että millä aikavyöhykkeellä? Vai tapahtuuko tuho aikavyöhyke kerrallaan? Eli jos kaksi veijaria seisoskelevat pahaa aavistamatta vaikkapa tasan aikavyöhykkeen molemmin puolin niin se toinen puoli vaan "TZUP" tuhoutuu ja tällä toisella puolella kaverilla on vielä tunti aikaa riehua ja rellestää.

Entäpäs jos kaveri on pissalla pahaa-aavistamatta tasan aikavyöhykkeen rajalla ja "TZUP" nakki katosi maiseman mukana ja sitten on tunti aikaa huutaa kivuissaan.

Erikoista kerta kaikkiaan. No eipähän siinä mittään. Itse ajattelin pistää herätyskellon soimaan normaalin aikaan tuolloin aamusella, kammeta ylös, mennä bussilla töihin jne jne..... Samaan aikaan toisaalla jokunen tuhatta valopäätä tärisee kellareissaan pohtimassa että kenet mukana olevista sukulaisista ensimmäisenä syö kun purkkiruoka loppuu. Onhan siinä saattanut jo ensimmäinen sukulainen kuolla kupsahtanut ja puolittain jo padassa perjantai iltapäivänä hätäisimmillä.....

Kaikenlaista....

Perussuomalaisille kilpaileva puolue

Tänä aamuna kun hiihtelin töihin omilla siroilla 46 kengilläni paukahti lähistöllä paloautonsireenit tulille hälytysvaloineen. Samalla kekkaisin ihan uuden puolueen, joka perustui omaan reaktiooni noihin valoihin...joka oli "EN SE MINÄ OLLUT!". Ja tästä siis puolueidea "Perussyylliset".

Perussyylliset voisi laittaa ihan minne vaan eduskunnassa, hallitukseen tai oppositioon ei mitään väliä. IAina kun jotain menee perseelleen niin ensimmäisenä on Perussyyllisten puheenjohtaja antamassa lausuntoa että "Meidän mokahan tämä oli. Paha mennä kiistämään." vaikka tilanne olisi sitten mikä.

Tällaisia ajatuksia tulee mieleen kun kipittää töihin lumisateessa ennen kello seiskaa kun muut on saldovapailla......tervettä

Vatsataudit on perseestä

Voi voi voi että minä olen iloinen mies. Kun olin selvinnyt ihanaakin ihanammasta yskä-nuha-köhä-kohta-perkele-kuollaan-rykimällä sisäpuoli ulkopuoleksi taudista niin iskee vatsatauti. Joku voisi ajatella että vatsatauti olisi hyväkin asia....sillä siinähän ne kilot karisee ja saadaan saakeli iho kiiltämään. Näinhän tälläkin hetkellä mainostetaan erilaisia suolentoimintoihin liittyviä aineita. "Olen käyttänyt tätä tuotetta 3 viikkoa ja kilot ovat karisseet silmissä ja iho, voi kertakaikkiaan se on kuin vauvan peppu." Eli miksi ei laittaa norovirusta pulloon vaikka.....lähtee pökäle kuin nato-ohjus siilosta.

Pännii.

Laattasin yön ja nyt odotan missä kohtaa alkaa sitten täysistunto. Jos raijaisi telkkarin vessaan ja seuraisi Yhdysvatojen pressanvaaleja. Tulisi samanlaista paskaa molemmista tuuteista.

Pelottavaa on taas se että on jälleen mahdollisuus että maailman suurimmaksi johtajaksi tulisi jälleen ihminen jolla on yhtä paljon älykkyysosamäärää kuin jukkapalmulla.....anteeksi jukkapalmu.

Tautia pukkaa kuin ruusun kukkaa

Sairastaminen on mahtavaa. Voi kun tätä herkkua saisi ihan joka päivä. Sarkasmi.....se on tuota.
En keksi mitään vittumaisempaa asiaa oikeastaan omalla kohdalla kuin sairastuminen. Olen nyt maannut kohta viikon sisällä tai no välillä käväissyt pihalla yrittämässä tehdä jotain ja kipittänyt sitten kiltisti
takaisin sisälle sydän Scatmanin tahtiin huutaen¨-> http://www.youtube.com/watch?v=tIMWudFLsaY.

Sitten vihje teille kaikille lapsettomille. Nauttikaa kun olette kipeänä. Koettakaapa olla kunnolla kipeinä sillä tavalla että samassa taloudessa asuu pieniä lapsia. Ai Herrasiunaa se vasta on hauskaa.
Jos ei tunne välillä pelkää kuolevansa niin välillä sitä oikein toivoo kuolevansa. Voi että sitä tunnetta
kun olet siinä kunnossa kun sattuu joka perkeleen paikkaan mukaan lukien perssilmä sillä just niin kipeänä olet sillä hetkellä ja sitten päällesi tulee pomppimaan ja riitelemään lauma noita ihania pieniä hyeenoita, joiksi ne olet nähnyt siitä lähtien kun sille makuupaikallesi olet päässyt. Lapsettomat saavat sairastaa ja lapselliset saavat.........kitua hitaasti ja joko parantua tai kuolla.

Itse mietin eilen pahimmilla hetkillä että jos perustaisi hotellin ja sairaalan välimuodon. Eli paikan jossa kustannukset olisivat kohtuulliset, käsikauppatavarana saatavia flunssalääkkeitä tarjolla. telkkari huoneessa, luettavaa ja sitten henkilökuntaa joka käy välillä nakkaamassa lisää juotavaa ja syötävää huoneeseen. Ja ennen kaikkea rauhaa parantua. Eilen idea tuntui ainakin omasta mielestäni hyvältä. Menisin ainakin itse tuollaiseen asiakkaaksi että heilahtaa jos olisin kippeenä.

Eikä sitten pidä tätä tekstiä ymmärtää väärin. Rakastan lapsiani yli kaiken mutta monta vuotta tilanne on ollut se että minä olen ollut se vanhemmista jota ei juuri nähdä ja vaimo on kotona. Sitten kun isi kaatuu maahan ja on kotona......se on lapsille vähän niin kuin olisi otettu lahjapaperista auki jouluna uusi kiipeilyteline joka on vielä kamalan rakas. Tosin se kiipeilyteline eräälläkin kerralla oli noroviruksen kourissa tutiseva lihamöykky jonka päälle pomppaaminen olisi aikaan saanut vain kaksiäänisen suihkulähteen.......ja itkua.

No nyt sitten tosiaan taas ollaa kippeenä. Tosin nyt ollaan jo siinä kohdassa että vedetään antibioottia ja duactia. Ja koska vedetään antibioottia niin vedetään maitohappobakteereita ettei mene elimistö sekaisin. Ja sitten vedetään buranaa että saisi kuumeen poikkeen. Ja sitten lisäksi vedetään d-vitamiinia että elimistö saisi lisää aseita parantuakseen tai saadakseen toimintaan parempia edellytyksiä. Ja sitten vedetään magnesiumia kun meinaa lihakset krampata. Ja sitten vedetään munkkiöljyä. Ja suolavettä nenästä sissään että saadaan poskionteloista paskat pihalle. Voisi sanoa että on aikamoinen repertuaari länsimaista ja itämaista ja kaikenlaista käytössä että paranisi. Taidan hakea vaimon ompelulaatikon ja lyön nuppineuloja parven otsaan ihan vaan jouduttaakseni parantumista. Heräsi tuossa nappeja kouralla naamaan heittäessä että millä perkeleellä ennen esim. kivikaudella ihminen on selvinnyt sairauksista? Tosin samalla kekkaisin että varmaankin on käynyt niin että kun yksi opn sairastunut ja makaa maassa ja yrittää huilata niin nuoret kivikauden lapsoset ovat pomppineet sairaanyksilön päällä niin kauan että on
saatu liha mureaksi ja sitten napakka isku päälakeen ja pataan. Katson perhettäni pelokkaammin silmin tämän ajatuksen jälkeen.......

Elämän kulku

Silloin tällöin alan selailemaan vanhoja kuvia elämäni varrelta todetakseni, että muisti on ainakin itselleni tietynlainen rasite. Katson kuvaa ja muistan kuvan ottamiseen liittyneen tilanteen lähes kokonaan.....ja koen myös ne tunteet niiden kuvien ottamistilanteissa. Hyvää ja huonoa samaan aikaan. Huonoa siinä mielessä että kuvien katselun kautta saa referenssiä siitä miten nopeasti oma elämä juoksee eteenpäin. Ja tajuan myös sen että minusta on tullut.....ikävä todeta, aikuinen tai jotain sen tapaista.

Huoh...selailin yhtenä päivänä näitä omia tekstejäni ja totean myös sen, että elän nähtävästi tällä hetkellä jotain "synkkää" kautta. Missä on ne tekstit joissa paskaa lentää päähän yks kaks yllättäen naamaan tai menee ihan perseelleen kaikki? Pah ja pöh......lapset nukkumassa...taidan lähteä kellariin nakkelemaan dartsitikkoja tauluun...jos sieltä tulisi kiva kimmoke joka lentää polveen....saisi taas jotain avauduttavaa....

Fisteli leikkausta ja huonoja hermoja

Jep jep, tuli sekin koettua mille tuntuu kun oma pieni poika on leikkauksessa ja itse viettää ns. normi työpäivää. Voitanee vetää hyvin nopealla yhteenvedolla se että miten tehokas työpäivä oli......täydellisen tehoton.

Olen ollut elämäni aikana parissakin leikkauksessa, joista täällä jopa yhden kuvaus. Koskaan en ole tuntenut niin täydellistä pelkoa kuin tänään olen tuntenut. Kyllä ja tähän kohtaan voidaan heti tietenkin sanoa että "ammattilaisethan ne leikkaa", totta tämäkin mutta jos selaa yhtään viimeisten vuosien lehtiä ja leikkaus juttuja niin aina on olemassa riski siitä että kaikki menee päin persettä. Ja tämän päivän olen ajatellut vain sitä pientä osaa joka voi mennä perseelleen. Ja joka minut tuntee niin tietää että se skenaarioiden määrä tässä nupissa oli aika massiivinen. Käsien tärinää, paniikinomaista tunnetta koko päivä. Ja tietenkin työkaveritkin tämän huomasivat. No minä olen siinä mielessä helppo ihminen että jos asiat menee suht hyvin niin olen nauravaisimpia ihmisiä mutta kun menee aidosti huonosti niin olen hiljainen suomalainen mies.

Poikani syntyessään myös meinasi ottaa samantien sen lähdön isommille metsästysmaille eli syntyi napanuora kehon ympärillä ja muistan edelleen lastenlääkärin kehotuksen "No niin ja sitten isä ottaa ja huutelee poikansa elävien kirjoihin kunnolla". Ja minäpä poika huusin.......siinä kohtaa ei ollut noinkin typerään lauseeseen vaihtoehtoja. Ja sitten joku ihmettelee miksi pelkään pojan tuollaista pientä operaatiota......kokeilkaapa sitä että lapsen ekoilla henkäisyillä käydään taistelua siitä että onko se elävien kirjoissa vai eikö ole ja sitten jutellaan aiheesta "pelkään lapsen leikkausta". Itseasiassa pelkään joka ikinen päivä sitä että lapsille tapahtuu jotain....typerää, totta...rajoittavaa, totta....mutta elän sen ajatuksen kanssa jatkuvasti että lapsille tapahtuu jotain enkä voi auttaa. Typerää mutta omalle elämälleni asetin yhden ehdon aikoinaan ja se oli oma lapsi. Nyt kun niitä on kolme niin pelkään tietenkin että jotain heille tapahtuu. Tietäen että jotain aina tapahtuu.

"Elämä on kuolemista" mutta ei ihan vielä.

Kun lapsen maha on kipeä

Viikonloppuna vaimoni oli reissun päällä ja minä sain nauttia lasten jakamattomasta huomiosta kokonaista 2,5 vuorokautta. Olihan se erilaista. Vähän samanlainen tunne kuin ekaa kertaa pääsi autonrattiin apukuskin penkiltä. Tai no ei nyt ihan... :)

Kävipä perjantai....vai olikohan se lauantai-iltana niin että lapset söivät iltapalansa loppuun eli murot ns. äänen suuntaan. Sitten nuorimmainen nousi seisomaan tuolistaan ja sanoi että "Iti! Maha pipee!". Minä pyysin tytön tulekaan luokseni ja otin tytön syliin. Siinä sylissä ollessaan tytär taas: "ITI! Maha on PIPEE!". Ja minä sain jostain ihmeestä päähäni pyytää 2 muuta lasta ympärille ja esitin tämän kysymyksen: "Tiedättekö mitä vauvoille tehdään jos niillä on vatsa kipeänä?". Lapset seisoivat H. Moilasina suu auki ympärillä ja pyörittivät päitään. "No niitä taputetaan tällä tavalla pepulle." ja aloin taputtamaan tytärtä takapuoleen.

Olisikohan ollut taputus nro 3 tai 4 kun katsoin tytärtäni kohti huomatakseni että hänellä on suu täysin auki ja sieltä alkoi vyörymään mm. murot, maidot, kurkun kappaleita, leipää, lisää maitoa, jne jne jne....ja suoraan minun päälleni.

En voi liikaa painottaa sitä että tavaraa tuli PALJON.

Siinä me tuijotettiin toisiamme hetken, tytär ja minä. Sitten aloin nauramaan syvintä naurua ehkä kuukausiin. Seisoen keskellä oksennusmerta. 2 vanhempaa lasta tällä välin tuijottivat edelleen suu auki meitä ja pyörittivät päitään.

Muuten menikin ihan kivasti........mutta enää en taputtele kenenkään persettä joka tulee mulle sanomaan että "Maha pipee."

On taas se aika vuodesta kun....

Alkaa Big Brother. Ei, en seuraa kyseistä formaattia. Katsoin aikoinaan Suomessa ensimmäisenä näytetyn kauden joka taisi olla joku.....Englannin 2. kausi ja sitä tuli mielenkiinnosta jopa seurattua. Sitten yks kaks yllättäen huomasinkin seuraavien vuosien aikana että olin saanut omankin elämän jota seurata.

Ah miten ihanaa se onkaan kun aamulla herää, jokaisesta huoneesta alkaa könyämään tukka sekaisin olevaa porukkaa, kuka kenenkin vierestä ja kuka millekin haisien...ja ei, en kuvannut BB taloa vaan tätä omaa taloa. Milloin on poika könynnyt viereen ja minun selän takana nyhjäämisellä aiheuttanut nikamalukon suoraan helvetistä, milloin on nuorimmainen kusaissut meidän sänkyyn, jne jne. Ja 5 hengen perheessäkin silloin tällöin mietitään että mitäs sitä tänään ostetaan.

Meillä on myös viikko tehtäviä. Tällä viikolla viikkotehtävänä on saada poika terveeksi flunssasta, että saadaan mies Meilahteen fistelikanavan ja kitarisan poistoon. Itse makasin nakki paljaana leikkauspöydällä ympärillä pelkkiä naisia......silti pelkään ihan helvetin paljon enemmän ensi maanantaita kun poika menee veitsen alle. Siltä leikataan kurkkua auki....jahka hommat menee hyvin niin se on mun sankari siitä lähtien....mä en enää sen..jos ikinä olen ollutkaan. Tosin meidän viikkotehtävien perusteella ei mennä kolikot kourassa miettimään sitä että ostanko tällä parilla kolikolla ruokaa vai viinaa. Voi jeesus. Sinä päivänä kun minä joutuisin miettimään tuota niin jätän molemmat ostamatta ja kävelen lähimpään rautakauppaan ja ostan "keinutarpeet" sovitettuna yhdelle kaulalle.

BB talon hommat on muutenkin aika pliisuja. Ne kisailee 3kk ja vikana talosta lähtee voittaja. Tässä taloudessa on 9 kisailijaa: 5 ihmistä, 2 kissaa ja 2 kalaa. Noi kalat lähtee ekoina häviäjinä...mitä todennäköisimmin vessanpöntöstä alas, kissat sitten joskus Fiskarsin lapiolla tehtyyn monttuun, lapset maailmalle mitali sijoilta ja me sitten vaimon kanssa pelataan se finaali loppuun. Itse toivon jääväni hopealle. BB talo.....pyh, en peukuta.

........ja tänäkin vuonna saadaan, jumankauta uskomatonta kyllä, yhteiskuntakeskustelua jostain asiasta mikä tulee esiin maailmaa syleilevässä Big Brother ohjelmassa. Maailmassa kuolee käsittääkseni satoja pieniä lapsia päivässä erilaisiin asioihin, sodissa tapetaan viattomia + jne jne ja Suomessa käydään keskustelua siitä että oliko soveliasta jos joku BB-talossa veti perseet ja tunkaisi banaanin omaan reppuun.

Ja sitten parhaimmillaan siitä banaaniperseestä tehdään ns. BB julkkis, joka saa massia siitä että hän vaan nyt raahaa sen kuuluisan banaanihanurinsa paikalle..........voi Jehna.

Kännykkä kadoksissa

Ah miten mahtavaa onkaan oman puhelimen "kadottaminen". Huomaa elävänsä kahden puhelimen loukussa ja että jos toinen katoaa niin on valmis lähes myymään toisen munuaisensa saadakseen sen takaisin sillä onhan se ihan helvetin tärkeä kapistus.

No viime viikolla kävin lasten kanssa uimassa, koska olen ihan helvetin hyvä isä (sarkasmia). Lapset rantsuun ja itse kameralla napsimaan omista muksuista kuvia. Ei vaan tällä kertaa napannut uiminen. Siinä sitten touhuttiin rannassa ja sitten jossain kohtaa ei muutta kuin kotio. Ja kaupan kautta hakien jäätelöt sillä olen IHAN HELVETIN HYVÄ ISÄ (sarkasmia kamalasti mukana).

Illalla saapuu myös vaimo kotiin ja lapset laitetaan nukkumaan. Sitten tulee kello 2315 ja itsekin menossa yöpuulle. "Jaa kappas jäi HTC:n laturi töihin. No mä laitan herätyksen firman puhelimeen....hetkinen missäs se on?".

Sitten alkaakin tonkiminen ja omaan puhelimeen vaimon luurilla soittelu. Käännän kämpän ympäri, käännän auton ympäri, syytän varkaaksi ovella käynyttä puolalaista kaupustelijaa (lähes lähdin jahtaamaan miesparkaa autolla...siinä olisi nähty omalaatuinen tilanne kun iso mies ravistelee pientä lähes hampaatonta kaupustelijaa huutaen "MISSÄ HELEVETISSÄ ON MUN NOKIALAINEN?" varsinkin kun toinen ei puhu suomea pätkääkään).

Kello tulee 2330. Meikä päättää lähteä katsomaan uimarannan ja etsii lamppua...ainoa joka löytyy on lasten palkinnoksi edellisellä viikolla saama avaimenperä jossa on pieni LED valo. Tässä kohtaa minua vituttaa ihan kamalasti.

Ajan rantaan. PAM! Alkaa satamaan ihan helvetisti. Kompuroin sen perkeleen tuikun valossa rannalle ja sahaan koko rannan läpi edes takaisin kokoajan soittaen siihen puhelimeen. Sitten totean että nokialainen ei kestä edes hikistä poskea jahka tällaista sadetta...ei voi olla täällä. Ei muuta kuin ajatusta päähän että "Fuck it" ja kotio nukkumaan.

Aamulla linja-autolla töihin ja oman huoneen oven avaamisen yhteydessä toteaminen että siinä se puhelin on keskellä pöytää. Vaimon numerosta 14 puhelua. Soitin vaimolle:"Olit soittanut. Oliko jotain asiaakin?"

Langattomat puhelimet on kikkelistä.

The fucking End

Kun kyyneleet eivät meinaa loppua

Onnen kyyneleet. Niitä harvoin elämässään tulee tehtyä mutta tänään itkin puhtaasta onnesta ja osaltaan surusta.

Tyttären kanssa juteltiin siitä miten hän ensi viikolla menee esikouluun. Kerroin hänelle että vastahan pesin hänen ensimmäistä kakkaansa sairaalassa ja nyt hän menee jo esikouluun. Tytär totesi vaan, että "Isi, minulla on pitkä tie vielä edessä ja niin on sinullakin eli meillä yhdessä."

Siittä kohtaa sitten padot paukahtikin auki ja hetken päästä itkettiin tytön kanssa molemmat. Kumpikaan ei oikein osannut sanoa että miksi itketään mutta itkettiin kuitenkin. Kyyneleet puhdistaa ja vie mukanaan aina niitä pienien kitinöiden ja komentamisien muistoja joista aika pitkälle lapsiperheessä arki koostuu.

Tyttäreni, vanhin sellainen. Miten paljon sinua rakastankaan ja miten harvoin muistan sinulle sen kertoa. Kun on nuo kaksi nuorempaa, jotka osaavat viedä sen tilan myös mitä sinä minulta tarvitsisit. Ja miten harvoin muistan, että sinä olit se, joka teki minusta isän.

Lapset. Miten paljon te ihmisen maailmaa muutattekaan ja tuotte valoa tähän arkeen joka hetkittäin on niin tasaisen harmaata kuin vain voi olla.

Tupakoinnin vaaroja

Gunnar oli syntynyt kultalusikka suussaan. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin taisipa yksi sellainen lusikka luiskahtaa myös Gunnarin hanuriinkin pienenä poikana, sen verran oli vuosien saatossa suvun rahat nasahtaneet Gunnarin huppuun.

Eräänä kesäisenä päivänä Gunnar otti ostamansa huvijahdin ja päätti lähteä seilaamana Itämerelle ja nauttimaan omasta rauhasta erossa vitivalkohampaisesta perheestään, jonka jokainen lapsi oli kuin samasta kultaisesta tammesta vuoltuja. Gunnar oli myös päättänyt, että tällä reissulla ollaan hetken aikaa poissa kotoa ja varsinkin vaimon nokan alta tarkoittaen, että reissussa hän aikoi polttaa muutaman tupakin sillä kotona tätä ei uskaltanut tehdä. Vaimo sekä koko suku olivat laittaneet kovat ukaasit savuttomuudesta sillä sehän on tapa, joka on rahvaan harrastuksia. Kyseisessä suvussa suonensisäiset hallusinogeenitkin olisivat olleet vähemmän tuomittavia aineita verrattuna keskiverto Norttiin, joita Gunnar pakkasi rintataskun täyteen.

Merelle päästyään Gunnar katseli merimaisemaa, kuunteli yläpuolellaan huutelevia lokkeja ja ajatteli, että nyt on aika laittaa tupakiksi. Vaimo ja suku on kaukana rannassa eikä ristinsielua lähimaillakaan. Filtterittömän Norttinsa hän asetteli kuitenkin norsunluusta tehtyyn holkkiin, sillä näissä hommissa pitää sen verran rahan näkyä ja kaivoi esiin kullatun Zipponsa. Samalla kun Gunnar raapaisi ensimmäisen kipinän hän haistoi vahvan kerosiinin tuoksun.

SKA-BUM!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Seuraava mitä Gunnar alkoi rekisteröimään oli se, että hän istua nakottaa meren luodolla olevan kitukasvuisen männyn nokassa, huulillaan hiiltynyt holkki, josta hän edelleen yrittää imeä savuja, päässä olevasta kapteenin hatusta nousee savukiehkura ja taivaalta sataa palavia lokkeja. Sitten hän kuulee lentokoneen äänen ja katsoo taivaalle. ”Kato A380.” tokaisi Gunnar mustuneilla hampaillaan ja pyörtyi.

http://yle.fi/uutiset/aftonbladet_maailman_suurin_matkustajalentokone_vaikeuksissa_itameren_ylla/6202142

Naamakirjattomuus

Jep taas tuli eteen aika kokeilla elämän erilaisia asioita sen sijaan, että olisin facebookissa elikkäs naamakirjassa notkumassa. Kokeilla myös olla jakamatta itsestään kenellekään mitään pyytämättä, olematta sidoksissa johonkin softaan ja toisten elämien seuraamiseen.

Veikkaisin, että eilisen päivtyksen jälkeen joku on saattanut laittaa jo kommentin tyylillä, että "Mistähän se nyt on ottanut herneen nenään?". Tällä kertaa en mistään, en yhdestäkään ainoasta asiasta vaan kokeilen katsoa maailmaa toisella tavalla, ilman addiktiota paikkaan jossa kertoo ehkä itsestään liikaakin ja siitä mitä ajattelee. Ja on aikaa kirjoittaa ehkä enemmän kun tekee sen vaikka tällaiseen blogiin, johon voi kirjoittaa hieman pidemmin asiasta kuin asiasta. Ja loppujen lopuksi, enemmän tai vähemmän naamakirjakin on itsensä kanssa kirjoittamista.....päiväkirja siitä, että milloin vitutti ja milloin oli iloinen ja milloin piti jotain uutista ihan paskana + jne jne.

Eilen huomasin, että olen väsynyt. Aika monta vuotta mennyt tahdilla jossa elämä on muuttunut kamalan paljon ja sen lisäksi olen vääntänyt väitöskirjan artikkeleita ja sen lisäksi itse väikkäriä. Yhden kansallisen polttoaineprojektin oman osani loppuraportin, siihen liittyvän tutkimuksen + jne jne. Edellisen kerran olen tainnut aidosti pitää lomaa......en muista milloin...2009? Ehkä? Ja päätin että vähennän hieman tietokoneaikaa ja koetan katsella elämää vaikka lasten kanssa, leikkien ja pelaten.

Eilen juoksin metsässä pitkästä aikaa, istuin hetken haistellen vasta niitetyn heinäpellon tuoksua ja seurasin sateenkaaren hidasta katoamista ja söin muutaman metsämansikan. Pitkästä aikaa sellainen "aika pysähtyi" hetki

Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja hetkiä nauttia pienistä asioista. Miksiköhän sitä yrittää silti etsiä vain niitä isoja?