Blogissa ei tapahdu mitään koska elämässä sitä vastoin tapahtuu aika helvetikseen kaikkea. :D
Standup ja valokuvaus vie ajan ja paikan ja tilan ja järjenkin mutta menköön.....
Tuli vaan tässä mieleen nopeana juttuna sellainen että aina silloin tällöin kuullut sen väitteen että miehet antavat omalle vehkeelleen nimen. Siis toiset pippelilleen ja toiset kikkelilleen......ja siitä eteenpäin sitten mikä se koko nyt sitten onkaan aina ratapölkkyyn saakka.
Niin tuli sitten mieleen, että kun ei ole nyt omalleen tullut annettua nimeä niin onko se nyt sitten vaan joku kaunis päivä otettava ja pidettävä ristäisiset. Ihan pitäisi kotona tietenkin juhlat. Kakun tilaisi leipomosta. Voileipäkakun ja ihan täytekakun. Ystäviä kutsuisi ja sitä ennen onkin se kaikkein kovin homma eli kummien valinta. Ja varsinkin sylikummin......tai no....käsikummin....ei se....ei se sylissä pysyisi...kädessä...kyllä..... Sitten on se että pitäisi miettiä että kastetaanko ortodoksiksi kuten itse olen vai jos se ihan mulkkumaiseksi heittäityy niin menee eri uskontokuntaan kuin itse olen. Lestadiolaista siitä ei enää saa ku leikkauksella. Sitten kun toi on saatu juteltua......hämmentävää kyllä niin sitten papin tilaaminen paikalle.
Se olisi ehkä papille urallaan ehkä hämmentävin hetki kun tulee juhlaan kastamaan ja juhlan alussa sanoo "No niin hyvät ystävät. Aloitetaanpas tilaisuus. Otetaanpas itse juhlakalu esiin niin päästään aloittamaan tämä tilaisuus"
Ai että väsyttääkö. No vähän.
keskiviikko 17. toukokuuta 2017
maanantai 22. helmikuuta 2016
Maailman paskin blogin kirjoittaja
Kyllä. Otsikon mukaisesti. Ihan paska. Käsittääkseni tekstiä pitäisi tulla päivittäin jos meinaa olla blogisti. Tällä tekstin määrällä lähin kuvaus olisi vain nisti. Tai sellisti....sellainen linnakundi...ei se joka soittaa sillä......sellolla....siis.
Vuosi melkein mennyt.
Tapahtunut pääasiassa helvetisti kaikkea. Yksi standup keikka tehty. Valokuvaus vienyt kaiken muun ajan ja yleinen hohhailu.
Rumpujen soittaminen ja työt.
Maailmaa kierretty hieman ja perheen kanssa touhuttu.
Pitää miettiä seuraavasta tekstistä jotain hieman parempaa kuin tälläinen joka lähinnä muistuttaa 3 viikkoa ummetuksesta kärsineen ekaa tekelettä pottaan. Sormet puristaa vadin reunoista ja päästä meinaa napsahtaa verisuoni kun ei tule niin ei tule....
Seuraavalla kerralla kunnolla sitten tavaraa maisemaan.......nalli palamaan....
W
Vuosi melkein mennyt.
Tapahtunut pääasiassa helvetisti kaikkea. Yksi standup keikka tehty. Valokuvaus vienyt kaiken muun ajan ja yleinen hohhailu.
Rumpujen soittaminen ja työt.
Maailmaa kierretty hieman ja perheen kanssa touhuttu.
Pitää miettiä seuraavasta tekstistä jotain hieman parempaa kuin tälläinen joka lähinnä muistuttaa 3 viikkoa ummetuksesta kärsineen ekaa tekelettä pottaan. Sormet puristaa vadin reunoista ja päästä meinaa napsahtaa verisuoni kun ei tule niin ei tule....
Seuraavalla kerralla kunnolla sitten tavaraa maisemaan.......nalli palamaan....
W
tiistai 7. heinäkuuta 2015
3 lapsen demokratiaa
Loma. Tuo aika jolloin ihmisen elämässä nostetaan jalat ylös, naatitaan elämästä ja huilataan . No **ttu ei välttämättä......tai no se riippuu ihmisestä......ja parista muusta muuttujasta.
Itsellä on viikko takana lomaa ja pakko sanoa, että tekstin alusta huolimatta ollut riittoisaa ja antoisaa aikaa. Viikon lomailu 3 pienen lapsen kanssa ollut tapahtumarikasta ja rentouttavaa.
Naapurillekin mainitsin että jo 6 päivän jälkeen olo kuin olisi lomaillut kuukauden....tai kaksi. Naureskelin että siksi koska jokainen hetki tuntuu ikuisuudelta....vitsi.
Tuli vaan tuossa äsken saunassa mieleen tosin sellainen asia joka hieman tässä viikon aikana on väkisinkin tullut huomattua. Eli demokratian tarjoaminen 3 lapselle. Ei toimi. Ei toimi sitten mitenkään.
Otetaan vaikka esimerkki tapaukseksi kuvitteellinen tilanne että annetaan lapsilleni vaihtoehdoksi kaksi eri ruokalajia ja vaikkapa: nakit muussilla ja lohikeitto. Ja sitten teet sen virheen että menet kysymään että kumpaakos tehdään/ostetaan.
Aika tasan 100% varmuus on siitä, että 1/3 on tasan erimieltä niiden kahden muun kanssa. Ja miten tässä sitten edetään demokraattisesti? No sehän lähtee niin että se "oppositio" ensimmäisenä antaa "hallitukselle" helvetillisen vastalauseen ja samalla koko eduskunnalle presidentistä puhumattakaan (eduskunta ja presidentti olen mie). Ja kun sitä älämölöä on aikansa kaikki osapuolet kuunnelleet niin vaihtoehtoina ratkaisumalliksi ovat: enemmistöstä heikoin lenkki vaihtaa puolta, oppositio päättää pidättää hengistystä/itkee silmät päästään/kirkuu/jne kunnes joku muuttaa mielipidettään tai sitten eduskunta/presidentti päättää muuttaa homman despotismiksi ja päättää itsevaltaisesti ihan tasan kaikesta. Sitten syödään joko vaihtoehtoja joista lähdettiin tai sitten makkaraperunat ihan jossain muualla sillä kyseisessä annistelupaikassa kuulemma ei enää tarjoilla tälle porukalle.
En tiiä.....yllä olevasta sitten todella iso osa pelkkää läppää. Joskus annan vaihtoehtoja lapsille......"You have the right to remain silent. Anything you say can and Will be used..." Vitsi vitsi....
Kuten todettua niin loma.......piti vaan vähän taas kirjoittaa....
Huomenna Helsinkiin......oisko taas paikallaan tokaista ravintolassa lapsilleen näitä filosofisia komentoja "NYT SUUT KIINNI JA SYÖKÄÄ!!" :)
Itsellä on viikko takana lomaa ja pakko sanoa, että tekstin alusta huolimatta ollut riittoisaa ja antoisaa aikaa. Viikon lomailu 3 pienen lapsen kanssa ollut tapahtumarikasta ja rentouttavaa.
Naapurillekin mainitsin että jo 6 päivän jälkeen olo kuin olisi lomaillut kuukauden....tai kaksi. Naureskelin että siksi koska jokainen hetki tuntuu ikuisuudelta....vitsi.
Tuli vaan tuossa äsken saunassa mieleen tosin sellainen asia joka hieman tässä viikon aikana on väkisinkin tullut huomattua. Eli demokratian tarjoaminen 3 lapselle. Ei toimi. Ei toimi sitten mitenkään.
Otetaan vaikka esimerkki tapaukseksi kuvitteellinen tilanne että annetaan lapsilleni vaihtoehdoksi kaksi eri ruokalajia ja vaikkapa: nakit muussilla ja lohikeitto. Ja sitten teet sen virheen että menet kysymään että kumpaakos tehdään/ostetaan.
Aika tasan 100% varmuus on siitä, että 1/3 on tasan erimieltä niiden kahden muun kanssa. Ja miten tässä sitten edetään demokraattisesti? No sehän lähtee niin että se "oppositio" ensimmäisenä antaa "hallitukselle" helvetillisen vastalauseen ja samalla koko eduskunnalle presidentistä puhumattakaan (eduskunta ja presidentti olen mie). Ja kun sitä älämölöä on aikansa kaikki osapuolet kuunnelleet niin vaihtoehtoina ratkaisumalliksi ovat: enemmistöstä heikoin lenkki vaihtaa puolta, oppositio päättää pidättää hengistystä/itkee silmät päästään/kirkuu/jne kunnes joku muuttaa mielipidettään tai sitten eduskunta/presidentti päättää muuttaa homman despotismiksi ja päättää itsevaltaisesti ihan tasan kaikesta. Sitten syödään joko vaihtoehtoja joista lähdettiin tai sitten makkaraperunat ihan jossain muualla sillä kyseisessä annistelupaikassa kuulemma ei enää tarjoilla tälle porukalle.
En tiiä.....yllä olevasta sitten todella iso osa pelkkää läppää. Joskus annan vaihtoehtoja lapsille......"You have the right to remain silent. Anything you say can and Will be used..." Vitsi vitsi....
Kuten todettua niin loma.......piti vaan vähän taas kirjoittaa....
Huomenna Helsinkiin......oisko taas paikallaan tokaista ravintolassa lapsilleen näitä filosofisia komentoja "NYT SUUT KIINNI JA SYÖKÄÄ!!" :)
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Elämyspuisto idea
No niin.....luonnossa käyskenteleminen on mahtavaa. Se antaa välillä jopa ideoita joilla voisi olla jopa potentiaalia toteutukseen asti. Testataanpa tätä.
Idea tuli kävellessä tänään yhdessä kansallispuistossa ja siellä pitkin yhtä siltaa.
Ideana elämyspuisto Satumetsä. Otetaan joku sopiva kansallispuisto ja sinne palkataan nuoria kesätöihin.
Ja se paras idea........ei kerrota perheelle että kyseessä ei olekaan normaali kansallispuisto....
Ensimmäinen kesätyöläisen paikka olisi hämyisessä joen ylityksessä sillan alla.
Lapsiperhe tulee siltaa kohti ja ensimmäisenä "TIETENKIN" kirmaa perheen lapset joita isä on varoitellut juoksentelemasta juurikkoisella polulla. Lapset kirmaavat sillalla huutaen isälleen "ITKÄ ITKÄ! TÄÄ TILTA ON NIINKU TIITÄ TADUTTA JOTTA ON TE PEIKKO TIELLÄ TILLAN ALLA!!!"
Ja siinä kohtaa sillan alta juuri äänenmurroksensa läpikäynyt nykyään perkeleellisen bassoäänen omaava röökaava teini murahtaa "KUKA KULKEE SILLALLANI!!!!!!".
Tässä kohtaa lapset mitä todennäköisimmin laskevat alleen kirkuen ja perheen isä syöksyy sillan alle pieksemään nuoren miehen takaisin talviaikaan....
Matka jatkuu.......
Hämyisessä metsässä yhtäkkiä kirmaa kuusikon läpi punertavissa isoäitityyppisissä vaatteissa helvetin iso susi kahdella jalalla ja perässä modernisoitu metsuri Stihlinsä kanssa uhkaillen avaavansa suden vatsan......
Matka jatkuu....pimeässä metsässä on lasinen arkku ja sen ympärillä 7 lyhyt kasvuista ihmistä....vai miksi heitä nykyään pitäisi kutsua....no lyhytkasvuista ihmistä...ja arkussa tietenkin nainen...musta hiuksinen jne jne......
Joo.......vaimo ei niin ollut innostunut tästä minun elämyspuistostani.....
Idea tuli kävellessä tänään yhdessä kansallispuistossa ja siellä pitkin yhtä siltaa.
Ideana elämyspuisto Satumetsä. Otetaan joku sopiva kansallispuisto ja sinne palkataan nuoria kesätöihin.
Ja se paras idea........ei kerrota perheelle että kyseessä ei olekaan normaali kansallispuisto....
Ensimmäinen kesätyöläisen paikka olisi hämyisessä joen ylityksessä sillan alla.
Lapsiperhe tulee siltaa kohti ja ensimmäisenä "TIETENKIN" kirmaa perheen lapset joita isä on varoitellut juoksentelemasta juurikkoisella polulla. Lapset kirmaavat sillalla huutaen isälleen "ITKÄ ITKÄ! TÄÄ TILTA ON NIINKU TIITÄ TADUTTA JOTTA ON TE PEIKKO TIELLÄ TILLAN ALLA!!!"
Ja siinä kohtaa sillan alta juuri äänenmurroksensa läpikäynyt nykyään perkeleellisen bassoäänen omaava röökaava teini murahtaa "KUKA KULKEE SILLALLANI!!!!!!".
Tässä kohtaa lapset mitä todennäköisimmin laskevat alleen kirkuen ja perheen isä syöksyy sillan alle pieksemään nuoren miehen takaisin talviaikaan....
Matka jatkuu.......
Hämyisessä metsässä yhtäkkiä kirmaa kuusikon läpi punertavissa isoäitityyppisissä vaatteissa helvetin iso susi kahdella jalalla ja perässä modernisoitu metsuri Stihlinsä kanssa uhkaillen avaavansa suden vatsan......
Matka jatkuu....pimeässä metsässä on lasinen arkku ja sen ympärillä 7 lyhyt kasvuista ihmistä....vai miksi heitä nykyään pitäisi kutsua....no lyhytkasvuista ihmistä...ja arkussa tietenkin nainen...musta hiuksinen jne jne......
Joo.......vaimo ei niin ollut innostunut tästä minun elämyspuistostani.....
lauantai 28. helmikuuta 2015
Amsterdamin keikka
No niin. Sitä ollaan sitten selvitty siihen asti Amsterdamin yhdistettyä perhematkaa ja työmatkaa että perhe on Suomessa.
Ja sitten päästäänkin toteamaan sellainen fakta että Wituiksman geeni on todistettavasti olemassa. Matka alkoi perheen kanssa loistavasti. Autolla Helsinki Vantaalle ja auto parkkitaloon. Autoa taitettaessa ruutuun vaimo toteaa että "Käännä tämä auto valmiiksi." ja minä ajan silti keula edellä ruutuun todeten "Miksi ihmeessä?". Tähän palataan myöhemmin.
Siittä kamojen kanssa lentokentälle ja check inistä läpi että heilahtaa. Sekä turvatarkastuksesta. Lapsille totesin vaan aina kun tulivat läpi ilman että metallinpaljastin piippaa että "No niin olet todistettavasti kiltti lapsi." ja niin oli vaimokin.
Siitä lentokentän halvoista ruokien hinnoista nauttimaan. .....halpaa kuin saippua...joka on tehty valkoselkätikan rasvasta...
Siittä sitten odottelun ja kärvistelyn jälkeen (helvetin hauskaa koettaa saada pidettyä kolmea lasta aloillaan lentokentällä toista tuntia) koneeseen.
Sitten koneessa. Lapset nauttivat suunnattomasti lentoon lähdöstä. Kiva katsoa kun kaikilla kolmella säihkyy pienet silmät siitä ilosta kun noustaan taivaalle.
LUNTA LUNTA!! TAIVAS ON TÄYNNÄ LUNTA!!
Oli yksi huuto.
No sitten tuli ruuat. Syötiin.
Sitten iskee pienimmälle tyttärelle vessahätä. Menemme vessaan hänen kanssaan. Tai siis hän menee ensin sillä siihen sardiinirasiaan nyt ei edes mahdu yhtä aikuista ja lasta saatikka sitten kahta aikuista vääntämään itseään siihen "kymppikerhoon". En tiedä....joka on siihen itsensä taiteillut KLM noilla lennoilla niin hattua nostan....ja autan pyörätuolin kanssa ovesta sillä ilman vakavamman puoleista selkävammaa siellä ei p*ne kukaan mitään.
No tytär pihalle ja minä vuorostaan vessaan. Täsäs kohtaa selkäni takana oli 3 miehen jono jo. Vessaan omille tarpeille. Sitten paukahtaa allaskaapin ovi auki. Lyön sen kiinni. Se paukahtaa uudestaan auki. Lyön sen taas kiinni. Nyt se pysyy. Housut jalkaan, vessan vetäisy. Jään hihittämään että JEESUS MIKÄ IMU!! Ja pieni ajatus siitä että mitähän lapset sanoisi jos näkisi sen imaisun....kun eivät ole koskaan sellaisessa vessassa olleet. No ovi auki ja omal.....paik....ahhah....vanhin tytär on oven takana....ja ne minua ennen olleet äijjät.
Ei muuta kuin tytölle tilaa ja katsomaan että nuorimmainen on löytänyt oikealle paikalle. Siellä vaimo kysyy että "No et sitten jäänyt nitä kahta muuta auttamaan?" "Mitä kahta muuta? Veerahan siellä vaan oli."
No poika sekä tytär olivat lähteneet myös vessaan. Sanoin vaimolle "Ok......hetkinen ne muuten on etuilleet jonossa...." Sitten alkaa kaivelemaan sellainen ajatus että pitiköhän lähteä katsomaan mitä siellä tapahtuu.
Menee minuutti ja tulee kaksi lasta silmät teelautasina.
Tytär alkaa selittämään miten hänet oli laskettu kaikista jonossa ohi ja sitten hän meni siihen vessaan missä sä iskä olit ja mä en saanut sitä ovea ensin auki ja se yksi setä auttoi sen auki ja sitten siellä ei ollut valoja ja en saanut ovea lukkoon ja sitten sen altaan alla olevan kaapin ovi aukesi ja hakkasin sitä kiinni. Kuuntelin tätä "Vuoden isä" palkintopysti silmissä kiillellen. Sitten aloittaa poika. JOO JA MULLA SAMA JUTTU! JA SITTEN! JA SITTEN KUN MÄ SAIN PISSATTUA JA VETÄISIN NIIN ALKOI IHAN KAMALA IMU!!! MÄ LUULIN ETTÄ MÄ PUHKAISIN TÄN KONEEN!!!
Vaimo katsoi minua nauravilla silmillään ja minä takaisin edelleen "Vittu mie olen paska isä" ajatus päässäni ja samalla vaan nauroin pääni sisällä. Lapsille sanoin vaan että "No hyvinhän se meni. Eikä iskäkään sitä kaapin ovea kiinni saanut vaikka hakkasin."
Mun lapsia ne siis on.
Matka menikin sitten hyvin. Tosin 3 lapsen hiljaisina pitäminen vuokrahuoneistossa jossa maininta "Vanhaa AMsterdamilaista rakennustyyliä. Kaikki äänet kuuluu seinistä läpi." oli ihan helvetin hauskaa......not.
No sitten perhe lähti tänään kotiin. Jäin ihan itsekseni siivoilemaan pala kurkussa paikkoja ja pakkasin omat tavarat ja vaihdoin hotelliin. Siellä sain soiton vaimolta "Kulta ollaan laskeuduttu Helsinkiin. Hyvin meni lento." Sitten tulee 40 min myöhemmin soitto "MÄHÄN SANOIN ETTÄ KÄÄNNÄ SE AUTO! TÄSTÄ ON MENNYT AKKU TYHJÄKSI JA NYT ODOTELLAAN APUA"
Saivat auton starttaamaan. Mä samaan aikaan lupasin että aina tottelen näissä vaimoani.
Yep.........minulla on perhe, jossa näemmä tämä "Ei ihan aina mene putkeen" geeni vaan tekee tuhojaan....vaimonkin DNA näemmä saanut osumia....
Ja sitten päästäänkin toteamaan sellainen fakta että Wituiksman geeni on todistettavasti olemassa. Matka alkoi perheen kanssa loistavasti. Autolla Helsinki Vantaalle ja auto parkkitaloon. Autoa taitettaessa ruutuun vaimo toteaa että "Käännä tämä auto valmiiksi." ja minä ajan silti keula edellä ruutuun todeten "Miksi ihmeessä?". Tähän palataan myöhemmin.
Siittä kamojen kanssa lentokentälle ja check inistä läpi että heilahtaa. Sekä turvatarkastuksesta. Lapsille totesin vaan aina kun tulivat läpi ilman että metallinpaljastin piippaa että "No niin olet todistettavasti kiltti lapsi." ja niin oli vaimokin.
Siitä lentokentän halvoista ruokien hinnoista nauttimaan. .....halpaa kuin saippua...joka on tehty valkoselkätikan rasvasta...
Siittä sitten odottelun ja kärvistelyn jälkeen (helvetin hauskaa koettaa saada pidettyä kolmea lasta aloillaan lentokentällä toista tuntia) koneeseen.
Sitten koneessa. Lapset nauttivat suunnattomasti lentoon lähdöstä. Kiva katsoa kun kaikilla kolmella säihkyy pienet silmät siitä ilosta kun noustaan taivaalle.
LUNTA LUNTA!! TAIVAS ON TÄYNNÄ LUNTA!!
Oli yksi huuto.
No sitten tuli ruuat. Syötiin.
Sitten iskee pienimmälle tyttärelle vessahätä. Menemme vessaan hänen kanssaan. Tai siis hän menee ensin sillä siihen sardiinirasiaan nyt ei edes mahdu yhtä aikuista ja lasta saatikka sitten kahta aikuista vääntämään itseään siihen "kymppikerhoon". En tiedä....joka on siihen itsensä taiteillut KLM noilla lennoilla niin hattua nostan....ja autan pyörätuolin kanssa ovesta sillä ilman vakavamman puoleista selkävammaa siellä ei p*ne kukaan mitään.
No tytär pihalle ja minä vuorostaan vessaan. Täsäs kohtaa selkäni takana oli 3 miehen jono jo. Vessaan omille tarpeille. Sitten paukahtaa allaskaapin ovi auki. Lyön sen kiinni. Se paukahtaa uudestaan auki. Lyön sen taas kiinni. Nyt se pysyy. Housut jalkaan, vessan vetäisy. Jään hihittämään että JEESUS MIKÄ IMU!! Ja pieni ajatus siitä että mitähän lapset sanoisi jos näkisi sen imaisun....kun eivät ole koskaan sellaisessa vessassa olleet. No ovi auki ja omal.....paik....ahhah....vanhin tytär on oven takana....ja ne minua ennen olleet äijjät.
Ei muuta kuin tytölle tilaa ja katsomaan että nuorimmainen on löytänyt oikealle paikalle. Siellä vaimo kysyy että "No et sitten jäänyt nitä kahta muuta auttamaan?" "Mitä kahta muuta? Veerahan siellä vaan oli."
No poika sekä tytär olivat lähteneet myös vessaan. Sanoin vaimolle "Ok......hetkinen ne muuten on etuilleet jonossa...." Sitten alkaa kaivelemaan sellainen ajatus että pitiköhän lähteä katsomaan mitä siellä tapahtuu.
Menee minuutti ja tulee kaksi lasta silmät teelautasina.
Tytär alkaa selittämään miten hänet oli laskettu kaikista jonossa ohi ja sitten hän meni siihen vessaan missä sä iskä olit ja mä en saanut sitä ovea ensin auki ja se yksi setä auttoi sen auki ja sitten siellä ei ollut valoja ja en saanut ovea lukkoon ja sitten sen altaan alla olevan kaapin ovi aukesi ja hakkasin sitä kiinni. Kuuntelin tätä "Vuoden isä" palkintopysti silmissä kiillellen. Sitten aloittaa poika. JOO JA MULLA SAMA JUTTU! JA SITTEN! JA SITTEN KUN MÄ SAIN PISSATTUA JA VETÄISIN NIIN ALKOI IHAN KAMALA IMU!!! MÄ LUULIN ETTÄ MÄ PUHKAISIN TÄN KONEEN!!!
Vaimo katsoi minua nauravilla silmillään ja minä takaisin edelleen "Vittu mie olen paska isä" ajatus päässäni ja samalla vaan nauroin pääni sisällä. Lapsille sanoin vaan että "No hyvinhän se meni. Eikä iskäkään sitä kaapin ovea kiinni saanut vaikka hakkasin."
Mun lapsia ne siis on.
Matka menikin sitten hyvin. Tosin 3 lapsen hiljaisina pitäminen vuokrahuoneistossa jossa maininta "Vanhaa AMsterdamilaista rakennustyyliä. Kaikki äänet kuuluu seinistä läpi." oli ihan helvetin hauskaa......not.
No sitten perhe lähti tänään kotiin. Jäin ihan itsekseni siivoilemaan pala kurkussa paikkoja ja pakkasin omat tavarat ja vaihdoin hotelliin. Siellä sain soiton vaimolta "Kulta ollaan laskeuduttu Helsinkiin. Hyvin meni lento." Sitten tulee 40 min myöhemmin soitto "MÄHÄN SANOIN ETTÄ KÄÄNNÄ SE AUTO! TÄSTÄ ON MENNYT AKKU TYHJÄKSI JA NYT ODOTELLAAN APUA"
Saivat auton starttaamaan. Mä samaan aikaan lupasin että aina tottelen näissä vaimoani.
Yep.........minulla on perhe, jossa näemmä tämä "Ei ihan aina mene putkeen" geeni vaan tekee tuhojaan....vaimonkin DNA näemmä saanut osumia....
lauantai 14. helmikuuta 2015
Modern Talking
Kyllä minä vaan olen kirjoittajana ihan vaan puhtaasti syvältä. Niin vaan on aikaa juossut lähes sen puoli vuotta. No mutta ollee merkki siitä, että minulla on elämää.
Saunassa tuli mieleeni keskustelu erään firman johtajan kanssa joka kertoi että olivat saaneet 15 vuoden tauon jälkeen Modern Talkingin aikanaan esiintymään juhlissaan.
Siitä kimmokkeena sain ajatuksen paristakin asiasta. A. Nykyäänhän...käsittääkseni edelleen on olemassa näitä kuuluisia "puumia". Jotka jahtaavat kapakkien lattioilta pahaa aavistamattomia nuoria miehiä. Ja että näillä täti ihmisillä on se ikä siellä jotain +17 vuotta siihen mitä metsästetään. B. Eikös puuma siis toisaalta ole vähän niin kuin Modern Talking yhtye. Retro. Kerran ollut jo poissa muodista. Todettu ettei vaan enää myy. Sitten menee aikaa eteenpäin ja niin vain taas on imua kun nykäisee pantterikuvioiset tai verkkohousut jalkaansa ja kun pomppaa nuorenmiehen kimppuun niin ei ole etälamauttajan piuhat samantien hanurissa. Poke itseasiassa antaa ovella vaan lisää vauhtia pilke silmäkulmassa.
No mutta hei, nykyaikana kierrätys on kova sana. Kohta on Modern Talking taas stadioneilla vetämässä Cherry, Cherry Ladyä ja ketään nuorta äijjää ei voisi vähempää kiinnostaa itseään 17 vuotta vanhempi "saalistaja", siitä 17 vuotta ja ollaan tasan päin vastaisessa tilanteessa.
Jossain vaiheessa funtsin myös, että sepä olisi hauska luonto-ohjelma. Siis että David Attenborough selostaa Tikkurilan Sokos hotellin tanssilattian ääressä "Ja tässä me näemme täysin viattoman luontokappaleen käyskentelemässä kaljatuoppi kädessä pitkin tanssilattiaa. Täysin tietämättömänä 4 puumasta, jotka ovat valmistautumassa antamaan nuorelle oriille viimeisen voitelun (äyh) ja hyökkäämään koko elopainollaan tämän paha aavistamattoman uroksen kimppuun. Noin ja nyt, nyt ensimmäinen puuma tekee liikkeensä ja iskee jukeboxista kappaleeksi "Hetki lyö" ja todellakin nyt taitaa viime hetki tälle kaverille lyödä. Sieltä hyökkää ensimmäinen puuma nuoren miehen kaulaan kertoen miten lihaksikas hän onkaan vaikka miehessä tuskin on lihaa kuin hieman kielessä. Ei tätä ei voi aikuinen mies katsella. Sieltä tulee toinen takavasemmalta tempaisten esiin "Ukkoni jätti" kortin esiin joka saa nuoren miehen aluksi hämilleen..." jne jne.
Surullista.
Tauko kirjoittamisessa ohi. Kiva huomata että ihan samantasoista shaibaa putoaa edelleen.
Saunassa tuli mieleeni keskustelu erään firman johtajan kanssa joka kertoi että olivat saaneet 15 vuoden tauon jälkeen Modern Talkingin aikanaan esiintymään juhlissaan.
Siitä kimmokkeena sain ajatuksen paristakin asiasta. A. Nykyäänhän...käsittääkseni edelleen on olemassa näitä kuuluisia "puumia". Jotka jahtaavat kapakkien lattioilta pahaa aavistamattomia nuoria miehiä. Ja että näillä täti ihmisillä on se ikä siellä jotain +17 vuotta siihen mitä metsästetään. B. Eikös puuma siis toisaalta ole vähän niin kuin Modern Talking yhtye. Retro. Kerran ollut jo poissa muodista. Todettu ettei vaan enää myy. Sitten menee aikaa eteenpäin ja niin vain taas on imua kun nykäisee pantterikuvioiset tai verkkohousut jalkaansa ja kun pomppaa nuorenmiehen kimppuun niin ei ole etälamauttajan piuhat samantien hanurissa. Poke itseasiassa antaa ovella vaan lisää vauhtia pilke silmäkulmassa.
No mutta hei, nykyaikana kierrätys on kova sana. Kohta on Modern Talking taas stadioneilla vetämässä Cherry, Cherry Ladyä ja ketään nuorta äijjää ei voisi vähempää kiinnostaa itseään 17 vuotta vanhempi "saalistaja", siitä 17 vuotta ja ollaan tasan päin vastaisessa tilanteessa.
Jossain vaiheessa funtsin myös, että sepä olisi hauska luonto-ohjelma. Siis että David Attenborough selostaa Tikkurilan Sokos hotellin tanssilattian ääressä "Ja tässä me näemme täysin viattoman luontokappaleen käyskentelemässä kaljatuoppi kädessä pitkin tanssilattiaa. Täysin tietämättömänä 4 puumasta, jotka ovat valmistautumassa antamaan nuorelle oriille viimeisen voitelun (äyh) ja hyökkäämään koko elopainollaan tämän paha aavistamattoman uroksen kimppuun. Noin ja nyt, nyt ensimmäinen puuma tekee liikkeensä ja iskee jukeboxista kappaleeksi "Hetki lyö" ja todellakin nyt taitaa viime hetki tälle kaverille lyödä. Sieltä hyökkää ensimmäinen puuma nuoren miehen kaulaan kertoen miten lihaksikas hän onkaan vaikka miehessä tuskin on lihaa kuin hieman kielessä. Ei tätä ei voi aikuinen mies katsella. Sieltä tulee toinen takavasemmalta tempaisten esiin "Ukkoni jätti" kortin esiin joka saa nuoren miehen aluksi hämilleen..." jne jne.
Surullista.
Tauko kirjoittamisessa ohi. Kiva huomata että ihan samantasoista shaibaa putoaa edelleen.
perjantai 19. syyskuuta 2014
Röllipuku
Jahans taas vierähtänyt pieni hetki siitä että olen antanut "ajatuksen virrata" eli tekstin tuottamista ilman päämäärää. No valokuvaaminen ja elämä meinaa sotkea kuvioita sen verran että tekstit mitä tuottaa jää mm. työkaverin kanssa keskusteluksi ja omituisille jutuille naureskeluksi.
Tuossa eilen keskusteltiin kaverin ekasta standup keikasta ja siitä että hän oli setissään käsitellyt muun muassa gamoasuja. Harjaantumattomille tiedoksi tämä siis tarkoittaa yleensä metsästysasua, jossa on kuvioituna esimerkiksi vihertävälle pohjalle puustoa ja pensaikkoa. Eli puvun tarkoituksena on tehdä sinut näkymättömäksi riistalle.
Sen enempää menemättä kaverin standup materiaaliin aloin tietenkin miettimään mitä kaikkia variaatioita voisi gamoasuista kehittää tällaiseen kaupunki/normaalikäyttöön.
Tietenkin ensimmäisenä tulee mieleen "Toimistogamoasu" jonka päälleen tempaisemalla voisi istua tai maata huoletta omassa toimistossaan ja olla näkymätön työkavereilleen.
Ja pervertikoille tietenkin omansa "Klinkkerigamoasu" jolla voi huoletta siirtyä uimahallilla sille "väärälle puolelle".....tätä kohtaa en jatkakaan...
Sitten tuli mieleeni tämä gamoasu, joka toimii joka kerta...tai ainakin mitä minä olen kokeillut. Paskaiset verkkarit päälle, lenkkarit, huppari ja lippis....tai jotkut ns. keskivertoa halvemmalta näyttävät rytkyt päälle. Nämä päällä kun painaa autokauppaan.....olet täydellisen näkymätön autokauppiaille. Autokauppiaathan tunnetusti hanakimmin hyökkäävät puku päällä(/vastaavat) autokauppaan tulleisiin uhreihin. Mutta kokeiltu on....ja toimii. Siellä saa paskaisissa verkkareissa potkia renkaita rauhassa ellet sitten erehdy menemään kalliin mersun renkaita verkkareissasi potkimaan sillä hetkeä myöhemmin lyödät itsesi etälamauttimen johtojen päästä tanssimassa MC Hammer tyylillä kylkiasennossa kappaletta "Cant touch this"
Ja viimeisenä tulee MIELEENI sellainen käsite metsästämisestä ja gamoasuista kuin se Ultimate maastoitumisasu eli ghillieasu joka tunnetaan myös "röllipukuna" => http://fi.wikipedia.org/wiki/Ghillie
Sitten skenaario röllipuvusta. Isänpäivää edeltävä viikko kotona. Vaimo kysyy metsästystä harrastavalta mieheltään "Mitä sä kulta haluaisit isänpäivälahjaksi?". Mies vastaa "Röllipuku ois kiva. Sellaista mä olen hieman miettinyt." Isänpäivän aamu. Lapset kantavat tarjotinta täynnä aamupalaa ja laulavat isälleen "Paljon ONNEAA VAAN...". Isä avaa silmänsä ja katsoo ovella seisovaa perhettään ja säilähtää lähes kuoliaaksi nähdessään vaimonsa joka seisoo lastensa takana "tilaamasti" rölliasu päällä => https://www.youtube.com/watch?v=lvY0xsXqoXg
Seuraavana viikonloppuna ukkoteeret katselevat naurukyyneleet silmissään aamusuolla sätkähampaissa metsänlaidassa istuvaa rölliasuista metsämiestä joka välillä hihittää ja neppaisee huikan Jack Daniels pullosta ja toteaa "Olen minä vaan sellainen Rölli" => https://www.youtube.com/watch?v=c5ipCaGWjtU
Tuossa eilen keskusteltiin kaverin ekasta standup keikasta ja siitä että hän oli setissään käsitellyt muun muassa gamoasuja. Harjaantumattomille tiedoksi tämä siis tarkoittaa yleensä metsästysasua, jossa on kuvioituna esimerkiksi vihertävälle pohjalle puustoa ja pensaikkoa. Eli puvun tarkoituksena on tehdä sinut näkymättömäksi riistalle.
Sen enempää menemättä kaverin standup materiaaliin aloin tietenkin miettimään mitä kaikkia variaatioita voisi gamoasuista kehittää tällaiseen kaupunki/normaalikäyttöön.
Tietenkin ensimmäisenä tulee mieleen "Toimistogamoasu" jonka päälleen tempaisemalla voisi istua tai maata huoletta omassa toimistossaan ja olla näkymätön työkavereilleen.
Ja pervertikoille tietenkin omansa "Klinkkerigamoasu" jolla voi huoletta siirtyä uimahallilla sille "väärälle puolelle".....tätä kohtaa en jatkakaan...
Sitten tuli mieleeni tämä gamoasu, joka toimii joka kerta...tai ainakin mitä minä olen kokeillut. Paskaiset verkkarit päälle, lenkkarit, huppari ja lippis....tai jotkut ns. keskivertoa halvemmalta näyttävät rytkyt päälle. Nämä päällä kun painaa autokauppaan.....olet täydellisen näkymätön autokauppiaille. Autokauppiaathan tunnetusti hanakimmin hyökkäävät puku päällä(/vastaavat) autokauppaan tulleisiin uhreihin. Mutta kokeiltu on....ja toimii. Siellä saa paskaisissa verkkareissa potkia renkaita rauhassa ellet sitten erehdy menemään kalliin mersun renkaita verkkareissasi potkimaan sillä hetkeä myöhemmin lyödät itsesi etälamauttimen johtojen päästä tanssimassa MC Hammer tyylillä kylkiasennossa kappaletta "Cant touch this"
Ja viimeisenä tulee MIELEENI sellainen käsite metsästämisestä ja gamoasuista kuin se Ultimate maastoitumisasu eli ghillieasu joka tunnetaan myös "röllipukuna" => http://fi.wikipedia.org/wiki/Ghillie
Sitten skenaario röllipuvusta. Isänpäivää edeltävä viikko kotona. Vaimo kysyy metsästystä harrastavalta mieheltään "Mitä sä kulta haluaisit isänpäivälahjaksi?". Mies vastaa "Röllipuku ois kiva. Sellaista mä olen hieman miettinyt." Isänpäivän aamu. Lapset kantavat tarjotinta täynnä aamupalaa ja laulavat isälleen "Paljon ONNEAA VAAN...". Isä avaa silmänsä ja katsoo ovella seisovaa perhettään ja säilähtää lähes kuoliaaksi nähdessään vaimonsa joka seisoo lastensa takana "tilaamasti" rölliasu päällä => https://www.youtube.com/watch?v=lvY0xsXqoXg
Seuraavana viikonloppuna ukkoteeret katselevat naurukyyneleet silmissään aamusuolla sätkähampaissa metsänlaidassa istuvaa rölliasuista metsämiestä joka välillä hihittää ja neppaisee huikan Jack Daniels pullosta ja toteaa "Olen minä vaan sellainen Rölli" => https://www.youtube.com/watch?v=c5ipCaGWjtU
maanantai 12. toukokuuta 2014
"Miks me ei enää jutella?"
Kun on toisen ihmisen kanssa pitkään niin tapahtuu se ihmeellisyys, että jutun aiheet vähenee pariskunnan kesken ja jopa ystävien kesken, jos he vana pitkään aikaa yhdessä viettävät...vai väheneekö sittenkään....
Itselläni on kokemus siitä, että kun on ystävän tai puolison kanssa niin sanotusti samalla aaltopituudella alkaa ajatusmaailmat myös sekaantumaan toisiinsa ja pahimmillaan toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen. No mitä tästä eräänä iltana päättelin?
Ajattelin jotain asiaa mistä meinasin mainita vaimolleni, sitten tuli mieleeni että "Joo no jos mä sanon sen ääneen niin sitten se kuitenkin vastaa tälleen ja sitten mä sanon tolleen ja se sitten kommentoi tälleen ja sitten onkin riita valmis...ei ku helvetti mitä mä oikein ajattelen..."
Eli siis onko sittenkin niin että kun kaksi ihmistä vaan nyt sattuvat tuntemaan toisensa ja miten toinen asioita ajattelee niin tulee yhtäkkiä se päivä kun ei tarvitsekaan jutella enää asioista vaan sen dialogin voi käydä päässään. Ja riidellä myös oman nuppinsa sisällä...ja sitten mulkaista...jälleen kerran hävinneenä pahasti puolisoaan joka esittää sen kysymyksen "Miksi sä katot mua tolleen?". Olisihan se kamalaa jos miehen suusta pääsisikin se "riidan" sen hetkinen vaihe jossa mies vaan huutaa suoraa huutoa aivan yllättäen että "Ja tunge sinä se sininen kukkamekko perseeseesi! Sitä paitsi minä en edes tykkää äitis lohikeitosta!!!!"
Eräänä iltana vaimoni sattui kysymään saunassa että "Mitä sä just äsken ajattelit kun huokaisit noin syvään?". Kysyin että haluatko oikeasti tietää. Halusi. Sitten kerroin tyyliin (ajatusmaailmani hieman rönsyilee saunassa) että katsoin noita kiuaskiviä ja että pitäisi nekin jossain vaiheessa varmaan ottaa pois ja pestä sitten ajattelin että jos ne siitä ottaa pois niin olisi sama putsata kiukaasta se hiekkakin....hiekka....hiekassa on muuten aika paljon hiekanjyviä....ai niin mutta niitähän on aika paljon vähemmän tossa pihamaan hiekassa vähemmän kun avaruudessa on tähtiä...tähtiä....Leo pekka tähti se on kova rullaamaan sitä pyörätuolia...tosta kohtaa muuten pitäisi putsata tota seinää....jaa mitähän sitä huomenna söisi no turhaan sitä nyt miettii hahaha kato ja just mietin. Siis ei näin mutta samalla tyylillä. Vaimon ilme oli näkemisen arvoinen....sanoin vaan että "Iteppähän kysyit."
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Elämä
Makoilin tänään näppärän työpäivän jälkeen erittäin tuulisella rannalla ottamassa kuvia auringonlaskusta. Mietin asioita mitä elämässäni on tapahtunut ja sitä minkä ympärillä elämäni tällä hetkellä pyörii. Lapset, koti, työ ja omat harrastukset + tietenkin ystävät.....liian vähän ystävät....no mutta otan sitten jossain kohtaa takaisin sen ajan teidän kanssanne.
Päällimmäisenä siinä makoillessani hampaat kalisten tuli vaan mieleeni, että joku toinen tässä kohtaa lampsisi autolle ja toteasi, että miten "Ei tässä hommassa ole mittään järkeä". Itse taas olin tunnin siinä rannassa välillä ison kiven takana kyykyssä lämmittelemässä ja välillä sitten taas kiven päällä ottamassa sen tuulen naamallani vastaan.
Tuo kuvastaa minun elämääni. Olen aina valmis ottamaan vastaan paljon asioita, jotka eivät ole miellyttäviä, vedet silmissä taistelemassa vastaan tuulta jos vain tiedän, että siellä lopussa on vastassa vaikka nyt sitten yksi kauneimpia auringonlaskuja joita on nähnyt. Tai sitten ei ole....mutta se mahdollisuus.....ja mahdollisuus menettää jotain tärkeää jos ei ole valmis hetkeä ottamaan vastaan myös viimaa ja kylmää.
En nuorena miehenä uskonut olevani joku päivä näin monen lapsen isä tai että olisin aidosti onnellinen joskus elämässäni. Sitten päätin että otan vastaan sen mitä tulee ja uskon siihen että joku päivä, joku päivä jos vaan jaksan uskoa siihen saan elämääni sen mikä tekee minut onneliseksi.
Nyt sitten...minua tuijottaa pieni 4 vuotias tyttö joka haluaa Sveitsistä tuomaani suklaata ja pyytää auttamaan koska ei yletä hyllylle.
Mitä tuohon lisäisi?
Olen onnellinen. Niin monesta syystä.
Päällimmäisenä siinä makoillessani hampaat kalisten tuli vaan mieleeni, että joku toinen tässä kohtaa lampsisi autolle ja toteasi, että miten "Ei tässä hommassa ole mittään järkeä". Itse taas olin tunnin siinä rannassa välillä ison kiven takana kyykyssä lämmittelemässä ja välillä sitten taas kiven päällä ottamassa sen tuulen naamallani vastaan.
Tuo kuvastaa minun elämääni. Olen aina valmis ottamaan vastaan paljon asioita, jotka eivät ole miellyttäviä, vedet silmissä taistelemassa vastaan tuulta jos vain tiedän, että siellä lopussa on vastassa vaikka nyt sitten yksi kauneimpia auringonlaskuja joita on nähnyt. Tai sitten ei ole....mutta se mahdollisuus.....ja mahdollisuus menettää jotain tärkeää jos ei ole valmis hetkeä ottamaan vastaan myös viimaa ja kylmää.
En nuorena miehenä uskonut olevani joku päivä näin monen lapsen isä tai että olisin aidosti onnellinen joskus elämässäni. Sitten päätin että otan vastaan sen mitä tulee ja uskon siihen että joku päivä, joku päivä jos vaan jaksan uskoa siihen saan elämääni sen mikä tekee minut onneliseksi.
Nyt sitten...minua tuijottaa pieni 4 vuotias tyttö joka haluaa Sveitsistä tuomaani suklaata ja pyytää auttamaan koska ei yletä hyllylle.
Mitä tuohon lisäisi?
Olen onnellinen. Niin monesta syystä.
perjantai 13. joulukuuta 2013
Kastajaiset
Tuossa päivänä eräänä aamun keskustelussa vaimon kanssa tuli mieleeni tämä ns. fakta miehistä. Jokainen mies kuulemma on antanut "sille" nimen.
Totesin vaimolleni, että eipä ole sitä vielä tullut tehtyä ja aika monta vuotta on menty ilman nimeä.
Ja kerran on joku näinkin vähäpäitöinen asia unohtunut pitkäksi aikaa niin.....no ajatus lähti hieman lentämään....mitä jos jollain miehellä on tällainen tilanne....olisiko paikallaan ihan pitää nimenantojuhlat?
Lehteen ilmoitus kastajaisista. Papille pyyntö saapua osoitteeseen N.N. ja sukulaiset paikalle. Sitten lähisuvusta vielä sylikummi, jonka tietenkin on pakko kuulua kirkkoon.
Mietin sitä papin ilmettä kun seurakunnan edessä pappi sanoo "No niin eiköhän olisi aika ottaa pienokainen essiin?" ja sankari tempaistaan kastettavaksi.
Kyllä...olin hieman väsynyt....
Totesin vaimolleni, että eipä ole sitä vielä tullut tehtyä ja aika monta vuotta on menty ilman nimeä.
Ja kerran on joku näinkin vähäpäitöinen asia unohtunut pitkäksi aikaa niin.....no ajatus lähti hieman lentämään....mitä jos jollain miehellä on tällainen tilanne....olisiko paikallaan ihan pitää nimenantojuhlat?
Lehteen ilmoitus kastajaisista. Papille pyyntö saapua osoitteeseen N.N. ja sukulaiset paikalle. Sitten lähisuvusta vielä sylikummi, jonka tietenkin on pakko kuulua kirkkoon.
Mietin sitä papin ilmettä kun seurakunnan edessä pappi sanoo "No niin eiköhän olisi aika ottaa pienokainen essiin?" ja sankari tempaistaan kastettavaksi.
Kyllä...olin hieman väsynyt....
lauantai 9. marraskuuta 2013
Isyys
Katselin tänään ikkunasta ulos harmauteen, jossa pieni poikani käveli ajatuksissaan pitkin pihamaata. Koputin ikkunaan ja hän kääntyi katsomaan ja nähdessään minut hymyili leveästi ja nosti hattua.
Kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskiani.
Mietin sitä isoa taakkaa, jonka isyys tuo hartioille. Vastuu toisesta ihmisestä ja siitä että hänestä kasvattaa järkevän tai edes järkevän tapaisen aikuisen alun. Aikuisuushan tulee sitten ilojen, itkujen, kipujen ja muiden kautta myöhemmin. Mutta se, että on osannut antaa ne oikeat eväät joilla päästä alkuun ja kestää oikealla tavalla ne kaikki kolhut joita elämä tuo.......iso vastuu, joka saa itseni joka kerta kun sitä mietin haukkomana henkeäni ja miettimään että onko minusta oikeasti olemaan esikuvana pienille lapsille.
Tulin isäksi 12.6.2006 keskiyön jälkeen...muistaakseni kello 01 maissa. Olin vieläpä se henkilö, joka piti vaimoni jalat auki synnytyksen ajan...........vaimoni on elämänsä harrastanut voimistelua....ja voin sanoa että se vaati jokaisen voiman rippeen että sai pidettyä jotenkin ne jalat auki. Ja näin siis kun lapseni tuli maailmaan.........ja veti ensimmäisen henkäyksensä. Kyseinen tyttö näytti lähinnä avaruusoliolta....se oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten ensimmäinen huuto ja sitten jossain kohtaa vauvan ensimmäinen peseminen jonka tietenkin minä hoidin. Kädetön.....se varmaan on lähimpänä totuutta jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata sitä tunnetta kun otin sen pienen vauvan kämmenelleni pesemistä varten. Nyt se pieni vauva......7 vuotias mahtava tyttäreni opetteli kanssani kertotauluja saunassa tunti sitten ja viilaa pilkkua enemmän kuin minä ikinä.
Nuorimmaiseni kanssa otimme tänään yhteen otteeseen yhteen ja piti tyttöä istuttaa jäähyllä, jonka jälkeen tyttö juoksi syliin pyytämään anteeksi että haukkui komentavaa isäänsä tyhmäksi.
Miten paljon nuo lapset ovatkaan elämääni muuttaneet......ja miten paljon heiltä saankaan ja miten paljon toivonkaan että sitten joskus kun nuo veijarit ovat isoja että heidän mielestään olisin ollut hyvä isä. Tosin poikani silloin tällöin ottaa minua kaulasta kiinni ja kuiskaa "Sinä olet ihana isi".
Isä. 3 kirjaiminen sana, joka sisältää ison vastuun.
Hyvää isänpäivää kaikille.
Kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskiani.
Mietin sitä isoa taakkaa, jonka isyys tuo hartioille. Vastuu toisesta ihmisestä ja siitä että hänestä kasvattaa järkevän tai edes järkevän tapaisen aikuisen alun. Aikuisuushan tulee sitten ilojen, itkujen, kipujen ja muiden kautta myöhemmin. Mutta se, että on osannut antaa ne oikeat eväät joilla päästä alkuun ja kestää oikealla tavalla ne kaikki kolhut joita elämä tuo.......iso vastuu, joka saa itseni joka kerta kun sitä mietin haukkomana henkeäni ja miettimään että onko minusta oikeasti olemaan esikuvana pienille lapsille.
Tulin isäksi 12.6.2006 keskiyön jälkeen...muistaakseni kello 01 maissa. Olin vieläpä se henkilö, joka piti vaimoni jalat auki synnytyksen ajan...........vaimoni on elämänsä harrastanut voimistelua....ja voin sanoa että se vaati jokaisen voiman rippeen että sai pidettyä jotenkin ne jalat auki. Ja näin siis kun lapseni tuli maailmaan.........ja veti ensimmäisen henkäyksensä. Kyseinen tyttö näytti lähinnä avaruusoliolta....se oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten ensimmäinen huuto ja sitten jossain kohtaa vauvan ensimmäinen peseminen jonka tietenkin minä hoidin. Kädetön.....se varmaan on lähimpänä totuutta jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata sitä tunnetta kun otin sen pienen vauvan kämmenelleni pesemistä varten. Nyt se pieni vauva......7 vuotias mahtava tyttäreni opetteli kanssani kertotauluja saunassa tunti sitten ja viilaa pilkkua enemmän kuin minä ikinä.
Nuorimmaiseni kanssa otimme tänään yhteen otteeseen yhteen ja piti tyttöä istuttaa jäähyllä, jonka jälkeen tyttö juoksi syliin pyytämään anteeksi että haukkui komentavaa isäänsä tyhmäksi.
Miten paljon nuo lapset ovatkaan elämääni muuttaneet......ja miten paljon heiltä saankaan ja miten paljon toivonkaan että sitten joskus kun nuo veijarit ovat isoja että heidän mielestään olisin ollut hyvä isä. Tosin poikani silloin tällöin ottaa minua kaulasta kiinni ja kuiskaa "Sinä olet ihana isi".
Isä. 3 kirjaiminen sana, joka sisältää ison vastuun.
Hyvää isänpäivää kaikille.
lauantai 19. lokakuuta 2013
Soulin keikka Osa 1
Tässä väsymystä vastaan tapellessa ja iltaa odotellessa että lähtisi jonnekin syömään pitänee summata reissun tähän astinen saldo....joka on mittakaavassaan massiivinen.
Eli eilen.....joo oli se eilen olin tekemässä lähtöä Souliin työmatkalle ja aamun pakkailin viimeisiä kamoja matkaan ja kun kaikki oli kondiksessa soitin taksin.
Soiton jälkeen pistin laukut kiinni otin takin niskaan ja pihalle taksia vartoomaan. Kello on tässä kohtaa n. 10.50.
Odottelin kello 11.05 asti jolloin alkoi jälleen joku pieni ääni sanomaan että ettei vaan olisi taksi tehnyt tepposet. Soitto Joutsenon taksille että missäs mun pirssini on? Taksikeskuksesta kommentti että "Tämän mukaan sut on jo haettu." Johon minä lakonisesti että "No nähtävästi ei ole haettu. Olen menossa 11.24 junaan ja alkaisi olemaan kiire että saisinko sen auton nyt?" Joo lähetetään auto samantien, oli kommentti. Kello tikittää eteenpäin...vilkaisen junan tilanteen että onko se myöhässä.. VR:n järjestelmä näyttää että arvioitu saapumisaika olisi 11.38. Huh huh totean...no ei siinä mittään odotellaan. Kello tulee 11.15...11.17....tässä kohtaa alkaa vikavillat nousemaan. Ei näy autoa. Kipaisen naapurissa että josko joku heittäisi junalle. Ei ole ketään kotona. Soitto toiselle naapurille joka sanoo lähtevänsä heittämään minut junalle. Naapuri tulee pihaan 11.24 joka siis lähtöaika junalle.....ei näy taksia edelleenkään. Eikä näkynyt vastaantulijoissa yhtään taksia mitä juna-asemalle ajettiin.
Ehdin juna-asemalle ja juna saapuukin 11.44. Olen onnellinen junan myöhästymisestä. Kampean junaan ja konduktööri tulee leimaamaan lippua. Sanon hänelle "No nyt kuulet sellaisen jutun mitä et tänään tai ehkä ikinä ole kuullut. Kiitos kun olette myöhässä sillä taksi ryssi niin pahasti hommat että olisin aika kusessa." Konduktööri "No en ole kuullut ennen tuota. Tota.....eihän sulla ole kamal kiire sinne lennolle? Kun meidän veturista ei saada täysiä tehoja pihalle niin myöhästytään kokoajan lisää." Repeän nauramaan ja sanon "Ei todellakaan haittaa mulla on aikaa aina 16.30 asti eli hyvin ehdin."
Juna körötteleepi Tikkurilaan ja ollaan 40 min aikataulusta jäljessä. Nou hätä.
Taksilla juna-asemalla ja kerron taksisuharille aamun kokemuksesta. Saan vinkin "Tee valitus taksivalvontaan. Ei tuo ole hyväksyttävää mitenkään." Kerron että todellakin teen.
Pääsen lentokentälle ja käyn syömässä rauhassa.
Otan vinkistä vaarin ja haahuilen eri kaupoissa etsimässä lentosukkia. Viimein löydän kaupan jossa on oikean kokoisia sukkia jopa.. Ja sitten lähimpään vessaan. Ihan helvetin pieneen koppiin jossa vaihdan sukat. Tulen ulos kopista ja vessaan tulee pieni poika isänsä kanssa. Poika toteaa koppiin mennessään isälleen "Tää on ihan kamalan pieni koppi". Teki mieli sanoa pojalle että "EIPÄS OLE!"
Sitten ei muuta kuin portille jossa boardingin piti alkaa 16.45 joka alkaakin sitten 1720. Myöhässä ollaan...taas.
Tässä odotellessa kävin viereisessä vessassa...niissä kopeissa olisi voinut heitellä kärrynpyöriä osumatta seinään...vitutti.
Nou hätä.
Lentoon lähtiessä tapahtuu taas jälleen sama kuin aina ennenkin että kone lähtee liikkeelle ja alkaa paineentasaus jossa kohtaa minä nukahdan ja herään ilmassa. Normi setti.
Lennon aikana katselen leffan ja vielä toistakin. Sitten koetan saada unen päästä kiinni. Viimein nukahdan. Herään siihen n. 1-2 tunnin jälkeen kun vieressä istunut täti neppaa kassinsa penkkiin ns. huolella.....herätys siis sellainen "MITÄ KUKA SAATANA!" tyyppinen eli sen jälkeen unen saaminen täyttä unta....tai no siis haavetta.
Ei mitään päästään Souliin. Ja sitten siirrytään junaan lauman mukana joka vie johonkin toiseen osaan terminaalia.....tässä kohtaa jo hieman tuntuu että mitähän tästäkin tulee.
Jonossa on pari suomalaista ja hieman ennen passintarkastusta kysyn heiltä että "Hei mitä ne pikkulaput muuten oli mitä se yksi likka jakeli koneessa ja meni mun ohi huomaamatta?" "Tota ne on sellaisia maahantuloilmoitus lappuja jotka tossa hetken päästä sulta vaaditaan." "No voi ny vittu....ok tossahan niitä on pöydällä." Täyttelen lappusen lennossa ja sitten pikku-ukkelille lappu kouraan. Meitsin etusormet lukijaan ja naamasta otetaan kuva....itketti nähdä se kuva. Kaveri sanoo että TSingdongding jne jne......minä että mitä? "Juu kan kooo". Selvä ja kiitti.
Sitten kamojen kanssa eteenpäin. Kävelen kohti taksiasemaa kun tulee taksimies kysymään että tarttetko kyydin...englanniksi. Mä että joo tartten. Kamat autoon ja kohti Soulia. Matkalla funtsin että olikohan se viisasta parin päivän takia vaihtaa 150 egeä woneiksi......ja tätä pyöritän päässäni koko matkan. Taksikuski kertoo nähtävyyksistä ja ajelee....no varmaan paikalliseen tyyliin rauhallisesti...itsellä parissa kohtaa meinasi sydän käydä kurkussa.
Sitten päästään kohteeseen 1.5 h myöhemmin. Ja kaveri heittää että "it will make 150.000 wons". No voi vittu.....otin sitten just sen kalleimman version tulla perille. Ei mennyt hukkaan rahan vaihto......paloi se satanen että heilahti.
Kamat huoneeseen ja käymään COEX centerissä jossa on ensi viikolla konferenssikin. Matkalla neppailen kuvia ja näytän tasan turistilta. Väsynyt katse silmissä ja suu auki + kamera handussa.
COEX centerissä käväisen syömässä.....Burger Kingissä....säälittävää...tiedetään...
Sitten löydän akvaarion jossa käyn turistina häärimässä eli neppailemassa kuvia ja yhtä perhettä jeesasin ottamalla heidän puhelimellaan kuvan koko perheestä.
Hieno akvaario.
Sitten hotellin kautta etsimään jotain kauppaa mistä saa juotavaa. Haahuilen katuja ja viimein totean että nyt on saatava kahvi. Menen kahvilaan joka tietenkin on joku jenkkilän ketju.....siellä likka kysyy että "Wat kaint of koffii?" Meikän väsyneisiin silmiin osuu ekana sana Americano...sanon sen......likka kysyy "Small ol lekulal?".....minä mietin että mistä minä tiedän....no "Lekulal....ei ku regular". Saa käteeni sellaisen lätkän joka piippaa kun tilaus on valmis...haahuilen ulos pöytään istumaan ja koetan saada kameraa laukkuun....ja samassa se lätkä alkaa rääkymään. Ei kun kamat kantoon ja sisälle hakemaan kahvi. Siellä odotti tuoppi kannen kanssa. Kiitän ja painuin pihalle sen tuoppini kanssa. Sitten muistan.....ei vittu......ei kait se Americano ollut musta kahvi. Kansi pois.......no sitä se oli....kiehuvan kuumaa ja helvetin paljon. Jippii....en tykkää mustasta kahvista. Naukkailen kuppini hissukseen pois ja seuraan kun muiden kahvilassa olijoiden vitutuskäyräu nousee kertaluokalla kun heidän täydellisen väärin kahvilan viereen parkkeerattujen autojen viereen hyppää paikallinen parkkipirkko.
Naukkailen kahvini ja sisällä kysyn tarjoilijalta joka iloisesti toivotti minulle englanniksi hyvät päivän jatkot. No minä tietenkin kysymään että missä on lähin kioski tai kauppa mistä voisi ostaa vettä tai muuta juotavaa. Kaveri menee sellaiseen lukkoon ettei pihalle tule kuin piipittävällä äänellä koreaa...vähän. Minä kiitän ja painun pihalle.
Seuraava ovi kahvilasta on kioski. Nauratti.
Ei kun sisälle ja sieltä ekana iso vesipullo ja sitten katselin että "Kappas tässä on tuontioluita ja helvetin kalliita sellaisia....tossahan on näiden alapuolella mineraalivettä...siinä on sininen vesipisaran kuvakin." Ostan tuotteet.
Painun omaan huoneeseen ja tuijottelen tätä mysteerilekaa. Avaan sen....ei sihahdusta. No vettä se on....eka hörppy......ei helvetti tämähän on viinaa. Lähempi tarkastelu ja totta 19% Sojua.....guuglen mukaan.
Nauroin aikalailla lujaa.
No sitten lähdin alakertaan kysymään että onko täällä missäpäin mahdollisuutta silittää paitoja. Saan vastauksen ja painun takaisin hissiin ja kortti koneeseen ja 10 kerrokseen painallus. Välähtää punainen valo....hissi ei liiku. Tulee toinen heebo hissiin neppaa kortin koneeseen ja tadaa painutaan kerrokseen 11. Minä jään hieromaan omaa korttiani koneeseen joka välkyttää vaan punaista.....nauran taas.
Pääsen vain respaan hissillä. Ja sieltä itselle uusi kortti......likka näki vissiin silmistä että tällä jätkällä ei ole paras päivä menossa...ja antoi kaksi korttia.
Nyt venttaan että tulisi ns. ruoka-aika...tai no onhan se jo....Suomessa lounas aika ja täällä kai päivällinen. Väsyttää aivan jäätävästi. Pakko tästä on hipsiä safkaamaan.........jos jollekulle tutulle tulee korttii pohjois-koreasta niin no.....siellä sitten.....
Bon appetit
p.s. huomenna meinaan mennä metroon........jänskättää....ihan syystäkin...
Eli eilen.....joo oli se eilen olin tekemässä lähtöä Souliin työmatkalle ja aamun pakkailin viimeisiä kamoja matkaan ja kun kaikki oli kondiksessa soitin taksin.
Soiton jälkeen pistin laukut kiinni otin takin niskaan ja pihalle taksia vartoomaan. Kello on tässä kohtaa n. 10.50.
Odottelin kello 11.05 asti jolloin alkoi jälleen joku pieni ääni sanomaan että ettei vaan olisi taksi tehnyt tepposet. Soitto Joutsenon taksille että missäs mun pirssini on? Taksikeskuksesta kommentti että "Tämän mukaan sut on jo haettu." Johon minä lakonisesti että "No nähtävästi ei ole haettu. Olen menossa 11.24 junaan ja alkaisi olemaan kiire että saisinko sen auton nyt?" Joo lähetetään auto samantien, oli kommentti. Kello tikittää eteenpäin...vilkaisen junan tilanteen että onko se myöhässä.. VR:n järjestelmä näyttää että arvioitu saapumisaika olisi 11.38. Huh huh totean...no ei siinä mittään odotellaan. Kello tulee 11.15...11.17....tässä kohtaa alkaa vikavillat nousemaan. Ei näy autoa. Kipaisen naapurissa että josko joku heittäisi junalle. Ei ole ketään kotona. Soitto toiselle naapurille joka sanoo lähtevänsä heittämään minut junalle. Naapuri tulee pihaan 11.24 joka siis lähtöaika junalle.....ei näy taksia edelleenkään. Eikä näkynyt vastaantulijoissa yhtään taksia mitä juna-asemalle ajettiin.
Ehdin juna-asemalle ja juna saapuukin 11.44. Olen onnellinen junan myöhästymisestä. Kampean junaan ja konduktööri tulee leimaamaan lippua. Sanon hänelle "No nyt kuulet sellaisen jutun mitä et tänään tai ehkä ikinä ole kuullut. Kiitos kun olette myöhässä sillä taksi ryssi niin pahasti hommat että olisin aika kusessa." Konduktööri "No en ole kuullut ennen tuota. Tota.....eihän sulla ole kamal kiire sinne lennolle? Kun meidän veturista ei saada täysiä tehoja pihalle niin myöhästytään kokoajan lisää." Repeän nauramaan ja sanon "Ei todellakaan haittaa mulla on aikaa aina 16.30 asti eli hyvin ehdin."
Juna körötteleepi Tikkurilaan ja ollaan 40 min aikataulusta jäljessä. Nou hätä.
Taksilla juna-asemalla ja kerron taksisuharille aamun kokemuksesta. Saan vinkin "Tee valitus taksivalvontaan. Ei tuo ole hyväksyttävää mitenkään." Kerron että todellakin teen.
Pääsen lentokentälle ja käyn syömässä rauhassa.
Otan vinkistä vaarin ja haahuilen eri kaupoissa etsimässä lentosukkia. Viimein löydän kaupan jossa on oikean kokoisia sukkia jopa.. Ja sitten lähimpään vessaan. Ihan helvetin pieneen koppiin jossa vaihdan sukat. Tulen ulos kopista ja vessaan tulee pieni poika isänsä kanssa. Poika toteaa koppiin mennessään isälleen "Tää on ihan kamalan pieni koppi". Teki mieli sanoa pojalle että "EIPÄS OLE!"
Sitten ei muuta kuin portille jossa boardingin piti alkaa 16.45 joka alkaakin sitten 1720. Myöhässä ollaan...taas.
Tässä odotellessa kävin viereisessä vessassa...niissä kopeissa olisi voinut heitellä kärrynpyöriä osumatta seinään...vitutti.
Nou hätä.
Lentoon lähtiessä tapahtuu taas jälleen sama kuin aina ennenkin että kone lähtee liikkeelle ja alkaa paineentasaus jossa kohtaa minä nukahdan ja herään ilmassa. Normi setti.
Lennon aikana katselen leffan ja vielä toistakin. Sitten koetan saada unen päästä kiinni. Viimein nukahdan. Herään siihen n. 1-2 tunnin jälkeen kun vieressä istunut täti neppaa kassinsa penkkiin ns. huolella.....herätys siis sellainen "MITÄ KUKA SAATANA!" tyyppinen eli sen jälkeen unen saaminen täyttä unta....tai no siis haavetta.
Ei mitään päästään Souliin. Ja sitten siirrytään junaan lauman mukana joka vie johonkin toiseen osaan terminaalia.....tässä kohtaa jo hieman tuntuu että mitähän tästäkin tulee.
Jonossa on pari suomalaista ja hieman ennen passintarkastusta kysyn heiltä että "Hei mitä ne pikkulaput muuten oli mitä se yksi likka jakeli koneessa ja meni mun ohi huomaamatta?" "Tota ne on sellaisia maahantuloilmoitus lappuja jotka tossa hetken päästä sulta vaaditaan." "No voi ny vittu....ok tossahan niitä on pöydällä." Täyttelen lappusen lennossa ja sitten pikku-ukkelille lappu kouraan. Meitsin etusormet lukijaan ja naamasta otetaan kuva....itketti nähdä se kuva. Kaveri sanoo että TSingdongding jne jne......minä että mitä? "Juu kan kooo". Selvä ja kiitti.
Sitten kamojen kanssa eteenpäin. Kävelen kohti taksiasemaa kun tulee taksimies kysymään että tarttetko kyydin...englanniksi. Mä että joo tartten. Kamat autoon ja kohti Soulia. Matkalla funtsin että olikohan se viisasta parin päivän takia vaihtaa 150 egeä woneiksi......ja tätä pyöritän päässäni koko matkan. Taksikuski kertoo nähtävyyksistä ja ajelee....no varmaan paikalliseen tyyliin rauhallisesti...itsellä parissa kohtaa meinasi sydän käydä kurkussa.
Sitten päästään kohteeseen 1.5 h myöhemmin. Ja kaveri heittää että "it will make 150.000 wons". No voi vittu.....otin sitten just sen kalleimman version tulla perille. Ei mennyt hukkaan rahan vaihto......paloi se satanen että heilahti.
Kamat huoneeseen ja käymään COEX centerissä jossa on ensi viikolla konferenssikin. Matkalla neppailen kuvia ja näytän tasan turistilta. Väsynyt katse silmissä ja suu auki + kamera handussa.
COEX centerissä käväisen syömässä.....Burger Kingissä....säälittävää...tiedetään...
Sitten löydän akvaarion jossa käyn turistina häärimässä eli neppailemassa kuvia ja yhtä perhettä jeesasin ottamalla heidän puhelimellaan kuvan koko perheestä.
Hieno akvaario.
Sitten hotellin kautta etsimään jotain kauppaa mistä saa juotavaa. Haahuilen katuja ja viimein totean että nyt on saatava kahvi. Menen kahvilaan joka tietenkin on joku jenkkilän ketju.....siellä likka kysyy että "Wat kaint of koffii?" Meikän väsyneisiin silmiin osuu ekana sana Americano...sanon sen......likka kysyy "Small ol lekulal?".....minä mietin että mistä minä tiedän....no "Lekulal....ei ku regular". Saa käteeni sellaisen lätkän joka piippaa kun tilaus on valmis...haahuilen ulos pöytään istumaan ja koetan saada kameraa laukkuun....ja samassa se lätkä alkaa rääkymään. Ei kun kamat kantoon ja sisälle hakemaan kahvi. Siellä odotti tuoppi kannen kanssa. Kiitän ja painuin pihalle sen tuoppini kanssa. Sitten muistan.....ei vittu......ei kait se Americano ollut musta kahvi. Kansi pois.......no sitä se oli....kiehuvan kuumaa ja helvetin paljon. Jippii....en tykkää mustasta kahvista. Naukkailen kuppini hissukseen pois ja seuraan kun muiden kahvilassa olijoiden vitutuskäyräu nousee kertaluokalla kun heidän täydellisen väärin kahvilan viereen parkkeerattujen autojen viereen hyppää paikallinen parkkipirkko.
Naukkailen kahvini ja sisällä kysyn tarjoilijalta joka iloisesti toivotti minulle englanniksi hyvät päivän jatkot. No minä tietenkin kysymään että missä on lähin kioski tai kauppa mistä voisi ostaa vettä tai muuta juotavaa. Kaveri menee sellaiseen lukkoon ettei pihalle tule kuin piipittävällä äänellä koreaa...vähän. Minä kiitän ja painun pihalle.
Seuraava ovi kahvilasta on kioski. Nauratti.
Ei kun sisälle ja sieltä ekana iso vesipullo ja sitten katselin että "Kappas tässä on tuontioluita ja helvetin kalliita sellaisia....tossahan on näiden alapuolella mineraalivettä...siinä on sininen vesipisaran kuvakin." Ostan tuotteet.
Painun omaan huoneeseen ja tuijottelen tätä mysteerilekaa. Avaan sen....ei sihahdusta. No vettä se on....eka hörppy......ei helvetti tämähän on viinaa. Lähempi tarkastelu ja totta 19% Sojua.....guuglen mukaan.
Nauroin aikalailla lujaa.
No sitten lähdin alakertaan kysymään että onko täällä missäpäin mahdollisuutta silittää paitoja. Saan vastauksen ja painun takaisin hissiin ja kortti koneeseen ja 10 kerrokseen painallus. Välähtää punainen valo....hissi ei liiku. Tulee toinen heebo hissiin neppaa kortin koneeseen ja tadaa painutaan kerrokseen 11. Minä jään hieromaan omaa korttiani koneeseen joka välkyttää vaan punaista.....nauran taas.
Pääsen vain respaan hissillä. Ja sieltä itselle uusi kortti......likka näki vissiin silmistä että tällä jätkällä ei ole paras päivä menossa...ja antoi kaksi korttia.
Nyt venttaan että tulisi ns. ruoka-aika...tai no onhan se jo....Suomessa lounas aika ja täällä kai päivällinen. Väsyttää aivan jäätävästi. Pakko tästä on hipsiä safkaamaan.........jos jollekulle tutulle tulee korttii pohjois-koreasta niin no.....siellä sitten.....
Bon appetit
p.s. huomenna meinaan mennä metroon........jänskättää....ihan syystäkin...
torstai 17. lokakuuta 2013
Soulia pukkaa ja juttuja mitä mieleen pukahtanut
Jo vain...kuten otsikkokin jo sanoo niin tässä ollaan pakkaus puuhissa.....tai no käytännössä pesty vaatteita ja odotellaan niiden kuivamista ennen kuin pakataan....ja Souliin Etelä-Koreaan olllaan matkalla työreissulle.
Ajattelin siis hieman kirjoittaa jotain että saan ajatuksia pois siitä että huomenna tempaisen itseni kulttuuriin josta on yhtä paljon tietoa sekä osaamista kuin teinipojalla rintaliivien avaamisesta.
Yksi tarina mikä tällä viikolla lasten kanssa touhuamisesta tuli päähän on jäänyt kirjaamatta. Ja siitä vaikka pari sanaa.
Eli tarina akaa siitä,että aikoinaan kun meille syntyi vanhin tyttäremme olimme tehneet hoitopöydän pesukoneen päälle kylppäriin. Siinä sitten eräänä iltana vaihdoin vaippaa tytölle ja juuri kun olin saanut paketin auki niin kuului varoitusääni...."prööt". Taisin alkaa hihittelemään pienen vauvan pierulle kun samantien tuli sitten äänen perässä "satsit" ja suoraan meikäläisen päälle. Siinä sitten seisoin soossit sylissä,vaimo nauroi vieressä ja minä ajattelin että "Tätäkö tämä tulee sitten olemaan?".
No ei siinä mitään. Tuon jälkeen alkoikin sitten jo tottumaan siihen, että saa osumia silloin tällöin.
Sitten syntyi poikamme. Samanlainen tilanne eli poikavauva samalla hoitopöydällä ja minä vaihtamassa vaippaa. "PRÖÖT" ja minä hyppään Matrix tyyppisesti pois tieltä kun ilmassa lentää "kaikenlaista". Sitten vaimolle kommentti "Kato!! Näitkö! Vähänkö olin nopea! On kato jo kokemusta!" Käännyin takaisin vaihtamaan vaippaa ja pääsen "ampumasektoriin" niin ilman varoääntä poika lataa ihan kaiken mitä ammuttavissa oli. Siinä olisi Pohjois-Korean tykistökin kateellinen siitä latauksen määrästä mitä päälleni lensi. Siinä sitten olin jälleen kerran...yltä päältä siinä itsessään.....ja vaimo nauraa kikattaa vieressä.....
Nykyään sitä ei sitten enää joudukaan olemaan maalitauluna. Mutta sain minä yhdellä työreissulla tekstiviestin puhelimeen aamulla vaimolta jossa luki "Asioita mitä ei usko koskaan kuulevansa lapsensa suusta. "ÄITI SAARA KAKKASI KIRJAAN!"
Lapsiperheen elämä.....tiukkaa shittiä....ja joskus löysääkin...
tiistai 17. syyskuuta 2013
Fear of the Dark
Pimeän pelko. Sepä olikin ainoita asioita ihan helvetin isojen hämähäkkien lisäksi jota itse pienenä poikana pelkäsin. Montakohan kertaa makasin sängyssä pikku-ukkelina tuijottaen pelosta täristen sitä helvetin potan vieressä pistorasiassa hehkuvaa Tiikeri (Nalle Puhista) yövaloa, joka hohti oranssina valona pilkkopimeässä.
Onneksi en silloin ollut likinäköinen sillä se olisi muistuttanut lähinnä jotain demonin silmää siinä tapauksessa.....hieno keksintö kertakaikkiaan.
Jaa että mitä pelkäsin pimeässä? No lukekaa nyt perkele näitä tekstejä niin ehkä voi päästä käsiksi siihen että tässä telkänpöntössä joka on näiden hartioiden väliin kasvanut saattaa ihan silloin tällöin pyöriä ihan hemmetin hämäriä asioita.......ja pikku nappulana pimeässä..kyllä siellä viirasi aika omituisia öttiäisiä.
No nyt sitten illalla pääsin näkemään senkin, että oma poikani friikkasi pimeästä. Aivan jäätävällä setillä vielä: lue huuto itku rääkyminen......vaikka ovi hänen huoneeseen auki jonka etupuolella heti lamppu katossa, pojan seinällä lukulamppu päällä....ja poika rääkyy pimeän pelkoa. Itsellä hieman kiehutti kun ei siellä edes ollut PIMEÄÄ! No sitten käytiin lyhyt dialogi että aiheesta että mikäs se nyt sitten oikein oikeasti pelottaa.
Poikani: "Mua pejottaa sängyn alunen että siellä on jokin."
Minä: "Eihän siellä ole kuin pölypalloja."
Poikani: "NO ENTÄ JOS ON!!!"
Minä: "Ei siellä OLE MITÄÄN!"
Poikani:"ENTÄ JOS ON?!!!"
Voi luvata että oli lähempänä kuin nanosekunnin päässä että tapahtuisi seuraavaa http://www.youtube.com/watch?v=KntK1ZENcIU ja vielä sillä tasolla missä Ville laittaa kaiken näyttelijän lahjansa peliin.....mutta ihan traumojen välttämiseksi jätin tekemättä....
Minä: "No mutta kun ei siellä ole mitään!!"
Poikani: "NO MUTTA ENTÄ JOS ON!"
Tässä kohtaa itselläni alkoi viheltämään.
"Poika. Pois sängystä."
Sänky kyljelleen ja irrottamaan sängyn jalkoja. Neppailin kaikki 4 jalkaa irti, laitoin lakanan ojennukseen
ja sanoin pojalle "No nyt siellä sängyn alla ei mahdu olemaan edes muurahainen saatikka mikään ihmissusi (josta oli hetkeä aikaisemmin vaihdettu muutama sananen) eikä edes muurahaisihmissutta eikä käytännössä edes niitä pölypallojakaan.
Pojan ilma oli näkemisen arvoinen. Se epäuskoinen katse siitä kun hänelle valkeni että "Ei hemmetti, jos sängyssä ei ole jalkoja niin ei siellä allakaan mitään voi olla."
Todettakoon tähän kohtaan että tämä jalkojen poistaminen sängystä on pääni sisällä suunniteltu jo silloin kun itse pelkäsin pimeää. Nykyään en enää pelkää....ellei siellä ole joku muurahaisihmissusi / vastaava........pitääköhän mun sahata työpöydästä jalat.....
Onneksi en silloin ollut likinäköinen sillä se olisi muistuttanut lähinnä jotain demonin silmää siinä tapauksessa.....hieno keksintö kertakaikkiaan.
Jaa että mitä pelkäsin pimeässä? No lukekaa nyt perkele näitä tekstejä niin ehkä voi päästä käsiksi siihen että tässä telkänpöntössä joka on näiden hartioiden väliin kasvanut saattaa ihan silloin tällöin pyöriä ihan hemmetin hämäriä asioita.......ja pikku nappulana pimeässä..kyllä siellä viirasi aika omituisia öttiäisiä.
No nyt sitten illalla pääsin näkemään senkin, että oma poikani friikkasi pimeästä. Aivan jäätävällä setillä vielä: lue huuto itku rääkyminen......vaikka ovi hänen huoneeseen auki jonka etupuolella heti lamppu katossa, pojan seinällä lukulamppu päällä....ja poika rääkyy pimeän pelkoa. Itsellä hieman kiehutti kun ei siellä edes ollut PIMEÄÄ! No sitten käytiin lyhyt dialogi että aiheesta että mikäs se nyt sitten oikein oikeasti pelottaa.
Poikani: "Mua pejottaa sängyn alunen että siellä on jokin."
Minä: "Eihän siellä ole kuin pölypalloja."
Poikani: "NO ENTÄ JOS ON!!!"
Minä: "Ei siellä OLE MITÄÄN!"
Poikani:"ENTÄ JOS ON?!!!"
Voi luvata että oli lähempänä kuin nanosekunnin päässä että tapahtuisi seuraavaa http://www.youtube.com/watch?v=KntK1ZENcIU ja vielä sillä tasolla missä Ville laittaa kaiken näyttelijän lahjansa peliin.....mutta ihan traumojen välttämiseksi jätin tekemättä....
Minä: "No mutta kun ei siellä ole mitään!!"
Poikani: "NO MUTTA ENTÄ JOS ON!"
Tässä kohtaa itselläni alkoi viheltämään.
"Poika. Pois sängystä."
Sänky kyljelleen ja irrottamaan sängyn jalkoja. Neppailin kaikki 4 jalkaa irti, laitoin lakanan ojennukseen
ja sanoin pojalle "No nyt siellä sängyn alla ei mahdu olemaan edes muurahainen saatikka mikään ihmissusi (josta oli hetkeä aikaisemmin vaihdettu muutama sananen) eikä edes muurahaisihmissutta eikä käytännössä edes niitä pölypallojakaan.
Pojan ilma oli näkemisen arvoinen. Se epäuskoinen katse siitä kun hänelle valkeni että "Ei hemmetti, jos sängyssä ei ole jalkoja niin ei siellä allakaan mitään voi olla."
Todettakoon tähän kohtaan että tämä jalkojen poistaminen sängystä on pääni sisällä suunniteltu jo silloin kun itse pelkäsin pimeää. Nykyään en enää pelkää....ellei siellä ole joku muurahaisihmissusi / vastaava........pitääköhän mun sahata työpöydästä jalat.....
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Kuumeessa kuuppani kiehuu
Kipusi kamala kuume kroppaani. Kopautti koko kehon kipeäksi. Kerpele.
Kamalaa kokea keskiviikkona krapulaakin kamalampi kohtalo. Kääk.
Kyykkäsi kaikki kivat kikkailut kuten kovalevyjen kiinnittely kellarissa. Kismittää.
Kehoni kenties kuihtuu kivaan kondikseen?! Kuka kehtasi käkättää?!!!!!!!!!!!!
Kihisen kiukusta kun kehtaakin kaikenlaiset kivut kroppaani kivuta.
Kaikenlaista.
Kamalaa kokea keskiviikkona krapulaakin kamalampi kohtalo. Kääk.
Kyykkäsi kaikki kivat kikkailut kuten kovalevyjen kiinnittely kellarissa. Kismittää.
Kehoni kenties kuihtuu kivaan kondikseen?! Kuka kehtasi käkättää?!!!!!!!!!!!!
Kihisen kiukusta kun kehtaakin kaikenlaiset kivut kroppaani kivuta.
Kaikenlaista.
perjantai 2. elokuuta 2013
Kesäloman jälkeen...
Ohhoh ja taas kamala tauko kirjoittamisessa. No puolustuksena se, että olin lomalla ja keskityin valokuvaamiseen ja lasten kanssa olemiseen.
Enkä oikein tiedä onko nytkään mitään ihmeempää sanottavaa. Ainoa asia mikä oikeastaan tulee mieleen viime päiviltä, josta pitää kommentoida on tällä hehkutetut kuvat naisista synnytyksen jälkeen. Itselläni kävi mielessä sellainen asia, että missä on ne kuvat miehistä synnytyksen jälkeen? Ja tässä kohtaa osa tätä lukevista ajattelee että "Hei hei hei! Miehen kroppa ei käy läpi mitään myllerrystä eikä jää synnytyksestä arpia jne jne..." Eikö totta?
No entäpäs sitten blogit jotka ovat hirveän suosittuja joissa perheen äidit kertovat lapsiperheen arjesta sanoin sekä kuvin.
Muistan edelleen meidän ensimmäisen lapsen aikana pidetyn "koulutuksen" siitä mitä on kun perhe saa lapsen. Luennon pitäjä aloitti siitä miten hän oikein ihannoi sitä Valittujen Palojen tekstiä missä joku perheen isä kertoi miten ME saamme lapsen ja että "Juuri NÄIN. Me saamme lapsen! Ei vain äiti!" ja että "Isällä on ISO rooli!". Ja sen jälkeen 2-3 h luentoa aiheesta "Äidin rooli lapsen kasvattamisessa". Parhaita vetoja oli muun muassa mielestäni se, että "Äiti voi olla lapsestaan erossa yhtä monta päivää kuin lapsella on ikää VUOSISSA!".
Tässä kohtaa nauroimme vaimoni kanssa keskenämme takapenkissä luennoijan (nainen, 5 lasta) puhtaalle sekopäisyydelle.
Mihin helvettiin se isä hävisi?
Olen pari vuotta ajatellut että pitäisi kirjoittaa kirja, jossa olisi tarinoita eri iseiltä lapsien kanssa olemisesta ja hassuista tapahtumista. Mihin helvettiin ne isät aina unohtuu?
Ja per**le tämä ei ole kritiikki niitä naisten kuvia kohtaan tai sitä että naisten blogeja on niin paljon äitiydestä. Ihan mahtavaa että niitä on ja se kertookin kuvan siitä että nainen on edelleen isossa, tärkeässä roolissa lasten kasvattamisessa mutta ei se poista sitä että meitä (ainakin osaa) isejä vituttaa se että olemme vain sivuroolissa koko touhussa. No eihän se näin ole mutta siltä se tuntuu....siis se kuva jonka mm. media luo.
Plaah.......itse olin 5 viikkoa lasteni kanssa ja kyllä, hajosin välillä väsymyksen vuoksi ja mm. aina yhtä mahtavassa facebookissa asiasta avauduin. Joo totta ei voi verrata siihen että nainen on esim minimissään 9 kk vauvan kanssa kotona tai kuten oma vaimoni 7 vuotta. Me isät väännetään siellä työpaikalla duunia ja murehditaan että miten vaimo jaksaa kotona lapsen tai lasten kanssa. Kuka niistä jutuista kirjoittaa tarinoita? Kertoo pahasta mielestä kun ei saa olla lasten kanssa ja että yksi päivä huomaa ettei perhana tiedä omien lastensa parhaiden kavereiden nimiä tai muuta vastaavaa.
Ei kukaan.
No mä tiedän omien lasteni parhaiden kavereiden nimet nyt loman jälkeen ja tiedän monta muutakin juttua lapsistani.
Palatakseni niihin kuviin miehistä versus raskauden läpikäyneistä naisista. Totta, me miehet selvitään vähemmällä. Ehkä pari sympatia kiloa lähtee raskaudesta mukaan... Mutta missä on ne kuvat vaikka minusta kun olen työmatkalla istumassa yksin hotellihuoneen sängyllä miettimässä miten kotona menee? Kyynelsilmässä katsomassa kuvia lapsista. Ei niitä ole. Missään. Entä ne kuvat missä istun yöllä kiikkutuolissa laulamassa huutavaa vauvaa uneen, jotta vaimo saa nukkua. Ajatellen samalla että 2h päästä hypätään auton rattiin parin tunnin unilla.
Tai on ne kuvat siellä missä ne on arvokkaimmalla paikalla. Päässäni ja muistoissani.
Niitä ei vaan paineta mihinkään lehteen, ikinä.
Kyllä meillä miehilläkin on arpia, ne vaan ei näy päälle päin....aina..
Enkä oikein tiedä onko nytkään mitään ihmeempää sanottavaa. Ainoa asia mikä oikeastaan tulee mieleen viime päiviltä, josta pitää kommentoida on tällä hehkutetut kuvat naisista synnytyksen jälkeen. Itselläni kävi mielessä sellainen asia, että missä on ne kuvat miehistä synnytyksen jälkeen? Ja tässä kohtaa osa tätä lukevista ajattelee että "Hei hei hei! Miehen kroppa ei käy läpi mitään myllerrystä eikä jää synnytyksestä arpia jne jne..." Eikö totta?
No entäpäs sitten blogit jotka ovat hirveän suosittuja joissa perheen äidit kertovat lapsiperheen arjesta sanoin sekä kuvin.
Muistan edelleen meidän ensimmäisen lapsen aikana pidetyn "koulutuksen" siitä mitä on kun perhe saa lapsen. Luennon pitäjä aloitti siitä miten hän oikein ihannoi sitä Valittujen Palojen tekstiä missä joku perheen isä kertoi miten ME saamme lapsen ja että "Juuri NÄIN. Me saamme lapsen! Ei vain äiti!" ja että "Isällä on ISO rooli!". Ja sen jälkeen 2-3 h luentoa aiheesta "Äidin rooli lapsen kasvattamisessa". Parhaita vetoja oli muun muassa mielestäni se, että "Äiti voi olla lapsestaan erossa yhtä monta päivää kuin lapsella on ikää VUOSISSA!".
Tässä kohtaa nauroimme vaimoni kanssa keskenämme takapenkissä luennoijan (nainen, 5 lasta) puhtaalle sekopäisyydelle.
Mihin helvettiin se isä hävisi?
Olen pari vuotta ajatellut että pitäisi kirjoittaa kirja, jossa olisi tarinoita eri iseiltä lapsien kanssa olemisesta ja hassuista tapahtumista. Mihin helvettiin ne isät aina unohtuu?
Ja per**le tämä ei ole kritiikki niitä naisten kuvia kohtaan tai sitä että naisten blogeja on niin paljon äitiydestä. Ihan mahtavaa että niitä on ja se kertookin kuvan siitä että nainen on edelleen isossa, tärkeässä roolissa lasten kasvattamisessa mutta ei se poista sitä että meitä (ainakin osaa) isejä vituttaa se että olemme vain sivuroolissa koko touhussa. No eihän se näin ole mutta siltä se tuntuu....siis se kuva jonka mm. media luo.
Plaah.......itse olin 5 viikkoa lasteni kanssa ja kyllä, hajosin välillä väsymyksen vuoksi ja mm. aina yhtä mahtavassa facebookissa asiasta avauduin. Joo totta ei voi verrata siihen että nainen on esim minimissään 9 kk vauvan kanssa kotona tai kuten oma vaimoni 7 vuotta. Me isät väännetään siellä työpaikalla duunia ja murehditaan että miten vaimo jaksaa kotona lapsen tai lasten kanssa. Kuka niistä jutuista kirjoittaa tarinoita? Kertoo pahasta mielestä kun ei saa olla lasten kanssa ja että yksi päivä huomaa ettei perhana tiedä omien lastensa parhaiden kavereiden nimiä tai muuta vastaavaa.
Ei kukaan.
No mä tiedän omien lasteni parhaiden kavereiden nimet nyt loman jälkeen ja tiedän monta muutakin juttua lapsistani.
Palatakseni niihin kuviin miehistä versus raskauden läpikäyneistä naisista. Totta, me miehet selvitään vähemmällä. Ehkä pari sympatia kiloa lähtee raskaudesta mukaan... Mutta missä on ne kuvat vaikka minusta kun olen työmatkalla istumassa yksin hotellihuoneen sängyllä miettimässä miten kotona menee? Kyynelsilmässä katsomassa kuvia lapsista. Ei niitä ole. Missään. Entä ne kuvat missä istun yöllä kiikkutuolissa laulamassa huutavaa vauvaa uneen, jotta vaimo saa nukkua. Ajatellen samalla että 2h päästä hypätään auton rattiin parin tunnin unilla.
Tai on ne kuvat siellä missä ne on arvokkaimmalla paikalla. Päässäni ja muistoissani.
Niitä ei vaan paineta mihinkään lehteen, ikinä.
Kyllä meillä miehilläkin on arpia, ne vaan ei näy päälle päin....aina..
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Narun jatkona takapihan pihlajanoksassa
Otsikko voisi kertoa masentavaa tarinaa viikonlopustani mutta tosin jos olisin "jojoon" itseni tunkenut niin tuskin olisin tässä kirjoittamassa asiasta....tai no mun tuurilla siitäkin hommasta olisi selvinnyt jollain omituisella käänteellä. Meteoriitti katkaisi köyden tai vastaavaa....hmph...
No mutta siis viikonloppuna olin ns. yh-isänä 3 lapselleni kun vaimo oli reissun päällä. Siinä sattui niin että kaikki lapset tuli jossain kohtaa vietyä ympäri kyliä kavereilleen ja jäin pariksi tunniksi yksin kotiin. Siittä kipaisu kellariin siivoilemaan pitkästä aikaa paikkoja ja lähes heti löysin talvella lapsille kellarin kattoon ostamani hamppuköyden.
Tästä sikisi ajatus että onkohan takapihalla mitään oksaa johon voisi virittää sen köyden, pistää siihen useampi solmu ja sitten lapset saisi kiipeillä siinä.
Köysi käteen ja takapihalle.
Ja heti silmiin sattui pihlajanoksa johon näppärästi samantien kiskaisin köyden yli. Ja jäi hieman vajaaksi. No ei muuta kuin pari lastauslavaa päällekkäin ja niiden päälle keikkuen seisomaan. Köyden päästä kiinni, lukko kiinni köyteen ja tempaisulla kiristys oksaan. Sitten testi roikkuminen omalla painolla että varmasti kestää. Sitten solmuja tekemään joista lapset saisi kunnon otteen. Olisikohan ollut solmu nro 3 kun tajusin miltä touhu saattoi ulkopuolisesta näyttää....hihitellen tein vielä pari solmua lisää.....ilman pään läpi lentäviä lenkkejä....
No mutta siis viikonloppuna olin ns. yh-isänä 3 lapselleni kun vaimo oli reissun päällä. Siinä sattui niin että kaikki lapset tuli jossain kohtaa vietyä ympäri kyliä kavereilleen ja jäin pariksi tunniksi yksin kotiin. Siittä kipaisu kellariin siivoilemaan pitkästä aikaa paikkoja ja lähes heti löysin talvella lapsille kellarin kattoon ostamani hamppuköyden.
Tästä sikisi ajatus että onkohan takapihalla mitään oksaa johon voisi virittää sen köyden, pistää siihen useampi solmu ja sitten lapset saisi kiipeillä siinä.
Köysi käteen ja takapihalle.
Ja heti silmiin sattui pihlajanoksa johon näppärästi samantien kiskaisin köyden yli. Ja jäi hieman vajaaksi. No ei muuta kuin pari lastauslavaa päällekkäin ja niiden päälle keikkuen seisomaan. Köyden päästä kiinni, lukko kiinni köyteen ja tempaisulla kiristys oksaan. Sitten testi roikkuminen omalla painolla että varmasti kestää. Sitten solmuja tekemään joista lapset saisi kunnon otteen. Olisikohan ollut solmu nro 3 kun tajusin miltä touhu saattoi ulkopuolisesta näyttää....hihitellen tein vielä pari solmua lisää.....ilman pään läpi lentäviä lenkkejä....
tiistai 4. kesäkuuta 2013
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Pöndeltä Hesaan ja hississä kakkoseen
Jälleen tuli käväistyä yhdellä työmatkalla
isolla kirkolla eli Suomen Helsingissä. Matkahan alkoi jo lähdössä
omalaatuisesti eli bisnesluokassapa oli samaan aikaan näyttelijä Peter Franzen.
Ajattelin että no pentele tulipa nähtyä yksi suomalainen julkkis eli hyvä
meininki.
Tässä kohtaa jo huomataan että meillä
Etelä-Karjalassa on vain yksi julkkis, Hynynen. Kaikki muut mitä nähdään niin
heti maailma sekoaa. No en käynyt kysymässä nimmaria…..koska Petulla oli joko
krapula tai helvetin huono päivä tai sitten tosi paska yritys maastoutua…..junassa
aurinkolasien taakse.
Ei muutta ku junalla Heltsinkiin ja 3 laukun
kanssa linkaten hotelliin. Tässä kohtaa huomautetaan sellaisesta asiasta että
ainakin 2 kassillista kamaa oli ihan perkeleen turhaan mukana. Mutta kun sitä
on tottunut varautumaan kaikkeen aina marsupilamien maihinnoususta ydintuhoon
niin sen mukaan sitten varustukset……noin karkeasti ottaen.
No pääsin hotellille ja siinä täytellessäni
lomaketta huomasin että pentele Vesa Vierikko tilaamassa respassa kaljaa. Vesa
on yksi mun idoleista näyttelijärintamalla ja siinä on ukkeli joka on saanut
minut nauramaan enemmän kuin tuhat kertaa. Hieno mies. Vanhentunut tosin myös
hänkin…….aika…..you suck.
No kamat kantoon ja pikkuvilkaisu pöytäseurueeseen
jossa Vesku istui. No eihän siinä sitten ollutkaan kuin Mikko Kivinen ja muuta
näyttelijä porukkaa. Kaikkien nimistä ei mitään tietoakaan mutta jossain kohtaa
televisiosta tuttuja.
Tässä kohtaa jo ajattelin että no nyt on
kyllä nähty taas vuodeksi eteenpäin julkkiksia.
Surullista tässä on se että tämä kaikki vain
ja ainoastaan osoittaa että minä asun maaseudulla vaikkakin kaupungissa. Tosin
en juossut kiljuen repimään Vierikolta poskiparrasta karvoja muistoksi
näkemisestä……sain hillittyä itseni.
Mitähän vielä….joo eilen menin elämäni
pisimmän kokouksen jälkeen (10h) hotellille. Painoin hissin nappia ja ovet
aukenivat. Sisällä oli mies ja nainen. Nainen hinkkaa korttia siihen hissin
kirjautumisaukkoon ja yrittää painella 2 kerroksen nappia onnistumatta saamaan
hissiä liikkeelle. .En voinut vastustaa kiusausta. Nappasin oman kortin. Käytin
kirjautumisaukossa ja tökkäsin hissin nappia. Hissi liikehti saman tien liikkeelle.
Nainen katsoi minua hölmistyneenä. Mutta se ilme tädin kasvoilla kun otin ja
puhalsin siihen etusormeen jolla painoin hissin nappia ja sanoin ”That is how
you do it” oli vertaansa vailla. Siinä hississä ainakin sinä päivänä kuului
kerran 3 äänisenä huutonaurua.
Elämä on täynnä hauskoja hetkiä jos niitä
osaa etsiä. Tosin elämä on myös täynnä ikäviäkin hetkiä ja niitä ei tarvitse edes
etsiä……ne perkeleet kun tulee etsimään sinut.
…joo….kevätflunssa kiipeämässä keholle…eli
matkalla kotiin……varmaan sain jonkun pöpön siitä napista.
Ei pitäisi painaa hississä kakkoseen.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Opettajat
Kai tätäkin aihetta pitää hieman hipaista nyt sitten täälläkin kun se kerran on nyt tapetilla niin lujasti.
Aikoinaan ennen kuin lähdin opettajan uralle tein kotipuolessa pienessä maalaiskoulussa yläasteen sijaisopettaja hommia yhden kevään. Tänä aikana tuli koettua pariin otteeseen se, että oppilas alkaa aukomaan päätään kesken tunnin ja myös se, että minkäpäs teet tälle oppilaalle. Jo tuolloin aloitin sen mitä jatkoin koko opettajan urani ajan alusta loppuun, että kerroin ensimmäisellä tapaamisella oppilaille/opiskelijoille, että riippuen siitä miten hommat etenee niin olen joko varmaan yksi mukavimmista ihmisistä mitä olette tavanneet mutta jos alatte aukomaan päätä ja hommat ei etene niin yksi kamalimimista. En tiedä miten hyvin sitä toteutin mutta olin minä opettajan urani aikana myös kusipää. Olen ihminen.
Ok no tuo sikseen, tein omat hommani miten tein mutta palataan vuosia taaksepäin.
Vuosi 1998, matematiikan tunti. Kyseessä yhden tunnin opetustilaisuus 8. luokkalaisille. Ja olikohan tunnista kulunut 15 minuuttia kun eräs poika kekkaisi alkaa hokea kovaan ääneen sanaa "terska". Komensin poikaa lopettamaan ja tämä uuden sanan ja vissiin osan itsestään löytänyt veijari jatkoi silmiin tuijottaen että "Terska terska terska". Tässä kohtaa aloin jo uhkaamaan luokasta poistamisella jos ei oikeasti ala sana kuulumaan ja loppumaan tämä hokeminen ja sitten tulikin repertuaariin tämä "Mitä sä mulle mahdat kun et voi edes koskea muhun?". Tässä kohtaa että "Selvä. Haetaan rehtori paikalle.". Hain rehtorin paikalle ja tämä veijari jatkoi entistä painokkaammin naisrehtorin silmiin tuijottamista ja hoki aivan tätä samaa sanaa ja sitten rehtorikin totesi jotain tyyliin "No minkäs tälle tekee" ja poistui.
En jaksa muistaa miten asia tästä eteenpäin sitten eteni. Tosin en muista että olisi ollut enää kyseisen kaverin kanssa mitään ongelmia.
Opettajat ovat tällä hetkellä enemmän kuin kusessa lasten kanssa. Tämä siis niiden opettajien osalta jotka eivät osaa pitää luokassa kuria ja joilta puuttuu se "Mulle ei vittuilla" asenne silmäkulmasta. Kuten tuossa eräältä tutulta kuulin viikko sitten, että hänen tuttunsa, joka on siis matematiikan opettaja oli kertonut että hänen uransa alussa oli n. 2-3 vuotta milloin hän yritti olla kasvattaja ja opettaja samaan aikaan. Sitten hän totesi ettei jaksa enää eikä varsinkaan voi tehdä mitään muuta kuin opettaa niille joita nappaa. Näitä luokassa noin kolmasosa, sitten on se toinen kolmasosa joita ei nappaa mutta ne tekee ja sitten on se osa jota ei nappaa ja jotka ei tee. Hän oli kertonut aika suoraan että hän paskat välittää siitä viimeisestä kolmanneksesta ja keskittyy niihin joita kiinnostaa. Ymmärrän hyvin.
Aikanaan juuri valmistuneena opettajana Vaasassa ollessani sijaisena olin välituntivahtina matematiikan opettajan kanssa jolla oli vuosi eläkkeeseen. Hän kysyi minulta että kuka olen ja mitä teen. Kerroin että olen vasta valmistunut opettaja ja että haen apurahoja ja kuvioita kuntoon että menen yliopistolle tutkimushommiin ja ehkä luennoimaan. Tämä opettaja otti olkapäästä kiinni ja sanoi "HYVÄ! Hemmetin hyvä. Jos hän jotain voi sanoa niin älä ikinä tule yläasteelle opettajaksi. Näissä hommissa vanhenee joka vuosi 10 vuotta. Minäkin lasken päiviä että pääsen eroon tästä roskasta." Tämä vuonna 2003.
Nyt elämme vuotta 2013. Opettajat tappelee tänä päivänä entistä enemmän luokkien rauhattomuutta vastaan, kitkevät koulukiusausta, tekevät hallinnollisia tehtäviä, ratkovat oppilaiden tulevaisuuksia arvosanoin, ottavat paskaa vastaan vanhemmilta joilta puuttuu peili kotoa ja pisteenä iin päälle tämän kaiken vielä ehkä homeisissa rakennuksissa.
Itse opetin pääasiassa aikuisia, joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Minä sain nauttia siitä mitä opettaminen oikeasti pitäisi olla eli tiedon jakamista ja auttamista eteenpäin elämässä. Sain käyttää niitä asioita hyväksi mitä minulle mm. fysiikan ja matematiikan kursseilla opetettiin ja jopa opettajankoulutuksessa olevia asioita. Tänä päivänä se taitaa ennemminkin olla sitä että opettajat käyttävät sitä yhtä asiaa joka opetetaan jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla eli kymmeneen hiljaa laskemista.
En tiedä muista mutta itse ainakin koetan pitää huolen siitä että omat lapset kunnioittavat sitä ainoaa ihmistä siellä luokassa jolla on oikeasti merkitystä eli opettajaa. Tai kuten poikani minulta kysyi "Isi, koska sinä ja äiti aina meitä niin paljon komennatte ja torutte kun me tehdään pahojamme niin ettehän te meitä silloin rakasta." Vastasin pojalle että "Poika. Jos isä ja äiti ei teitä rakastaisi niin me ei teitä toruttaisi jos te teette pahojanne tai väärin. Jos me ei teitä rakastettaisi niin me emme sanoisi mitään."
Joo....isosti tsemppistä vaan opettajille ja niille jotka vielä haluavat sille uralle. Jos minä olisin miettimässä opettajan uralle lähtemistä niin varmaan nauraisin ja katsoisin opinto-opasta uudelleen. Pappinakin olisi kivempaa....olisi ainakin yleisö hiljaa.
Aikoinaan ennen kuin lähdin opettajan uralle tein kotipuolessa pienessä maalaiskoulussa yläasteen sijaisopettaja hommia yhden kevään. Tänä aikana tuli koettua pariin otteeseen se, että oppilas alkaa aukomaan päätään kesken tunnin ja myös se, että minkäpäs teet tälle oppilaalle. Jo tuolloin aloitin sen mitä jatkoin koko opettajan urani ajan alusta loppuun, että kerroin ensimmäisellä tapaamisella oppilaille/opiskelijoille, että riippuen siitä miten hommat etenee niin olen joko varmaan yksi mukavimmista ihmisistä mitä olette tavanneet mutta jos alatte aukomaan päätä ja hommat ei etene niin yksi kamalimimista. En tiedä miten hyvin sitä toteutin mutta olin minä opettajan urani aikana myös kusipää. Olen ihminen.
Ok no tuo sikseen, tein omat hommani miten tein mutta palataan vuosia taaksepäin.
Vuosi 1998, matematiikan tunti. Kyseessä yhden tunnin opetustilaisuus 8. luokkalaisille. Ja olikohan tunnista kulunut 15 minuuttia kun eräs poika kekkaisi alkaa hokea kovaan ääneen sanaa "terska". Komensin poikaa lopettamaan ja tämä uuden sanan ja vissiin osan itsestään löytänyt veijari jatkoi silmiin tuijottaen että "Terska terska terska". Tässä kohtaa aloin jo uhkaamaan luokasta poistamisella jos ei oikeasti ala sana kuulumaan ja loppumaan tämä hokeminen ja sitten tulikin repertuaariin tämä "Mitä sä mulle mahdat kun et voi edes koskea muhun?". Tässä kohtaa että "Selvä. Haetaan rehtori paikalle.". Hain rehtorin paikalle ja tämä veijari jatkoi entistä painokkaammin naisrehtorin silmiin tuijottamista ja hoki aivan tätä samaa sanaa ja sitten rehtorikin totesi jotain tyyliin "No minkäs tälle tekee" ja poistui.
En jaksa muistaa miten asia tästä eteenpäin sitten eteni. Tosin en muista että olisi ollut enää kyseisen kaverin kanssa mitään ongelmia.
Opettajat ovat tällä hetkellä enemmän kuin kusessa lasten kanssa. Tämä siis niiden opettajien osalta jotka eivät osaa pitää luokassa kuria ja joilta puuttuu se "Mulle ei vittuilla" asenne silmäkulmasta. Kuten tuossa eräältä tutulta kuulin viikko sitten, että hänen tuttunsa, joka on siis matematiikan opettaja oli kertonut että hänen uransa alussa oli n. 2-3 vuotta milloin hän yritti olla kasvattaja ja opettaja samaan aikaan. Sitten hän totesi ettei jaksa enää eikä varsinkaan voi tehdä mitään muuta kuin opettaa niille joita nappaa. Näitä luokassa noin kolmasosa, sitten on se toinen kolmasosa joita ei nappaa mutta ne tekee ja sitten on se osa jota ei nappaa ja jotka ei tee. Hän oli kertonut aika suoraan että hän paskat välittää siitä viimeisestä kolmanneksesta ja keskittyy niihin joita kiinnostaa. Ymmärrän hyvin.
Aikanaan juuri valmistuneena opettajana Vaasassa ollessani sijaisena olin välituntivahtina matematiikan opettajan kanssa jolla oli vuosi eläkkeeseen. Hän kysyi minulta että kuka olen ja mitä teen. Kerroin että olen vasta valmistunut opettaja ja että haen apurahoja ja kuvioita kuntoon että menen yliopistolle tutkimushommiin ja ehkä luennoimaan. Tämä opettaja otti olkapäästä kiinni ja sanoi "HYVÄ! Hemmetin hyvä. Jos hän jotain voi sanoa niin älä ikinä tule yläasteelle opettajaksi. Näissä hommissa vanhenee joka vuosi 10 vuotta. Minäkin lasken päiviä että pääsen eroon tästä roskasta." Tämä vuonna 2003.
Nyt elämme vuotta 2013. Opettajat tappelee tänä päivänä entistä enemmän luokkien rauhattomuutta vastaan, kitkevät koulukiusausta, tekevät hallinnollisia tehtäviä, ratkovat oppilaiden tulevaisuuksia arvosanoin, ottavat paskaa vastaan vanhemmilta joilta puuttuu peili kotoa ja pisteenä iin päälle tämän kaiken vielä ehkä homeisissa rakennuksissa.
Itse opetin pääasiassa aikuisia, joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Minä sain nauttia siitä mitä opettaminen oikeasti pitäisi olla eli tiedon jakamista ja auttamista eteenpäin elämässä. Sain käyttää niitä asioita hyväksi mitä minulle mm. fysiikan ja matematiikan kursseilla opetettiin ja jopa opettajankoulutuksessa olevia asioita. Tänä päivänä se taitaa ennemminkin olla sitä että opettajat käyttävät sitä yhtä asiaa joka opetetaan jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla eli kymmeneen hiljaa laskemista.
En tiedä muista mutta itse ainakin koetan pitää huolen siitä että omat lapset kunnioittavat sitä ainoaa ihmistä siellä luokassa jolla on oikeasti merkitystä eli opettajaa. Tai kuten poikani minulta kysyi "Isi, koska sinä ja äiti aina meitä niin paljon komennatte ja torutte kun me tehdään pahojamme niin ettehän te meitä silloin rakasta." Vastasin pojalle että "Poika. Jos isä ja äiti ei teitä rakastaisi niin me ei teitä toruttaisi jos te teette pahojanne tai väärin. Jos me ei teitä rakastettaisi niin me emme sanoisi mitään."
Joo....isosti tsemppistä vaan opettajille ja niille jotka vielä haluavat sille uralle. Jos minä olisin miettimässä opettajan uralle lähtemistä niin varmaan nauraisin ja katsoisin opinto-opasta uudelleen. Pappinakin olisi kivempaa....olisi ainakin yleisö hiljaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)