lauantai 28. helmikuuta 2015

Amsterdamin keikka

No niin. Sitä ollaan sitten selvitty siihen asti Amsterdamin yhdistettyä perhematkaa ja työmatkaa että perhe on Suomessa.

Ja sitten päästäänkin toteamaan sellainen fakta että Wituiksman geeni on todistettavasti olemassa. Matka alkoi perheen kanssa loistavasti. Autolla Helsinki Vantaalle ja auto parkkitaloon. Autoa taitettaessa ruutuun vaimo toteaa että "Käännä tämä auto valmiiksi." ja minä ajan silti keula edellä ruutuun todeten "Miksi ihmeessä?". Tähän palataan myöhemmin.

Siittä kamojen kanssa lentokentälle ja check inistä läpi että heilahtaa. Sekä turvatarkastuksesta. Lapsille totesin vaan aina kun tulivat läpi ilman että metallinpaljastin piippaa että "No niin olet todistettavasti kiltti lapsi." ja niin oli vaimokin.

Siitä lentokentän halvoista ruokien hinnoista nauttimaan. .....halpaa kuin saippua...joka on tehty valkoselkätikan rasvasta...

Siittä sitten odottelun ja kärvistelyn jälkeen (helvetin hauskaa koettaa saada pidettyä kolmea lasta aloillaan lentokentällä toista tuntia) koneeseen.

Sitten koneessa. Lapset nauttivat suunnattomasti lentoon lähdöstä. Kiva katsoa kun kaikilla kolmella säihkyy pienet silmät siitä ilosta kun noustaan taivaalle.

LUNTA LUNTA!! TAIVAS ON TÄYNNÄ LUNTA!!

Oli yksi huuto.

No sitten tuli ruuat. Syötiin.

Sitten iskee pienimmälle tyttärelle vessahätä. Menemme vessaan hänen kanssaan. Tai siis hän menee ensin sillä siihen sardiinirasiaan nyt ei edes mahdu yhtä aikuista ja lasta saatikka sitten kahta aikuista vääntämään itseään siihen "kymppikerhoon". En tiedä....joka on siihen itsensä taiteillut KLM noilla lennoilla niin hattua nostan....ja autan pyörätuolin kanssa ovesta sillä ilman vakavamman puoleista selkävammaa siellä ei p*ne kukaan mitään.

No tytär pihalle ja minä vuorostaan vessaan. Täsäs kohtaa selkäni takana oli 3 miehen jono jo. Vessaan omille tarpeille. Sitten paukahtaa allaskaapin ovi auki. Lyön sen kiinni. Se paukahtaa uudestaan auki. Lyön sen taas kiinni. Nyt se pysyy. Housut jalkaan, vessan vetäisy. Jään hihittämään että JEESUS MIKÄ IMU!! Ja pieni ajatus siitä että mitähän lapset sanoisi jos näkisi sen imaisun....kun eivät ole koskaan sellaisessa vessassa olleet. No ovi auki ja omal.....paik....ahhah....vanhin tytär on oven takana....ja ne minua ennen olleet äijjät.

Ei muuta kuin tytölle tilaa ja katsomaan että nuorimmainen on löytänyt oikealle paikalle. Siellä vaimo kysyy että "No et sitten jäänyt nitä kahta muuta auttamaan?" "Mitä kahta muuta? Veerahan siellä vaan oli."

No poika sekä tytär olivat lähteneet myös vessaan. Sanoin vaimolle "Ok......hetkinen ne muuten on etuilleet jonossa...." Sitten alkaa kaivelemaan sellainen ajatus että pitiköhän lähteä katsomaan mitä siellä tapahtuu.

Menee minuutti ja tulee kaksi lasta silmät teelautasina.

Tytär alkaa selittämään miten hänet oli laskettu kaikista jonossa ohi ja sitten hän meni siihen vessaan missä sä iskä olit ja mä en saanut sitä ovea ensin auki ja se yksi setä auttoi sen auki ja sitten siellä ei ollut valoja ja en saanut ovea lukkoon ja sitten sen altaan alla olevan kaapin ovi aukesi ja hakkasin sitä kiinni. Kuuntelin tätä "Vuoden isä" palkintopysti silmissä kiillellen. Sitten aloittaa poika. JOO JA MULLA SAMA JUTTU! JA SITTEN! JA SITTEN KUN MÄ SAIN PISSATTUA JA VETÄISIN NIIN ALKOI IHAN KAMALA IMU!!! MÄ LUULIN ETTÄ MÄ PUHKAISIN TÄN KONEEN!!!

Vaimo katsoi minua nauravilla silmillään ja minä takaisin edelleen "Vittu mie olen paska isä" ajatus päässäni ja samalla vaan nauroin pääni sisällä. Lapsille sanoin vaan että "No hyvinhän se meni. Eikä iskäkään sitä kaapin ovea kiinni saanut vaikka hakkasin."

Mun lapsia ne siis on.

Matka menikin sitten hyvin. Tosin 3 lapsen hiljaisina pitäminen vuokrahuoneistossa jossa maininta "Vanhaa AMsterdamilaista rakennustyyliä. Kaikki äänet kuuluu seinistä läpi." oli ihan helvetin hauskaa......not.

No sitten perhe lähti tänään kotiin. Jäin ihan itsekseni siivoilemaan pala kurkussa paikkoja ja pakkasin omat tavarat ja vaihdoin hotelliin. Siellä sain soiton vaimolta "Kulta ollaan laskeuduttu Helsinkiin. Hyvin meni lento." Sitten tulee 40 min myöhemmin soitto "MÄHÄN SANOIN ETTÄ KÄÄNNÄ SE AUTO! TÄSTÄ ON MENNYT AKKU TYHJÄKSI JA NYT ODOTELLAAN APUA"

Saivat auton starttaamaan. Mä samaan aikaan lupasin että aina tottelen näissä vaimoani.

Yep.........minulla on perhe, jossa näemmä tämä "Ei ihan aina mene putkeen" geeni vaan tekee tuhojaan....vaimonkin DNA näemmä saanut osumia....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti