Silloin tällöin alan selailemaan vanhoja kuvia elämäni varrelta todetakseni, että muisti on ainakin itselleni tietynlainen rasite. Katson kuvaa ja muistan kuvan ottamiseen liittyneen tilanteen lähes kokonaan.....ja koen myös ne tunteet niiden kuvien ottamistilanteissa. Hyvää ja huonoa samaan aikaan. Huonoa siinä mielessä että kuvien katselun kautta saa referenssiä siitä miten nopeasti oma elämä juoksee eteenpäin. Ja tajuan myös sen että minusta on tullut.....ikävä todeta, aikuinen tai jotain sen tapaista.
Huoh...selailin yhtenä päivänä näitä omia tekstejäni ja totean myös sen, että elän nähtävästi tällä hetkellä jotain "synkkää" kautta. Missä on ne tekstit joissa paskaa lentää päähän yks kaks yllättäen naamaan tai menee ihan perseelleen kaikki? Pah ja pöh......lapset nukkumassa...taidan lähteä kellariin nakkelemaan dartsitikkoja tauluun...jos sieltä tulisi kiva kimmoke joka lentää polveen....saisi taas jotain avauduttavaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti